Ihastusta etsimässä eli miksi opiskelijalähettiläs on parempi kuin 020202 tai Google

oika tapaa tytön ja kysyy tältä tietä.

Tämä Helsingissä alkava suloinen tarina jatkuu siten, että tyttö nousee pojan kanssa samaan raitiotievaunuun eli ratikkaan ja lupaa neuvoa oikean reitin. He juttelevat matkan aikana, ja tyttö jää lähtemättömästi pojan mieleen. Myöhemmin poika yrittää löytää tyttöä netistä kaikin keinoin, mutta eipä se aina ole helppoa näin nettiaikanakaan, varsinkaan kun ei tiedä henkilön nimeä.

Mitä tekee poika? Hän muistelee tytön kertomia asioita: Tyttö on Helsingissä kesätöissä. Hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa äidinkielenopettajaksi. Neljäs opiskeluvuosi on alkamassa. Näitten tietojen pohjalta poika keksii ottaa yhteyttä tietäjistä parhaimpiin, Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläisiin, jotka lupaavat nettisivuillaan ja Facebook-sivullaan vastata kaikkiin opiskelijaelämään liittyviin kysymyksiin. Mikäpä liittyisi opiskelijaelämään paremmin kuin leimahtanut opiskelijalempi? Ja kukapa ei ihastuisi Jyväskylän ihaniin fennisteihin?

Nokkelana heppuna poika etsii äidinkielen opettajankoulutuksesta ja suomen tyypeistä tietävän opiskelijalähettilään Heli H.:n ja lähettää tälle sähköpostia. "Tälläinen palvelu ei taida kyllä kuulua opiskelijalähettilään toimenkuvaan, mutta täytyy nyt edes yrittää", hän kirjoittaa. Poika kuvailee tyttöä, mutta toteaa, että "teillä kyllä taitaa olla aika monta opiskelijaa siellä niin saattaa olla epätodellista että tunnistaisit tai tietäisit näillä tiedoilla häntä. Mutta kokeilin onneani nyt edes.."

Koska opiskelijalähettiläs Heli H. on paatunut romantikko ja toisaalta myös osa-aika-Sherlock, mitä etsijän taitoihin tulee, hän lupaa auttaa poikaa. Aluksi hän pyytää lisää tuntomerkkejä etsitystä tytöstä, koska hänelle tulee heti mieleen parikin kuvaannolliseen lasikenkään sopivaa Tuhkimoa.

Äskeinen sana on ihan oikeasti kuvaannollinen.

Piti ihan tarkastaa sanakirjasta, koska muuten olisin kirjoittanut kuvainnollinen.

Poika kertoo lisää tuntomerkkejä, ja niitten pohjalta opiskelijalähettiläs sorvaa etsintäkuulutuksen omalle Facebook-sivulleen. Pojan luvalla opiskelijalähettiläs jakaa ilmoitusta myös ainejärjestön Sanen sivulle ja sähköpostilistalle. Poika on iloissaan: "Alkaa jo tuntumaan et joskus mahdottomastakin asiasta voi tulla mahdollinen."

a juuri näin käy.

Jo samana päivänä opiskelijalähettiläs saa useita ehdotuksia ja vihjeitä henkilöistä, jotka voisivat täyttää etsityn tytön kriteerit. Poika on nähnyt opiskelijalähettilään Fb-sivulta, kuinka ehdottelu on käynnissä, ja antaa mahdollisesti ratkaisevan lisävihjeen: tyttö on käynyt jäämerellä. Asia on jäänyt mieleen, koska poika oli tytön tavatessaan vastikään itsekin palannut sieltä.

Ei aikaakaan, kun etsintäkuulutuksesta viehättyneet fennistitoverit ovat ilmoittaneet asiasta vuosikurssiensa Fb-sivuilla, ja oikea tyttö ottaa yhteyttä opiskelijalähettilääseen. Tämä varmistaa vielä, onko tyttö käynyt jäämerellä. Kyllä hän on. Oikea tyttö on löytynyt!

Opiskelijalähettiläs voi paljastaa tytölle, mistä on kyse. Tyttö on imarreltu huomiosta ja antaa opiskelijalähettiläälle luvan kertoa hänen nimensä pojalle. Opiskelijalähettiläs ilmoittaa pojalle tytön nimen ja kuinka tähän saa yhteyden. Romanttinen tarina on opiskelijalähettilään osalta saatu päätökseen, ja pojan on vihdoin mahdollista tavoittaa etsimänsä tyttö.

Tarinan opetus on, että oikea ihminen ja hänen verkostonsa tietävät yhdessä aina enemmän kuin erilaiset numeropalvelut ja hakukoneet. Varsinkin me opiskelijalähettiläät tiedämme muutakin kuin mitä kirjoissa ja opiskeluoppaissa lukee. Meidän työmme on tarjota kaikille teille kokemukseen perustuvaa osaamistamme. Eli aina kannattaa kysyä!

Opiskelijalähettiläiltä voi edelleen tiedustella mitä tahansa opiskeluun ja opiskelijaelämään liittyvää, koska me tiedämme, mistä oikea tieto löytyy. Ota siis rohkeasti yhteyttä, tarvitsit sitten Amorin apua tai muita neuvoja!

