"Saako liittyä seuraan?" – Näin tutustut uusiin tyyppeihin opiskelijaravintoloissa

Johdanto 1.1.

Opiskelijaruokaloista on kirjoitettu paljon. Se ei ole mikään ihme, koska ruoka ja ruokailu on opiskelijan päivän tähtihetkiä. Edullinen ja ravitseva lounas, yhteinen ruokatauko ja blaa blaa blaa... Kyllä te tiedätte nämä jutut. ;) Ei tarvinne enempää perustella, miksi opiskelijan kannattaa investoida päivittäin 2,60 euroa hyvinvointiinsa. Opiskelijaravintoloita ja ruokavaihtoehtoja on niin paljon, että kaikille löytyy varmasti jotain syötävää. Ja jos ei löydy, niin sitten Kari ja kumppanit laittavat erityisruokaa.

Johdanto 1.2.

Ylioppilaskuntamme JYYn valitusviikkojen yleisimpiä valituksia oli se, että on vaikea löytää kivoja ihmisiä vaikkapa seurustelukumppaniksi. Missä voisi tavata uusia henkilöitä? Entä, jos on bongannut jonkun kiinnostavan tyypin, mutta jännittää lähestyä häntä? Kuinka kiinnittää unelmien miekkosen tai naikkosen huomio? Pohdittuamme näitä polttavia kysymyksiä JYY-porukoissa olemme tulleet siihen tulokseen, että opiskelijaruokaloita voisi paremmin hyödyntää kohtaamispaikkoina.

Johdanto 1.3.

Kuulemma joku kauppakorkeakoulun opettajista neuvoo opiskelijoita seuraavasti: "Älkää koskaan syökö yksin." Hyvä neuvo! Ruokatauko on oiva hetki mennä istumaan ventovieraitten seuraan ja tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Kaikista syömätuttavista ei tarvitse tulla kavereita, mutta ei koskaan tiedä, millaisia huipputyyppejä saattaa löytää lounaalla. Jos tällaista kevyttä seuranpitoa harrastettaisiin enemmän, olisi vähemmän yksinäisiä opiskelijoita ja jokainen meistä voisi löytää uusia ystäviä.

Tämä kirjoitus käsittelee opiskelijaruokaloita kohtaamispaikkoina keväisen kevytmielisesti ja ylen yleistävästi. Esitän diletanttiviisauksia ja vinkkaan, millaisia stereotyyppisiä opiskelijoita voisi löytyä mistäkin ruokalasta. Lisäksi kerron, kuinka lounasravintolat sopivat seuranhakuun. (Mutta Ylistön ravintoloista en kerro, koska en ole koskaan käynyt niissä. Ehkä pitäisi kokeilla? Niissä törmäisi matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tyyppeihin.)

Café Libri

Rohkeasti sekaan vain!

Jos olet iskenyt silmäsi kirjaston henkilökuntaan, tutkijoihin tai Librissä ympäri vuorokauden asuviin vakiokävijöihin, päivystyspaikkasi on tämä. Kirjaston kahvilasta Libristä saa vähän kalliimpia (noin 4–5 € maksavia) keittoja ja salaatteja, jotka ovat joskus ihan hyvä lounasvaihtoehto ja jotka osoittavat, etteivät lounastajien lompakot ole ihan tyhjiä. Jos et halua koskaan poistua kirjastolta, syö täällä! Paras aika päästä "sattumalta" jonkun kuumuuden pöytään on klo 13 ja 14 välillä, jolloin kahvila on yleensä tupaten täynnä. Silloin voi helposti purjehtia tarjottimineen kiinnostavaan seuraan ja ruveta keksimään jutun juurta.

Ilokivi

Opiskelijalähettiläs Villen tekemän vessagallupin mukaan Ilokivi on suosituin opiskelijaravintola (ainakin Ilokiven kävijöitten mielestä). Siellä käyvät erityisesti JYYn sihteerit, muut ylioppilaskunta-aktiivit ja liikunnan opiskelijat, mutta vakiokävijöihin kuuluu myös kattava valikoima humanisteja. Ilokiven-kävijät suhtautuvat suosikkipaikkaansa fanaattisesti ja käyvät harvoin muualla. Siksi Ilokivi on päivästä ja vuodesta toiseen tupaten täynnä, ja sinne joutuu jonottamaan julmetun pitkään. Tämän perusteella voi ajatella, että Ilokivessä ruokailevat ovat luonteeltaan uskollisia, mutkattomia (tavallisen kotiruoan ystäviä) ja kiireettömiä. Ahtaus voi olla myös eduksi siten, että yksi harvoista vapaista istumapaikoista voi olla juuri sen kiinnostavimman tyypin pöydässä. Kuitenkin ruokalan kova meteli nostaa kepeän juttelun kynnystä.

