Kesäopiskelu on kuuminta hottia

Kesäopiskelut ovat hyvässä vauhdissa, ja eipä minulla juuri enää olekaan opiskelujuttuja. Sain vihoviimeisen kurssini viimeisen esseen valmiiksi viime sunnuntaina (tai oikeastaan maanantaina klo 3), ja jahka saan siitä arvosanan, voin kirjoittaa muutaman sanasen opintojen koostamisesta. Maisteriksi valmistuminen häämöttää! :)

Librissä majaileva IT-tukemme P. neuvoo toveri H.:lle
lähdeviitejärjestelmän käyttöä. Kyllä on kätevää!

Kesäni ohjelmassa on vain yksi iso asia: saada gradu vihdoinkin valmiiksi. Minulla oli vielä alkuvuodesta pontevia tavoitteita saada gradu esitarkastukseen toukokuun alussa, mutta se jäi vain haaveeksi. Keväälle sattui jos jonkinlaisia hidasteita, ja toukokuuksi sain sellaisia kielenhuoltotyöprojekteja, ettei gradu niitten ohessa juuri edistynyt (tai no sopivasti kuitenkin).

Nyt kesällä työtahti reipastunee – ja onkin jo reipastunut –, kun kirittäjäni ja mainioin työskentelytoverini H. on palannut kaupunkiin. Ahkerina hikoilemme kirjaston kuumuudessa. Välillä voi käydä vilvoittelemassa Lounaispuistossa.

Yliopisto-opinnot opettavat paljon oman työn organisoinnista. Minä olen siinä edelleen huono. Pitempiä hommia tehdessäni saatan ottaa välillä tehokkaita spurtteja, mutta enimmän osan ajasta haahuilen muitten, pienempien tehtävien parissa tai keksin ruveta perehtymään johonkin ihan muuhun. Minulla on myös paha tapa sanoa "kyllä" kaikille lyhytkestoisille haasteille ja projekteille, joita minulle tarjotaan ja jotka haukkaavat aikaa ja tarmoa pitemmiltä jutuilta. Opiskellessa on erittäin tärkeää tiedostaa omat opiskelu- ja työskentelytyylit. Niitten hyviä puolia kannattaa hyödyntää ja huonompia kehittää.

Oman stressinsä kevääseen on luonut epävarma tulevaisuus. On pitänyt miettiä, mitä valmistumisen jälkeen ryhtyisi tekemään ja mitä töitä hakemaan. Opettajanvirkoja kun ei voi hakea saada epäpätevänä (siis hakeahan aina voi, mutta jos hakijoitten joukossa on yksikin virallisesti pätevä, epäpätevä ei voi saada pestiä). Vastavalmistunut aineenopettaja voi aluksi tehdä sijaisuuksia tai muita töitä, kunnes ehtii pätevänä mukaan alkukeväästä alkavaan virkojenhakuun.

Koska minulla on tapana sanoa "kyllä" kaikille uusille haasteille, vastasin myöntävästi myös yliopistomme opettajankoulutuslaitokselta saamaani työtarjoukseen. Minua pyydettiin ensi lukuvuodeksi pitämään äidinkielen ja kirjallisuuden didaktikon kursseja tuntiopettajana. Se tarkoittaa sitä, että pääsen opettamaan opettamista opettajaksi opiskeleville. Aikamoisen siistiä! Onhan tämäkin oman alani työtä – vain vähän eri tasolla kuin kouluopetus. Mutta koska työ on vain tuntiopetusta, minun täytyy keksiä lisäksi muitakin hommia. Joka tapauksessa tuntuu mukavalta, kun tiedän, että voin jäädä Jyväskylään ja että mielenkiintoinen työ odottaa heti valmistumisen jälkeen. Se motivoi paahtamaan gradua entistä ahkerammin.

Toistaiseksi elämä on tätä.

Tsemppiä, iloa ja intoa kaikille kesäopiskelijoille ja kesätyöläisille! Miten teidän kesänne on alkanut?

Kotiopiskelua

Tänään olisi syytä saada kunnon kirjoitustahti päälle, koska graduesitelmän palautus on huomenna iltapäivällä. Graduesitelmä ei oikeastaan ole esitelmä vaan parikymmentä sivua mahdollisimman valmista tekstiä, joka annetaan opponoitavaksi ja kommentoitavaksi seminaariryhmälle. Nyt on siis aika ryhtyä kirjoittamaan kokonaisia virkkeitä ja hiotumpia ajatuksia.

Tällaista keskittymistä vaativampaa työtä on hyvä tehdä kotona omassa rauhassa. Katso opetushenkiseltä videolta, mitä kotiopiskeluun tarvitaan. :)

Vinkki! Jos esimerkiksi tiskit houkuttelevat liikaa etkä malttaisi istua tietokoneen ääressä, lakkaa kyntesi! Kynsilakan kuivuessa ei kerta kaikkiaan voi tehdä muuta kuin näpytellä näppäimistöä.

Mitä kuuluu, PG?

Silloin joskus, kun vielä olin nuori ja notkea ja vasta tullut yliopistoon, tuli monesti ihmeteltyä, eikö graduntekijöillä oikeasti pyöri päässä muuta kuin gradu. Gradu sitä ja gradu tätä. Jos erehtyi kysymään kuulumisia, vastaus oli aina, että "pitäis sitä gradua tehhä".
Niin että mitä muuta kuuluu?
"No ei oikeen muuta... Työpaikkoja vois ruveta katteleen. Ja se gradu tehhä valmiiksi."
Jaaha. Mitäpä aattelit puuhata viikonloppuna, ootko tulossa X:n keikalle / teatteriin / NN-tapahtumaan?
"En ollut suunnitellut... Ja ois se aineiston analyysi kesken..."

Hohhoijakkaa. Kenties maailman tylsintä diskurssia.
Graduntekijöitten maailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu muuta kuin a) gradu ja b) valmistautuminen valmistumiseen eli työnhaun aloittaminen.

Nyt, kun olen itse samassa tilanteessa, graduntekijöitten tylsyys ei tunnu enää niin kummalliselta. Kun rämpii päivät pitkät teoriasuossa ja epälogiikan hetteikössä, alkaa yhtäkkiä viettää melko askeettista elämää. Kuin huomaamatta tulee kieltäneeksi itseltään monia iloja ja piristäviä asioita. Jännästi sitä alkaa kuvitella, ettei voi mennä perjantai-iltana (tämän hetken kovimman rockbändin) Räjäyttäjien keikalle, koska kotona odottaa keskeneräinen essee tai gradun teorialuku tai joukko keskeneräisiä työhakemuksia – tai parhaassa tapauksessa kaikki nämä. Ihan kuin tällaisia hommia saisi tehtyä perjantaina kello 22 jälkeen!

