Mitä uutta tammikuussa?

Joululahjaksi saamalleni possukäsinukelle
on rattoisaa keksiä uusia asukokonaisuuksia.

Joulu meni, vuosi vaihtui, ja nyt eletään jo tammikuun puoltaväliä. Joulukalenterista tuli ilahtuneita palautteita. Kysyttiin myös, miksi se oli jäänyt "kesken". Minusta 22 luukussa oli jouluvalmistelujen ohella ihan tarpeeksi, ja jouluaattona ei varmaankaan ymmärrettävistä syistä tullut enää kirjoitettua. Toki olisin voinut varoittaa, että 23. päivän jälkeen ei ilmesty enää mitään, mutta menipä nyt näin. :0)

Uudenvuodenlupauksia en varsinaisesti tehnyt, mutta jotain periaatteita ja toimintaohjeita olen yrittänyt muistutella itselleni. Tässä muutama opiskeluihin ja opiskeluelämään liittyvä:

• Pyrin aloittamaan isoja töitä aiemmin (kuin viimeisenä iltana) ja tekemään niitä vaikka kuinka pienissä osissa, jotta oppisin työskentelemään usein saman homman kanssa. (Muuten suoritan järkälemäisiä juttuja kerralla; tuppaan värkkäämään kaikkea yhdeltä istumalta.)
• Sama pätee tiskaamiseen: jos tiskaan vähän astioita usein, en joudu myöhemmin valloittamaan tiskivuoria.
• Koetan joka päivä tehdä edes jotain gradun hyväksi. Ei ole mikään vaikea tehtävä, koska gradua saa edistettyä varsin monenlaisin töin!
• Sen sijaan, että marmattaisin itselleni ja läheisilleni tekemättömistä töistä, yritän keksiä, mistä aloittaisin ja miten saisin askareet tehdyksi mahdollisimman mukavasti. Eikä kaiken tarvitse aina olla kivaa.
• Kerään minusta lausuttuja arvioita ja kehuja talteen, jotta minulla olisi valmiiksi sopivaa aineistoa työhakemuksiin ja -haastatteluihin. Kehuja on muutenkin hauska maiskutella!
• Kirjoitan muistiin näppäriä sitaatteja, joita voi (esim. opettajana) heitellä sopiviin väleihin. Opettelen myös tarkat lähdetiedot, kuten Raamatun jakeitten numerot. Sukukielisiä sananlaskuja on niin ikään hauska osata.
• Huomasin ennen joulua, että päässälaskutaitoni on rapistunut. Siispä yritän laskea päässä niin paljon kuin mahdollista ja harrastaa matemaattisten pulmien ratkaisemista, koska muuten looginen päättelykyky kärsii.

Mitäs muuta uutta tammikuussa?

Viime viikonloppuna Jyväskylässä oli Äidinkielen opettajain liiton (ÄOL), johon minäkin kuulun, talvipäivät. Niissä oli runsaasti kiinnostavaa ohjelmaa sekä mahdollisuuksia tunkea jalkaa ovien väliin. Olin lauantaina esittelemässä tietoteknistä opetuskokeiluamme (josta ilmestyy pian kirja!) ja sunnuntaina esiintymässä sekä soololaulajana että lauluyhtyeemme Heikon asteen kanssa. Esitin tekemäni Laulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmasta ukulelella säestettynä, sain hurjat suosionosoitukset ja pääsin kertarysäyksellä lähes koko tulevan ammattikuntani tietoisuuteen. Ei mikään turha keikka siis.

Olen taas varannut kirjaston ryhmätyötilaa ja ahertanut siellä graduni kimpussa. Tällä viikolla päätin vihdoin aloittaa kirjoittamisen, ja se kannatti, koska tekstiä syntyi heti 15 sivua. (Mitä sanoinkaan aiemmin siitä, että teen paljon yhdeltä istumalta...) Toki teksti on vasta raakiletta ja enimmäkseen yksirivisiä muistiinpanoja, mutta onpahan jotain, josta ryhtyä kirjoittamaan! Tänään keräsin aineiston.

