Miten paljon yleensä luen kirjatentteihin?

Kirjatenttejä käsittelevään blogitekstiini oli tullut hyvä kysymys siitä, miten paljon yleensä luen kirjatentteihin. Vastasin pitkästi, mutta venytän vastauksesta vielä pitemmän blogitekstin. (Oikeasti en vain jaksa enää ottaa huomiseen tenttiin tulevia kirjoja kauniiseen käteen ja koetan keksiä kaikkea sijaistoimintaa...)

Lukemiseni määrä vaihtelee paljon. Lukutapa ja -määrä ovat sidoksissa aiheeseen, kirjoihin ja arvaukseen mahdollisista tenttikysymyksistä. Aina tulee myös mietittyä, mihin tarvitsen tenttiin tulevaa tietoa: onko asia sellainen, josta olen kiinnostunut tutkimuksellisessa mielessä (eli tarvitsenko tietoja esim. tulevaan graduun), muuten vain kiinnostava vai sellainen, mikä on PAKKO tietää.

Esimerkki 1.

Olen huomenna menossa tenttimään erityispedagogiikan perusopintoihin kuuluvaa kurssia (3 op), ja tenttiin on pitänyt lukea 3 kirjaa (yhteensä 750 sivua). Aloitin lukemisen viime lauantaina eli aivan liian myöhään. Parin päivän aikana olen lukenut vain hajanaisina hetkinä, enkä missään vaiheessa ole saanut aikaan kunnon lukutahtia. 

Olen lukenut noin kolmanneksen tenttialueesta kunnolla (ts. lukenut läpi ja kirjoittanut muistiinpanoja) ja loput vain selaillut etsien tärkeitä sanoja tai kohtia. Tällainen lukutapa saattaa riittää, jos tietää suunnilleen, mitä tentissä voidaan kysyä tai mitkä ovat elämän kannalta tärkeitä asioita.

MUOKK: Tästä tentistä tuli nelonen. Jes!
Onneksi muuten menin tenttiin, vaikka satoi kaatamalla ja piti raahata litimäräksi kastuvaa viulukoteloa mukana. Lisäksi tenttisaliin piti jonottaa puoli tuntia, ja salista loppuivat vastauspaperit. Vastoinkäymisistä huolimatta jäi hyvä mieli.

Esimerkki 2.

Edellinen tentti (viime viikolla) oli suomen kielen syventäviä opintoja eli jo aika vaikeaa asiaa. Luin neljää kirjaa kolmen viikon ajan järjestelmällisesti ja tein vähän muistiinpanoja. Tarkoituksena oli, että olisin aluksi vain lukenut kaiken ja myöhemmin selaillut tenttialueen (5 op) läpi - ja sitten kirjoittanut niitä muistiinpanoja. Aika kuitenkin loppui kesken (yllätys), ja muistiinpanot jäivät suurimmaksi osaksi kirjoittamatta. Tällä kertaa kuitenkin riitti se, että olin lukiessani oppinut runsaasti yksityiskohtia ja tapausesimerkkejä. 

Ennen tenttiä olin jutellut samaa aihetta opiskelleitten kanssa ja saanut viime hetken tärppejä ja hyvän yleiskatsauksen aiheesta. Veikkaan, että tentistä tulee ihan kelpo tulos. Tässä siis eniten auttoi tenttialueesta keskustelu muitten kanssa ja tieto siitä, että pitää osata asiat yksityiskohtaisesti.
  
MUOKK: Tästä tentistä tuli se ihan kelpo eli kolmonen. Odotin ehkä vähän parempaa tulosta.

Vinkkejä:
- Jos tunnet muita saman kurssin tenttijöitä, voit koota itsellesi lukupiirin, jossa luette ja keskustelette aiheesta. Joskus muut osaavat selittää homman nimen paremmin kuin mitä kirjoista saa irti.
- Yritä arvailla, mitä ja millaisia kysymyksiä tenttialueesta voisi tulla. Ekassa tentissään ei hirveästi voi arvailla, mutta ennen pitkää voi oppia hyväksikin tehtävien ennustajaksi. Auttaa myös, jos keksit itse itsellesi (tai kaverille) kysymyksiä tenttialueesta. Näin joudut opettelemaan vastaamista.
- Yleensä tärkeintä on osata asiat pääpiirteittäin, oli aihe mikä hyvänsä. Kirjasta kannattaa kuitenkin painaa mieleen pari hyvää esimerkkiä, joita voi hyödyntää tenttivastauksessa. Silloin osoittaa lukeneensa ja muistavansa hyvin tenttialueen.

MUOKK: Mitä opimme esimerkkitapauksista? Selailevalla lukutavalla voi saavuttaa jopa paremman tenttituloksen kuin pitkällisellä pänttäämisellä. Tai sitten edellispäivän paniikkiluvut saavat asiat tarttumaan päähän tehokkaammin.

Normaalin viikon maanantai

Hei taas!