• Opiskelijalähettiläs Heli H. (suomen kieli, kirjallisuus ja äidinkielen opettajankoulutus): facebook.com/helihjyopiskelijalahettilas ja heli.m.hamalainen(ät)jyu.fi
• Opiskelijalähettiläät: facebook.com/jyopiskelijalahettilaat ja jy_opiskelijalahettilaat.group(ät)korppi.jyu.fi
• Lista kaikista opiskelijalähettiläistä ja linkit heidän yhteystietoihinsa: jyu.fi/hae/opiskelijalahettilaat/esittelyt

Kesätyömuistoja, osa 3: teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Teatteritöissä

Ylioppilaskirjoituksia edeltäneenä kesänä 2006 en hakeutunut palkkatöihin, koska halusin keskittyä luku-urakkaan. Se oli ihan viisas valinta, koska päädyin kesäksi taiteellisiin ja töihin. Työstin ystäväni T.:n kanssa teatterillemme syksyn koko illan näytelmän dramatisoinnin ja musiikit. Tulin samalla tehneeksi myös tuottajan töitä. Mainio ja sangen opettavainen kokemus!

Sepän emäntä odottelee museovieraita.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä 2007 olin myyntityöni lisäksi järjestämässä paikallishistoriaan perustuvia, dramatisoituja kiertokävelyjä mäntsäläläisellä Sepänmäen käsityömuseoalueella. Toimiva yhteistyö teatteriystäväni T.:n kanssa jatkui siten, että hän kirjoitti näytelmän ja minä tuotin, markkinoin ja hoidin yhteydenpidon toimijoitten kesken. Esitimme samaa näytelmää viikonloppuisin myös kesällä 2008, jolloin olin jo opiskellut yhden vuoden ja työskentelin toimittajana Helsingissä.

Tunnen museon rakennusten jokaisen kolkan oikein hyvin, ja kesäkuumuudessa muistelen usein kaihoten näitten vanhojen tupien viileyttä. Oli kiehtovaa perehtyä taloissa asuneitten ihmisten elämään ja paikallishistoriaan ja opetella kertomaan yksityiskohtaista tietoa tarinallisesti. Ilmeni, että lukioni rehtorin perhe on asunut kuvan esittämässä tuvassa! Saksalaisille vieraille solkkasin siansaksaa, ja useammin sai käyttää englantia.

Jälleen mansikanmyyjänä

Tuoreena ylioppilaana ja pääsykoetuloksia jännittäen työskentelin taas torimyyjänä. Tällä kertaa olin eri yrittäjän hommissa erään marketin sisätiloissa (mitkä fasiliteetit!) ja kauppaamassa vain mansikoita ja herneitä. Oli vähemmän hintoja muistettavana, ja tuotteita säilytettiin marketin kylmävarastossa, joten tyhjentyneeseen myyntipöytään sai heti täydennystä. Työ ei ollut ihan yksinäistä, vaikka olinkin myyjänä yksin, sillä useita kertoja päivässä seurana kävi tuotteita myyntipisteeltä toiselle kuljettanut miekkonen. Hän puhui äidinkielenään venäjää ja oli riemuissaan, kun saattoi jutella jonkun kanssa.

Kuukauden aikana myin melkein 5 000 kiloa mansikoita. Työsuhde-etuna herkistyin mansikoille niin, etten muutamaan vuoteen voinut edes kulkea mansikoitten ohi aivastelematta. Eikä niitä kyllä olisi tehnyt mieli syödäkään. Ikävämpinä päivänä myyntipöydän takana tsemppasin itseäni laskemalla, mitä kaikkea voin ansaitsemillani tuloilla hankkia omaan opiskelijakämppään: lautanen, lautanen, lautanen, lautanen, leivänpaahdin, lautanen, lautanen, kahvinkeitin... Se ihme kyllä motivoi! :D

Kesätöistä opittua

Opin vastuullista rahan käsittelyä ja laskemaan nopeasti haastaviakin laskelmia. Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot kehittyivät paitsi työtovereitten myös asiakkaitten kanssa toimiessa. Karjalaisesta perimästäni puskeva myynti- ja bisneshenkisyys puhkesi kukkaansa. Olen tosi hyvä tinkimään ja laatimaan räätälöityjä erikoistarjouksia! Saan asiakkaani haluamaan aina vähän lisää esimerkiksi vinkkaamalla ruoanlaitto-ohjeita.