Ja sitten joku, todennäköisimmin fuksi, kysyy, mitä graduntekijä teki viikonloppuna. Graduntekijä vastaa punastellen, ettei tullutkaan katsomaan Räjäyttäjiä, koska piti tärkeämpänä tulla kotiin tuijottamaan vähätekstistä tiedostoa, jonka teksti ei lisäänny itsestään. Kysyjä pyörittelee silmiään ja ajattelee, ettei liene konsanaan tavannut tylsempää tyyppiä. Keskustelu kuivuu kokoon, ja molemmat ovat harmissaan siitä, että avaus ei ollut kovin hedelmällinen.

Tässä kohtaa lienee syytä tarkentaa, etten paheksu tutkimuksen tekijöitä, gradunkirjoittajia enkä niitä miellyttäviä ihmisiä, jotka kysyvät kuulumisia. Opiskelu ja tutkimus ei ole turhaa. Graduista on saatava puhua, koska muuten ne muuttuvat möröiksi. Korostan, että gradunteosta tai ylipäätään jostakin itselle tärkeästä asiasta puhuminen on hyvä ja normaali asia. Kaikki tekevät sitä, ja se on erittäin ok. Ja monesti se, mikä kiinnostaa, on myös kiinnostava puheenaihe.

Mitä sitten haluan sanoa? Kysymyksiä ja vastauksia voisi tarkentaa, jotta keskustelun sisältö muuttuisi monipuolisemmaksi. Gradun voisi nopeasti ohittaa ensimmäisenä puheenaiheena, ja jos tarvetta tai halua on, siihen voisi palata myöhemmin.

KYSYJÄ
Jos haluat kuulla toveriltasi muita kuin graduangstikuulumisia, sisällytä kysymyksesi loppuun koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitä sulle kuuluu, PG? ('Mitä sinulle kuuluu gradua lukuun ottamatta?')
Mitäs oot viime aikoina puuhaillut, PG? ('Mitä olet tehnyt paitsi gradua?')

VASTAAJA
Jos et syystä tai toisesta halua angstata puhua gradustasi, sisällytä vastaukseesi koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitäs tässä, hyvin menee, PG. ('Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää, paitsi gradulle.')
Jes! Sain tänään kaikki hommat ajoissa valmiiksi, PG! ('Hienoa, sain tänään kaiken ajoissa valmiiksi, paitsi gradun.')
Istu vaan kahville, en oo tekemässä mitään, PG. ('Voit kernaasti istua seurakseni, koska pyörittelen mielessäni pelkkiä graduasioita.')

Jos ilmiö tai ongelma on sinulle tuttu, ota ihmeessä käyttöön tämä kätevä koodi-ilmaus PG ja keskustele vaihteeksi jostain ihan muusta!

Mitä uutta tammikuussa?

Joululahjaksi saamalleni possukäsinukelle
on rattoisaa keksiä uusia asukokonaisuuksia.

Joulu meni, vuosi vaihtui, ja nyt eletään jo tammikuun puoltaväliä. Joulukalenterista tuli ilahtuneita palautteita. Kysyttiin myös, miksi se oli jäänyt "kesken". Minusta 22 luukussa oli jouluvalmistelujen ohella ihan tarpeeksi, ja jouluaattona ei varmaankaan ymmärrettävistä syistä tullut enää kirjoitettua. Toki olisin voinut varoittaa, että 23. päivän jälkeen ei ilmesty enää mitään, mutta menipä nyt näin. :0)

Uudenvuodenlupauksia en varsinaisesti tehnyt, mutta jotain periaatteita ja toimintaohjeita olen yrittänyt muistutella itselleni. Tässä muutama opiskeluihin ja opiskeluelämään liittyvä:

• Pyrin aloittamaan isoja töitä aiemmin (kuin viimeisenä iltana) ja tekemään niitä vaikka kuinka pienissä osissa, jotta oppisin työskentelemään usein saman homman kanssa. (Muuten suoritan järkälemäisiä juttuja kerralla; tuppaan värkkäämään kaikkea yhdeltä istumalta.)
• Sama pätee tiskaamiseen: jos tiskaan vähän astioita usein, en joudu myöhemmin valloittamaan tiskivuoria.
• Koetan joka päivä tehdä edes jotain gradun hyväksi. Ei ole mikään vaikea tehtävä, koska gradua saa edistettyä varsin monenlaisin töin!
• Sen sijaan, että marmattaisin itselleni ja läheisilleni tekemättömistä töistä, yritän keksiä, mistä aloittaisin ja miten saisin askareet tehdyksi mahdollisimman mukavasti. Eikä kaiken tarvitse aina olla kivaa.
• Kerään minusta lausuttuja arvioita ja kehuja talteen, jotta minulla olisi valmiiksi sopivaa aineistoa työhakemuksiin ja -haastatteluihin. Kehuja on muutenkin hauska maiskutella!
• Kirjoitan muistiin näppäriä sitaatteja, joita voi (esim. opettajana) heitellä sopiviin väleihin. Opettelen myös tarkat lähdetiedot, kuten Raamatun jakeitten numerot. Sukukielisiä sananlaskuja on niin ikään hauska osata.
• Huomasin ennen joulua, että päässälaskutaitoni on rapistunut. Siispä yritän laskea päässä niin paljon kuin mahdollista ja harrastaa matemaattisten pulmien ratkaisemista, koska muuten looginen päättelykyky kärsii.

Mitäs muuta uutta tammikuussa?

Viime viikonloppuna Jyväskylässä oli Äidinkielen opettajain liiton (ÄOL), johon minäkin kuulun, talvipäivät. Niissä oli runsaasti kiinnostavaa ohjelmaa sekä mahdollisuuksia tunkea jalkaa ovien väliin. Olin lauantaina esittelemässä tietoteknistä opetuskokeiluamme (josta ilmestyy pian kirja!) ja sunnuntaina esiintymässä sekä soololaulajana että lauluyhtyeemme Heikon asteen kanssa. Esitin tekemäni Laulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmasta ukulelella säestettynä, sain hurjat suosionosoitukset ja pääsin kertarysäyksellä lähes koko tulevan ammattikuntani tietoisuuteen. Ei mikään turha keikka siis.

