Kesätyömuistoja, osa 3: teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Teatteritöissä

Ylioppilaskirjoituksia edeltäneenä kesänä 2006 en hakeutunut palkkatöihin, koska halusin keskittyä luku-urakkaan. Se oli ihan viisas valinta, koska päädyin kesäksi taiteellisiin ja töihin. Työstin ystäväni T.:n kanssa teatterillemme syksyn koko illan näytelmän dramatisoinnin ja musiikit. Tulin samalla tehneeksi myös tuottajan töitä. Mainio ja sangen opettavainen kokemus!

Sepän emäntä odottelee museovieraita.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä 2007 olin myyntityöni lisäksi järjestämässä paikallishistoriaan perustuvia, dramatisoituja kiertokävelyjä mäntsäläläisellä Sepänmäen käsityömuseoalueella. Toimiva yhteistyö teatteriystäväni T.:n kanssa jatkui siten, että hän kirjoitti näytelmän ja minä tuotin, markkinoin ja hoidin yhteydenpidon toimijoitten kesken. Esitimme samaa näytelmää viikonloppuisin myös kesällä 2008, jolloin olin jo opiskellut yhden vuoden ja työskentelin toimittajana Helsingissä.

Tunnen museon rakennusten jokaisen kolkan oikein hyvin, ja kesäkuumuudessa muistelen usein kaihoten näitten vanhojen tupien viileyttä. Oli kiehtovaa perehtyä taloissa asuneitten ihmisten elämään ja paikallishistoriaan ja opetella kertomaan yksityiskohtaista tietoa tarinallisesti. Ilmeni, että lukioni rehtorin perhe on asunut kuvan esittämässä tuvassa! Saksalaisille vieraille solkkasin siansaksaa, ja useammin sai käyttää englantia.

Jälleen mansikanmyyjänä

Tuoreena ylioppilaana ja pääsykoetuloksia jännittäen työskentelin taas torimyyjänä. Tällä kertaa olin eri yrittäjän hommissa erään marketin sisätiloissa (mitkä fasiliteetit!) ja kauppaamassa vain mansikoita ja herneitä. Oli vähemmän hintoja muistettavana, ja tuotteita säilytettiin marketin kylmävarastossa, joten tyhjentyneeseen myyntipöytään sai heti täydennystä. Työ ei ollut ihan yksinäistä, vaikka olinkin myyjänä yksin, sillä useita kertoja päivässä seurana kävi tuotteita myyntipisteeltä toiselle kuljettanut miekkonen. Hän puhui äidinkielenään venäjää ja oli riemuissaan, kun saattoi jutella jonkun kanssa.

Kuukauden aikana myin melkein 5 000 kiloa mansikoita. Työsuhde-etuna herkistyin mansikoille niin, etten muutamaan vuoteen voinut edes kulkea mansikoitten ohi aivastelematta. Eikä niitä kyllä olisi tehnyt mieli syödäkään. Ikävämpinä päivänä myyntipöydän takana tsemppasin itseäni laskemalla, mitä kaikkea voin ansaitsemillani tuloilla hankkia omaan opiskelijakämppään: lautanen, lautanen, lautanen, lautanen, leivänpaahdin, lautanen, lautanen, kahvinkeitin... Se ihme kyllä motivoi! :D

Kesätöistä opittua

Opin vastuullista rahan käsittelyä ja laskemaan nopeasti haastaviakin laskelmia. Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot kehittyivät paitsi työtovereitten myös asiakkaitten kanssa toimiessa. Karjalaisesta perimästäni puskeva myynti- ja bisneshenkisyys puhkesi kukkaansa. Olen tosi hyvä tinkimään ja laatimaan räätälöityjä erikoistarjouksia! Saan asiakkaani haluamaan aina vähän lisää esimerkiksi vinkkaamalla ruoanlaitto-ohjeita.

Elintarvikkeitten oikeanlainen käsittely onnistuu, samoin erilaisten myyntikojujen, -pöytien ja -rakennelmien kasaaminen. Stressinhallinta-, ongelmanratkaisu- ja kaikenlaiset macgyverointitaidot kohenivat. Ennen kaikkea opin olemaan kaikenlaisissa tilanteissa iloisen oloinen, reipas ja helposti lähestyttävä asiakaspalvelija. Opin myös kestämään pienoisen pettymyksen, kun en vielä ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä saanut tavoittelemaani työtä. Siihen piti kasvaa vielä yhden vuoden ajan. Kerron lisää seuraavassa osassa. :)

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Isosena, muusikkona ja managerina
• Torimyyjänä
• Toimittajana

Kesätyömuistoja, osa 2: torimyyjänä

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Torimyyjänä

Ensimmäisen oikean työkesäni vietin 17-vuotiaana lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Loppukeväästä ja alkukesästä 2005 olin ollut näyttelijänä ja basistina uuden teatterimme ensimmäisessä näytelmässä, Elviksestä kertovassa musikaalissa. Koska se ei kuitenkaan ollut palkallista työtä, halusin päästä kesätöihin. Myös vanhempani kannustivat työntekoon tai oikeastaan pitivät itsestään selvänä, ettei tuossa iässä enää luuhata koko kesää toimettomana.

Kovaa menoa Elviksen taustabändin basistina.

Myin marjoja, vihanneksia ja kukkia mäntsäläläisellä torilla. Työpaikka löytyi paikallislehden ilmoituksen perusteella. Taisin ensin soittaa yrittäjälle, joka pyysi kirjoittamaan hakemuksen. Kävin henkilökohtaisesti viemässä sen myyntikojuun, jossa sain lyhyen työhaastattelun. Myöhemmin minulle soitettiin, että parin kuukauden pesti olisi minun. Eli jälleen kerran kannatti näyttää naamansa ja antaa äänensä kuulua pelkän paperin postittamisen sijasta.

Töitä oli kuutena päivänä viikossa. Vuorottelin erään toisen ikätoverin kanssa: toinen teki aamuvuoron, toinen iltavuoron. Aamuvuorolaisena heräsin klo 4, pyöräilin keskustaan ja pystytin teltan klo 6:een mennessä. Niin aikaisin keskustassa liikkui lisäkseni vain kadunlakaisija, josta tuli hyvänpäiväntuttu. Kuudelta saapui eri myyntipisteissä kiertänyt kuljetusauto, josta tuotteet purettiin kovalla kiireellä. Samassa hötäkässä ne aseteltiin houkuttelevasti tarjolle kojuun, painettiin mieleen tuotetiedot ja tekstattiin hintalaput. Iltavuoroon tultiin muistaakseni yhden maissa, ja työtä kesti niin pitkään kuin myytävää riitti tai kuunes kuljetusauto tuli noutamaan yli jääneet tuotteet. Näistä opin säntillisyyttä ja säännöllisyyttä. Vaikka olisi väsyttänyt, piti olla ajoissa ja skarppina. Ei voinut myöskään tuijottaa kelloa, vaan piti jaksaa niin kauan kuin tekemistä riitti.

Tuotenimikkeistä johtui ensikosketukseni Kielitoimistoon. Koetin (vapaa-ajallani) selvittää, kuinka "hani"-mansikan nimi kirjoitetaan oikein. Tämä nykyinenkin suosikkilajikkeeni on siis Honeoye.

Yleisimmät mansikkalajikkeet kannattaa muutenkin opetella huviksi ja hyödyksi.

Useimmiten taisin olla myymässä yksin, mutta kiireisempinä päivinä apunani oli yrittäjän iäkäs ja persoonallinen täti. Samainen täti oli hoitanut työhaastatteluni: hän katsoi minua tiukasti silmiin ja kysyi, olenko rehellinen. Onnistuin kaiketi olemaan riittävän vakuuttava myönteisessä vastauksessani, kun sain työn. Nuorena sitä vielä ajatteli, että rehellisyys on ihmisen luonnollinen olotila. Ajan mittaan ja työkokemuksen myötä olen huomannut, kuinka moni yrittää viilata linssiin ja hyötyä toisen hyväuskoisuudesta. Uskon, että opettajana on erittäin tärkeää osata tunnistaa totuus valheesta. Myös itselleen tulee olla rehellinen.

Torimyyjänä sain kehitettyä jo muutenkin hyvää päässälaskutaitoani erinomaiseksi. Myös supliikkini, ts. puheviestintätaidot ja sosiaalinen pelisilmä kohenivat tehokkaalla harjoituksella. Jos asiakkaan kanssa onnistui kommunikoimaan taitavasti ja tarjoamaan sopivassa suhteessa jotain ylimääräistä, hän saattoi innostua ostamaan korillisen vihanneksia, vaikka oli tullut hankkimaan vain rasiallisen mansikoita. Toisaalta joskus jo tervehdys ja puhuttelu saivat sukset menemään niin ristiin asiakkaan kanssa, ettei kaupoista tullut mitään. Vakioasiakkaiden kommunikointitavat tulivat tutuiksi, ja heidän kanssaan oli aina hauska jatkaa juttua siitä mihin se oli edellisellä kerralla jäänyt.

Pidin kohteliaan käyttäytymisen lisäksi kunnia-asianani tuottaa iloa kuntalaisille muun muassa hymyilemällä kaikille ja pukeutumalla värikkäästi (käytin koko kesän ajan punaisia housuja, kirkasvärisiä paitoja ja valko-oranssia hattua). Siinä ilmeisesti onnistuinkin, koska kylällä kulkiessani moni asiakas muistaa minut edelleen. Eräs suosikkipapparaiseni jopa lähetti käytöstäni ihannoivan viestin paikallislehden tekstiviestipalstalle, mistä jaksan edelleen olla ilahtunut. Parasta työssä oli juuri ihmisten tapaaminen. Kuitenkaan kaikki asiakkaat eivät olleet niitä miellyttävimpiä, joten oli opittava säilyttämään malttinsa, selvittämään ongelmatilanteet asiallisesti ja tarvittaessa kestämään karvaatkin pettymykset.

Työn lomassa ei ollut varsinaisia ruoka- tai muitakaan taukoja. Vessaan pääsi läheiseen kahvilaan, jos joku tuttu katsoi kojua sen aikaa tai jos rohkenin jättää kojun hetkeksi ilman vahtijaa. Tulin joskus pyytäneeksi kahvilassa työskennellyttä mukavaa ja söpöä poikaa tarkkailemaan kojua. Pojan nimi oli muistaakseni Phuong, ja hänestäkin tuli kesän aikana tuttu. Hän tarjoili minulle maailman parasta jääteetä ja hunajalla maustettua maitokahvia, jotta jaksaisin koko pitkän päivän. Häneltä opin erinomaisten piirakoitten salaisuuksia ja aurinkoista asiakaspalveluasennetta. Kiinnostuin myös oman kahvilan tai ravintolan pyörittämisestä. Sitä olen saanut kokeilla Ravintolapäivänä – ja todeta, että en pärjäisi alalla kuin satunnaisina päivinä.