• Ryhmätyötilan varaamisessa on muuten se huono puoli, että kun varaukset kirjoitetaan seinällä olevaan paperiin, niitä ei pääse kotoa käsin perumaan. Viime viikolla jouduin parina päivänä jättämään varaukseni käyttämättä, koska olin kotona flunssan kourissa. Harmitti, kun varausajat menivät hukkaan (ja kun sopivia tiloja ryhmätöitä varten ei ole mitenkään liikaa). Toisaalta onhan ryhmätyötilojen ovissa ikkunat, joista näkee, jos tilan varaaja ei olekaan paikalla. Kaipa tässäkin toimii jonkinlainen villin lännen meininki.

Opinnoissa ei ole enää muuta pakollista tehtävää kuin gradu, seminaarin kevään osuus sekä yksi essee, joka valmistuu gradun sivutuotteena (tai päinvastoin: esseestä saa materiaalia graduun). Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät!

Luukku 22: Piirakoita ja kystä kyllä

Joulua edeltävänä päivänä käydään perinteisesti lahjaostoksilla. Näin tehtiin nytkin. Muuten sain päiväni kulumaan ruoanlaitossa ja muissa keittiöhommissa, siivoamisen suunnittelussa ja etenkin pikkuveljeni K.:n kanssa seurustellessa sekä hänen huonoille vitseilleen hymähdellessä. ("Kerroin kemistivitsin. Ei mitään reaktiota." Ahhahhaa.)

Paras jouluvalmistelu!

Jouluostosten jälkeen iltapäivällä aloitin leipomisurakan ja laitoin karjalanpiirakoita ja joulutorttuja. Samalla tehtiin porkkanalaatikoita. Joulutortut eivät näyttäneet paistuvan millään, ja ehdimme jo pelätä sähköuunin rikkoutuneen. Se vasta olisi karmea kohtalo jouluna, kun melkein kaikki ruoka pitää päästä paistamaan! Ja mikä kamalinta, lanttulaatikot olivat vielä kokonaan tekemättä!!! Ääk!!!!!

Tulipahan testattua jouluisia kriisinhallintataitoja. Mietimme varavaihtoehtoja: takassa voisi ehkä lämmittää joitain ruokia, ja jos ulkouunin kaivaisi esiin lumesta, siellä voisi mahdollisesti paistaa laatikoita. Äitini M. ehti jo päivitellä onnettomuuttamme Facebookissa, ja muuan ystävällinen tuttu lupasi jo, että saamme tarvittaessa käyttää hänen uuniaan. Fb-päivitys taisi jälleen olla se tarvittava taikaisku, joka vaadittiin siihen, että uuni alkoi taas toimia. Ehkäpä masiina oli vain ylirasittunut piirakanpaiston vaatimasta lämpötilasta, koska jonkin aikaa levättyään se suostui taas paistamaan kunnolla. Ilta ja joulu pelastettu!

Televisiottomana opiskelijana on aina yhtä jännää, kun kotona voi katsoa telkkaa. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että telkassa näytetään ympäri vuorokauden vain Jamie Oliverin ja kollegoitten kokkiohjelmia, Strömsöä tai joka sortin tuunausohjelmia. (Tai sitten perheemme sattuu aina niitten aikaan ruudun ääreen.) (Elokuvatkin ovat epämääräistä haahuilua kaiken maailman keskimaissa, eivätkä vanhoja suomalaisia mustavalkoelokuvia, joissa näyttelijöitten puheesta ei saa mitään selvää, mutta torvisoitto kyllä kuuluu.)

Leipomisurakan alussa riitti vielä hupimieltä tämän videopätkän kuvaamiseen. Piirakan synty ei näy tässä ihan kokonaan, kuten ei myöskään taidokas kuorien pulikointini, mutta saatiinpahan viihdettä aikaan. :0D Tyypilliseen ruokaohjelmatyyliin kädet ovat koko ajan edessä, ruoan valmistusprosessi esitetään oudossa järjestyksessä ja kokin mutinasta on vaikea saada selvää.

Jos muuten olet aina miettinyt, mitä se äiti oikein tekee joululaulussa Kun joulu on, kun "on äiti laittanut kystä kyllä", niin tässä vastaus:

• kystä on kypsää (vanhentuneen kypsi-muodon taivutusmuoto; vrt. lapsi: lasta)
• kyllä on kylliksi, riittävästi.

Siispä laulunkin äidillä taitaa olla toimiva uuni, jossa on saatu paistettua tarpeeksi muonaa.