Olen taas varannut kirjaston ryhmätyötilaa ja ahertanut siellä graduni kimpussa. Tällä viikolla päätin vihdoin aloittaa kirjoittamisen, ja se kannatti, koska tekstiä syntyi heti 15 sivua. (Mitä sanoinkaan aiemmin siitä, että teen paljon yhdeltä istumalta...) Toki teksti on vasta raakiletta ja enimmäkseen yksirivisiä muistiinpanoja, mutta onpahan jotain, josta ryhtyä kirjoittamaan! Tänään keräsin aineiston.

• Ryhmätyötilan varaamisessa on muuten se huono puoli, että kun varaukset kirjoitetaan seinällä olevaan paperiin, niitä ei pääse kotoa käsin perumaan. Viime viikolla jouduin parina päivänä jättämään varaukseni käyttämättä, koska olin kotona flunssan kourissa. Harmitti, kun varausajat menivät hukkaan (ja kun sopivia tiloja ryhmätöitä varten ei ole mitenkään liikaa). Toisaalta onhan ryhmätyötilojen ovissa ikkunat, joista näkee, jos tilan varaaja ei olekaan paikalla. Kaipa tässäkin toimii jonkinlainen villin lännen meininki.

Opinnoissa ei ole enää muuta pakollista tehtävää kuin gradu, seminaarin kevään osuus sekä yksi essee, joka valmistuu gradun sivutuotteena (tai päinvastoin: esseestä saa materiaalia graduun). Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät!

Luukku 10: Suuri graduseminaari

Uuhuhuu! Maanantai oli yltiöjännittävä päivä, kun oli Suuren graduseminaarin vuoro. Suuri graduseminaari (SGS) on suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen oppiaineitten hieno yhteinen perinne. Sen perusti aikoinaan professori Matti Leiwo. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävän SGS:n idea on, että kaikki kyseisten oppiaineitten graduseminaaria käyvät opiskelijat esittelevät tutkimuksiaan yhteisesti kaikille. Mielestäni ajatus on sangen toimiva, koska kahden päivän aikana pääsee samalla kertaa kuulemaan todella monenlaisista tutkimusmenetelmistä, -metodeista ja -aiheista. Lisäksi on mahdollisuus kysellä ja keskustella. Jos Suurta graduseminaaria ei olisi, tiedot oppiaineitten tutkimuksesta jäisivät oman graduseminaarin varaan.

Maanantain aikana saatiin kuulla muun muassa suomi toisena kielenä (s2) -aiheista, kuuroista, tekstilajeista, nimistöntutkimuksesta, kääntämisestä ja ylioppilaskokeista. Kaikki esitelmät tulkataan simultaanisti suomalaiselle viittomakielelle, ja ainakin minun keskittymistäni auttoi, että saatoin puhuttujen esitelmien lisäksi seurata viittomia. Tunnistan koko ajan enemmän viittomia, ja oli uskomattoman kiehtovaa tarkkailla, kuinka monimutkaisia tieteellisiä juttuja käännettiin.

Tšoma on ku joablokku.

Oma viisiminuuttinen esitykseni ruokablogitekstien hybridisyydestä ja narratiivisuudesta sujahti todella nopeasti. Paikalla olleen ajanottajan tehtävänä oli näyttää jokaiselle puhujalle "3/1/0 minuuttia jäljellä" -lappuja, mutta onnistuin selittämään pääkohtani niin reippaasti, etten saanut edes yhden minuutin merkkiä. Onnekseni edellinen puhuja kertoi myös hybridisyydestä, joten minun ei tarvinnut ruveta selittämään sitä alusta lähtien. Esitykseni meni ihan kelvollisesti, vaikka olisin voinut suunnitella puheenvuoron rakenteen täsmällisemmin. Olin opetellut viittomaan otsikkoni, mistä sain ilahtuneita kommentteja. :0)

Päivä oli pitkä, mutta esitelmät oli jaksotettu hyvin, ja välissä oli sopivasti taukoja. Lounastauolla käytiin isolla porukalla syömässä Musicalla, ja koko päivän päätteeksi mentiin stressinpurkukahville Café Libriin. Illalla kotiin päästyä väsytti aikamoisesti, mikä ei liene ihme, kun aivot olivat puineet 23 eri tutkimusta.

Jos muuten kiinnostaa lukea edullisista opiskelijaruoista, kannattaa vilkaista toverini L.:n blogia Opiskelijaruokaa. En käytä sitä tutkimukseni aineistona, joten kehtaan linkata. :0)

Luukku 5: Ei enää niin tuntematon

Itsenäisyyspäivän aatto oli opiskelullisesti lyhyt. Eipä opiskelijan elämä aina ole kovin rankkaa. Ilahduttavaa oli, ettei koko päivänä ollut kiire mihinkään. Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Tärkeintä oli ehtiä lukemaan Tuntsikka jälleen kerran, koska en edelleenkään osaa sitä täysin ulkoa kannesta kanteen. (Voi pohtia, pitäisikö. Edes äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan.)

Kävin Menuetissa lounaalla ystäväni H.:n kanssa. Olen mieltynyt Menuetin keittoihin, mutta mää ihmettelen oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyöty siitä, kuinka Menuetissa voi "aina" olla kermaista porkkanakeittoa. Sitä tuntuu olevan vähintään kerran viikossa tai ainakin silloin, kun haluaisin jotain oikein lämmintä ruokaa. (Ja se mokoma porkkanakeitto jäähtyy todella nopeasti.) Kieltämättä onneton tapaus.

Lounaan jälkeen Kuopion potkukelkkapataljoona marssi kirjastolle nauttimaan sen viimeisistä aukiolotunneista (koska paikka oltiin sulkemassa etuajassajo kello neljältä). Juotiin kahvia, luettiin gradukirjallisuutta, läheteltiin kirjeitä, suunniteltiin itsenäisyyspäivän viettoa ja lähdettiin hakemaan leivän päälle voita. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat. Olipa eksoottista mennä kotiin jo iltapäivällä. Sopii, sopii, aina epäillä sopii.