Ei vielä tallottuja lobelioita Wikimedia Commonsista.

Torilla työskentely ei tietenkään ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka joskus tuli ihan konkreettisesti tallottua myytävänä olleita lobelioita. Nuorena sitä vielä jaksoi herätä epäinhimillisten lyhyitten yöunien jälkeen ja viettää kaiket päivät ulkona, mutta vapaalla kyllä väsytti. Teltan ja myyntipöytien kasaaminen yksin oli hankalaa, ja metalliputkien raahaaminen ja nostelu tuntuivat kamalan raskailta, ennen kuin lihakset ja koordinaatiokyky vahvistuivat. Nyt saisin kiinnitettyä teltan harjan ylimmäisen, neljä metriä pitkän metallitangon paikalleen vaikka silmät ummessa. Kuumina päivinä piti raahata hirveät määrät vettä kukkien kasteluun. Ainakin kerran onnistuin kastelemaan kukkien lisäksi puolet kojusta ja pilaamaan pahviset hernelaatikot, jotka olivat myyntipöytien alla suojassa auringolta. Tuotteiden laatua vahdittiin tarkkaan, mikä oli hyvä, mutta paahteisina tai sateisina päivinä stressaannuin kauheasti myyntipöydän antimien säilymisestä, kun sääolosuhteille ei mahtanut mitään. Pahimpia olivat ukkoskuurot, kun koko teltta meinasi lähteä myräkän mukana lentoon.

Työn merkittävimpiä opetuksia oli, ettei saa "kasata pommeja" eli jättää tavaroita sellaisille paikoille, jossa ne ovat tiellä. Kaltaiselleni järjestyksen ystävälle täsmällisen järjestyksen pitäminen ei ollut vaikeaa, kun muutamaan kertaan olin ensin kompastunut ylimääräisiin mitta-astioihin tai kaatanut jonkin pahvilaatikkokasan. Opin, että hommat pitää hoitaa kerralla kunnolla, koska niitä ei ehdi korjailla enää myöhemmin. Saman asian opettelua on ollut koko tähänastinen opiskeluaikakin ja taatusti myös tuleva työelämä.

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Isosena, muusikkona ja managerina
• Teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä
• Toimittajana

Kesätyömuistoja, osa 1: isosena, muusikkona ja managerina

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Isosena

Ensimmäisiä kesäaikaan ajoittuneita töitäni olivat isosen tehtävät seurakunnan rippileirillä sekä muusikon hommat.

Isosen hommat ovat varmaan monelle tutumpia. Isostelin heti oman konfirmaationi jälkeisenä kesänä leirikeskuksessa, josta loppui kaivovesi pitkään jatkuneen kuivuuden takia. Palokunta toimitti leirikeskukseen varavettä, jota täytyi käyttää todella säästeliäästi. Vessassa ja suihkussa käyntejä rajoitettiin, ja pesu- ja huuhteluvedet täytyi tietysti kantaa itse. Vaivaa säästääkseen jotkut leiriläisistä ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi peseytymään pelkästään mutalammikossa. Leirin kohokohta oli oman vesikanisterin saaminen kotiväeltä vierailupäivänä. :D

Lievästi epämukavan ja voimakkaasti teinihieltä haiskahtavan kokemuksen seurauksena leiriläiset kuitenkin kehittyivät yhtä köyttä vetäväksi porukaksi. "Ääriolosuhteissa" oleskeltaessa oli tärkeää onnistua luomaan positiivista yhteishenkeä ja kyllä tästä selvitään -mentaliteettia. Voisiko mistään saada tehokkaampaa oppia esimerkiksi yläkoululuokan opettajana toimimiseen?

Muusikkona ja managerina

Teini-ikäinen basistiminä järjesti The Ilmiö -bändimme kesäkatukonsertteja. Virittelimme soittovehkeet Mäntsälän Keskuskadulle milloin minkäkin sponsoroivan yrityksen lähistölle ja soitimme reippaita vanhoja pop- ja rockklassikoitamme kuntalaisten iloksi. Myös joitakin seurakunnan soittokeikkoja ja muita esiintymisiä taisi olla kesäisin.

Mitä he ovat nyt? Vasemmalta oikealle:
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, lastentarhanopettaja,
musiikinopettaja, matemaattisen aineitten opettaja.
Kuvasta puuttuvat musiikkipedagogi AMK, ääniteknikko
ja harmonikansoiton opettaja.

Harjoittelin managerointia ja ylipäätään kaikenlaista organisointia ottamalla yhteyttä esimerkiksi pankkien johtajiin, tarjoamalla yhteistyötä ja tiedottamalla järjestelyistä kaikille osapuolille. Mitäpä muuta se olisi kuin viestintätaitojen kehittämistä ja harrastuneisuutta. Tällainenkin aktiivisuus noteerattiin äidinkielen opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelussa. Kannattaa siis rohkeasti tuoda osaamistaan ja kehittäviä harrastuksiaan esiin!

Yläasteen ja lukion taitteessa ajattelin suuntautuvani tiedotus- ja viestintäalalle. Oli selvää, että tekisin jotain suomen kieleen liittyvää. Opettaminen, ohjaaminen ja kasvattaminen ylipäätään olivat kiinnostaneet jo pitkään, mutta en vielä ollut keksinyt, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana voisin yhdistää nämä kaikki kiinnostuksen kohteeni.

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Torimyyjänä
• Teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä
• Toimittajana

Kesäopiskelu on kuuminta hottia

Kesäopiskelut ovat hyvässä vauhdissa, ja eipä minulla juuri enää olekaan opiskelujuttuja. Sain vihoviimeisen kurssini viimeisen esseen valmiiksi viime sunnuntaina (tai oikeastaan maanantaina klo 3), ja jahka saan siitä arvosanan, voin kirjoittaa muutaman sanasen opintojen koostamisesta. Maisteriksi valmistuminen häämöttää! :)

Librissä majaileva IT-tukemme P. neuvoo toveri H.:lle
lähdeviitejärjestelmän käyttöä. Kyllä on kätevää!

Kesäni ohjelmassa on vain yksi iso asia: saada gradu vihdoinkin valmiiksi. Minulla oli vielä alkuvuodesta pontevia tavoitteita saada gradu esitarkastukseen toukokuun alussa, mutta se jäi vain haaveeksi. Keväälle sattui jos jonkinlaisia hidasteita, ja toukokuuksi sain sellaisia kielenhuoltotyöprojekteja, ettei gradu niitten ohessa juuri edistynyt (tai no sopivasti kuitenkin).

Nyt kesällä työtahti reipastunee – ja onkin jo reipastunut –, kun kirittäjäni ja mainioin työskentelytoverini H. on palannut kaupunkiin. Ahkerina hikoilemme kirjaston kuumuudessa. Välillä voi käydä vilvoittelemassa Lounaispuistossa.

Yliopisto-opinnot opettavat paljon oman työn organisoinnista. Minä olen siinä edelleen huono. Pitempiä hommia tehdessäni saatan ottaa välillä tehokkaita spurtteja, mutta enimmän osan ajasta haahuilen muitten, pienempien tehtävien parissa tai keksin ruveta perehtymään johonkin ihan muuhun. Minulla on myös paha tapa sanoa "kyllä" kaikille lyhytkestoisille haasteille ja projekteille, joita minulle tarjotaan ja jotka haukkaavat aikaa ja tarmoa pitemmiltä jutuilta. Opiskellessa on erittäin tärkeää tiedostaa omat opiskelu- ja työskentelytyylit. Niitten hyviä puolia kannattaa hyödyntää ja huonompia kehittää.

Oman stressinsä kevääseen on luonut epävarma tulevaisuus. On pitänyt miettiä, mitä valmistumisen jälkeen ryhtyisi tekemään ja mitä töitä hakemaan. Opettajanvirkoja kun ei voi hakea saada epäpätevänä (siis hakeahan aina voi, mutta jos hakijoitten joukossa on yksikin virallisesti pätevä, epäpätevä ei voi saada pestiä). Vastavalmistunut aineenopettaja voi aluksi tehdä sijaisuuksia tai muita töitä, kunnes ehtii pätevänä mukaan alkukeväästä alkavaan virkojenhakuun.

Koska minulla on tapana sanoa "kyllä" kaikille uusille haasteille, vastasin myöntävästi myös yliopistomme opettajankoulutuslaitokselta saamaani työtarjoukseen. Minua pyydettiin ensi lukuvuodeksi pitämään äidinkielen ja kirjallisuuden didaktikon kursseja tuntiopettajana. Se tarkoittaa sitä, että pääsen opettamaan opettamista opettajaksi opiskeleville. Aikamoisen siistiä! Onhan tämäkin oman alani työtä – vain vähän eri tasolla kuin kouluopetus. Mutta koska työ on vain tuntiopetusta, minun täytyy keksiä lisäksi muitakin hommia. Joka tapauksessa tuntuu mukavalta, kun tiedän, että voin jäädä Jyväskylään ja että mielenkiintoinen työ odottaa heti valmistumisen jälkeen. Se motivoi paahtamaan gradua entistä ahkerammin.

Toistaiseksi elämä on tätä.

Tsemppiä, iloa ja intoa kaikille kesäopiskelijoille ja kesätyöläisille! Miten teidän kesänne on alkanut?

Bilettämättömän fennistin vappuperinteitä

Mitä ei-bilettävä suomenopiskelija tekee vappuna? Vapunviettotapoja on varmasti yhtä monta kuin opiskelijoitakin. Koska tämä oli jo kuudes opiskelijavappuni Jyväskylässä, minulle on kehittynyt jo aika liuta vappuperinteitä. Esittelen niitä tässä. Tekemistä riittää, vaikka sattuisi olemaan bilettämätöntä opiskelijatyyppiä.