Elintarvikkeitten oikeanlainen käsittely onnistuu, samoin erilaisten myyntikojujen, -pöytien ja -rakennelmien kasaaminen. Stressinhallinta-, ongelmanratkaisu- ja kaikenlaiset macgyverointitaidot kohenivat. Ennen kaikkea opin olemaan kaikenlaisissa tilanteissa iloisen oloinen, reipas ja helposti lähestyttävä asiakaspalvelija. Opin myös kestämään pienoisen pettymyksen, kun en vielä ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä saanut tavoittelemaani työtä. Siihen piti kasvaa vielä yhden vuoden ajan. Kerron lisää seuraavassa osassa. :)

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Isosena, muusikkona ja managerina
• Torimyyjänä
• Toimittajana

Kesätyömuistoja, osa 2: torimyyjänä

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Torimyyjänä

Ensimmäisen oikean työkesäni vietin 17-vuotiaana lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Loppukeväästä ja alkukesästä 2005 olin ollut näyttelijänä ja basistina uuden teatterimme ensimmäisessä näytelmässä, Elviksestä kertovassa musikaalissa. Koska se ei kuitenkaan ollut palkallista työtä, halusin päästä kesätöihin. Myös vanhempani kannustivat työntekoon tai oikeastaan pitivät itsestään selvänä, ettei tuossa iässä enää luuhata koko kesää toimettomana.

Kovaa menoa Elviksen taustabändin basistina.

Myin marjoja, vihanneksia ja kukkia mäntsäläläisellä torilla. Työpaikka löytyi paikallislehden ilmoituksen perusteella. Taisin ensin soittaa yrittäjälle, joka pyysi kirjoittamaan hakemuksen. Kävin henkilökohtaisesti viemässä sen myyntikojuun, jossa sain lyhyen työhaastattelun. Myöhemmin minulle soitettiin, että parin kuukauden pesti olisi minun. Eli jälleen kerran kannatti näyttää naamansa ja antaa äänensä kuulua pelkän paperin postittamisen sijasta.

Töitä oli kuutena päivänä viikossa. Vuorottelin erään toisen ikätoverin kanssa: toinen teki aamuvuoron, toinen iltavuoron. Aamuvuorolaisena heräsin klo 4, pyöräilin keskustaan ja pystytin teltan klo 6:een mennessä. Niin aikaisin keskustassa liikkui lisäkseni vain kadunlakaisija, josta tuli hyvänpäiväntuttu. Kuudelta saapui eri myyntipisteissä kiertänyt kuljetusauto, josta tuotteet purettiin kovalla kiireellä. Samassa hötäkässä ne aseteltiin houkuttelevasti tarjolle kojuun, painettiin mieleen tuotetiedot ja tekstattiin hintalaput. Iltavuoroon tultiin muistaakseni yhden maissa, ja työtä kesti niin pitkään kuin myytävää riitti tai kuunes kuljetusauto tuli noutamaan yli jääneet tuotteet. Näistä opin säntillisyyttä ja säännöllisyyttä. Vaikka olisi väsyttänyt, piti olla ajoissa ja skarppina. Ei voinut myöskään tuijottaa kelloa, vaan piti jaksaa niin kauan kuin tekemistä riitti.

Tuotenimikkeistä johtui ensikosketukseni Kielitoimistoon. Koetin (vapaa-ajallani) selvittää, kuinka "hani"-mansikan nimi kirjoitetaan oikein. Tämä nykyinenkin suosikkilajikkeeni on siis Honeoye.

Yleisimmät mansikkalajikkeet kannattaa muutenkin opetella huviksi ja hyödyksi.

Useimmiten taisin olla myymässä yksin, mutta kiireisempinä päivinä apunani oli yrittäjän iäkäs ja persoonallinen täti. Samainen täti oli hoitanut työhaastatteluni: hän katsoi minua tiukasti silmiin ja kysyi, olenko rehellinen. Onnistuin kaiketi olemaan riittävän vakuuttava myönteisessä vastauksessani, kun sain työn. Nuorena sitä vielä ajatteli, että rehellisyys on ihmisen luonnollinen olotila. Ajan mittaan ja työkokemuksen myötä olen huomannut, kuinka moni yrittää viilata linssiin ja hyötyä toisen hyväuskoisuudesta. Uskon, että opettajana on erittäin tärkeää osata tunnistaa totuus valheesta. Myös itselleen tulee olla rehellinen.

Torimyyjänä sain kehitettyä jo muutenkin hyvää päässälaskutaitoani erinomaiseksi. Myös supliikkini, ts. puheviestintätaidot ja sosiaalinen pelisilmä kohenivat tehokkaalla harjoituksella. Jos asiakkaan kanssa onnistui kommunikoimaan taitavasti ja tarjoamaan sopivassa suhteessa jotain ylimääräistä, hän saattoi innostua ostamaan korillisen vihanneksia, vaikka oli tullut hankkimaan vain rasiallisen mansikoita. Toisaalta joskus jo tervehdys ja puhuttelu saivat sukset menemään niin ristiin asiakkaan kanssa, ettei kaupoista tullut mitään. Vakioasiakkaiden kommunikointitavat tulivat tutuiksi, ja heidän kanssaan oli aina hauska jatkaa juttua siitä mihin se oli edellisellä kerralla jäänyt.