Lopuksi yhtyeemme Šiivilän yltiöisänmaallista henkeä viime vuodelta:

Luukku 3: Käki, korkoja ja seminaari

Hrrrrrrr, paleltaa. Ulkona ei ollut olevinaan kovin kylmä (jotain -22°C), ja vaatetta oli päällä riittävästi. Toivon, ettei monta tuntia jatkunut palelu sisällä ei ole oire a) uuden talon tottumattomuudesta pakkasiin tai b) mahdollisesta flunssanpoikasesta. Ja jos flunssa on tullakseen, tulkoon nyt, niin ehdin terhakoitua kuntoon ennen opettajien sairasteluaaltoa. Opeopiskelijan kannattaa kähäkkänä odottaa mahdollisia sijaisuuksia. :0)

Vinkkinä mainittakoon, ettei pakkanen tunnu yhtään niin purevalta, kun kävelee jonkun kanssa. Eli matkaan vain kaverin kanssa! Toiseksi suosittelen lämpimien värien käyttöä pukeutumisessa. Minua lämmittää suunnattomasti punainen "perintötakki", jonka sain eräältä räiskyvältä teatterimummolta. Halusin erottua Karjalan väreissä ja välttämättä kiinnittää takkiin heijastinsilmäisen Karjalan käen. Nytpä kelpaa kulkea käet taskussa, heh heh. Keskisuomalaiset tosin näkevät takissa metson ja Keski-Suomen värit. No, tällainen semanttinen takki saakin antaa aihetta moniin tulkintoihin.

Mitäs tänään tein? Menin kirjastolle heti aamusta, tapasin ystävättäreni aamukahvitreffeillä ja hoitelin kaikenlaisia asioita. Kävimme ennen lounasta paperikaupassa, josta hommasin itselleni kauniin joulukalenterin ja postikortteja ystävien ilahdukkeiksi. Kävimme lounaalla musiikkikampuksen ruokalassa Menuetissa, josta on meluttomuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta tullut tämän syksyn feivörittipaikka. Menuetissa kelpaa ihailla maisemia.

Lounaan jälkeen suuntana oli taas kirjasto ja tehtävinä postikorttien kirjoittaminen ja lukusalikirjan lukeminen. Arvatkaapa, kumpi oli rattoisampaa. Päivän suurimpia oivalluksia oli, ettei opintolainasta tai muista pankkiasioista voi puhua kavereitten kanssa kahvipöydässä kuulostamatta jonkin pankin mainokselta. Alan sanasto on niin kaukana normaalidiskurssista. Onko sulla viitekorkona Euribor vai pankin oma viitekorko? (Vinkkaanpa taas, että opintolainaa ottaessa kannattaa oikeasti miettiä, mihin korkoon lainansa sitoo. Kannattaa siis ainakin sen verran kuunnella yhteiskuntaopin ja taloustiedon tunneilla, että osaa seurata korkojen kehitystä.)

Opiskelupäivän kohokohta oli tietenkin illallinen graduseminaari. Seminaarissa vietetään aikaa seminaariryhmäläisten ja gradujen tekoa ohjaavan professorin kanssa ja pähkäillään tutkimuksia yhdessä. Kaikki esittelevät vuorollaan omia tutkimuksiaan, ja muut saavat kysellä ja kommentoida. Tällä kertaa tutustuttiin puolen porukan aineistoihin eli niihin teksteihin, joita he aikovat tutkia. Olen ehkä outo graduntekijä, mutta minusta seminaarissa on yleensä hirmuisen kivaa, ryhmäläisten tutkimusaiheet ovat todella mielenkiintoisia, ohjaajamme on paitsi alansa huippu myös viiltävän hauska, ja tutkimus kaiken kaikkiaan kiinnostaa paljon. Tykkään myös siitä, että seminaari on maanantaisin, koska tapaamisesta saadulla innostuksella tutkii koko viikon. Mutta yhyy, tämä oli tämän vuoden viimeinen seminaaritapaaminen. Ensi viikolla on kaikkien fennistien yhteinen SUURI GRADUSEMINAARI (siitä lisää myöhemmin).

Ilta näkyy kuluvan kehon ja pään sulatteluun, vaikka iltapuhteiksi olisi vielä monenlaista kirjoitettavaa. Taidan kuitenkin jättää ne suosiolla huomiseen ja painua ajoissa pehkuihin.

Luukku 1: Opiskelijan joulukalenteri alkaa

Olenpas ollut laiska kirjoittamaan tähän blogiin. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että olen aktiivisemmin kirjoittanut kaikkea muuta (esim. graduun liittyviä tekstejä, lehtijuttuja, arvosteluja ym.).

Kaavio esittää opiskelijan vuodenkiertoa.

Aktivoidutaanpa! Ajattelin aloittaa blogiin opiskelijan joulukalenterin, jossa seurataan sitä, mihin kaltaiseni suomen kielen opiskelija oikein käyttää päivänsä. Joulukuut tuppaavat hujahtamaan hetkessä, joten tänä vuonna haluan tosissani selvittää itsellenikin, mihin aika oikein kuluu. Kuudennen opiskeluvuoden kokemuksella voin sanoa, että vaikka syyskuusta joulukuuhun on lyhyempi aika kuin tammikuusta toukokuuhun, syksyyn ahdetaan paljon enemmän opiskeltavaa.

No, mitäpä sitten olen tehnyt tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä?

Aloitin listaamalla rästihommat ja kotityöt, jotka haluan saada tehtyä viikonlopun aikana. Kuluneella viikolla meni nimittäin aika paljon aikaa ns. hyväntekeväisyyteen eli ylioppilaskuntatoimintaan. Tulipa muun muassa järjestettyä ja pidettyä pikkujoulut koko ylioppilaskylälle (ja oli hauskaa!). Todos-listalle on myös kertynyt kaikenlaista pientä sälää, jota ei muka ikinä ehdi tekemään, kuten vaatteitten korjausompelua, hiuskukkien ehjäksi liimaamista ja uusien lauluyhtyebiisien nuottien kirjoittamista. Samalla koetin miettiä, mitä pitempikestoisia töitä pitäisi tässä kuussa saada aikaan.

Tein tekstityöläisen töitäni eli suunnittelin kolumnia erääseen lehteen ja editoin erään minulle toimitetun tekstin. Vaikka suomen kielen asiantuntijana olenkin varsin näppärä esimerkiksi kielenhuollossa, joittenkin tekstien kanssa saattaa joutua painimaan päiväkausia, ennen kuin keksii, mitä itse tai joku muu oikein haluaa sanoa. Onneksi tämänpäiväinen teksti ei ollut vaikea editoitava vaan mukava muistelma sukuseuralehteen.