Vapunaattoa edeltävät päivät

Vappu alkaa tuntua yleensä viimeistään vapunaatonaatonaatonaatonaattonaaattona eli noin viikkoa ennen vappua. Suuri osa ainejärjestöjen kevään tapahtumista sijoitetaan vappua edeltävälle viikolle, koska jengi on silloin vielä paikalla kaupungissa. Heti kun tentit, tehtävien palautukset ja vappu ovat menneet, opiskelijat laukkaavat kesälaitumille. [Minulla ei ole mitään faktatietoa tämän väitteen vahvistamiseksi, mutta kokemukseni perusteella vaikuttaa siltä, että todella suuri osa Jyväskylässä opiskelevista lähtee kesäksi töihin kotipaikkakunnalleen tai muualle.]

Suomenopiskelijoitten ainejärjestö Sane järjesti useita pre-vapputapahtumia. Tiistaina 23.4. oli grilli-ilta KOASin Letkutien grillikatoksessa. Keskiviikkona 24.4. vietettiin järjestön "kotibileitä" yhden sanelaisen kotona keskustassa. Torstaina 25.4. kääriydyttiin lakanatoogaan ja hilluttiin Lillukassa toogabileissä yhdessä kirjallisuuden, historian ja filosofian opiskelijoitten kanssa.

Vapun tärkeitä tykötarpeita:
1) tovereita 2) eväitä 3) vedenpitävä piknik-alusta

Minulta nämä tämänkertaiset Sanen tapahtumat jäivät väliin, koska olin töissä tai treeneissä jokaisen häppeningin aikaan. Sen sijaan sunnuntai 28.4. ja maanantai 29.4. kuluivat vapaammissa merkeissä gradua kirjoitellen ja iltaisin ylioppilasteatterissa ja fennistikaveriporukassa hengaten. Siinä oli ihan riittävästi pre-vappua minulle! Nostan ylioppilaslakkia Lappeenrannassa opiskelevalle veljelleni, joka jaksaa vuosittain osallistua teekkareitten kaksi tai kolme viikkoa kestävään vapunviettoon.

Vapunaatto

Moni opiskelee vielä vapunaattona. Esimerkiksi opetusharjoitteluissa vapunaatto on täysi työpäivä, mutta kaltaiseni graduntekijä voi järjestää aikataulunsa haluamallaan tavalla. Siispä minäkin pyhitin päivän juhlavalmisteluille. Kävin yliopistolla ainoastaan tulostamassa kasan papereita ja hakemassa suuren graduseminaarin abstraktikirjan.

Hauskin vapunaaton perinteeni on soluttautua musiikinopiskelijoitten värikkääseen joukkoon. Musiikin sivuaineopiskelijat (?) järjestävät vuosittain Sivusoitinorkesterin ja Hinurikuoron konsertin, jossa saadaan kuulla todellisia sulosäveliä. Sivusoitinorkesterissa ei oikeastaan soiteta sivusoitinta vaan jotakin itselle täysin vierasta instrumenttia, jota opetellaan kurssin aikana hallitsemaan jossain määrin. Hinurikuoro taas on kuoronjohtoa opiskelevien harjoituskuoro, jolle sovitetaan ja johdetaan kiinnostavia biisejä. Näitten kokoonpanojen kevätkonsertissa saa nauraa mahansa kipeäksi ja ihastella sitä oikeaa soittotaitoa, mikä on mahdollista saavuttaa muutaman kuukauden harjoittelulla. Konsertin jälkeen on yleensä sima- ja munkkitarjoilu ja humppaorkesterin säestämät vapputanssit.

Päivän ja iltapäivän mittaan on mahdollista seurata Amazing Race Jyväskylä -kisaan osallistuneitten joukkueitten tavoitteellista kohellusta. Tänä vuonna joukkueet olivat säälittävän märkiä, koska pilvet puskivat sade- ja raekuuroja, mutta kilpailijat jatkoivat urhoollisesti eteenpäin. Jokin kisarasti oli ilmeisesti Kortepohjassa, koska siellä pyöri paljon joukkueita.

Myös naapurini olivat aloittaneet vapunvieton. Alakerrassa harrastettiin terassihuutoa (joukko poikia kävi erään asunnon terassilla vuorotellen heittelemässä esineitä ja huutamassa suoraa huutoa), oveeni oli kiinnitetty serpentiiniä, ja kun olin tiskaamassa, tuntematon tyttökolmikko soitti ovikelloa ja pyysi lainaksi korkkiruuvia. Vaiheikkaaseen pullonavausepisodiin tarvittiin avuksi vielä naapurin poika – mutta puteli saatiin auki.

Kirkkopuisto jo melkein tyhjillään.

Kello viideltä minä ja puoli muutakin Jyväskylää suunnistimme Kirkkopuistoon. Siellä oli perinteinen JYYn ja JAMKOn vapunaloitus. Puisto muistutti valtavaa cocktail-tilaisuutta, vaikka epävakaa sää olikin saanut osan väestä jäämään kotiin. Osa kavereista oli helppo löytää, koska tietyt porukat asettuvat tiettyyn paikkaan joka vuosi. Seurasimme puheita, hytkyimme afrikkalaisten tanssiesitysten tahdissa ja asetimme ylioppilaslakit päähämme samalla, kun Amazing Racen voittaja lakitti Minna Canthin patsaan. Myös Gaudeamus igiturin laulaminen oli yhtä epämääräistä kuin aina. :)

Ohjelman päätyttyä Kirkkopuisto tyhjenee tavallisesti nopsaan, jos sää ei ole hyvä (eikä se vappuna yleensä ole). Tänäkin vuonna kilistelin (tai oikeastaan kolistelin) muovipikareita tuttujen kanssa iloista vappua toivotellen. Samalla esitetään ja otetaan vastaan kutsuja erilaisiin vappuillanviettoihin. Tapana on, että ensin kukaan ei ole järjestämässä illanistujaisia, mutta viimeistään aatonaattona muutama toveri sortuu ja päätyy järjestämään kekkerit. Tänä(kin) vuonna olin luvannut pitää pikku kemut omassa kodissani, joten muitten juhliin menemisen sijaan oli suunnattava Kortepohjaan. Toisaalta kun järjestää illanvieton itse, siitä saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ilta oli oikein hauska, ja seura ja ruoka olivat erinomaisia. Samoin olisi varmasti ollut kaikissa muissakin juhlapaikoissa.

Vapunpäivä

Väkeä Harjulla vapunpäivänä 2012.

Vapunpäivän perinteeni ovat simppelit:

• myöhäinen herätys
• piknik-eväitten valmistaminen
• eksistentiaaliset pohdiskelut ja vapputoimintojen perimmäisen olemuksen selvittäminen (ts. jahkailu lähteäkö Harjulle vai ei, ja jos lähteä, niin kuinka kauan lähtemisessä vielä kestää)
• hitaan lähtemisen lomassa mm. sähköpostin tarkistaminen ja ties monettako vuotta peräkkäin kiinnostavan työtarjouksen saanti juuri vappuna
• Harjulle järjestetyn ohjelman missaaminen (tänä vuonna folkpunkduo Jaakko & Jay)
• jumittuminen ensimmäiseen leiriin useaksi tunniksi; piknik-eväitten nauttiminen ja seurapelien pelaaminen hauskassa fennistiseurueessa
• sen muistaminen, että Harjulla on parituhatta muutakin ihmistä, joitten joukossa on useita tuttuja, ja lähteminen tervehdyskierrokselle
• tulee kylmä, nälkä ja jano, ja joku mainitsee metrilakun – siispä suunta keskustaan vappumarkkinoille
• käppäilyä keskustassa, ja mikäli seurue on kovin nälkäinen, linnoittautuminen johonkin ravitsemusliikkeeseen; muuten epämääräisen haahuilun jälkeen kotiin
• iltajumppa tuplana tai triplana, koska Harjun rinteissä istuskelu ja kiipeily ovat jäykistäneet lihakset.

Kuten edellä esitetystä voi päätellä, tämän fennistin vappuperinteet eivät sisällä rännässä rälläämistä eikä epämääräistä kohellusta. Toki vappuihini kuuluu aina myös yllättäviä tapahtumia, mutta enimmäkseen vapunviettoni on varsin siivoa ja tylsää hienostunutta. En ole koskaan ollut mikään bilettäjätyyppi. Onneksi vappuna voi pitää hauskaa muutenkin kuin tuntemattomassa porukassa sekoilemalla. Minusta on paljon viihdyttävämpää viettää aikaa ystävien kanssa vaikkapa sanapelejä pelaten ja käsinukeilla leikkien! 

Kiinnostaisi kuulla, olenko ainoa "tylsä" vapunviettäjä. Millaisia vappuperinteitä tämän lukijoilla on?

Kimmeltävää euroviisutunnelmaa Kosmosviisuissa

Yksi yliopistomme kieltenlukijoitten parhaista tapahtumista on jokakeväiset YK:n euroviisut. Euroviisuissa ainejärjestöjen kilpailujoukkueet esittävät valmistelemansa musiikki- tai shownumerot Eurovision laulukilpailun hengessä. Voittajan valitsee ainejärjestöjen edustajista koostuva tuomaristo, ja yleisökin saa äänestää suosikkiaan. Tapana on, että esitykset liittyvät johonkin teemaan (kuten rakkaus, viidakko, avaruus) ja osallistujamaihin.

YK tarkoittaa tässä tapauksessa Yhdistyneitä Kieltenlukijoita eli kieltenopiskelijoitten ainejärjestöjen kattojärjestöä. Siihen kuuluvat kaikki suomen (Sane), ruotsin (Svenska Klubben), englannin (Magna Carta), ranskan (Astérix), saksan (Sturm und Drang), venäjän (Sputnik), italian (La Strada), latinan (Taberna Latina) ja suomalaisen viittomakielen (Viito!) pääaineopiskelijat tai ainejärjestöjen jäsenet.

Tiivistä yhteenkuuluvuutta Ilokiven backstagella.

Miksi euroviisut ovat paras tapahtuma?

• Niissä pääsee tekemään oman show'n.
• Niissä näkee toisten tekemiä esityksiä.
• Niissä on viihdyttävää ohjelmaa ja hauskoja ihmisiä.
• Niissä saa kokea yhteenkuuluvuutta oman joukkueen/ainejärjestön/kieltenlukijayhteisön kanssa.
• Ennen kaikkea niitten eteen on nähty paljon vaivaa. Vaivannäkö sykähdyttää aina!