Kasvisravintola Katriina

Kauppakadulla sijaitseva opiskelijahintaista kasvisruokaa tarjoava Katriina on vielä Ilokiveäkin ahtaampi. Sieltä löytyy taatusti enemmän tai vähemmän hippiä seuraa, ja keskusteluyhteys syntyy helposti, kun yksin ei kerta kaikkiaan mahdu istumaan. Jos haluat heti ensikohtaamisella kartoittaa kiinnostavan tyypin eettisen ajatusmaailman, tämä on paikkasi!

Lozzi

Etsitkö vaihto-opiskelijakaveria, kieltenopiskelijaa tai kasvatustieteilijää? Mene Lozziin! Siellä on paljon tilaa, mutta kansainvälisen tunnelman ansiosta ketään ei katsota karsaasti, jos haluaa liittyä seuraan. Jos himoitset huomiota, käy soittamassa jotakin ruokasalin takaosassa olevalla pianolla. Saat raikuvat aplodit, iloisia hymyjä ja selkääntaputtelijoita, ja soittosi jälkeen keskustelut syntyvät kuin itsestään.

Menuetti

Heti löytyi lounasseuraa Menuetista.

Pitkäkadulla sijaitseva musiikkikampuksen ravintola Menuetti on paras paikka muusikoitten tapaamiseen. Menuetissa käy ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoita, ja melkein kaikki kiikuttavat mukanaan jotain soitinta. Tilaa on juuri sopivasti: ruuhka-aikaan klo 12 on helppo "pakon edessä" mennä istumaan sen siisteimmän tyypin pöytään. Menuetin akustiikka on täydellinen keskusteluun. Ruokatarjoilua ja muita etuja on hehkutettava omassa kirjoituksessaan, koska Menuetti on Seminaarinmäen tienoon paras ruokala!

Musica

Musiikin rakennuksessa Musicalla oleva Musica on toinen oiva paikka musiikinopiskelijoitten bongailuun. Siellä käyvät myös erityisesti historian opiskelijat ja opetusharjoittelussa Norssilla olevat sekä kirjastolla luuhaavat, koska paikka on lähellä näitten ryhmien tukikohtia. Musica on pieni ja viihtyisä ravintola, mutta miinuksena on mainittava, ettei ruokalistaan voi luottaa: tarjolla on usein kaikkea muuta kuin mitä menyyssä lukee. Jos pidät yllätyksistä, syö täällä! Musicalla on paljon pyöreitä pöytiä, joihin istumalla saa lähes varmasti juttuseuraa. Pyöreässä pöydässä suomalaisenkin on vaikea olla huomioimatta seuralaisiaan. Kokemukseni perusteella Musica on paikka, jossa vieraitten kanssa juttelu on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Piato

Piaton jätti-ikkunoitten tarjoamat upeat maisemat ja avara ruokasali ovat vain muutamia tämän hienon, paistopisteellisen (!) ravintolan eduista. Pöydät oli ainakin viimeksi käydessäni järjestetty pitkiksi riveiksi, joten pöytäseuraa saa varmasti (kun ei ole mahdollistua linnoittautua yksin mihinkään nurkkaan). Piatolla käy ravintoloista eniten pukumiehiä ja yliopiston ulkopuolista väkeä, koska Agoralla järjestetään usein seminaareja ja vaikka mitä kissanristiäisiä. Myös Piatolla käyvät opiskelijat ovat keskimääräistä kauluspaitaisempaa sakkia. Ilmeisesti kauppakorkeakoulun ja informaatioteknologian tiedekuntien opiskelijat ovat parhaiten edustettuina. Piatolla kerää varmasti katseita, jos pukeutuu värikkäästi tai näyttää muuten humanistilta.

Syke

Syke on pikkuinen "pikaruokala" Liikunnan rakennuksessa. Siellä käyvät kiireisimmät ja nälkäisimmät liikunnan ja kasvatustieteitten opiskelijat. Luulen, ettei se ole paras paikka tutustumiseen ja keskusteluihin, koska kukapa jaksaa olla kovin sosiaalinen kauhoessaan porkkanaraastetta kiduksiinsa minuuttiaikataululla.