Kotitöitä tehdessäni koetin löytää sähkökynttelikköä, jonka luulin hävinneen (keväisessä) muutossa. Lopulta löysinkin sen todella rändomista paikasta (nimittäin vaatekaapista henkarivaatteitten takaa). Jee, illemmalla voinkin lueskella gradukirjallisuutta kynttilänvalossa!

Kaalikeittoa ja turkkilaista jugurttia.

Pitkin päivää kuuntelin levyiltä venäläistä musiikkia, ja siitä inspiroituneena keitin ruoaksi kaalikeittoa. Se on paitsi äärettömän herkullista myös sopiva opiskelijaruoka, koska sen ainekset (kaali, porkkana, sipuli, valkosipuli, lihaliemi) eivät maksa juuri mitään. Pitkään haudutetun keiton jälkeen nautin muutaman pikkujoulutortun, jotka aiemmin tällä viikolla herättivät suurta hilpeyttä kirjastolla ("MITÄ ONNETTOMAN PIENIÄ NARJAKKEITA NOI ON?!"). Hyvin tuntuivat kuitenkin maistuvan myös ventovieraille.

Tähän mennessä olen opiskellutkin sen verran, että olen penkonut mahdollista aineistoa graduuni. Tutkimukseni käsittelee ruokablogeja, ja voitte arvata, kuinka paljon aikaa ruokablogien selailuun saa kulumaan. Kohta täytyy lyödä aineisto lukkoon, jotta päätön haahuilu ja surffailu vähenisi. :0)

Muuten olen puuhaillut kaikkea vähemmän kiinnostavaa (enkä väitä, että nämäkään mainitsemani asiat olisivat mitenkään huiman jännittäviä). Pääpointti on, että opiskelijan lauantai ei ole mitenkään ihmeellinen päivä. Jos kuitenkin jäit kaipaamaan jotain jännittävämpää, tutustu vaikkapa fennistiyhtyeeni Šiivilän viimevuotiseen, täysin päättömään joulukalenteriin.

Suhteellisen normaali tiistai

Kulkeepa aika hassusti. Yleensä on (ainakin olevinaan) hirveä kiire, ja kellon viisareita ei saa kiinni, vaikka juoksisi. Arkipäivien kulkua ei edes huomaa, kun ne kuluvat niin nopeasti. Kotitöitä ehtii tehdä vain sunnuntaisin. Käytettävissä olevan ajan määrä on käänteisesti verrannollinen tenttialueen lukemattomien sivujen määrään jne.

No tänään olikin sitten ihan toisenlainen päivä. Ja ajanlasku. Ensinnäkin minun oli suunnattoman vaikea hahmottaa, että on tiistai. Viikko tuntuu jo nyt todella pitkältä. Lisäksi päivämäärä ei millään meinannut mennä jakeluun, vaikka olin muistanut kalauttaa päivämääräpalloani (niin, minulla on sellainen oranssi kalenteripallo, joka näyttää päivämäärän ja kuukauden sellaisilla kivoilla liikkuvilla läpillä, joita saa liikutettua eteenpäin nappia painamalla tai hakkaamalla). Vaikka herätys oli (humanistille) suhteellisen aikainen, heräsin ennen herätyskellon soittoa, ja koska lukuisista torkuttamisyrityksistä huolimatta pysyin hereillä, aamusta tuli kamalan pitkä. Ehdin aamulla monta kertaa tietoisesti ajatella, että kas, olen suihkussa, ja niin, olen edelleen suihkussa. Tai että nam, onpas herkullisen makuisia jyviä tässä leivässä ja kylläpä salaatti maistuu mehevältä ja rapealta. Useimmiten aamut menevät sellaisessa hötäkässä, etten edes ehdi huomata, mitä oikein teen. Virkistävää vaihtelua siis.

Olin koululla kirjastolla jo ennen kymmentä, koska menin e-tenttiin eli tietokonehuoneessa suoritettavaan virtuaalikokeeseen. (Ja kaikkein uskomattominta on se, että olin saanut luettua tenttialueen ja jopa kerrattua EDELLISENÄ päivänä. Ennen tenttiä ei siis enää tarvinnut kaivaa jotain hätäisesti kyhättyjä muistiinpanoja esiin.) Hain avaimen Kirjavitriinistä ja ehdin hyvin kysellä ystävälliseltä kirjavitriinipojalta, miten se e-tenttiminen taas menikään. Kaikista parin kerroksen väliin sattuneista ihailijatapaamisista huolimatta olin tenttitilassa etuajassa, ja jouduin odottamaan viisi minuuttia, että pääsen aloittamaan tentin. Siinä olikin meditaatiota kerrakseen.

P. Jarla on salakuunnellut nauruani.

Tenttiin vastaaminen onnistui jokseenkin siinä ajassa, mitä olin laskeskellut, ja ehdin vielä ennen lounasta penkoa kirjaston tietokannoista mahdollista gradukirjallisuutta. Hakusana intertekstuaalisuus johdatti suomen kielessä tänä vuonna tehdyn mainion Fingerpori-aiheisen gradun äärelle (huom.! gradun saa auki klikkaamalla JYX-sivun name-linkkiä), ja päädyin yhdeltä istumalta lukemaan koko gradun. Viereisillä tietokoneilla työskennelleet heput varmaan ihmettelivät, mitä tämä opiskelijatar tirskuu koko ajan. Ei voi JYKDOKin ja JYXin selaaminen olla niin hauskaa.

Suurin järkytys tuli, kun lopetin kirjallisuuspenkojaiseni ja lähdin syömään Musicalle. Kello ei vielä(kään) ollut paljon yli puolenpäivän! Ruokalassa piti vähän jonottaa, mutta kohta oli taas rattoisaa, kun pöytään sattui ennalta tuntematonta mutta jutteluintoisaa seuraa. Lounaan jälkeen kello ei edelleenkään ollut muuta kuin metallia ja muovia, ja oli kerrankin aikaa linnoittautua kirjastolle penkomaan suomen kielen ja kielitieteen hyllyjä. Löysin vaikka mitä (lisää karjalan kielen materiaalia!), ja ehdin iltapäivän aikana paitsi selata useita myös lukea kokonaan neljä kirjaa. Kahviossa viereisessä pöydässä kokoontui ainejärjestölehtemme InSanen toimittajakokous, joten saatoin puolikkaalla korvalla osallistua siihen samalla kun luin "suomalais-ugrilaisista aikasuhteista", "kolmannen persoonan dilemmoista", "epätarkkuudesta kielen käyttökelpoisuutta lisäävänä tekijänä" ja "poliittisen tyylin taidosta".