Luukku 16: Helppoa ja nopeaa opiskelijaruokaa

Sunnuntaina päätin tomerasti ryhtyä tyhjentämään jääkaappia ja laittamaan ruokaa alkuviikon kiireisiin. Tässä yhden hengen kokkisodassa ei eineksiä katsella, vaan siellä heiluvat veitset, lantut leikkautuvat ja porkkanat kuoriutuvat. Aikeenani oli tehdä lanttu- ja porkkanalaatikkoa saman vuoan eri päihin. Ja näin sitä tekee opiskelija, jolla ei tällä kertaa mennyt kuin Strömsössä:

Ei keittynyt kuin Strömsössä.

1) Ensin etsitään netistä 47 erilaista lanttulaatikon reseptiä. Vertailevan tutkimuksen jälkeen noudatetaan sitä, mikä kuultiin äidiltä edellispäivänä puhelimessa.
2) Kuoritaan juurekset, joita luultiin paljon suuremmiksi, ja todetaan, ettei niistä jäänyt jäljelle paljon mitään.
3) Huomataan, että raa'at juurekset kutittavat allergikon käsiä, ja jynssätään sitten kouria saippuavedellä tovi jos toinenkin.
4) Pilkotaan juurekset kiehumaan omiin kattiloihinsa.
5) Mennään suihkuun.
6) Palataan keittiöön ja huomataan, että molemmista kattiloista nousee savu.
7) Nirhitään juureskuutiot irti kattiloista ja raaputetaan tai leikataan palaneet tahkot pois. Näin pienenee myös pyy maailmanlopun edellä.
8) Liotetaan kattiloita vedessä ja huomataan, että ollaan jo iltapäivän puolella. Laatikoista piti tulla lounas.
9) Ruvetaan nälkäisenä jynssäämään kattiloita puhtaaksi ja saadaan toinen ihan kelvolliseen kuntoon. Jätetään toinen vielä likoamaan ja otetaan sen tilalle uusi kattila. [Antakaa, hyvät ihmiset, ylioppilaille lahjaksi runsaasti kattiloita.]
9 ½) Ruuvataan toisesta kattilasta irronnut kahva kiinni.
10) Keitetään juureskuutiot kypsiksi. Keitetään myös ohraa porkkanalaatikkoon.
11) Ruvetaan sekoittamaan sörsseleitä. Huomataan, että korppujauhot, joita muuten riittää vaikka ydinsodan varalle, ovat nyt tietysti lopussa.
12) Ei suinkaan lähdetä itse kauppaan vaan soitetaan kaupan vieressä asuvalle naapuriystävälle ja pyydetään häntä tuomaan korppujauhoja.
13) Avataan ovi naapuriystävälle, joka tuo korppujauhojen lisäksi avaimen, aviomiehensä, joululahjoja ja parempaa mieltä. Ollaan erittäin kiitollisia ja iloisia.

Kuten kuvasta helposti erottaa, vasemmalla
on lanttu- ja oikealla porkkanalaatikkoa.

14) Sekoitetaan laatikkosörsselit valmiiksi.
15) Huomataan, että molemmissa laatikoissa on todennäköisesti enemmän korppujauhoja kuin juuressosetta. Ei se mitään, koska päälle voi vielä ripotella lisää korppujauhoja.
16) Läträtään mössöt vuokaan ja viritellään niitten väliin leivinpaperisuikale.
17) Paistetaan uunissa aivan liian pitkään. Muistetaan välillä kokeiltaessa, että uunissa oleva vuoka on KUUMA.
18) Laitetaan odotellessa muuta ruokaa muista tähteistä, koska laatikoitten saannista ei ole mitään takuuta ja koska lounasajasta on jo puoli päivää.
19) Avataan ovi toiselle ystävälle, joka tulee tarkistamaan, onko erään kiinalaisbiisin nuotti kirjoitettu oikein, ja harjoitellaan joululauluja.
20) Ripustetaan äkkiä pyykit kuivumaan ja lähdetään ystävän kanssa teatteriin. Jätetään laatikkoruoka syömättömänä jääkaappiin.

Jyväskylän ylioppilasteatterin (JYT) Paljaat-pienoisnäytelmäkokonaisuus oli hauska nähdä taas. Olin käynyt katsomassa sen heti tuoreeltaan, ja harjoituksiakin tuli aika monet seurattua, koska olin mukana yhden pienoisnäytelmän työryhmässä. Säveltämäni musiikit kuulostivat nyt paljon paremmilta kuin ensi-illassa! Esityksen jälkeen käytiin kiinnostavia keskusteluja ystävien P., H. ja R. kanssa.