Wilhelmiina

Mattilanniemessä oleva Wilhelmiina muistuttaa peruskoulun ruokalaa. Siellä käyvät erityisesti yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat, ja väki on melko miesvoittoista – ja ehkä vähän ujoa. Koetin kerran lounaan aikana hymyillä kaikille, joiden huomasin vilkaisevankin minuun päin, ja tuloksena oli muistaakseni 27 lautaseensa tuijottavaa punastunutta naamaa. Vaikuttaa siltä, että Wilhelmiinassa paras keino tutustua uusiin tyyppeihin on mennä istumaan jonkun tutun tai puolitutun valtiotieteilijän seurueeseen, esittäytyä ja liittyä vasta sitten keskusteluun. Ai, miksi juuri valtiotieteilijän? Heissä on yleensä sen verran poliitikkohenkeä, että he saavat pidettyä yllä keskustelua keskenään tuntemattomienkin kanssa.

Lopuksi

Jos haluatte löytää seuraa, "älkää koskaan syökö yksin". Niin helppoa (tai vaikeaa) se on. :)

Ei sinun pidä syömän yksin edes Kortepohjassa tihkusateessa.

Luukku 12: Joulutunnelma hyökkää takavasemmalta

Keskiviikkona päivän epistola (kreikk. ἐπιστολή, epistolē, 'kirje') kuului siten, että olin menevä muutaman muun opiskelijalähettilään kanssa Jyväskylän lyseolle kertomaan yliopisto-opiskelusta. Ydintehtäviämme siis. Olimme suunnitelleet porukalla hienon spektaakkelin. Valitettavasti yksi lähettiläistä oli sairastunut, joten meitä jäi jäljelle trio.

Lyseon lukio oli helppo löytää, ja opinto-ohjaajat löysivät meidät heti aulasta. Olimme Jarkon kanssa paikalla hyvissä ajoin, ja Aapokin ilmestyi pian. Meidän lisäksemme opiskelustaan kertomassa oli eräs Oxfordin heppu. Ennen esittelyjä pääsimme vähäksi aikaa hengaamaan opettajainhuoneeseen. Tapojeni mukaisesti vakoilin työyhteisöä ja koulun meininkiä, jos vaikka joskus sattuisin siellä työskentelemään. Yllätyksekseni bongasin käytävillä useita tuttuja naamoja, entisiä norssilaisia eli normaalikoulun oppilaita, joita olin opettanut edellisvuotisessa opetusharjoittelussa. Ja löytyipä opettajainhuoneesta muuan tuttu suomen alumni (eli entinen opiskelija), minua pari vuotta aiemmin aloittanut H. J., joka oli lyseolla sijaisena. Äikänopettajan koulutuksella siis oikeasti työllistyy hyvin!

Saimme Aapon kanssa pitää yhteisen esittelyn vajaalle parillekymmenelle fiksulle nuorelle, ja Jarkolla oli toisessa luokassa oma kuulijakuntansa. Aapo opiskelee puheviestintää, ja aihe sopi hyvin suomen kieleen ja äidinkielenopettajaopiskelijuuteen. Oli tosi kivaa esiintyä alansa taitajan kanssa! Näppärästi vuoropuheluksi jäsentynyt esityksemme tuntui kiinnostavan ja huvittavan myös oppilaita, ja lyseolaiset uskalsivat kysellä oppiaineista ja mm. opiskelija-asuntojen saatavuudesta. Jyväskylän opiskelija-asunnoista kiinnostuneitten kannattaa vilkaista tätä ja tätä aiempaa blogikirjoitustani, joissa vedän kotiin eli Kortepohjaan päin. Myös opiskelemaan pääsy hakemisineen ja kokeineen kiinnosti. Vinkkasin kokeilemaan yliopistomme pistelaskuria, joka löytyy täältä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Aapon saman vierailukäynnin pohjalta laatimaan blogikirjoitukseen "Jouluevankeliumi: seksiä, sekoilua ja ilosanomaa"!

Esityksen jälkeen menimme Aapon kanssa jatkoille Ilokiveen. Ruokalistalla sattui olemaan perinteinen jouluateria eli kaikkia jouluherkkuja ja jälkiruoaksi joulutorttukahvit. Mikä tuuri! Seuraan liittyi myös ystäväni R., ja kun olin esittelemässä häntä Aapolle, paljastui, että he ovatkin jo tuttuja kiinan kielen kurssilta. Olisihan se pitänyt arvata. Yliopistossa tuntuu olevan niin pienet piirit, että melkein kaikki tuntevat toisensa aina jotain kautta. :0)

Jyväskylän kaupunginkirkko.