Lukusessio päättyi kerrankin mukavasti siihen, että huomasin kellon lähestyvän neljää ja ajatusteni lähestyvän ravintola Sohwissa alkavaa kokousta, eikä siihen, että vahtimestari kilkuttaa kirjaston äänimerkkikelloa ja mulkoilee vihaisesti pilkkuun kilkkuun saakka istuneita. Kokous kesti vain tunnin, minkä jälkeen olin vapaa kuin taivaan lintu. Enpä muista, milloin viimeksi päiväni "pakolliset" osuudet olisivat päättyneet niin aikaisin! Varhaisen kotiinpääsyn kunniaksi päätin vapauttaa itseni to do -listan perkaamisesta ja tehdä työlistan juttuja vain, jos huvittaa. Yllättäen esimerkiksi kotityöt sattuvat huvittamaan tällaisena päivänä, ja tulosta syntyy. Huomiseksi ei tarvitse lukea mitään, ja mikä parasta, ei ole pakko kirjoittaa mitään. Ehkä siksi rustaankin nyt tätä blogitekstiä, joka ei meinaa loppua millään. :0)

Ehkä aikaa tai tunnetta ajan runsaammuudesta lisää se, että ajattelee, mitä on tekemässä. Kyseessä on varmaan jokin joogajuttu tai muuta tietoiseen ajatteluun liittyvää, mutta arvelen myös mutu-periaatteella, että ajan tuntu, hetkeen tarttuminen (yh mitä lällyilyä), keskittyminen ja tekemisestä nauttiminen kietoutuvat toisiinsa. Merkitykselliseen tekemiseen ei kulu aikaa, vaan se antaa sitä.

Päivän opetus: olen niin oikealla opiskelualalla kuin voi ihminen olla. <3

Boottausta

Tässä blogikirjoituksessa on kaksi aihetta, jotka molemmat käsittelevät boottausta.

Bootata 'käynnistää uudelleen jokin mekaaninen laite, useimmiten nettikielessä tietokone' (Urbaani sanakirja)

1) Tietokoneeni rupesi hetki sitten temppuilemaan. Ensin se meni tilttiin, sitten tuli vaikka mitä sinisiä näyttöjä ja muita kauhukuvia. Kylmän hien kihotessa otsalle koetin muistella, milloin viimeksi otin varmuuskopiot tiedostoistani.

[Minulla on ikäviä muistoja edellisen tietokoneeni hajoamisista. Se kosahti kahdesti, ja molemmilla kerroilla mahdollisimman huonoon aikaan. Toimiva tietokone on opiskelijalle nykyään välttämättömyys, koska päivittäin on pystyttävä lukemaan ja kirjoittamaan sähköisiä tekstejä ja seurattava sähköpostia. Jos ei pääse kotona tietokoneen ääreen, mikään ei edisty. Erityisen inhottavaa on, jos kone päättää lakata toimimasta juuri silloin, kun pitäisi tehdä jotakin laajaa kirjoitustyötä, tai pahimmassa tapauksessa tuotos häviää kokonaan. (Ensimmäisellä kosahduskerralla hävisivät erään laajan portfolion tekstit, mikä korpeaa minua edelleen.) Kuin ihmeen kaupalla uusi tietokoneeni toimi jokseenkin moitteettomasti kandidaatintyön kirjoittamisen aikaan. Viimeistään silloin opin ottamaan varmuuskopionkin varmuuskopiot ja tallentamaan tiedostajani ulkoiselle kovalevylle, muistitikuille ja verkon tallennuspalveluihin. Ikinä ei voi olla liian varma.]

Kun tietokoneeni suostui avautumaan uudelleen, tallensin heti kaikki uusimmat tiedostot. Huh. Tilanne pelastettu. Samalla koetin keksiä jotain uutta toimintatapaa, jonka avulla muistaisin varmuuskopioida tiedostoja useammin kuin vain säikähdysten yhteydessä. Kuulisin mieluusti tietoteknisempien lukijoitten vinkkejä tähän. Gradua kirjoittaessa tallennan varmaan viiden minuutin välein.

Vesi vanhin voitehista ja inkivääritee vähän nuorempi.

2) Olen parin päivän ajan bootannut myös itseäni. Sairastan perinteistä hiihtoloman tienoon flunssaani, joka tänä vuonna päätti alkaa jopa ennen kotipaikkakuntani Mäntsälän hiihtolomaa. (No, parempi näin, koska nyt parantunen Keski-Suomen hiihtolomaviikoksi ja voin siten keskittyä täysillä karjalan kielen kurssiin, joka on ensi viikolla.) Tavoistani poiketen olen malttanut levätä kunnolla, ja tänään päivällä tuli jo melko virkeä olo, vaikka ääneni ei vieläkään oikein toimi. Olenkin hoidellut rästissä olleita hommia pois alta.

Tässä muutama neuvo sairastavalle opiskelijalle:

• Lepää ja hoida itsesi kuntoon. Jälkitauteja kannattaa varoa. (Yläasteella sairastuin keuhkokuumeeseen ja täyskädelliseen muita ikävyyksiä, kun menin väen vängällä kouluun liian aikaisin.)
• Jos et viitsi levätä, ajattele edes muita äläkä änkeä luennolle/oppitunnille/kirjastoon/jne. tartuttamaan muita. Pese kätesi hyvin äläkä pärski toisten naamalle.
• Yleensä kaikki järjestyy. Minulla olisi tänään ollut pidettävänä oppitunti, mutta sitä saatiin siirrettyä eteenpäin. Aina kannattaa kysyä. Koeta jaksaa ottaa selvää mahdollisista korvaustehtävistä.
• Huolehdi etuuksistasi. Kela opastaa, mitä tehdä, jos sairastut pitempiaikaisesti.
• Sairaana ei tarvitse olla sankari. Jos tarvitsee, pyydä kaveria käymään puolestasi kaupassa ja apteekissa. Tervehdy rauhassa.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että puoli Suomea on sairaana. Toivotan kaikille parempaa vointia ja terveille hyvää vastustuskykyä. Pitäkää huolta itsestänne!