Kiireisen opetusharjoittelusyksyn aikana blogiin kirjoittaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Eikä mikään ihme, kun kalenteri on pahimmillaan näyttänyt tältä:

Silmissäsi ei ole mitään vikaa. Kuva on tahallisesti pikselöity.

No, nytkään en yritä mitään sirkustemppuja tai muuta ihmeellistä. Tavoitteenani on tällä viikolla kirjoittaa joka päivä edes pieni katsaus siitä, millaista on ollut äidinkielenopettajaopiskelijan arki. Tavallisten päivien kuvauksesta päässee parhaiten kärryille siitä, mitä yliopisto-opiskelu ja tässä vaiheessa etenkin opetusharjoittelu käytännössä tarkoittaa.

Aloittakaamme tästä maanantaista 16.1.2012.

• Klo 6.00 heräsin aivan liian aikaisin, enkä pitänyt mitään kiirettä. Luin paikallista sanomalehteä Keskisuomalaista kaikessa rauhassa, kunnes hoksasin, että kymmenen minuutin päästä on lähdettävä kouluun.
• Klo 8.00 ulkovaatteet päälle ja äkkiä liikenteeseen.
• Klo 8.05 olin juuri sopivasti Ylioppilaskylän linikkapysäkin kohdalla, ja kuinka ollakaan, linikka saapui pian. Pysäkillä oli myös ystäväni Elvi, joten pakkasaamu kirkastui heti.
• Klo 8.15 nousimme kyydistä Seminaarinmäen pysäkillä. Saatoin Elvin kirjastolle ja jatkoin itse matkaani Opinkivelle.
• Klo 8.30 alkoi opettajaopintoihin liittyvä sekaryhmätapaaminen (sekaryhmässä on kaikkien aineitten opeopiskelijoita eli olemme kuin opettajainhuone pienoiskoossa). Kurssin aiheena on opettajan etiikka. Tammikuussa esittelemme pienryhmätöitämme. Tänään aiheena oli oppilaan arviointi (ja tietenkin arvioinnin eettisyys). Opiskelijat siis esittelivät asian toisille, käytiin paljon kiinnostavaa keskustelua ja opittiin myös draaman keinoin. Todella mielenkiintoinen tunti!
• Klo 10.00 sekaryhmätapaamisen päätyttyä siirryimme oman pienryhmämme kanssa kirjaston kahvilaan suunnittelemaan omaa esitystämme, joka on vuorossa ensi viikolla. Käsittelemme koulussa esiintyvää rasismia.
• Klo 11.30 olimme varmoja, että tulossa on mahtava spektaakkeli ja ihan uusia työtapoja. Saatoimme lähteä pikaiselle lounaalle Musicalle.
• Klo 12.00 Norssilla eli Normaalikoulussa alkoi äidinkielen opeopiskelijoitten opintopiiri, jonka aiheena olivat erilaiset (eli kaikenlaiset) oppijat. Alustamassa olivat erityispedagogi ja suomi toisena kielenä -opettaja.
• Klo 14.15 opintopiirin päätyttyä kipitin takaisin Opinkivelle kuulemaan, pitäisikö minun olla siellä alkaneessa äikänopettamisen kurssin alaosion vaihtoehtoisessa moduulissa (hämärää, eikö). Ilmeni, ettei pitänyt, koska olin suorittanut kyseisen osion jo muulla tavalla. Jes, puolentoista tunnin odottamaton vapaahetki!
• Klo 14.30 päädyin taas kirjastolle, koska olin hämmentynyt äkillisestä vapaasta. ;0) Onneksi törmäsin heti ovien ulko- ja sisäpuolella tuttuihin, joitten kanssa saatiin sovittua muutamia kokousaikoja. Jäin joksikin aikaa kirjaston kahvilaan juttelemaan tuttujen kanssa.
• Klo 15.00 kirjastossa ei ollut tarvitsemiani kirjoja, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti.
• Klo 15.30 olin Kortepohjassa. Menin vierailemaan kyläsihteerin toimistoon, koska minulla oli paljon asioita hoidettavana siellä. Kertasimme muutamia monimutkaisimpia tehtäviä, koska pääsen myöhemmin tällä viikolla kyläsihteerin sijaiseksi. Samalla autoin asiakaspalvelussa ja mm. opastin eksyneet vaihto-opiskelijat asukastoimistoon.
• Klo 18.00 olimme kyläsihteerin kanssa edelleen (toimistohan oli sulkeutunut jo klo 17) juttelemassa talomme rappukäytävässä (olemmehan paitsi ylioppilaskuntatyökaverit, myös naapurit ja hyvät ystävät) ja tervehdimme paikalle ilmestyneitä naapureita. Iloksemme paikalle polkaisi myös ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin sijainen, niin ikään armas naapurimme.

Myöhemmin illalla kävin kaupassa, laitoin ruokaa (pakastimen antimista syntynyttä tomaatti-basilikakeittoa), söin, luin lehtiä, perkasin sähköpostin ja suunnittelin tulevia oppitunteja.