Tämänvuotiset euroviisut järjesti edellisvuoden voittaja, venäjän kielen ainejärjestö Sputnik. Sputnikin voittajaesityksessä oli kuulemma ollut (valitettavasti en ollut todistamassa tapausta) kunnon jytkettä, tanssivia miehiä ja paljasta pintaa – eli kaikki edellytykset euroviisuvoittoon. (Huomautettakoon, että naisvoittoisissa kielten ainejärjestöissä on ehdottoman tärkeää, että se vuosikurssin ainoa poika / ne vuosikurssin ainoat pojat vaikka pakotetaan esiintymään, jos eivät muuten suostu tanssimaan ja laulamaan, jotta sukupuolten tasa-arvo olisi taattu tai paremminkin katsojien suosio olisi varmempi saavuttaa.) Sputnik otti hieman pesäeroa eurooppalaisiin kieliin ja järjesti avaruusteemaiset Kosmosviisut. Oikein hienoa olikin; kisapaikan, ylioppilastalo Ilokiven, katosta riippui ilmapalloista askarreltuja planeettoja ja tekokuita.

Harmillista vain, että tällä kertaa moni ainejärjestö jätti osallistumatta. Liekö kyseessä yleisempikin tendenssi, ettei vapaa-aikaa haluta käyttää ylioppilaskuntatoimintaan, vai eikö kieltenlukijoista löytynyt tarvittavaa kilpailuhenkeä ja itse tekemisen intoa? Joka tapauksessa tänä vuonna nähtiin vain neljä kisajoukkuetta: Sanen, Magna Cartan, Sputnikin ja Svenska Klubbenin euroviisuedustajat. Sanekin, mokoma, oli vähällä jättää osallistumatta. Ainejärjestössämme on perinteisesti annettu ensioitten eli fuksien kilpailla. [Minäkin pääsin fuksivuonnani 2007–2008 kokoamaan joukkueen silloisesta bändistäni Lyhteestä ja tekemään euroviisusiirappisen biisin Värinää, jossa oli modulaatiot ja kaikki. :)] Tällä kertaa fukseista ei ollut syntyä joukkuetta, joten Sanen ent. puheenjohtaja Johanna K. tarttui toimeen ja keräsi joukkueen eri vuosikurssien euroviisuintoilijoista.

Treeniä Lillukassa. Taustalla Macgyver
säätää äänentoistoa ja henkseleitä.

Seitsenhenkinen joukkueemme kehitteli potpurin mieleen juontuneista avaruusaiheisista lauluista. Tekaisin siihen taustanauhan, jotta välttyisimme bändin kokoamiselta ja mahdollisilta live-erheiltä. Harjoittelimme parin viikon aikana muutaman kerran, minkä lisäksi koottiin asuja, maalattiin pahviplaneettoja, äänitettiin uusi taustanauha ja tehtiin muita valmisteluja. Sellaistakin tapahtui, että tähtisolistimme (tai tässä tapauksessa planeettasolistimme) Reetta oli sen verran sairaana, että kenraaliharjoituksissa otettiin remmiin ihan uusi laulaja. Euroviisuiltana 20.3.2013 valloitimme Ilokiven, teimme soundcheckin ja olimme valmiit esiintymään. Esiintymisvuoromme olikin heti ensimmäisenä, mikä on aina vähän harmi (yleisö ei välttämättä ole vielä ehtinyt paikalle eikä virittäytyä tunnelmaan), mutta toisaalta eipähän tarvinnut jännittää kauan.

Esityksemme Tahdon avaruuteen 2013 oli sangen kantaaottava. Siinä Maan asukas muuttaa avaruuteen ja kohtaa siellä rasismia ja syrjintää. Lopulta kaikki kääntyy hyväksi, kun Venus-hahmo rakastuu Maamuukalaiseen ja kiusaaja-alienitkin ymmärtävät monimuotoisuuden arvon. Aika euroviisuromanttista, vai mitä? :) Katso myös video ja näe minut laulavana planeettana (oranssi oikealla)!

Venäjän joukkueen robotti-ilottelua.

Meidän jälkeemme esiintynyt Venäjän joukkue luotti kielensä eksoottisuuteen. Mies lauloi hokemaa mustista silmistä (mutta laulu ei kuitenkaan ollut iänikuinen Очи чёрные vaan Чёрные глаза), neljä naista tanssi kilisevissä ja kimaltavissa hameissa, ja lopuksi lavalle ilmestyi neljä robottia, jotka tanssittivat naisia. Viihdyttävää!
Väliajalla kuultiin Hilla-nimisen venäjänopiskelijan laulua ja kitaransoittoa. Myös juontaja nimeltä Leo viihdytti kansaa maailmanmiehen ja suuremmankin estradin juontajan elkein.
Ruotsin joukkue pelasi Eurovision laulukilpailun voittajalla Euphorialla. Laulun esittivät kaksi tanssivaa naista, joista toinen teki lopussa hienoja matotemppuja. Aikamoista!
Englanti oli viimeinen kilpailija, ja hyvä niin, koska heidän upeasti tanssivat miekkosensa, voimakkaasti laulavat solistit, eeppinen lelusaksofoninsoittaja ja sähkökitaristi olivat melkoinen ilmestys. Kappale oli työryhmän sanoittama L.O.L. – The Language of Love, muistaakseni korealainen rock-jumputus, joka jäi heti soimaan päähän. Mainio euroviisutuotos!

Maailmoja syleilevä loppusäkeistö
ja yleismaailmallinen lallattelutuokio

Enkun joukkue voitti paitsi yleisöäänestyksen myös tuomariäänet. Sane ei kuitenkaan hävinnyt sille kuin muutamalla pisteellä, joten voimme olla erittäin ylpeitä hopeasijastamme. (Sanotaanko diplomaattisesti, että Sane menestyy euroviisuissa tavallisesti yhtä hyvin kuin Suomi Eurovision kilpailussa.) Oli hienoa nähdä, kuinka kaikki tämänvuotiset joukkueet lauloivat itse eivätkä tyytyneet pelkkään playbackiin. Myös tanssikoreografiat oli mietitty tarkkaan. Erityisen ilahtunut olen aina myös siitä, että kun tuomariparit käyvät ilmoittamassa joukkueille antamansa pisteet, he esittävät ne suomeksi ja opiskelemallaan kielellä. Suomen tuomarit keksivät tällä kertaa käyttää toisena kielenään suomalaista viittomakieltä, mikä oli tyylikäs ja kiinnostava ratkaisu.

Euroviisuista jää aina hyvä mieli, ja niin nytkin. Paikalle saisi houkutella vielä enemmänkin yleisöä (myös muista kuin kieltenlukijoista), koska on hassua, että tällainen spektaakkeli vetää vain 100–150 katsojaa arki-iltana. Kaikki mukaan tai vähintään katsomaan ensi vuonna! :) Aivan lopuksi haluan kiittää joukkueen jäseniä Johannaa, (Reettaa,) Elinaa, Meriä, Juusoa, Erjaa ja Pauliinaa, Vesaa kuvauksesta, Perttua videokamerasta sekä Siirin kanssa ennakkokatselusta ja ohjausideoista, Petri Huttusta ristipääruuvimeisseleistä sekä laitosmies Markkua tähtipääruuvinvääntimestä ja nopeasta toiminnasta. Koko projekti oli huisin rattoisa!

Luukku 19: Lähtöjä

Keskiviikkoaamu alkoi lauluyhtyeemme Heikon asteen lauluharjoituksissa. Keskipäivään mennessä harjoittelimme joululauluja ja suomalais-ugrilaisbiisejämme Äidinkielenopettajain Liiton Talvipäivien keikkaamme varten. Tai emme me siellä enää joululauluja laula, kun tapahtuma on tammikuussa. Saimme treenattua ahkerasti E.:n ja R.:n kanssa.

Treenien jälkeen minun piti käväistä kotona, ja sitten menin R.:n kanssa lounaalle Menuettiin. Pakkaspäivään sopi lämmin broileri-kasviskeitto. Sen verran kylmä oli, että päätimme tyttöjen kanssa, ettemme mene enää illalla laulamaan kaupungin keskustaan.

Iltapäivän vietimme missäs muualla kuin kirjaston kahvilassa Café Librissä. Meinasi käydä köpelösti, kun kahvilatiskin seinämää alettiin laskea alas jo kahden aikaan, ja meidän piti juosta kassalle ehtiäksemme anelemaan kahvia ja kaakaota. Saimme niitä, mutta meidän jälkeemme tulleet asiakkaat eivät enää saaneet, vaikka kädet ristissä rukoilivat. Kuulemma loppiaiseen saakka on lyhennetyt aukioloajat.

Kahvilatiskin sulkeutumisen jälkeen Libri tyhjeni aika vauhdikkaasti, mutta kirjaston puolella monen työ vielä jatkui. Saimme pöytään seuraksi E.:n, V.:n ja vielä H.:nkin, ja myöhemmin erään M.:n, P.:n ja J.:n. Jälkimmäiset olivat saapuneet kuuntelemaan joulutervehdystämme.

Heikkoa astetta ei edelleenkään
ole onnistuttu ikuistamaan yhteiskuvaan,
joten tällä mennään.

Olin sopinut kirjaston johdon kanssa, että Heikko aste esittää pienen joulutervehdyksen kaikille kaltaisillemme kirjastohiirille klo 15.30. Näin tapahtui. Asetuimme ala-aulaan, joka osoittautui erinomaiseksi laulupaikaksi. Äänet kantautuivat vaivattomasti ylempiinkin kerroksiin, ja ilahduttavan paljon väkeä (~ 100-150) kerääntyi varta vasten kuuntelemaan meitä. Lauloimme laulut Joulu, Deck the Halls ja Nyt riemuiten tänne ja toivotimme väelle hyvää joulua. Muuten meni ihan kivasti, mutta viimeisessä biisissä kömmähdys, kun olimme nostaneet sen sävellajia vasta aamulla. Antamani lähtöäänet kuulostivat oudoilta vanhoihin ääniin verrattuna, ja aloitus piti ottaa kaksi kertaa uudestaan. :0D Laulu saatiin kuitenkin kunniakkaasti loppuun, ja sattuuhan näitä. Jäi silti iloinen joulumieli. Muuan ystävällinen kirjaston henkilökunnan edustaja tuli antamaan meille pienet joululahjat, mikä myös ilahdutti.

Laulujen jälkeen hyvästeltiin kaikki ystävät ja toivotettiin hyvät joulut. Kotimatka taittui rattoisassa seurassa, ja sitten pitikin alkaa siivota kämppää joulukuntoon ja pakata.