Normaalin viikon perjantai

Tittidittidii! Tulihan se perjantai sieltä. Olin kuin olinkin saanut kaikki suunnitelmani oppituntia varten valmiiksi, joten saatoin rauhallisin mielin lähteä Norssille.

• Klo 11.35 nousin linikkaan Ylioppilaskylän pysäkiltä ja hurautin Seminaarinmäelle. Tarkoituksenani oli ehtiä tulostamaan oppitunnin materiaalit hyvissä ajoin.
• Klo 12.00 olisin halunnut toivottaa kirjaston "monitoimilaitteet" eli tulostimet hiiteen. Monitoimilaitteissa tuntuu olevan vain kolme toimintoa: tulostus, tilttaus ja käynnistymättä jättäminen. Puolet laitteista oli taas epäkunnossa, ja ne, jotka toimivat, olivat saavuttamattomien jonojen takana. Onneksi sattui paikalle sattui tuttuja, joitten kanssa saattoi jutella tulostusvuoroa odotellessa. Ja tulipahan taas harrastettua aerobibiä.
• Klo 12.10 olin jo melkein saavuttanut Norssin neljännen kerroksen, jossa äidinkielen ja kirjallisuuden luokat sijaitsevat. Opetusharjoittelu on moniportainen järjestelmä: joka päivä saa kiivetä niin monet portaat, ettei niitä jaksa edes laskea.
• Klo 12.20 oppituntini alkoi. Opetin abiryhmälle tekstitaidon kokeen kommervenkkejä ja proosatekstien analysointia. Tuntiani seurasi ohjaajan tehtävässä ollut henkilö, jonka kanssa käytiin tunnin jälkeen todella mielenkiintoinen palautekeskustelu. Kävin taas penkomassa Norssin kirjaston siltä varalta, että siellä olisi ollut eniten tarvitsemani kirja. Ei ollut.
• Klo 14.00 olisi alkanut ylioppilaskylän asukasneuvoston (jonka jäsen olen) kokous, mutta olin silloin vielä Norssilla.
• Klo 14.30 laskin, etten todennäköisesti ehtisi edes kokouksen loppuun, joten suuntasin kirjastolle kahville. Kuinka ollakaan, paikalla oli taas muutama ystävä, joita tapaan harvemmin ja joitten kanssa oli mukava vaihtaa kuulumiset. Keskustelimme paljon työllistymisestä, ja kuulin iloisia uutisia tutuista, jotka olivat päässeet töihin yliopistolle. Gradua tai harjoittelua tehdessä kannattaa luoda suhteita yliopistolle, koska sitten saattaa saada yllättäviäkin työtarjouksia erilaisista tutkimushankkeista. Toiseksi on tärkeää sattua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Esimerkiksi opettajansijaisuudet saavat ne onnekkaat, jotka onnistuvat tietyllä hetkellä olemaan puhelimen ääressä tai astumaan ovesta sisään. Kannattaa siis olla valppaana!
• Klo 15 jälkeen rupesin tekemään kotiinlähtöä (ei mikään nopea operaatio). Juuri ennen poistumistani kirjastolta tuli sellainen tunne, että voisin ehkä vielä tarkistaa kirjahyllyt. Ja mikä mäihä kävi! Hyllystä löytyi viikonloppulainaksi se kirja, jota olen viikkokausia metsästänyt! Jee!

Kotona saatoin vaihteeksi (ja ansaitusti) viettää rentoa koti-iltaa. Laitoin hyvää ruokaa  o i k e i n   h i t a a s t i , kuuntelin iloista musiikkia ja nautin muista viihdykkeistä. Välillä on erittäin palkitsevaa olla lainkaan ajattelematta koulujuttuja ja tehdä kaikkea muuta mukavaa.

Syksyn muotivinkit opiskelijoille

Ensiksi: Tervetuloa, kaikki uudet opiskelijat! Tervetuloa takaisin, kaikki vanhat opiskelijat! Welcome to Finland, exchange students! Welcome back, ei kun tervetuloa takaisin, te vaihdossa olleet opiskelijat!

Tervetulotoivotukset voivat kertautuessaan ruveta ärsyttämään, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihminen voi koskaan tuntea itseään liian tervetulleeksi. Haluan, että Jyväskylä, yliopisto, ylioppilaskunta ja etenkin lempilapseni Kortepohjan ylioppilaskylä tarjoavat uusille opiskelijoilleen mitä parhaimman ja lämpimimmän alun.

Oma koulunkäyntini* alkoi viime viikolla syyskuun ensimmäisenä päivänä. (Tosin eipä opiskeluni keskeytynytkään koko kesänä, koska opiskelin ahkerasti enkä varsinaisesti viettänyt lainkaan lomaa.) Syyskuun 1. oli kuitenkin se päivä, jona opetusharjoitteluvuoteni alkoi vauhdikkaasti. Kerron opetusharjoitteluista varmasti lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

* Kuten yliopistomme rehtori Aino Sallinen tänäänkin muistutti "Miten opin ja opetan" -luennon johdannossa, yliopisto ei ole koulu eikä myöskään kirjeopisto. Me opiskelijat saatamme viitata yliopistoon harhaanjohtavasti aiempien opinahjojemme yleisnimellä, mutta totuus on, että universitas magistorum et scholarium (lat. 'opettajien ja oppilaiden muodostama yhteys') on paljon enemmän kuin yksisuuntaista tietoa jakava koulu. Yliopistossa me kaikki opetamme toisiamme.

Tähän kirjoitukseen kokoan muodikkaita vinkkejä opiskelusyksyn aloittamiseen sekä uusille että vanhoille opiskelijoille. Vinkkini ovat muotia siksi, että ne ovat ajankohtaisia ja saattavat tulla vastaan muuallakin. Jos Sinulle tulee mieleen lisää hyödyllisiä vinkkejä, jaa ne ihmeessä muillekin kommentoimalla!



Viisi vinkkiä uusille opiskelijoille eli fukseille eli ensioille (suomenopiskelijat)

Kysyvä ei tieltä eksy.