Luukku 1: Opiskelijan joulukalenteri alkaa

Olenpas ollut laiska kirjoittamaan tähän blogiin. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että olen aktiivisemmin kirjoittanut kaikkea muuta (esim. graduun liittyviä tekstejä, lehtijuttuja, arvosteluja ym.).

Kaavio esittää opiskelijan vuodenkiertoa.

Aktivoidutaanpa! Ajattelin aloittaa blogiin opiskelijan joulukalenterin, jossa seurataan sitä, mihin kaltaiseni suomen kielen opiskelija oikein käyttää päivänsä. Joulukuut tuppaavat hujahtamaan hetkessä, joten tänä vuonna haluan tosissani selvittää itsellenikin, mihin aika oikein kuluu. Kuudennen opiskeluvuoden kokemuksella voin sanoa, että vaikka syyskuusta joulukuuhun on lyhyempi aika kuin tammikuusta toukokuuhun, syksyyn ahdetaan paljon enemmän opiskeltavaa.

No, mitäpä sitten olen tehnyt tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä?

Aloitin listaamalla rästihommat ja kotityöt, jotka haluan saada tehtyä viikonlopun aikana. Kuluneella viikolla meni nimittäin aika paljon aikaa ns. hyväntekeväisyyteen eli ylioppilaskuntatoimintaan. Tulipa muun muassa järjestettyä ja pidettyä pikkujoulut koko ylioppilaskylälle (ja oli hauskaa!). Todos-listalle on myös kertynyt kaikenlaista pientä sälää, jota ei muka ikinä ehdi tekemään, kuten vaatteitten korjausompelua, hiuskukkien ehjäksi liimaamista ja uusien lauluyhtyebiisien nuottien kirjoittamista. Samalla koetin miettiä, mitä pitempikestoisia töitä pitäisi tässä kuussa saada aikaan.

Tein tekstityöläisen töitäni eli suunnittelin kolumnia erääseen lehteen ja editoin erään minulle toimitetun tekstin. Vaikka suomen kielen asiantuntijana olenkin varsin näppärä esimerkiksi kielenhuollossa, joittenkin tekstien kanssa saattaa joutua painimaan päiväkausia, ennen kuin keksii, mitä itse tai joku muu oikein haluaa sanoa. Onneksi tämänpäiväinen teksti ei ollut vaikea editoitava vaan mukava muistelma sukuseuralehteen.

Kotitöitä tehdessäni koetin löytää sähkökynttelikköä, jonka luulin hävinneen (keväisessä) muutossa. Lopulta löysinkin sen todella rändomista paikasta (nimittäin vaatekaapista henkarivaatteitten takaa). Jee, illemmalla voinkin lueskella gradukirjallisuutta kynttilänvalossa!

Kaalikeittoa ja turkkilaista jugurttia.

Pitkin päivää kuuntelin levyiltä venäläistä musiikkia, ja siitä inspiroituneena keitin ruoaksi kaalikeittoa. Se on paitsi äärettömän herkullista myös sopiva opiskelijaruoka, koska sen ainekset (kaali, porkkana, sipuli, valkosipuli, lihaliemi) eivät maksa juuri mitään. Pitkään haudutetun keiton jälkeen nautin muutaman pikkujoulutortun, jotka aiemmin tällä viikolla herättivät suurta hilpeyttä kirjastolla ("MITÄ ONNETTOMAN PIENIÄ NARJAKKEITA NOI ON?!"). Hyvin tuntuivat kuitenkin maistuvan myös ventovieraille.

Tähän mennessä olen opiskellutkin sen verran, että olen penkonut mahdollista aineistoa graduuni. Tutkimukseni käsittelee ruokablogeja, ja voitte arvata, kuinka paljon aikaa ruokablogien selailuun saa kulumaan. Kohta täytyy lyödä aineisto lukkoon, jotta päätön haahuilu ja surffailu vähenisi. :0)

Muuten olen puuhaillut kaikkea vähemmän kiinnostavaa (enkä väitä, että nämäkään mainitsemani asiat olisivat mitenkään huiman jännittäviä). Pääpointti on, että opiskelijan lauantai ei ole mitenkään ihmeellinen päivä. Jos kuitenkin jäit kaipaamaan jotain jännittävämpää, tutustu vaikkapa fennistiyhtyeeni Šiivilän viimevuotiseen, täysin päättömään joulukalenteriin.