Pidin kohteliaan käyttäytymisen lisäksi kunnia-asianani tuottaa iloa kuntalaisille muun muassa hymyilemällä kaikille ja pukeutumalla värikkäästi (käytin koko kesän ajan punaisia housuja, kirkasvärisiä paitoja ja valko-oranssia hattua). Siinä ilmeisesti onnistuinkin, koska kylällä kulkiessani moni asiakas muistaa minut edelleen. Eräs suosikkipapparaiseni jopa lähetti käytöstäni ihannoivan viestin paikallislehden tekstiviestipalstalle, mistä jaksan edelleen olla ilahtunut. Parasta työssä oli juuri ihmisten tapaaminen. Kuitenkaan kaikki asiakkaat eivät olleet niitä miellyttävimpiä, joten oli opittava säilyttämään malttinsa, selvittämään ongelmatilanteet asiallisesti ja tarvittaessa kestämään karvaatkin pettymykset.

Työn lomassa ei ollut varsinaisia ruoka- tai muitakaan taukoja. Vessaan pääsi läheiseen kahvilaan, jos joku tuttu katsoi kojua sen aikaa tai jos rohkenin jättää kojun hetkeksi ilman vahtijaa. Tulin joskus pyytäneeksi kahvilassa työskennellyttä mukavaa ja söpöä poikaa tarkkailemaan kojua. Pojan nimi oli muistaakseni Phuong, ja hänestäkin tuli kesän aikana tuttu. Hän tarjoili minulle maailman parasta jääteetä ja hunajalla maustettua maitokahvia, jotta jaksaisin koko pitkän päivän. Häneltä opin erinomaisten piirakoitten salaisuuksia ja aurinkoista asiakaspalveluasennetta. Kiinnostuin myös oman kahvilan tai ravintolan pyörittämisestä. Sitä olen saanut kokeilla Ravintolapäivänä – ja todeta, että en pärjäisi alalla kuin satunnaisina päivinä.

Ei vielä tallottuja lobelioita Wikimedia Commonsista.

Torilla työskentely ei tietenkään ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka joskus tuli ihan konkreettisesti tallottua myytävänä olleita lobelioita. Nuorena sitä vielä jaksoi herätä epäinhimillisten lyhyitten yöunien jälkeen ja viettää kaiket päivät ulkona, mutta vapaalla kyllä väsytti. Teltan ja myyntipöytien kasaaminen yksin oli hankalaa, ja metalliputkien raahaaminen ja nostelu tuntuivat kamalan raskailta, ennen kuin lihakset ja koordinaatiokyky vahvistuivat. Nyt saisin kiinnitettyä teltan harjan ylimmäisen, neljä metriä pitkän metallitangon paikalleen vaikka silmät ummessa. Kuumina päivinä piti raahata hirveät määrät vettä kukkien kasteluun. Ainakin kerran onnistuin kastelemaan kukkien lisäksi puolet kojusta ja pilaamaan pahviset hernelaatikot, jotka olivat myyntipöytien alla suojassa auringolta. Tuotteiden laatua vahdittiin tarkkaan, mikä oli hyvä, mutta paahteisina tai sateisina päivinä stressaannuin kauheasti myyntipöydän antimien säilymisestä, kun sääolosuhteille ei mahtanut mitään. Pahimpia olivat ukkoskuurot, kun koko teltta meinasi lähteä myräkän mukana lentoon.

Työn merkittävimpiä opetuksia oli, ettei saa "kasata pommeja" eli jättää tavaroita sellaisille paikoille, jossa ne ovat tiellä. Kaltaiselleni järjestyksen ystävälle täsmällisen järjestyksen pitäminen ei ollut vaikeaa, kun muutamaan kertaan olin ensin kompastunut ylimääräisiin mitta-astioihin tai kaatanut jonkin pahvilaatikkokasan. Opin, että hommat pitää hoitaa kerralla kunnolla, koska niitä ei ehdi korjailla enää myöhemmin. Saman asian opettelua on ollut koko tähänastinen opiskeluaikakin ja taatusti myös tuleva työelämä.

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Isosena, muusikkona ja managerina
• Teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä
• Toimittajana

Kesätyömuistoja, osa 1: isosena, muusikkona ja managerina

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Isosena

Ensimmäisiä kesäaikaan ajoittuneita töitäni olivat isosen tehtävät seurakunnan rippileirillä sekä muusikon hommat.

Isosen hommat ovat varmaan monelle tutumpia. Isostelin heti oman konfirmaationi jälkeisenä kesänä leirikeskuksessa, josta loppui kaivovesi pitkään jatkuneen kuivuuden takia. Palokunta toimitti leirikeskukseen varavettä, jota täytyi käyttää todella säästeliäästi. Vessassa ja suihkussa käyntejä rajoitettiin, ja pesu- ja huuhteluvedet täytyi tietysti kantaa itse. Vaivaa säästääkseen jotkut leiriläisistä ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi peseytymään pelkästään mutalammikossa. Leirin kohokohta oli oman vesikanisterin saaminen kotiväeltä vierailupäivänä. :D

Lievästi epämukavan ja voimakkaasti teinihieltä haiskahtavan kokemuksen seurauksena leiriläiset kuitenkin kehittyivät yhtä köyttä vetäväksi porukaksi. "Ääriolosuhteissa" oleskeltaessa oli tärkeää onnistua luomaan positiivista yhteishenkeä ja kyllä tästä selvitään -mentaliteettia. Voisiko mistään saada tehokkaampaa oppia esimerkiksi yläkoululuokan opettajana toimimiseen?