Miellyttävän myöhäislounaan ja jostain takavasemmalta hyökkäävän joulutunnelman myötä ajauduimme tietysti kirjastolle. Siellä ei kuitenkaan tullut luuhattua kovin kauan, koska jatkoimme R.:n ja ystäväni M.:n kanssa kaupunginkirkkoon Seminaarinmäen kauneimpiin joululauluihin. Tässä ihastuttavassa, perinteikkäässä tapahtumassa lauletaan Jyväskylän seminaarin käyneitten tyyppien joululauluja, joita on paljon. Esimerkiksi Kello löi jo viisi ja No onkos tullut kesä ovat jyväskyläläistä alkuperää. Itävaltalainen Jouluyö, juhlayö on esitetty ensimmäistä kertaa suomeksi juuri Jyväskylän kaupunginkirkossa. Yhteislaulutilaisuudessa kokee olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta, ja vuosisatoja vanhat sävelmät ja sanoitukset saavat joka joulu uusia sävyjä. Seminaarinmäen kauneimmat joululaulut on ehkä kaunein ja herkin tapahtuma, johon pääsee vuosittain osallistumaan. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Opiskelijan kotiruokaa

Aina ei huvita lähteä syömään kampukselle. Kenties päivän ruokalistoista ei löydy mitään innostavaa, tai sitten kotihommat vievät niin mukanaan, ettei millään malttaisi jättää töitä kesken ja lähteä muualle.

Toisinaan iskee myös jonkinlainen gourmet-uhma. Kampuksen ruokaloissa nykyään hintaan 2,60 € tarjottu lounas (ks. aiempi kirjoitus) on edullinen, mutta aika tylsä, eikä aina järin herkullinen. Tulee sellainen olo, että kyllähän minä pystyn laittamaan paljon houkuttelevampaa ruokaa paljon halvemmalla.

Pitkään opiskellut huomaa, että ruokalat kierrättävät noin kuuden viikon ruokalistojaan uudestaan ja uudestaan pienin muutoksin. Eli ihan sama meininki kuin kouluissa! Lisäksi parhaat ruoat (kuten Ilokiven broilerileike tai pestobroileri) osuvat aina tietyille viikonpäiville, ja jos luennot yms. ajoittuvat huonosti, ei välttämättä pääse niinä päivinä ollenkaan lounaalle. Jos broilerileike menee ohi, sitä joutuu taas odottamaan ainakin kuusi viikkoa. Maailmanloppu! First world problem. Herkkusuisuus ei ole helppoa.

Noh. Enpä viitsinyt lähteä lounasajaksi kekkaloimaan kampukselle, vaan jäin mieluummin kotiin siivoamaan, pakkaamaan muuttokamoja, odottamaan muuatta puhelua ja kuuntelemaan Brahmsia ja Vivaldia. Pontevana tavoitteenani on myös saada tyhjennettyä jääkaappia ja pakastinta kaikesta muonasta, ettei uuteen kämppään tarvitsisi viedä kovin paljon vanhaa. Samalla ajattelin haastaa itseni kokkaamaan herkullisen lounaan kaikenlaisista jämistä siten, että annos olisi mahdollisimman opiskelijahintainen.

Tässä tulos: pestobroileria, valkoista riisiä (josta pääsin vihdoinkin eroon) ja viikonloppuista ratatouillea.

Annoksesta tuli kuitenkin yllättävän hintava. Kun pätkäisin mukaan vielä täysjyväpatongin kannikan (koska ruisleipä oli mennyt huonoksi), annoksen hinnaksi tuli peräti 3,20 €. Onpa kallista! Miinuksena mainittakoon vielä, että mukaan piti tulla tuorekasviksia (jääsalaattia ja kurkkua), mutta ne olivat päässeet nahistumaan, eikä tehnyt mieli sisällyttää niitä tähän muuten miellyttävään annokseen.

Hyvää oli! Mutta (ja tämä on suuri mutta) joudun tiskaamaan itse.

Jk. En ymmärrä, mitä jotkut puhuvat jostain nuudeleista ja tonnikalasta. Vilkaise vaikka muitten opiskelijalähettiläitten ruoka-aiheisia kirjoituksia:

• Helinän Opiskelijaruokaa
• Helinän Opiskelijaruokaa - nopea iltapala
• Aapon Töitä tehdessä pitää muistaa myös syödä
• Villen Top: Opiskelijaruokalat

Normaalin viikon tiistai

Normaali viikkoni jatkui normaaliin tapaan tiistailla. Ja mikä olisikaan ollut parempi jatko normaaliin elämänmenoon kuin päätyä taas normaalikouluun eli Norssille.