Suhteellisen normaali tiistai

Kulkeepa aika hassusti. Yleensä on (ainakin olevinaan) hirveä kiire, ja kellon viisareita ei saa kiinni, vaikka juoksisi. Arkipäivien kulkua ei edes huomaa, kun ne kuluvat niin nopeasti. Kotitöitä ehtii tehdä vain sunnuntaisin. Käytettävissä olevan ajan määrä on käänteisesti verrannollinen tenttialueen lukemattomien sivujen määrään jne.

No tänään olikin sitten ihan toisenlainen päivä. Ja ajanlasku. Ensinnäkin minun oli suunnattoman vaikea hahmottaa, että on tiistai. Viikko tuntuu jo nyt todella pitkältä. Lisäksi päivämäärä ei millään meinannut mennä jakeluun, vaikka olin muistanut kalauttaa päivämääräpalloani (niin, minulla on sellainen oranssi kalenteripallo, joka näyttää päivämäärän ja kuukauden sellaisilla kivoilla liikkuvilla läpillä, joita saa liikutettua eteenpäin nappia painamalla tai hakkaamalla). Vaikka herätys oli (humanistille) suhteellisen aikainen, heräsin ennen herätyskellon soittoa, ja koska lukuisista torkuttamisyrityksistä huolimatta pysyin hereillä, aamusta tuli kamalan pitkä. Ehdin aamulla monta kertaa tietoisesti ajatella, että kas, olen suihkussa, ja niin, olen edelleen suihkussa. Tai että nam, onpas herkullisen makuisia jyviä tässä leivässä ja kylläpä salaatti maistuu mehevältä ja rapealta. Useimmiten aamut menevät sellaisessa hötäkässä, etten edes ehdi huomata, mitä oikein teen. Virkistävää vaihtelua siis.

Olin koululla kirjastolla jo ennen kymmentä, koska menin e-tenttiin eli tietokonehuoneessa suoritettavaan virtuaalikokeeseen. (Ja kaikkein uskomattominta on se, että olin saanut luettua tenttialueen ja jopa kerrattua EDELLISENÄ päivänä. Ennen tenttiä ei siis enää tarvinnut kaivaa jotain hätäisesti kyhättyjä muistiinpanoja esiin.) Hain avaimen Kirjavitriinistä ja ehdin hyvin kysellä ystävälliseltä kirjavitriinipojalta, miten se e-tenttiminen taas menikään. Kaikista parin kerroksen väliin sattuneista ihailijatapaamisista huolimatta olin tenttitilassa etuajassa, ja jouduin odottamaan viisi minuuttia, että pääsen aloittamaan tentin. Siinä olikin meditaatiota kerrakseen.

P. Jarla on salakuunnellut nauruani.

Tenttiin vastaaminen onnistui jokseenkin siinä ajassa, mitä olin laskeskellut, ja ehdin vielä ennen lounasta penkoa kirjaston tietokannoista mahdollista gradukirjallisuutta. Hakusana intertekstuaalisuus johdatti suomen kielessä tänä vuonna tehdyn mainion Fingerpori-aiheisen gradun äärelle (huom.! gradun saa auki klikkaamalla JYX-sivun name-linkkiä), ja päädyin yhdeltä istumalta lukemaan koko gradun. Viereisillä tietokoneilla työskennelleet heput varmaan ihmettelivät, mitä tämä opiskelijatar tirskuu koko ajan. Ei voi JYKDOKin ja JYXin selaaminen olla niin hauskaa.