Muusikkona ja managerina

Teini-ikäinen basistiminä järjesti The Ilmiö -bändimme kesäkatukonsertteja. Virittelimme soittovehkeet Mäntsälän Keskuskadulle milloin minkäkin sponsoroivan yrityksen lähistölle ja soitimme reippaita vanhoja pop- ja rockklassikoitamme kuntalaisten iloksi. Myös joitakin seurakunnan soittokeikkoja ja muita esiintymisiä taisi olla kesäisin.

Mitä he ovat nyt? Vasemmalta oikealle:
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, lastentarhanopettaja,
musiikinopettaja, matemaattisen aineitten opettaja.
Kuvasta puuttuvat musiikkipedagogi AMK, ääniteknikko
ja harmonikansoiton opettaja.

Harjoittelin managerointia ja ylipäätään kaikenlaista organisointia ottamalla yhteyttä esimerkiksi pankkien johtajiin, tarjoamalla yhteistyötä ja tiedottamalla järjestelyistä kaikille osapuolille. Mitäpä muuta se olisi kuin viestintätaitojen kehittämistä ja harrastuneisuutta. Tällainenkin aktiivisuus noteerattiin äidinkielen opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelussa. Kannattaa siis rohkeasti tuoda osaamistaan ja kehittäviä harrastuksiaan esiin!

Yläasteen ja lukion taitteessa ajattelin suuntautuvani tiedotus- ja viestintäalalle. Oli selvää, että tekisin jotain suomen kieleen liittyvää. Opettaminen, ohjaaminen ja kasvattaminen ylipäätään olivat kiinnostaneet jo pitkään, mutta en vielä ollut keksinyt, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana voisin yhdistää nämä kaikki kiinnostuksen kohteeni.

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Torimyyjänä
• Teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä
• Toimittajana

Kesäopiskelu on kuuminta hottia

Kesäopiskelut ovat hyvässä vauhdissa, ja eipä minulla juuri enää olekaan opiskelujuttuja. Sain vihoviimeisen kurssini viimeisen esseen valmiiksi viime sunnuntaina (tai oikeastaan maanantaina klo 3), ja jahka saan siitä arvosanan, voin kirjoittaa muutaman sanasen opintojen koostamisesta. Maisteriksi valmistuminen häämöttää! :)

Librissä majaileva IT-tukemme P. neuvoo toveri H.:lle
lähdeviitejärjestelmän käyttöä. Kyllä on kätevää!

Kesäni ohjelmassa on vain yksi iso asia: saada gradu vihdoinkin valmiiksi. Minulla oli vielä alkuvuodesta pontevia tavoitteita saada gradu esitarkastukseen toukokuun alussa, mutta se jäi vain haaveeksi. Keväälle sattui jos jonkinlaisia hidasteita, ja toukokuuksi sain sellaisia kielenhuoltotyöprojekteja, ettei gradu niitten ohessa juuri edistynyt (tai no sopivasti kuitenkin).

Nyt kesällä työtahti reipastunee – ja onkin jo reipastunut –, kun kirittäjäni ja mainioin työskentelytoverini H. on palannut kaupunkiin. Ahkerina hikoilemme kirjaston kuumuudessa. Välillä voi käydä vilvoittelemassa Lounaispuistossa.

Yliopisto-opinnot opettavat paljon oman työn organisoinnista. Minä olen siinä edelleen huono. Pitempiä hommia tehdessäni saatan ottaa välillä tehokkaita spurtteja, mutta enimmän osan ajasta haahuilen muitten, pienempien tehtävien parissa tai keksin ruveta perehtymään johonkin ihan muuhun. Minulla on myös paha tapa sanoa "kyllä" kaikille lyhytkestoisille haasteille ja projekteille, joita minulle tarjotaan ja jotka haukkaavat aikaa ja tarmoa pitemmiltä jutuilta. Opiskellessa on erittäin tärkeää tiedostaa omat opiskelu- ja työskentelytyylit. Niitten hyviä puolia kannattaa hyödyntää ja huonompia kehittää.

Oman stressinsä kevääseen on luonut epävarma tulevaisuus. On pitänyt miettiä, mitä valmistumisen jälkeen ryhtyisi tekemään ja mitä töitä hakemaan. Opettajanvirkoja kun ei voi hakea saada epäpätevänä (siis hakeahan aina voi, mutta jos hakijoitten joukossa on yksikin virallisesti pätevä, epäpätevä ei voi saada pestiä). Vastavalmistunut aineenopettaja voi aluksi tehdä sijaisuuksia tai muita töitä, kunnes ehtii pätevänä mukaan alkukeväästä alkavaan virkojenhakuun.