Luukku 18: Englannin pikakurssi jatkuu

Tiistaina olin maanantain tapaan kyläsihteerin sijaisena. Toimistolla oli paljon vauhdikkaampi meininki, koska survival kitejä palautettiin edellispäivää enemmän, ja muitakin asiakkaita kävi runsaammin. Sain toden teolla harjoitella englannin puhumista, ja puhelimessakin piti yrittää solkata useaan otteeseen. Olen vähän arastellut englannin puhumista, koska en mielestäni osaa sitä mitenkään kovin hyvin (tai sitten kielitaitoinen akateeminen ympäristö hämää ja rimani on liian korkealla). Asiakaspalvelutilanteissa on kuitenkin pakko saada ymmärrettyä ja selitettyä asia, ja se vaikuttaa tehokkaalta treeniltä. Selviän englannillani oikein hyvin töissä, mutta arkielämän monivivahteisissa keskusteluissa en pysty ilmaisemaan itseäni niin hyvin kuin haluaisin. No, lisää harjoitusta vain.

Lahjaksi saamani suloinen lasilintu kopperoineen.

Tällaisissa lyhyissä sijaisuuksissa pääsee mukavasti kokeilemaan omia kykyjään ja rajojaan. Olen huomannut, että nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Olen oppinut neuvomaan ja selittämään asioita aika hyvin (mistä on varmasti hyötyä myös opettajan ammatissa – tai sitten taito on syy eikä seuraus). Lisäksi tykkään tarjota enemmän kuin mitä asiakas odottaa, oli se sitten apua, ystävällisyyttä tai vaikkapa tuotteita. Yksikin vaihto-opiskelijapoika poistui toimistolta melkein tippa linssissä ja vuolaasti kiitellen: "You've been extremely helpful!" (Tämä siksi, että muun muassa annoin hänelle kartan ja merkitsin siihen reitin, mitä pitkin hän pääsee Kortepohjasta keskustaan.) Työn tekemisestä hyvin tulee iloinen mieli, ja teen kernaasti parhaani. Pyrin olemaan edes jossain määrin yhtä mainio asiakaspalvelija kuin oikea kyläsihteeri. Ylioppilaskunta ja Kortepohjan ylioppilaskylä voivat olla tyytyväisiä, että heillä on palveluksessaan niin taitava ja altis kyläsihteeri!

Työpäivän jälkeen siivosin kämppää joulukuntoon ja harjoittelin asteikkojen laulamista. Olin iloinen siitä, että olin ehtinyt postittaa viimeiset joulukortit aiemmin päivällä, kun postilokerossa oli tervehdyksiä vaikka keneltä. Lisäksi olin tyytyväinen, että ansaitsin parin päivän sijaisuudesta hieman taskurahaa kevääksi. Työ oli kivaa ja opettavaista, ja työmatkakin taisi olla peräti 40 metriä.

Luukku 16: Helppoa ja nopeaa opiskelijaruokaa

Sunnuntaina päätin tomerasti ryhtyä tyhjentämään jääkaappia ja laittamaan ruokaa alkuviikon kiireisiin. Tässä yhden hengen kokkisodassa ei eineksiä katsella, vaan siellä heiluvat veitset, lantut leikkautuvat ja porkkanat kuoriutuvat. Aikeenani oli tehdä lanttu- ja porkkanalaatikkoa saman vuoan eri päihin. Ja näin sitä tekee opiskelija, jolla ei tällä kertaa mennyt kuin Strömsössä:

Ei keittynyt kuin Strömsössä.

1) Ensin etsitään netistä 47 erilaista lanttulaatikon reseptiä. Vertailevan tutkimuksen jälkeen noudatetaan sitä, mikä kuultiin äidiltä edellispäivänä puhelimessa.
2) Kuoritaan juurekset, joita luultiin paljon suuremmiksi, ja todetaan, ettei niistä jäänyt jäljelle paljon mitään.
3) Huomataan, että raa'at juurekset kutittavat allergikon käsiä, ja jynssätään sitten kouria saippuavedellä tovi jos toinenkin.
4) Pilkotaan juurekset kiehumaan omiin kattiloihinsa.
5) Mennään suihkuun.
6) Palataan keittiöön ja huomataan, että molemmista kattiloista nousee savu.
7) Nirhitään juureskuutiot irti kattiloista ja raaputetaan tai leikataan palaneet tahkot pois. Näin pienenee myös pyy maailmanlopun edellä.
8) Liotetaan kattiloita vedessä ja huomataan, että ollaan jo iltapäivän puolella. Laatikoista piti tulla lounas.
9) Ruvetaan nälkäisenä jynssäämään kattiloita puhtaaksi ja saadaan toinen ihan kelvolliseen kuntoon. Jätetään toinen vielä likoamaan ja otetaan sen tilalle uusi kattila. [Antakaa, hyvät ihmiset, ylioppilaille lahjaksi runsaasti kattiloita.]
9 ½) Ruuvataan toisesta kattilasta irronnut kahva kiinni.
10) Keitetään juureskuutiot kypsiksi. Keitetään myös ohraa porkkanalaatikkoon.
11) Ruvetaan sekoittamaan sörsseleitä. Huomataan, että korppujauhot, joita muuten riittää vaikka ydinsodan varalle, ovat nyt tietysti lopussa.
12) Ei suinkaan lähdetä itse kauppaan vaan soitetaan kaupan vieressä asuvalle naapuriystävälle ja pyydetään häntä tuomaan korppujauhoja.
13) Avataan ovi naapuriystävälle, joka tuo korppujauhojen lisäksi avaimen, aviomiehensä, joululahjoja ja parempaa mieltä. Ollaan erittäin kiitollisia ja iloisia.

Kuten kuvasta helposti erottaa, vasemmalla
on lanttu- ja oikealla porkkanalaatikkoa.

14) Sekoitetaan laatikkosörsselit valmiiksi.
15) Huomataan, että molemmissa laatikoissa on todennäköisesti enemmän korppujauhoja kuin juuressosetta. Ei se mitään, koska päälle voi vielä ripotella lisää korppujauhoja.
16) Läträtään mössöt vuokaan ja viritellään niitten väliin leivinpaperisuikale.
17) Paistetaan uunissa aivan liian pitkään. Muistetaan välillä kokeiltaessa, että uunissa oleva vuoka on KUUMA.
18) Laitetaan odotellessa muuta ruokaa muista tähteistä, koska laatikoitten saannista ei ole mitään takuuta ja koska lounasajasta on jo puoli päivää.
19) Avataan ovi toiselle ystävälle, joka tulee tarkistamaan, onko erään kiinalaisbiisin nuotti kirjoitettu oikein, ja harjoitellaan joululauluja.
20) Ripustetaan äkkiä pyykit kuivumaan ja lähdetään ystävän kanssa teatteriin. Jätetään laatikkoruoka syömättömänä jääkaappiin.

Jyväskylän ylioppilasteatterin (JYT) Paljaat-pienoisnäytelmäkokonaisuus oli hauska nähdä taas. Olin käynyt katsomassa sen heti tuoreeltaan, ja harjoituksiakin tuli aika monet seurattua, koska olin mukana yhden pienoisnäytelmän työryhmässä. Säveltämäni musiikit kuulostivat nyt paljon paremmilta kuin ensi-illassa! Esityksen jälkeen käytiin kiinnostavia keskusteluja ystävien P., H. ja R. kanssa.

Luukku 11: Ylikuumentuneet aivot

Tiistaina Suuri graduseminaari (SGS) jatkui neljällätoista esitelmällä. Itse sain rentoutua ja seurata muitten esityksiä ilman turhaa jännittämistä, koska oma esitykseni oli ollut jo edellisenä päivänä. Päivän ohjelmassa oli  taas useita suomi toisena kielenä (s2) -aiheita, mikä kertoo erikoistumisalan suosiosta. Muuten puhuttiin taas kääntämisestä, diskursseista, metaforista ja perinteisistä kielitieteellisistä aiheista kuten svetisismeistä ja nykypuhekielen -ttA-johtimisista uudisverbeistä (jälkimmäinen on ystäväni R.:n erittäin kiinnostava tutkimus).

Tutkimusten esittelyt kestivät vain aamupäivän, ja tauolla tarjottiin ainejärjestömme Sanen ihanien emäntien kahvia ja joulutorttuja. Jäähdyttelystä huolimatta ajattelukeskus tuntui jo aika rasittuneelta aikaisten aamuherätysten ja huomattavan tietomäärän omaksumisen ja prosessoinnin vuoksi. Kävimme H.:n, R.:n ja J.:n kanssa lounaalla Menuetissa, ja jo silloin alkoi olla vaikeaa muistaa yksittäisiä sanoja tai joulumessujen lopussa laulettavan laulun nimeä tai muuta sellaista.

Ilmeeni kun aivot ylikuumenevat.

Jalat johdattivat taas sinne, minne aina, eli kirjaston kahvilaan. Ajattelin uhkarohkeasti kahlata vielä gradukirjallisuutta, koska haluan saada erään tärkeän lähdeteoksen luettua ennen joululomaa. Lukemisen kimppuun en kuitenkaan tullut ryhtyneeksi kovin pian, koska hilpeä ja vilkkusilmäinen toverimme, englannin kieltä opiskeleva J. (äh näitä samoja nimikirjaimia) tuli kertomaan mahtavia juttuja englantilaisten ja portugalilaisten sanojen etymologioista. Saimme muun muassa kuulla, että guacamole tarkoittaa 'kiveskastiketta', ja että kookospähkinä on nimetty portugalilaisen kallopäisen peikon Cocon mukaan. Sanojen alkuperät ovat hirmuisen mielenkiintoisia ja kertovat aikansa kulttuurista enemmän kuin, öö, tuhat sanaa.

Pöytäseura vaihtui pariin otteeseen. Välillä luin kirjaani ja totesin, että uuden tiedon omaksumiskykyni alkoi olla nollassa. Takkinsa sisälle juuttunut toveri L. ilmestyi jälleen ilahduttamaan minua riemukkaalla seurallaan. Pohdimme muun muassa Berlinin & Kayn värikategorioita ja harrastimme päässälaskentoa. Jokseenkin helppo päässälasku vääntyi varsin vaikeaksi, ja olin varma, että aivoni tilttaavat lopullisesti. Ne kestivät kuitenkin vielä yhden sangen abstraktilla tasolla kulkeneen keskustelun muuan miehen, melkein-tohtori I.:n kanssa. Loppuillan kulutin sitten sellaisiin juttuihin, joissa ei tarvinnut ajatella yhtikäs yhtään. On mahtavaa vuorotellen seikkailla älyllisen kapasiteettinsa ylärajoilla ja jossain ameeban suoritustasolla.