Suurin järkytys tuli, kun lopetin kirjallisuuspenkojaiseni ja lähdin syömään Musicalle. Kello ei vielä(kään) ollut paljon yli puolenpäivän! Ruokalassa piti vähän jonottaa, mutta kohta oli taas rattoisaa, kun pöytään sattui ennalta tuntematonta mutta jutteluintoisaa seuraa. Lounaan jälkeen kello ei edelleenkään ollut muuta kuin metallia ja muovia, ja oli kerrankin aikaa linnoittautua kirjastolle penkomaan suomen kielen ja kielitieteen hyllyjä. Löysin vaikka mitä (lisää karjalan kielen materiaalia!), ja ehdin iltapäivän aikana paitsi selata useita myös lukea kokonaan neljä kirjaa. Kahviossa viereisessä pöydässä kokoontui ainejärjestölehtemme InSanen toimittajakokous, joten saatoin puolikkaalla korvalla osallistua siihen samalla kun luin "suomalais-ugrilaisista aikasuhteista", "kolmannen persoonan dilemmoista", "epätarkkuudesta kielen käyttökelpoisuutta lisäävänä tekijänä" ja "poliittisen tyylin taidosta".

Lukusessio päättyi kerrankin mukavasti siihen, että huomasin kellon lähestyvän neljää ja ajatusteni lähestyvän ravintola Sohwissa alkavaa kokousta, eikä siihen, että vahtimestari kilkuttaa kirjaston äänimerkkikelloa ja mulkoilee vihaisesti pilkkuun kilkkuun saakka istuneita. Kokous kesti vain tunnin, minkä jälkeen olin vapaa kuin taivaan lintu. Enpä muista, milloin viimeksi päiväni "pakolliset" osuudet olisivat päättyneet niin aikaisin! Varhaisen kotiinpääsyn kunniaksi päätin vapauttaa itseni to do -listan perkaamisesta ja tehdä työlistan juttuja vain, jos huvittaa. Yllättäen esimerkiksi kotityöt sattuvat huvittamaan tällaisena päivänä, ja tulosta syntyy. Huomiseksi ei tarvitse lukea mitään, ja mikä parasta, ei ole pakko kirjoittaa mitään. Ehkä siksi rustaankin nyt tätä blogitekstiä, joka ei meinaa loppua millään. :0)

Ehkä aikaa tai tunnetta ajan runsaammuudesta lisää se, että ajattelee, mitä on tekemässä. Kyseessä on varmaan jokin joogajuttu tai muuta tietoiseen ajatteluun liittyvää, mutta arvelen myös mutu-periaatteella, että ajan tuntu, hetkeen tarttuminen (yh mitä lällyilyä), keskittyminen ja tekemisestä nauttiminen kietoutuvat toisiinsa. Merkitykselliseen tekemiseen ei kulu aikaa, vaan se antaa sitä.

Päivän opetus: olen niin oikealla opiskelualalla kuin voi ihminen olla. <3

Opiskelijan kotiruokaa

Aina ei huvita lähteä syömään kampukselle. Kenties päivän ruokalistoista ei löydy mitään innostavaa, tai sitten kotihommat vievät niin mukanaan, ettei millään malttaisi jättää töitä kesken ja lähteä muualle.

Toisinaan iskee myös jonkinlainen gourmet-uhma. Kampuksen ruokaloissa nykyään hintaan 2,60 € tarjottu lounas (ks. aiempi kirjoitus) on edullinen, mutta aika tylsä, eikä aina järin herkullinen. Tulee sellainen olo, että kyllähän minä pystyn laittamaan paljon houkuttelevampaa ruokaa paljon halvemmalla.

Pitkään opiskellut huomaa, että ruokalat kierrättävät noin kuuden viikon ruokalistojaan uudestaan ja uudestaan pienin muutoksin. Eli ihan sama meininki kuin kouluissa! Lisäksi parhaat ruoat (kuten Ilokiven broilerileike tai pestobroileri) osuvat aina tietyille viikonpäiville, ja jos luennot yms. ajoittuvat huonosti, ei välttämättä pääse niinä päivinä ollenkaan lounaalle. Jos broilerileike menee ohi, sitä joutuu taas odottamaan ainakin kuusi viikkoa. Maailmanloppu! First world problem. Herkkusuisuus ei ole helppoa.

Noh. Enpä viitsinyt lähteä lounasajaksi kekkaloimaan kampukselle, vaan jäin mieluummin kotiin siivoamaan, pakkaamaan muuttokamoja, odottamaan muuatta puhelua ja kuuntelemaan Brahmsia ja Vivaldia. Pontevana tavoitteenani on myös saada tyhjennettyä jääkaappia ja pakastinta kaikesta muonasta, ettei uuteen kämppään tarvitsisi viedä kovin paljon vanhaa. Samalla ajattelin haastaa itseni kokkaamaan herkullisen lounaan kaikenlaisista jämistä siten, että annos olisi mahdollisimman opiskelijahintainen.