Koska minulla on tapana sanoa "kyllä" kaikille uusille haasteille, vastasin myöntävästi myös yliopistomme opettajankoulutuslaitokselta saamaani työtarjoukseen. Minua pyydettiin ensi lukuvuodeksi pitämään äidinkielen ja kirjallisuuden didaktikon kursseja tuntiopettajana. Se tarkoittaa sitä, että pääsen opettamaan opettamista opettajaksi opiskeleville. Aikamoisen siistiä! Onhan tämäkin oman alani työtä – vain vähän eri tasolla kuin kouluopetus. Mutta koska työ on vain tuntiopetusta, minun täytyy keksiä lisäksi muitakin hommia. Joka tapauksessa tuntuu mukavalta, kun tiedän, että voin jäädä Jyväskylään ja että mielenkiintoinen työ odottaa heti valmistumisen jälkeen. Se motivoi paahtamaan gradua entistä ahkerammin.

Toistaiseksi elämä on tätä.

Tsemppiä, iloa ja intoa kaikille kesäopiskelijoille ja kesätyöläisille! Miten teidän kesänne on alkanut?

Mihin yliopisto-opiskelija työllistyy? (Osa 2)

Kirjoitin aiemmin pitkät pätkät siitä, mitä kaikkea yliopisto-opiskelija voi sivuhomminaan tai kesätöinään tehdä. Tai lähinnä, mitä minä olen tullut tehneeksi.

On urbaani legenda, etteivät aineenopettajaopiskelijat saisi kesätöitä. Eivät ehkä oman alansa, mutta muita hommia sitäkin enemmän! Harvassa koulussa tarvitaan kesällä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia (toki sellaisiakin paikkoja on), mutta monipuolista koulutustamme tunnutaan arvostavan monella alalla.

Työkokemuslistaani voi taas jatkaa. Aloitin elokuun alussa lyhyen kesätyön päiväkodissa. Päiväkoti on minulle entuudestaan uppo-outo maailma, mutta perhepäivähoitajan arki on sitäkin tutumpaa. Ja kun on opeopintojen lisäksi erityispedagogiikan opintoja, taito tulla toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa ja reipas mieli, mikäpä estää hakeutumasta lastenhoitajaksi päiväkotiin. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että työ on mahtavaa ja todella opettavaista! Mitä kaikkea opinkaan ihmisistä, viestinnästä, puheen kehityksestä, leikeistä, lasten kiinnostuksen kohteista ja hoitoalan työyhteisöstä. Voi jes, tämä on todella hyvää työkokemusta.

Sitä paitsi missä muussa työpaikassa työtoverit syöksyvät aamuisin halaamaan ja kertomaan tykkäämisestään ja iltapäivällä roikkuvat kaulassa niin, ettei kesätyöläinen ole lainkaan päästä kotiin? ;0)

Eihän tästäkään ole kuin parikymmentä vuotta...

Entäs muut fennistit eli suomenopiskelijat? Tästä alkaa sarja fennistien kesätyöllistymisestä. Pysy kanavalla!

Je me pardon que la trompettiste est bien fou

Hyvä lukija.
Jos olet pääsykokelas, tulet jostakin kauempaa ja olet ensimmäistä kertaa Jyväskylässä, olet hetki sitten saattanut ihmetellä kuulemaasi. Tasan klo 20 Harjun Vesilinnasta (eli siitä punertavasta tornista kaupungin keskustan korkeimmalta mäeltä) kuului epämääräistä trumpetointia. Kuulemasi sävelmä oli taatusti tämä:

Kyseessä ei ollut mikään tavaton flash mob tai torniin torven kera kiivennyt kylähullu (niin kuin minä viisi vuotta sitten kaupunkiin päädyttyäni luulin). Jyväskylässä on jo vuodesta 1976 ollut perinteenä soittaa kesällä (ts. toukokuusta syyskuuhun) joka ilta Aulis Raitalan sävellys Laulu synnyinseudulle. Musiikki soi äänitteeltä trumpetisti Torsten Lindforsin tulkintana. Keskisuomalaisen kolumnissa kerrotaan lisää iltasoitosta.

Iltafanfaari muun muassa kuuluttaa opiskelijoille, että on aika lähteä kirjastolta kotiin tai päinvastoin suunnata kaikenlaisiin illanviettoihin. Olen ehtinyt jo kiintyä soittoon, ja sen kuulemisesta tulee aina ylevä olo.

Mutta voi! Viime kesänä iltasoitto ei soinutkaan, koska Harjun äänentoistolaitteissa oli teknisiä ongelmia. Onneksi paikallisen radio Hearin kulttuuriväki järjesti korvaavaa ohjelmaa illaksi tai pariksi:

Kun trumpettibiisi soi, kaupungissamme on kaikki hyvin.

[Otsikko on lainattu maanmainion Markus Kajon jutelmakokoelman Kettusen kolmas eräästä kertomuksesta. "Obsessiotrumpetisti" on hauska juttu hullusta trumpetistista, joka lurittelee omiensa vakavahenkisten kappaleitten väliin, ja presidentti joutuu pahoittelemaan sattunutta: "Pyydän täten anteeksi hullua trumpetistiamme." Suosittelen lämpimästi sekä Kettus-juttujen lukemista että trumpetin soittoa. Lisäksi täsmennän, että epäasialliset hulluusviittaukset koskevat vain pöljää kuvitelmaani tunnollisesta torvensoittajasta, joka olisi raahautunut torniin kajauttamaan kappaleen livenä. Näin siinä käy, kun yrittää muka olla hauska.]