Tiesitkö muuten, että normaalikoulu ei tarkoita tavanomaista vaan normin antavaa koulua?

• Klo 9.50 olin lievästä pommiin nukkumisesta ja kaoottisista aamutoimista huolimatta asianmukaisesti Norssilla odottamassa oppituntien alkua. Olin kiirehtinyt kouluun melkein hengen hädässä, jotta ehtisin tutustumaan siihen ryhmään, jota opetan myöhemmin tällä viikolla.
• Klo 9.53 olin tavattoman tyytyväinen itseeni, kun ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle. Opetusharjoittelijat eivät missään nimessä saa myöhästyä Norssin tunneilta.
• Klo 9.55 eli oppitunnin alkaessa opettaja ihmetteli, miksi olin tullut paikalle, kun "ohjelman mukaan tänään kirjoitetaan, eikä sitä kannata katsoa kahta tuntia". Sain siis lähtöpassit :0D ja pari ylimääräistä tuntia vapaa-aikaa.
• Klo 10.00 kävin varoiksi vielä penkomassa Norssin kirjaston, mutta sieltäkään en löytänyt tarvitsemiani opuksia. Täytynee suunnata antikvariaattiin.
• Klo 10.15 päädyin sinne minne aina eli kirjaston kahvilaan. Sieltäpä löytyikin äidinkielen pienryhmäni, joka suunnitteli tulevaa oppituntikokonaisuuttaan. Sain kutsun liittyä seuraan ideoimaan. Etsin samalla materiaalia omille tunneilleni. Lisäksi pohdimme syntyjä syviä kuten lohikäärme-sanan etymologiaa.
• Klo 11.30 ryhdyimme harkitsemaan lounaalle lähtöä.
• Klo 12.00 kävin Fennicumilla eli suomen oppiaineen rakennuksessa tapaamassa erästä lehtoria. Sovimme tulevasta keikasta kielitieteilijöitten iltatilaisuudessa. Suomen opiskelijoista koostuva yhtyeemme Šiivilä esiintyy siellä.

• Klo 12.30 saavutimme valitsemamme ruokalan, Wilhelmiinan, jossa tulee käytyä melko harvoin. Ravintola sijaitsee Mattilanniemessä, ja itse pyörin lähinnä Seminaarinmäellä. Mutta olipa hyvää ruokaa ja paljon komeita nuorukaisia!
• Klo 13.50 ruokailtuamme pitkän kaavan mukaan ja vietettyämme hauskaa elämää toverien kesken lähdimme etsimään luentosalia MaA103, joka löytyi samasta rakennuksesta.
• Klo 14.15 alkoi opeopintoihin liittyvät todella kiinnostava luento mediakasvatuksesta. Enimmäkseen äänessä oli tohtori Mari Hankala, äidinkielen didaktikko ja media-asiantuntija ja oikea guru. Harvoin olen millään massaluennolla (ts. luennolla, jossa on satoja opiskelijoita) ollut niin innoissani ja kiinnostunut joka sanasta. Annoimme luennoitsijalle lopuksi aplodit, ja kävin vielä erikseen kehumassa häntä, kun jutut olivat niin hyödyllisiä.
• Klo 16.10 olin jälleen päätynyt kirjastoon tarkoituksenani kuluttaa vähän aikaa ennen seuraavia menoja. Tietokoneluokasta löytyi vapaa kone, joten hoitelin tietokonehommia ja ihastelin presidentinvaalien ennakkoäänestyksen vilkkautta. Tapasin myös ystäväni Elvin.
• klo 17.00 alkoi erään järjestön kokous kaupungin keskustassa. Minut oli kutsuttu paikalle esittelemään muuatta asiaa.
• Klo 18.10 pääsin kotimatkalle.

Loppuilta meni oppitunteja suunnitellessa, puhelimessa puhuessa ja internetin kanssa pelehtiessä. Tietoverkko oli joitakin tunteja epäkunnossa, ja oli yllättävää huomata, kuinka paljon hetkittäinen netittömyys vaikuttaa elämään. Jos esimerkiksi käyttää paljon nettisanakirjoja, ei tietoliikennekatkon aikana pääsekään tarkistamaan joitakin sanoja.