Luukku 8: On se ihme, että lauantaina tekee mieli opiskella

Lauantaina – kun kerrankin olisi saanut nukkua pitkään – heräsin vahingossa aivan liian aikaisin puhelimen piippauksiin. Ystävä M. kertoi kaataneensa glögiä tietokoneensa päälle, mikä kuulosti varsin turmiolliselta jouluonnettomuudelta. Varokaapa muutkin moista.

Kuvan paperivalmut eivät liity tapaukseen.

Kun kerran olin jo hereillä, rupesin heti tyydyttämään yleistä sivistysharrastusta lukemalla sosiologista kirjallisuutta (mm. Islamin naisten salattu elämä ja Suomen mustalaiskansa). Olen heti herättyäni älyllisesti varsin virkeä, ja minusta on mukavaa ja hyödyllistä lukea aamuisin kirjoja (ennemmin kuin sanomalehtiä). Teksti uppoaa paremmin päähän ja jää hyvin muistiin. Sanomalehdet taas ehtii opetella ulkoa myöhemminkin päivällä.

Päivällä käytin ihan liikaa aikaa ja ranteita syntikan soittamiseen. Toki se on hauskaa ja viihdyttävää, mutta soittopaikkani ja -asentoni ovat niin huonot, että Yamahalla revittely on jokseenkin masokistista pahoinpitelyä. Harrastus yhtä kaikki. Soittelin ja äänitin Rajattoman Ketun joululaulua, joka on joululaulusuosikkejani.

Päivän harrastuksellisia osuuksia seurasi epämääräinen jakso sekalaista toimintaa, kirjoittamista ja päätöntä juoksentelua. Myöhemmin höyrytin ruoaksi porkkanoita ja parsakaalia ja ryhdyin lukemaan Suuren graduseminaarin abstraktikirjaa (eli kaikkien seminaariin osallistuvien suomenopiskelijoitten tutkimussuunnitelmia ja esitelmiä). Tulossa on erittäin mielenkiintoisia tutkimuksia. Samalla koetin hahmotella omaa 5 minuutin puheenvuoroani. Narratiiveista ja narratiivisuudesta puhunen, mutta päätän vasta huomenna, mitä.

Kahdesti vuodessa järjestettävässä Suuressa graduseminaarissa käytetään kaksi päivää tutkimusten esittelyyn. Gradujaan aloittelevat käyttävät 5 minuutin puheenvuorot ja kertovat tutkimussuunnitelmistaan tai jostain tärkeästä teemasta. Tutkimuksissaan pitemmällä olevat pitävät aiheestaan 15 minuutin esitelmän. Kaikkien esitysten jälkeen on varattu viitisen minuuttia kysymyksille. Päivät ovat varmasti pitkiä mutta sitäkin mielenkiintoisempia. Kävin keväällä kuuntelemassa silloisia esityksiä ja hämmästyin, kuinka nopeasti homma etenee. Tutkimuksia esitellään sellaisella vauhdilla, että heikompia hirvittää.

Illaksi olin suunnitellut meneväni paikallisen Musica-kuoron juhlakonserttiin. Jätin sen kuitenkin väliin, koska kaksi edellistä pitkälle aamuyöhön venynyttä iltaa väsyttivät jo kovasti (taidan olla tulossa vanhaksi) ja koska avecini olivat saaneet flunssan. Minuun se ei ole vieläkään iskenyt, jes. Kirkkokonsertin sijaan kuuntelin Beatlesia ja jatkoin Suureen graduseminaariin valmistautumista. Näinpä sitä sitten tuli vapaapäivänä opiskeltua enemmän kuin arkena. Akateeminen vapaus on kyllä hieno asia, kun opiskelun voi ajoittaa itselle sopivimpiin aikoihin.

Fennistit kesätöissä, osa 1: Sara apteekissa

Sarja fennistien eli suomenopiskelijoitten kesätyöllistymisestä alkaa. On urbaani legenda, etteivät aineenopettajaopiskelijat saisi kesätöitä. Eivät ehkä oman alansa, mutta muita hommia sitäkin enemmän!

Sara, 4. vuoden opiskelija

Sara tutkinee, millaista lääkettä tästä kasvista saisi.

Missä kesätöissä olet?

Olen töissä Yliopiston apteekissa. Työtehtäviäni ovat mm. asiakaspalvelu kassalla, tuotteiden hyllytys ja inventointi, erilaiset projektit sekä varastonhoito.

Miksi?

Tämä työpaikka on minulle tuttu jo neljän vuoden takaa. On helppo palata työpaikkaan, jonka tehtävät ja työntekijät tuntee. Työnantajani on todella joustava – olen esimerkiksi saanut pitää joka kesä myös pienen loman.

Miten päädyit työpaikkaasi?

Miettiessäni 8. luokan TET-harjoittelupaikkaa viisas äitini kehotti kysymään apteekista. Sillä tiellä olen edelleen! Harjoittelun päätteeksi apteekin työntekijät pyysivät tulemaan kesäksi töihin. Vinkkinä siis, että kaikki harjoittelut kannattaa hyödyntää kesätöitä ajatellen.

Miten sait työpaikan?
Työnantajan mukaan olemalla reipas ja osoittamalla oma-aloitteisuutta TET-harjoittelussa. Työnantaja arvostaa myös sitä, että uskaltaa tiukan paikan tullen kysyä asioita peukaloiden pyörittelemisen sijaan. Olin useamman kesän siinä apteekissa, jossa kävin TET-harjoittelussa, minkä jälkeen sain näiden työtodistusten avulla paikan Yliopiston apteekista.Nuorena työtä hakiessaan kannattaa näyttää työnantajalle kaikki mahdolliset työtodistukset ja esimerkiksi harjoitteluista saadut kirjalliset arviot, kun ei vielä ole paljon kokemusta eikä valmista tutkintoa. Jokaisesta kirjallisesti arvioidusta suorituksesta on hyötyä!

Oletko ollut muissa kesätöissä?
Olen ollut musiikkiopiston leireillä apuopettajana ja isosena. Tämä vastaakin jo hieman enemmän opiskelujani (lähinnä opettajaopintoja). Tehtäviini kuului vapaa-ajan ohjelmien ja iltaohjelman suunnittelu ja toteutus sekä kaikenlainen lasten huoltaminen ja kaitseminen (mm. ne mukavat ”nyt kaikki nukkumaan” -valvonnat ja unisten lasten herättäminen). Monia poikia sai myös avustaa ensimmäisenä iltana lakanoiden laittamisessa, sillä poikien omat viritelmät olivat kyllä varsin mielikuvituksellisia mutteivät aivan toimivia... Hauskoja muistoja on leireiltä jäänyt!

Mitä pidät työstäsi?

Apteekkityö on todella erilaista kuin opiskelemani ala, mutta nimenomaan positiivisella tavalla. Apteekkityössä oppii paljon lääketieteestä: sairauksista, lääkkeistä ja terveydenhoidosta yleensä. Työ ei käy tylsäksi, kun uusia tuotteita pulpahtaa apteekkiin vähän väliä.
Asiakaspalvelu sopii luonteelleni hyvin, koska nautin työstä, jossa kohtaa ihmisiä. Olen viime vuosina myös päässyt hyödyntämään opintojani töissä, mikä on tuonut mukavan lisän työhön. Työkavereiden kanssa vietetään aikaa myös työn ulkopuolella, eli töistä olen saanut hyviä ystäviäkin.

Mitä (yliopistossa) oppimaasi tai koulutusalasi tietoa/taitoa olet päässyt hyödyntämään kesätyössäsi?
Kun työkavereille paljastui, että opiskelen suomea, huomasin pian oikolukevani pyynnöstä erilaisia sisäisiä tiedotteita ja kirjoittavani puhtaaksi apteekin toimintaohjeita. Pedagogista silmää olen päässyt hyödyntämään kahtena viime kesänä suunnitellessani perehdytysopasta uusille työntekijöille sekä heitä perehdyttäessäni ja ohjeistaessani. Työkaverit yrittävät myös hetkittäin työllistää utelemalla esimerkiksi, tulisiko lääkkeen annosohjeessa lukea ”ennen nukkumaan menoa” vai ”ennen nukkumaanmenoa”.

Miksi sinun työssäsi pitää osata suomea/kirjallisuutta/pedagogiikkaa? Mitä hyötyä näitten aineitten osaamisesta on?
On hyvä hallita sujuva viestintä asiakkaiden kanssa keskusteltaessa. Apteekkityössä korostuu selkeys ja hyvä ilmaisu esimerkiksi lääkeohjeita kirjoitettaessa. Apteekissa tapahtuu paljon, ja uutta tietoa tulee jatkuvasti.
Kun ylemmältä taholta tulee tietoa, joka tulee välittää oman toimipisteen työntekijöille, on hyvä ymmärrettävyys tärkeä. Referaatin tekemisen taito voisi olla lähinnä sitä, mitä käytän työssä hyödyksi. Tietysti työntekijöiden yhteiset, oman alan termit helpottavat keskinäistä viestintää. Tässä työssä tulee myös osata hakea tietoa, eli tiedonhakutaidot ovat tärkeässä asemassa.
Pedagogisista opinnoista on puolestaan hyötyä aina asiakkaiden kanssa työskennellessä.
 
Miksi olet suomen kielen asiantuntijana hyvä kesätyöalallasi?

Ainahan on rikkaus, jos työpaikalla on eri alojen asiantuntijoita – apteekeissa voi olla farmaseuttien ja proviisorien lisäksi esimerkiksi sairaanhoitajia, kosmetologeja ja fysioterapeutteja töissä omien alojensa asiantuntijoina. Työnantajalle on kätevää saada asiantuntija-apua omalta työntekijältä ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisen sijaan.
Suomen opiskelijana olen päässyt tekemään erilaisia projekteja, joissa työnantajani on ajatellut minun voivan olla hyödyksi suomen opintojen ansiosta. Jo mainitsemani perehdytysoppaan laatiminen on hyvä esimerkki. Viestinnässä (sisäinen ja ulkoinen, ilmoitusten laatiminen jne.) ja arkistoinnissa suomen opiskelijasta on hyötyä.
 