Mikäpä on opiskelijana matkustellessa?

Opiskelija-alennukset ovat mahtava juttu. Varsinkin yliopistokaupungeissa opiskelijat saavat noin 10–15 % alennusta lähes kaikesta toimistotarvikkeista eväspatonkeihin ja parturointeihin.

Tuntuvimpia hinnanalennuksia saa julkisilla kulkuvälineillä matkustamisesta, sillä matkaa pääsee taittamaan puoleen hintaan. Mikäpä on silloin junaillessa tai linikoidessa? Tarkemmat opiskelija-alennusehdot löytyvät
- Matkahuollon sivuilta ja
- VR:n sivuilta.

Kuluneen viikon lopulla Jyväskylä täyttyi ralliväestä Neste Oil Rallyn takia. Päätin karata paikkakunnalta hyvissä ajoin ja matkustaa siskoni Hannan luo Kuopioon. Reissusta tuli oikein mukava, eivätkä matkat maksaneet juuri mitään, kun heilutteli iloisesti opiskelijakorttia.

Ensiksi piti kokeilla kaupunginkirjaston lukumukavuutta.

Emäntäni vei minut pian perillepääsyn jälkeen tutustumaan Kuopion kaupunginkirjastoon, mikä sopikin oikein hyvin kaltaiseni kirjastoihmisen ohjelmaan. Etsimme Danten Jumalaista näytelmää (Hanna: "Mikä oli Danten sukunimi?"), ja minä pääsin testailemaan paikallisen libraarion fasiliteetteja. Kirjaston kahvila oli valitettavasti remontin takia kiinni, mikä oli suuri puute.

Valikoima oli kelpo, mutta häviää JY:n kirjaston opuksille.

Matkan alkuun kuului myös Kuopion torilla istuskelu. Pulut matelivat ympärillä herkkuja anelevin silmin, mutta emme keskittyneet niihin. Otimme oikein kunnon turistiasenteen ja perehdyimme keskustan asemakaavaan karttojen avuin. Oli kuuma.

Hanna osoittelee kiinnostavia paikkoja.

Vasemmalla häämöttävästä Kenkä-Veikko-myymälästä kävin hankkimassa perinteisiä ja laadukkaita kotimaisia kenkiä. Sieltä löytyi myös isoja kokoja ja riittävän leveälestisiä jalkineita, ja palvelu oli kuopiolaiseen tapaan mitä parhainta. Suosittelen lämpimästi!

Jyväskylässä kävelen paljon, koska en käytä polkupyörää, ja kenkiä kuluu. Nyt on syksyllä alkaviin opetusharjoitteluihinkin sopivia opettajakenkiä! :0)

Erään kirpputorin näyteikkunasta tuli varsin kotoisa olo, koska kaikki oli yhtä oranssia kuin omassa asunnossanikin. Harmi, etteivät esineet olleet myytävinä...

Matkan varrelle sattui iloista musiikkia soittanut reipas torvisoittokunta.

Päivät kuluivat nopeasti Kuopion-sukulaisia tavaten, kaupungilla kierrellen ja viehättäviin asuinalueisiin tutustuen. Kuopio on hieno ja mukava kaupunki ja siellä on kuulemma hyvä opiskelijankin asua, mutta siellä ei voi opiskella suomea eikä kirjallisuutta. Onneksi Jyväskylässä voi.

Seuraavassa videopätkässä siskoni Hanna kertoo, millainen pieni asia sai hänet ihastumaan Kuopioon pääsykoereissulla. Tämä olkoon ilmainen vinkki kaikille niille, jotka suunnittelevat, kuinka uudet asukkaat ja etenkin opiskelijat saadaan tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Onko Sinulla samanlaisia kokemuksia? Kommenttilootaan olisi kiva saada mainintoja siitä, mikä juuri Sinut sai kiintymään uuteen kotipaikkakuntaasi.

 Viimeinen kuva on Kuopion rautatieasemalta.

Kaikki sitä keksitäänkin kieltää.

Kuinka selvitä papereitten kanssa?

Ah, ihanuus. Järjestys. Näköjään perjantai-iltaa voi viettää näinkin: helteen pehmentämä pääni keksi, että juuri nyt on järjesteltävä kaikki edellisen lukuvuoden koulupaperit ja muut asiakirjat. Ja niitähän riittää. Olisi pitänyt ottaa kuva paperisotkusta, mutta siivousvimma oli niin valtava, etten malttanut ruveta vaihtelemaan paristoja kameraan. :0)

Vaikka yliopistomme tekee parhaansa vähentääkseen turhaa tulostamista ja tulostuttamista, monisteita ja ojenteita saadaan kursseilta edelleen huimia määriä. Jos lisäksi on innokas kirjoittamaan muistiinpanoja käsin, kuten minä, voi ruveta laskeskelemaan, kuinka suuren metsän on tänäkin lukuvuonna käyttänyt paperiksi.