• Klo 23.20 huomasin, että netti toimii taas, joten lähetin tuntisuunnitelmaluonnoksen ohjaajalleni, kävin muutakin sähköpostikirjeenvaihtoa ja koetin saada tämän kirjoituksen valmiiksi.

Erityisruokaa

Yliopiston kampuksilla on oikein hyvää ruokatarjontaa. Opiskelijahintaisia lounasravintoloita on useita, ja jokaisessa niissä on päivittäin 2-5 ruokavaihtoehtoa. Valinnanvaraa on keitoista salaatteihin, perinteiseen kotiruokaan, eri maiden keittiöiden herkkuihin ja ravintola Piaton paistopisteen "ihan oikean ravintolan" tasoiseen gourmet-ruokaan, joka valmistetaan vain tilauksesta. Agora-rakennuksessa sijaitsevassa Piatossa on monesti tullut juhlistettua arkipäivää nauttimalla naudan lehtipihvi herkullisine lisukkeineen (hintaan 4,85 €).

Kampuksien ravintolat kuuluvat Sonaatti-ketjuun. Poikkeuksena on ylioppilastalo Ilokivessä sijaitseva ravintola Ilokivi, jonka omistaa ylioppilaskunta eli me kaikki Jyväskylän yliopiston opiskelijat. Ilokiven leppoisuudesta on tullut käsite, ja se on paikka, jossa kaikki voivat olla kuin kotonaan.

Mutta mitäs sitten voi syödä, jos ei erityisruokavalion takia voi panna suuhunsa ihan mitä tahansa?

Opiskelijaravintoloissa otetaan erityisruokavaliot huomioon varsin kelvollisesti. Joka paikasta löytyy vähälaktoosisia, laktoosittomia, maidottomia, gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja. Sonaatin ravintoloista vastavassa ruokailutoimikunnassa, johon minulla on ilo kuulua opiskelijajäsenenä, olen kuullut, että yliopisto-opiskelijoilla erilaiset erityisruokavaliot ovat muuta väestöä yleisempiä. Laktoosi-intoleranssi on todella yleinen varsinkin korkeakouluopiskelijatyttöjen keskuudessa. Myös allergioita on paljon.

Moniallergikkona olen monesti joutunut valikoimaan tarkasti paikan, johon voin mennä syömään luentojen välillä. Yhteinen lounas tovereitten kanssa on jo sosiaalisena ilmiönä sellainen, ettei sitä haluaisi jättää väliin, itsensä ravitsemisesta puhumattakaan. Mutta joskus ei vain tahdo löytyä sellaista ravintolaa, missä tarjottaisiin jotakin "helinsyötävää" ruokaa.

Mikä siis neuvoksi? Ei muuta kuin ruokalaan vain, vaikka ruokalistalta ei löytyisikään mitään sopivaa. Valitsemaansa ruokalaan voi myös soittaa ennakkoon ja pyytää valmistamaan erityisannoksen. Jos soittaa ja tilaa ennakkoon, olisi hyvä tietää melko tarkasti, milloin aikoo tulla syömään.

Testasin tänään Ilokiven joustavuutta, ja hyvin kävi. Kaikissa kolmessa tarjolla olleessa ruoassa oli sellaisia ainesosia, joita en voi syödä, mutta halusin seurani takia lounastaa Ilokivessä. Ei tarvinnut juurikaan jonottaa (vaikka Ilokiven jono venyy usein hirmuisen pitkäksi), ja kuuluisa kokki Kari otti minulta erillistilauksen. Keittiössä loihdittiin vajaassa 10 minuutissa herkullinen kasviskastike, jota saatoin nauttia hyvässä ruokaseurassa. Ja jee, salaattipöydässä oli vieläpä tarjolla kahta eri laatua lempioliivejani!

Opiskelijalounaan hintaan kuuluvat lämmin ruoka, salaattipöydän antimet, leivät ja levitteet sekä ruokajuomat. Lounaani maksoin tietenkin kehylipulla eli ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhankkeita tukevalla ruokalipulla (10 kappaleen vihkonen maksaa 27 €, eli yhden lounaan hinta on 2,70 €). Ja jos ei halua tukea kehitysyhteistyötä, on toki mahdollista ostaa myös tavallisia, hieman halvempia ruokalippuja (25 € / 10 kpl).

Loppuun vielä ylistystä päiväni pelastaneelle Karille, Ilokivelle ja sen ruokalistalle.