Tässä tulos: pestobroileria, valkoista riisiä (josta pääsin vihdoinkin eroon) ja viikonloppuista ratatouillea.

Annoksesta tuli kuitenkin yllättävän hintava. Kun pätkäisin mukaan vielä täysjyväpatongin kannikan (koska ruisleipä oli mennyt huonoksi), annoksen hinnaksi tuli peräti 3,20 €. Onpa kallista! Miinuksena mainittakoon vielä, että mukaan piti tulla tuorekasviksia (jääsalaattia ja kurkkua), mutta ne olivat päässeet nahistumaan, eikä tehnyt mieli sisällyttää niitä tähän muuten miellyttävään annokseen.

Hyvää oli! Mutta (ja tämä on suuri mutta) joudun tiskaamaan itse.

Jk. En ymmärrä, mitä jotkut puhuvat jostain nuudeleista ja tonnikalasta. Vilkaise vaikka muitten opiskelijalähettiläitten ruoka-aiheisia kirjoituksia:

• Helinän Opiskelijaruokaa
• Helinän Opiskelijaruokaa - nopea iltapala
• Aapon Töitä tehdessä pitää muistaa myös syödä
• Villen Top: Opiskelijaruokalat

Mahtava motivoija

Toveripiirissäni on tullut ilmi muutamia vakavia ongelmia. Kotityöt eivät tahdo tulla tehdyksi, kun kaiken maailman taiteilut vievät voiton tiskaamisesta ja imuroinnista. Tenttikirjatkin jäävät helposti avaamatta, kun innostumme jostakin muusta. Ja niin ihmeellistä kuin se onkin, kirjaston kahvilassa saattaa porukalla tulla tehtyä muutakin kuin opiskeltua.

Onneksi internetin ihmemaailma tarjoaa mahtavia motivaattoreita. Useat ystäväni ovat löytäneet hilpeän nettipalvelun nimeltä ChoreWars. Pääsin mukaan tovereitteni ryhmään, ja kas! Nyt kotityöt innostavat taas.

Tältä se näyttää.

Mistä ihmeestä on kyse?

ChoreWars on eräänlainen roolipeli. Kukin pelaaja valitsee hahmon ja suorittaa pelinjohtajan määrittelemiä tehtäviä. Suoritetuista tehtävistä saa pisteitä, kultaa ja joskus jotain yllätyksiä. Voi myös joutua seikkailuihin, kuten roskienvientimatkalla taistelemaan virtuaalisen jättiläisrotan kanssa. Puuhat pakerretaan tosielämässä: tiskit on oikeasti tiskattava ja tavarat järjesteltävä, ennen kuin saa ottaa itselleen pisteitä. Joukkueen jäsenten kesken voi syntyä hauskaa kilpailua, kun pisterohmut haluavat säilyttää paalupaikkansa.

Saattaa kuulostaa naurettavalta tämä aikuisten leikki. Minuakin huvitti kovasti, kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa, kun olen ehtinyt koukuttua palveluun. Minusta on muutenkin mukavaa pitää kotini siistinä ja järjestyksessä, mutta se, että kotitöistä saa pisteitä ja edes kuvitteellisia palkintoja, innostaa yllättävän paljon. On myös kummallisen kiinnostavaa vertailla kotityöskentelytottumuksia toisten kanssa. "Eihän näistä muuten oikein puhuta", sanoi eräs. Niinpä! Ja mikä parasta, kaltaiseni matemaattisehko ihminen saa tyydytystä siitä, että voi antaa tekemisilleen numeroarvoja.

Kotityökilpailumme innosti perustamaan myös erillisen opiskelukisan. Nyt kilvoittelemme opintopisteistä, pänttäämisestä, luennoilla käymisestä, kirjoitelmien rustaamisesta ja muista opiskeluasioista. On uskomatonta, kuinka paljon moinen pistejärjestelmä voi motivoida! Saa nähdä, kuinka pitkään jaksan listata tekemiseni nettipalveluun, mutta ainakin toistaiseksi siitä ei juuri ole ollut vaivaa. Samalla tulee tarkkailtua ajankäyttöä: menikö siihen imuroimiseen tai läksyesseen laatimiseen lopulta niin paljon aikaa kuin luulin? (Yleensä ei.) Ei siis kannata turhaan lusmuilla vaan tarttua toimeen. Ahkeruus on ilomme. 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Kuinka selvitä papereitten kanssa?