Kehitystä on onneksi tapahtunut. Opiskelut aloittaessani oli vielä tavallista, että kaikkien kurssilaisten piti kurssin aikana käydä kopioimassa joitakin monistenippuja itselleen luettavaksi. Nykyään lähes kaiken luettavan materiaalin saa sähköisenä Optimaan, Koppaan tai johonkin muuhun työtilaan. Paperia ei siis kulu enää ihan niin paljon.

Silti niitä lappuja tuppaa kertymään. Kuinka paperinpaljouden kanssa voisi selvitä?

Tässä joitakin kantapään kautta opittuja juttuja vinkiksi:

• Hanki heti riittävästi kansioita ja järjestele kurssien paperit niihin sitä mukaa, kun niitä kertyy.
• Älä kanna mukanasi turhia papereita. Koko lukukauden monisteita on täysin tarpeetonta roudata joka päivä yliopistolle, koska yliopistokursseilla ei kerrata jatkuvasti niin kuin koulussa. Tarvitset papereita seuraavan kerran todennäköisesti vasta tenttiin.
• Pidä jonkinlaista kansiota mukanasi, jotta voit säilöä siihen "päivän saaliin", läksypaperit ym., ja lajittele ne kotona oikeille paikoilleen kansioihin.
• Selaa kansiot aina välillä läpi ja heitä turhat paperit surutta pois. Ellet aio valmistuttuasi muuttaa kansallisarkistoon, luovu jostakin. Puolikkaan lauseen sisältävät ruttuiset muistiinpanoarkit joutavat vallan mainiosti paperinkeräykseen.
• Kun teet muistiinpanoja luennoilla tai lukiessasi, merkitse jokaiseen paperiin, mihin kurssiin se liittyy. Päivämäärä on myös hyödyllinen tieto. Vaikka luottaisit hyvään muistiisi, et välttämättä enää tunnista jokaista paperia, kun hyllystä pudonneen kansiosi sisältö on levinnyt lattialle.
• Luentolehtiöt ja muut nivaskat, joista voi irrottaa täyteen kirjoitetut paperit, ovat erinomainen keksintö, kun laatii peräkkäin useita eri aiheisiin liittyviä muistiinpanoja. Paperit on helppo järjestää jälkikäteen.
• Sen sijaan kauniit kirjaset ja vihot ovat viehättävä vaihtoehto silloin, kun panee muistiin jonkin tietyn kurssin tai aiheen asioita. Ei ole mitenkään lapsellista kirjoittaa muistiinpanoja värikkäin mustekynin kirjaan, jota koristaa kirahvin pää. Kirjassa muistiinpanot pysyvät hyvässä tallessa ja järjestyksessä, ja siitä on varmasti miellyttävää lukea tekstiään myöhemminkin.
• Muistiinpanoista kannattaa laatia selvät ja johdonmukaiset, vaikka olisi kiire. Paniikinomaista tenttiinlukua ei yhtään auta se, että rustaa epäselviä ja vaillinaisia muistiinpanoja, joista ei sitten saa mitään selvää, kun joutuu valmistautumaan uusintatenttiin.
• Ja vielä: säästä hyödylliset monisteet, artikkelit ja muistiinpanot vaikka lopun ikääsi! Ikinä ei tiedä, mihin asiaan täytyy myöhemminkin palata. Itse ajatellut ja kirjoitetut, siistit muistiinpanot ovat monesti paras syvän tiedon ja ymmärtämyksen lähde. Erittäin huolellisesti laadituista muistiinpanoista voi olla iloa muillekin (vrt. Virpi Hämeen-Anttilan romaani Suden vuosi).
• Muistathan opiskelupapereitten lisäksi säästää myös muut opiskeluihin liittyvät asiakirjat, kirjeet, ylioppilaskunnan painatteet ja muut tärkeät paperit. Niitä voi olla vaikea löytää sähköisessä muodossa.

Kesäpäivä kangas alla

Tällä viikolla on ollut mahtavan lämmintä.

Torstain helteellä linnoittauduimme fennistien kanssa

yliopiston kirjaston viereen koko päiväksi

opiskelemaan nauttimaan auringosta.

 

Olimme onnellisia, koska Johannalla oli puoli vaatekaappia mukana, ja saatoimme istua vaatteitten päällä. Huomasimme, että vieressä oli apiloita, ja että voisimme olla vielä onnellisempia,

jos löytäisimme nelilehtisen apilan.

 

Onneksi Vesalla oli mukanaan korttipakka.

Johannalla ja minulla oli onnea, ja voitimme merkillisen pelin.

 

Kun tuli nälkä, lähdimme ravintola Ilokiveä kohti.

 

Burgundin lihapadan, sitruunaisten kanaleikkeitten ja feta-pinaattipiirakoitten jälkeen

palasimme makoilemaan kirjaston viereen.

Olkihattuuni mielistynyt Petri näpsi kuvia ohikulkijoista, minkä kerkesi.

Vakoilimme rehtoraattia ja toivoimme näkevämme rehtorimme Aino Sallisen.

 

Helle jatkui helluntaihin saakka.

[Muokkaus 14.6.: Tässä oli aiemmin helluntaivideo, mutta siirsin sen oman otsikkonsa alle.]