Oletko oppinut kesätöissä jotain, mikä auttaa opinnoissa? Jos olet, mitä?
Ehdottomasti kesätöissä oppii! Ainakin tulevan ammatin kannalta tärkeitä asioita. Konkreettisesti apteekissa oppii tulkitsemaan lääkäreiden välillä hyvinkin koukeroista käsialaa. Tätä taitoa tulee kenties tarvitsemaan äidinkielenopettajana yläkoululaisten ”kirjotin-tän-tekstin-tos-välkäl-ku-unohin-tehä-himas”-kirjoitelmia lukiessa.
Asiakkaita palvellessa oppii aina uutta ihmisten kohtaamisista. Työssä olen huomannut, miten pienillä teoilla voi vaikuttaa itse siihen, millä mielellä asiakas poistuu apteekista. Ihmistuntemistaito harjaantuu – kun asiakaspalvelua on tehnyt jo jonkin aikaa, asiakkaista havaitsee jo tervehtimisen jälkeen, miten heidän kanssaan toimia (haluavatko he, että hoidetaan vain asiointi, vai rupatellaanko hetki tai heitetäänkö huumoriksi).
Ennen kaikkea tässä työssä oppii sujuvasta yhteistyöstä. Olen ymmärtänyt, millainen työntekijä olen ja millaiset työtavat sopivat minulle. Olen saanut vahvistusta sille, että haluan jatkossakin tehdä ihmisläheistä työtä.

Mihin yliopisto-opiskelija työllistyy? (Osa 2)

Kirjoitin aiemmin pitkät pätkät siitä, mitä kaikkea yliopisto-opiskelija voi sivuhomminaan tai kesätöinään tehdä. Tai lähinnä, mitä minä olen tullut tehneeksi.

On urbaani legenda, etteivät aineenopettajaopiskelijat saisi kesätöitä. Eivät ehkä oman alansa, mutta muita hommia sitäkin enemmän! Harvassa koulussa tarvitaan kesällä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia (toki sellaisiakin paikkoja on), mutta monipuolista koulutustamme tunnutaan arvostavan monella alalla.

Työkokemuslistaani voi taas jatkaa. Aloitin elokuun alussa lyhyen kesätyön päiväkodissa. Päiväkoti on minulle entuudestaan uppo-outo maailma, mutta perhepäivähoitajan arki on sitäkin tutumpaa. Ja kun on opeopintojen lisäksi erityispedagogiikan opintoja, taito tulla toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa ja reipas mieli, mikäpä estää hakeutumasta lastenhoitajaksi päiväkotiin. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että työ on mahtavaa ja todella opettavaista! Mitä kaikkea opinkaan ihmisistä, viestinnästä, puheen kehityksestä, leikeistä, lasten kiinnostuksen kohteista ja hoitoalan työyhteisöstä. Voi jes, tämä on todella hyvää työkokemusta.

Sitä paitsi missä muussa työpaikassa työtoverit syöksyvät aamuisin halaamaan ja kertomaan tykkäämisestään ja iltapäivällä roikkuvat kaulassa niin, ettei kesätyöläinen ole lainkaan päästä kotiin? ;0)

Eihän tästäkään ole kuin parikymmentä vuotta...

Entäs muut fennistit eli suomenopiskelijat? Tästä alkaa sarja fennistien kesätyöllistymisestä. Pysy kanavalla!

Viime hetken vinkit äikänopeksi aikoville

Suomen tyyppejä parveilee yliopistolla seuraavien parin päivän ajan. Tiistaina on suomen kielen pääsykoe ja keskiviikkona äidinkielen opettajankoulutuksen soveltuuvuskokeet.

Täältä pesee joitakin viime hetken vinkkejä erityisesti pääsykokelaille. Harjoitella ehtii vielä vaikka hotellihuoneessa, tai missä ikinä punkkaattekaan.

Vinkkejä suomen kielen pääsykokeeseen

Olette varmaankin lukeneet Johdatuksen kielitieteeseen (Ojutkangas - Larjavaara - Miestamo - Ylikoski). Nyt heittäkää kirja nurkkaan. Jyväskylän kielten pääsykokeissa ei pidä opetella kirjojen sisältöä ulkoa, vaan teosten tarkoitus on ohjata ajattelua kielitieteelliseen suuntaan. Lukiessa huomaa aika hyvin, onko asia sellaista, mikä kiinnostaa ja mitä haluaa opiskella. Jos olette tulossa pääsykokeeseen, kielitiede varmaan innostaa ainakin jossain määrin. :0)

Opiskelevainen keskiaikainen kettu [Wikipedia]

Lukekaa jotain muuta. Lehtiä, kirjoja, mainoksia, nettikeskustelupalstoja tai oikeastaan mitä tahansa. Lukiessa tehkää havaintoja kielestä ja virittäytykää kielitaajuudelle. Ehkä aamupalapöydässä lehteä tarkastellessanne yhtäkkiä huomaatte, kuinka kummallisia verbejä jossain uutisessa on. Yrittäkää selvittää itsellenne tai jollekulle toverille, mistä kummallisuus syntyy. Onko urheilu-uutisessa käytetty vaikkapa sotaan liittyvää termistöä? Tällainen havainnointi ja selittäminen kehittävät kielitajua monin tavoin.

Pohtikaa, miksi jokin asia on ilmaistu niin kuin se on ilmaistu. Miksi tiettyjä sanoja on käytetty? Miksi tällaiset sanat ovat olemassa? Miksi asiaa ei sanota toisin? Miksi puhumme suomea näin? Tällaiset miksi-kysymykset auttavat oivallusten äärelle. Tämä on sitä soveltavaa kielitiedettä!

Hyödyllistä ja opettavaista luettavaa on myös Kotuksen (ent. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) blogeissa. Niissä kieliasiantuntijat pohtivat ajankohtaisia kieliasioita. Tämän kirjoituksen lopusta löytyy pari pähkinää purtavaksi. Niitten avulla voi treenata.


Vinkkejä aineenopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin

• Mene ajoissa paikalle, jotta ehdit löytää oikean rakennuksen ja tutustua ympäristöön. Jännittäjiä saattaa rauhoittaa, kun voi ennakkoon totuttautua paikkaan.
• Rentoudu. Hyräile jotain voimaannuttavaa biisiä, koska hyräily rentouttaa. Lauluista voi myös löytyä jutun juurta muitten pääsykokelaitten kanssa.
• Juttele muitten kanssa. Kysele, mistä he ovat kotoisin, miksi he haluavat äikänopettajaksi (vai haluavatko), ovatko he hakeneet muualle, mihin muihin pääsykokeisiin he ovat osallistuneet, miten ylioppilaskirjoitukset menivät, onko ulkona kiva ilma, miksi kaikki ohikulkijat näyttävät niin hipeiltä, mikä oli paras euroviisu tai jotain. Samalla a) rentoudut, b) tavoitat oman itsesi, c) voit leikkiä salaista agenttia ja selvittää, ovatko muut tosissaan pyrkimässä sisään - eli mitkä ovat sinun mahdollisuutesi sekä d) saat harjoitusta kysymisestä ja vastaamisesta.
• Vaikket kehtaisi jutella muitten kanssa, mieti vastauksia em. kysymyksiin, koska jotain sen kaltaista sinulta saatetaan kysyä soveltuvuushaastattelussa.
• Jos juttelet, muista kuunnella muita ja kommentoida! Kuuntelun ja osallistumisen taitoja mitataan myös soveltuvuushaastattelussa ja ryhmätehtävässä.
• Valmistaudu kertomaan, miksi olet hakenut juuri Jyväskylän yliopistoon ja miksi juuri sinut pitäisi valita opiskelemaan äikänopettajaksi. Mitä annettavaa sinulla on opetusmaailmalle? Millaista kokemusta sinulla on? Mistä asioista - etenkin suomeen liittyvistä - olet kiinnostunut?
• Ole oma itsesi, mutta pyri näyttämään parhaat puolesi!
• Älä häkelly. Opettajan tärkeimpiä taitoja on selvitä yllättävissäkin tilanteissa. Älä järkyty, jos jotain outoa tapahtuu.



Kettu Reynard lastenkirjasta (1869) [Wikipedia]

• Pidä hauskaa! Pääsykokeissa voi olla hirmuisen mukavaa!

Vielä kerran paljon onnea ja tsemppiä pääsykokelaille!

Laiska töitään ja sijaistoimintojaan luettelee

Joskus työnteko tökkii ja pahasti. Nyt, kun vauhdikas opetusharjoitteluvuosi on siinä vaiheessa, että kaikkea opittua pitäisi reflektoida portfolioon (ts. kirjallistaa), kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin kirjoittaminen.

[Ja nyt te vääräleuat siellä! Blogiin kirjoittaminen on ihan erilaista kirjoittamista kuin muu kirjoittaminen! :0D Tarkistakaa vaikka pian ilmestyvästä ensimmäisestä virallisesta julkaisustani, Hämäläinen & Paldanius 2012a.]

Opiskeluihin liittyviin kirjoitustöihin tarttumista häiritsevät seuraavat tekijät:

1. Opeportfolion kirjoittaminen eli kaiken opitun kokoaminen ei riitä. Olin suunnitellut kokoavani opettajan työkalupakin oikeaan työkalupakkiin, mutta koko kaupungista ei tahdo löytyä sellaista kuin olisi halunnut. En siis voi aloittaa kirjoittamista, kun minulla ei ole astiaa, johon kirjoitukseni ja muun sisällön ymppäisin.
2. Laajan opeportfolion lisäksi olen (myöhässä) kirjoittamassa esseetä karjalan kielen kurssille. Vaikka aihe kiinnostaa minua enemmän kuin melkein mikään muu, on kauhean vaikeaa saada motivoitua itsensä pysymään tietokoneen ääressä. Uppoudun toistuvasti innostaviin lähdekirjoihini ja Karjalaa käsitteleville nettisivuille. Huomaan, etten taaskaan ole kirjoittamassa esseetä vaan kai jotain väitöskirjan laajuista juttua... On kiva huomata itsessään tutkijamaista otetta, mutta aikatauluissa olisi myös hyvä pysyä. Kun kerran pitää kirjoittaa essee, miksei sitä voi kirjoittaa?
3. Karjala-aihe suuntaa mielenkiintoni kaikkeen kiinnostavampaan. Huomasin juuri käyttäneeni puolisen tuntia opetellakseni laulamaan Karjalan tasavallan valtiohymnin venäjäksi. (Melodia on osittain sama kuin kansansävelmässä Karjalan kunnailla.) Varmasti tärkeä taito, mutta nyt hei nainen, keskity!
4. Ajattelin, että keskittymistä voisi auttaa se, että listaisin kalenteriin kaikki tehtävät työt. Tykkään listata asioita ja viivata suoritetut hommat yli. Nyt kokeilen uutta metodia: en aio viivata hommia yli, vaan piirrän tehtävien perään laatikoita, jotka saan rastittaa, kun olen tehnyt tietyn osasuorituksen laajemmasta puuhasta. Tulos: tämän viikon 25 laatikosta olen tähän mennessä rastittanut 2. Huima tahti.
5. Tietokoneen ääressä istumisen ja kirjoittamisen lisäksi pitäisi jo alkaa siivota lukaalia ja pakata tavaroita muuttoa varten. Ai miksi? Olen päättämässä kolmen vuoden suuryksiöasumiseni Kortepohjan K-talossa ja muutan ennen vappua juuri valmistuvaan J-taloon. Huippua päästä upouuteen taloon! Uusi yksiöni tulee olemaan nykyistä (41 m²) pienempi, mutta tuleepahan ainakin vähennettyä tavaraa. Jännääjännääjännää! Odotan uutta ympäristöäni innokkaasti.