1. Kysele paljon.
Uutta tietoa tulee varmasti ovista ja ikkunoista. Kaikkea ei voi muistaa kerralla, eikä tarvitsekaan. Jos et esimerkiksi tiedä, millä linikalla pääsee mihinkin, lähistöllä saattaa olla joku, jolta voi kysyä. Sinua auttavat tuutorit, opettajat, kurssikaverit, naapurit, yliopiston henkilökunta ja me kaikki muut opiskelijat. Kaikki ovat joskus olleet ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tietävät, kuinka jännittävää saattaa olla muuttaa uuteen kaupunkiin uusien ihmisten keskelle. Useimmat ihmiset ovat hyväntahtoisia ja auttavat mielellään. Kun kysyt, saat tarvitsemasi tiedon, ja vastaajallekin saattaa tulla todella hyvä mieli.

2. Kokeile uutta ja kiinnostavaa.
Järjestömessuilta olet saattanut löytää toinen toistaan kiinnostavampia harrastusmahdollisuuksia ja innostavia yhteisöjä. Yliopistoliikunnan tunnit ja kurssit vaikuttavat hirmuisen jänniltä, ja Jyväskylän kaupungillakin on vaikka millaista ohjelmaa. Fukseja kyyditään paikasta toiseen, ja uusien kavereitten kanssa olisi kiva viettää aikaa vaikka vuorokauden ympäri. Siispä anna mennä! Etsi siisteimmät aktiviteetit ja huipuimmat ihmiset. Anna kaikelle uudelle mahdollisuus. Hanki tuttavia ja ystävysty.

3. Tutustu yliopiston tarjontaan.
Vaikka vapaa-ajan toimintaa voisi harrastaa aamusta iltaan, muista, että opiskelijan työ on opiskella. Keskiarvojen mukaan olisi hyvä käyttää opiskeluun 135 tuntia kuukaudessa eli noin 6-7 tuntia päivässä. Varaa aikaa opiskeluun ja tutustu yliopiston kurssitarjontaan hyvissä ajoin. Mieti, mitä kaikkea haluaisit oppia, ja kuinka voisit saavuttaa tavoitteesi. Haluatko esimerkiksi opiskella vieraita kieliä tai opiskella ylimääräisen sivuaineen? Selvä, aloita sitten ajoissa. Opiskeluaika vierähtää kuin huomaamatta.

4. Muista syödä.
Aivot kuluttavat paljon energiaa, jatkuvasti liikkuvista jaloista puhumattakaan. Jaksaaksesi opiskella ja kierrellä uusia kotikulmiasi sinun täytyy syödä ja juoda riittävästi. Opiskelijaravintoloista saat edullista ja ravitsevaa ruokaa ja kahviloista välipalaa. Luennoillakin voi siemailla kahvia tai mutustaa aamupalaa, jos ne jäisivät muuten nauttimatta.

5. Lepää riittävästi.
Uusi elämäntilanne, muutto, outo ympäristö, uudet ihmiset, jatkuva tietotulva, sosiaalisuus ja edestakaisin ramppaaminen väsyttävät. Oikeasti. Mene ajoissa nukkumaan, kun voit, ja nuku pitkään, jos voit. Hyvin levänneenä jaksat paremmin kohti uusia seikkailuja.


Viisi vinkkiä vanhoille opiskelijoille

Käsinukke Tauno oppii parhaiten liikkumalla.

1. Löydä tapasi oppia.
Jos et ole vielä pohtinut, kuinka opit parhaiten, nyt voisi olla aika miettiä sitä. Olet varmaan kuullut riittävästi teoriaa visuaalisista, auditiivisista ja kinesteettisistä oppijoista. Oletko jokin niistä? Millä tavoin olet saavuttanut parhaat oppimistuloksesi, miten keksit nerokkaimmat ideasi ja kuinka menestyt tenteissä? Selvä, jatka samaan malliin. Tiedostamalla toimivimmat opiskelutyylisi opit nopeammin ja enemmän – ja voit käyttää aikaasi muuhunkin.

2. Älä turhaan tuskaile kandisi tai gradusi kanssa.
Kandi ja gradu ovat harjoitustöitä. Jos aiot tutkijaksi, voit myöhemmin tutkia kaikkea niin syventyneesti kuin tahdot. Jos et aio tutkijaksi, älä ihmettele, vaan tee harjoitustyösi. Voit käyttää opiskeluaikaasi moneen muuhunkin asiaan kuin tietokoneen gradutiedoston tuijottamiseen. Jos et keksi aihetta, kysy kavereilta tai siltä älykkään näköiseltä tytöltä kirjaston kahvilassa (se olen minä). Joku varmasti keksii hyvän. Ei gradu ole mikään elämää suurempi juttu, jos et itse siitä sellaista tee.

3. Tee työt työpaikalla.
Jos töitten tuominen kotiin ahdistaa, jätä ne työpaikalle. Yliopisto on meidän opiskelijoitten työpaikka. Voimme puurtaa esimerkiksi kirjastossa, lukusaleissa, työtiloissa, atk-luokissa, luentosaleissa, kahviloissa ja vaikka ulkona nurmikolla ja puistonpenkillä. Jos kotitehtävien tekeminen unohtuu helposti, pyydä kurssikaverit luennon jälkeen kahville, ja tehkää läksyt yhdessä. Samalla saatte nauttia hedelmällisistä keskusteluista. Jos et tule lukeneeksi tenttikirjoja kotona, lue ne kirjastolla. Sulkemisajan lähestyminen panee kummasti vauhtia pänttäämiseen. Kotona voit sitten keskittyä kaikkeen muuhun.

4. Tutustu myös uusiin ihmisiin.
Vaikka vanhat ystäväsi ovat maailman ihanimpia ihmisiä, ei ole pahitteeksi tutustua silloin tällöin myös uusiin tyyppeihin. Jos ajattelee työelämävalmiuksia, he saattavat olla tulevaisuudessa pomojasi tai alaisiasi, ja jos miettii vain opiskeluaikaa, on kai hauskaa kuulla uusia juttuja uusilta ihmisiltä. On hyvin yleistä, että ystävät valmistuvat ennen sinua, joten jos et halua viettää viimeisiä opiskeluvuosiasi yksin, ole pysy avoimena ja sosiaalisena.

5. Nauti opiskelijaelämästä, kun vielä voit.
Samat kuin fukseille: kysele paljon, kokeile uutta ja kiinnostavaa, tutustu yliopiston tarjontaan, muista syödä ja lepää riittävästi. Tiedät kyllä jo, kuinka nämä jutut toimivat. :0)

Mitä parhainta syksyä kaikille!