K-talon keittiötä tulee ikävä, muuttosotkua (2009) ei.

Hahaa! Syntyyhän tätä tekstiä. Nyt samalla vauhdilla esseen kimppuun. Jos olen oikein ahkera, voin palkita itseni menemällä illalla Kvatin musikaaliseen hengailuiltaan Lillukkaan hengailemaan ja kuuntelemaan Kylän omaa Korteforte-kuoroa.

Purjelentäjä putosi taivaasta ja muita kertomuksia opiskelupaikan valinnasta

Abit saivat eilen yo-kirjoitusurakkansa valmiiksi, kun lyhyen kielen kokeet päättyivät. Tai melkein kaikki saivat – seitsemän abia nimittäin kirjoittaa vielä huomenna keskiviikkona saamen äidinkielenä.

Mutta ei se stressi tähän lopu! Seuraavaksi moni nimittäin hakee opiskelupaikkoja, asuntoa, kesätyöpaikkoja, maitoa kaupasta sekä postin laatikosta (ja siinä joukossa kenties opiskelijaksihyväksymiskirjeen Jyväskylän yliopistosta).

Mistä tietää, mikä olisi itselle sopivin opiskeluala tai tuleva ammatti? Mitähän sitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä? Millaisia valmiuksia opiskelu antaa työtehtäviin ja päinvastoin? Miten voi havahtua siihen, että ala onkin aivan väärä?

Tein pienen kyselyn opiskelemaan hakeutumisesta. Moni kertoi päätyneensä unelmatoimeensa sattuman kautta, mutta oli sellaisiakin vastaajia, jotka olivat haaveilleet tietystä ammatista lapsesta saakka. Toivottavasti näistä saamistani kiinnostavista kertomuksista on hyötyä kaikille teille, jotka pähkäilette opiskeluhakujenne kanssa!

• Hanki kokemusta kesätöistä kuten Kaisa:

Menin pienen paikkakunnan apteekkiin kesätöihin lukiossa ollessani, koska jotakin piti keksiä ansaitaksensa hieman omaa rahaa. Kiinnostuin siellä farmaseutin työstä, kun näin läheltä millaista se oli. Sen jälkeen hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan farmasiaa. Ja pääsin ja innostuin alasta tosi paljon. Ratkaisevaa oli se, että näin käytännössä apteekissa ollessani, mitä farmaseutin työ on ja kuulin farmaseuteilta, millaista alan opiskelu on. Ilman tätä kokemusta tuskin olisin lähtenyt opiskelemaan farmasiaa. Enää en työskentele apteekissa farmaseuttina mutta tutkinnosta on ollut minulle suunnattomasti hyötyä myös nykyisessä työelämässäni eli lääketeollisuuden palveluksessa...

•  Tarkkaile työntekijöitä heidän luonnollisessa ympäristössään kuten Heidi:

Kattelin aina ravintolassa et tarjoilijan työ vaikuttaa ihan kivalta ja se oli sitten ensimmäinen hakutoive yhteyshaussa ja pääsin sisään - muita kiinnostavia vaihtoehtoja ei juurikaan ollu. Ihan sopivalta ala on tuntunut :)

• Pohdi tavoitteitasi ja kuinka saavutat ne kuten Joonas:

Olin nuoresta pitäen touhunnut tietokoneiden kanssa. Eikä toisesta kiinnostuksen kohteestani biologiasta olisi saanut yhtä helppoa toimeentuloa. Niinpä ala oli selvä: piti vaan löytää koulu johon pääsi sisään. Opintojen kuluessa löysin alan sisältä oman spesiaalijuttuni, ja sitä teen nykyään työkseni.

• Muistele aiempia haaveitasi ja usko niihin kuten Tarja: 

Jo pikkutytöstä asti halusin kuvataiteilijaksi. Taidekoulun ja taideteollisen jälkeen unelma olikin sitten toteutunut! Muistan että koulun opo yllytti kuvataide- tai käsityöopettajaksi ja sanoi useammankin kerran minulle, että ei sinne taideteolliseen ole täältä koulusta kukaan ennenkään päässyt... Minäpä pääsin ja olin onnellinen! Uravalinta oli oikea, enkä sitä ole koskan katunut. Ehkä opolla oli kuitenkin jonkinlaista näkemystä ammatinvalintani suhteen, koska nykyisin toimin kuvataidekoulun opettajana.

• Älä luovuta, mutta muista, että mieltään voi aina muuttaa, kuten Johanna:

Mulla oli ennen hakuja vain yksi unelma-ammatti, luokanopettaja. Kaksi kertaa hain, olin kouluavustajanakin välissä, mutta toisella hakukerralla hain yhteishaussa terveydenhoitajaksi opiskelemaan sillä ajatuksella, että haen vielä kerran OKL:een. Mutta terveydenhuoltoala osoittautuikin oikeaksi alaksi, vaikkakaan ihan puhdasta terveydenhoitajan työtä en ole varsinaisesti ikinä tehnytkään. Eli melkeinpä vahingossa omalle alalle ;).

• Kuuntele vanhempiasi mutta päätä itse ja hyödynnä kaikki oppimasi kuten nuorempi Johanna:

Lukion jälkeen en tiennyt mitä tekisin isona. Olin työskennellyt vanhempieni omistamassa kukkakaupassa pikkutytöstä saakka ja jumitin sitten siihen töihin. Yks päivä isäni kantoi pientä ilmoitusta paikallislehdestä. Siinä haettiin opiskelijoita floristin oppisopimuskoulutukseen. Hain ja pääsin opiskeleen. Ei siinä juurikaan tarvinnut hirveitä tehdä ja sain ammatin. En koskaan tuntenut olevani omalla alallani vaikka koinkin olevani hyvä työssäni ja pidetty työntekijä ja asiakaspalvelija. Mietin, että rahat voi ansaita "helpommallakin", joten päädyin opiskelemaan opettajaksi. Nyt saa ja on suotavaa käyttää aivoja jotka on kaivettu pölyttyneinä lähes käyttämättöminä esiin. Mikä parhainta tulevaisuudessa saa lomailla silloin kun muutkin niin tekevät, floristin työssä silloin paiskittiin töitä ja lujaa. Mutta voin sanoa, että floristin työ opetti paljon sellaista mikä on hyväksi myös opettajan työssäni, eli koulutus ei todellakaan mennyt hukkaan. Sosiaalisia taitoja ja toisten kunnioitusta kun ei voi kirjoista oppia.

•  Vastaus voi myös tipahtaa taivaasta kuten Mirjalle:

Jouduin lukioikäisenä yllättäen tulkiksi, kun itävaltalainen purjelentäjä joutui tekemään pakkolaskun lapsuudenkotini lähellä sijaitsevalle pellolle! Kyläläiset, joita kertyi paikalle alta aikayksikön, seisoivat kunnioittavan välimatkan päässä ringissä, kun minä yritin selittää lentäjälle, että missä päin hän sillä hetkellä oli ja miten sieltä pääsee takaisin ihmisten ilmoille. Silloin tunsi itsensä tosi fiksuksi, joten lähdin opiskelemaan venäjän tulkiksi.

Entäs Jyväskylän yliopistossa opiskelevat tai opiskelleet?

• Valitse kaunein/kivoin/kiinnostavin/kätevin opiskelupaikka kuten Tuulia:

Hain Jyväskylän yliopistoon kampuksen kauneuden takia. Marssin opintoasiain toimistoon ja etsin sopivimman alan, jota tietenkin olin harkinnut jo vuosia. Tykkäsin opiskelusta erittäin paljon: opiskelin neljässä eri koulutusohjelmassa. Mikään niistä ei ollut väärä. Kaikki täydensivät toisiaan.

• Valitse itsellesi helpoin pääsykoe tai muuten helppo reitti opiskelupaikkaan kuten Tiina:

Hain Jyväskylän yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, koska pääsykokeeseen ei tarvinnut lukea mitään ja yllättäen pääsin sisälle. Ala oli siinä mielessä oikea, että kivaa oli, mutta siinä mielessä väärä, että työllistyäkseni paremmin opiskelen nykyään tietojärjestelmätiedettä (tietokoneet on aina myös kiinnostaneet kirjojen ohella).

• Seuraa toverisi esimerkkiä, ota opiskelusta ilo irti ja siirry filosofisiin pohdiskeluihin kuten Hilkka:

Hain opiskelemaan suomen kieltä, koska kaverinikin haki. En ollut ennen kaverini esimerkkiä tullut ajatelleeksi koko mahdollisuutta. Hain Jyväskylään, ja hakuoppaissa suositeltiin oikein kovasti hakemaan suoraan opettajalinjalle, jos edes harkitsee äidinkielen opettajaksi ryhtymistä. Mitään haittaakaan suorahausta ei pitänyt olla. Hain ja pääsin ja nyt olen käyttänyt vuoden pedagogisiin opintoihin monien muiden opintojen kustannuksella. Tiedän opiskelukokemuksesta, että suomen kieli ja opettaminen ovat minulle sopivia aloja, mutta ovatko ne sopivimpia? Sitä kysymystä olen pohtinut säännöllisesti viimeiset viisi vuotta.

•  Ymmärrä, mitä pidät tärkeimpänä toiveammatissasi, ja seuraa johtotähteäsi kuten Susanna:

Minä kuudennella luokalla tajusin että äikänope voi pistää oppilaat lukemaan kirjoja miltä tahansa alalta (olin vihainen filosofian puutteesta ala-asteella) ja siitä lähtien homma on ollut aika selvä.