Ah, ihanuus. Järjestys. Näköjään perjantai-iltaa voi viettää näinkin: helteen pehmentämä pääni keksi, että juuri nyt on järjesteltävä kaikki edellisen lukuvuoden koulupaperit ja muut asiakirjat. Ja niitähän riittää. Olisi pitänyt ottaa kuva paperisotkusta, mutta siivousvimma oli niin valtava, etten malttanut ruveta vaihtelemaan paristoja kameraan. :0)

Vaikka yliopistomme tekee parhaansa vähentääkseen turhaa tulostamista ja tulostuttamista, monisteita ja ojenteita saadaan kursseilta edelleen huimia määriä. Jos lisäksi on innokas kirjoittamaan muistiinpanoja käsin, kuten minä, voi ruveta laskeskelemaan, kuinka suuren metsän on tänäkin lukuvuonna käyttänyt paperiksi.

Kehitystä on onneksi tapahtunut. Opiskelut aloittaessani oli vielä tavallista, että kaikkien kurssilaisten piti kurssin aikana käydä kopioimassa joitakin monistenippuja itselleen luettavaksi. Nykyään lähes kaiken luettavan materiaalin saa sähköisenä Optimaan, Koppaan tai johonkin muuhun työtilaan. Paperia ei siis kulu enää ihan niin paljon.

Silti niitä lappuja tuppaa kertymään. Kuinka paperinpaljouden kanssa voisi selvitä?

Tässä joitakin kantapään kautta opittuja juttuja vinkiksi:

• Hanki heti riittävästi kansioita ja järjestele kurssien paperit niihin sitä mukaa, kun niitä kertyy.
• Älä kanna mukanasi turhia papereita. Koko lukukauden monisteita on täysin tarpeetonta roudata joka päivä yliopistolle, koska yliopistokursseilla ei kerrata jatkuvasti niin kuin koulussa. Tarvitset papereita seuraavan kerran todennäköisesti vasta tenttiin.
• Pidä jonkinlaista kansiota mukanasi, jotta voit säilöä siihen "päivän saaliin", läksypaperit ym., ja lajittele ne kotona oikeille paikoilleen kansioihin.
• Selaa kansiot aina välillä läpi ja heitä turhat paperit surutta pois. Ellet aio valmistuttuasi muuttaa kansallisarkistoon, luovu jostakin. Puolikkaan lauseen sisältävät ruttuiset muistiinpanoarkit joutavat vallan mainiosti paperinkeräykseen.
• Kun teet muistiinpanoja luennoilla tai lukiessasi, merkitse jokaiseen paperiin, mihin kurssiin se liittyy. Päivämäärä on myös hyödyllinen tieto. Vaikka luottaisit hyvään muistiisi, et välttämättä enää tunnista jokaista paperia, kun hyllystä pudonneen kansiosi sisältö on levinnyt lattialle.
• Luentolehtiöt ja muut nivaskat, joista voi irrottaa täyteen kirjoitetut paperit, ovat erinomainen keksintö, kun laatii peräkkäin useita eri aiheisiin liittyviä muistiinpanoja. Paperit on helppo järjestää jälkikäteen.
• Sen sijaan kauniit kirjaset ja vihot ovat viehättävä vaihtoehto silloin, kun panee muistiin jonkin tietyn kurssin tai aiheen asioita. Ei ole mitenkään lapsellista kirjoittaa muistiinpanoja värikkäin mustekynin kirjaan, jota koristaa kirahvin pää. Kirjassa muistiinpanot pysyvät hyvässä tallessa ja järjestyksessä, ja siitä on varmasti miellyttävää lukea tekstiään myöhemminkin.
• Muistiinpanoista kannattaa laatia selvät ja johdonmukaiset, vaikka olisi kiire. Paniikinomaista tenttiinlukua ei yhtään auta se, että rustaa epäselviä ja vaillinaisia muistiinpanoja, joista ei sitten saa mitään selvää, kun joutuu valmistautumaan uusintatenttiin.
• Ja vielä: säästä hyödylliset monisteet, artikkelit ja muistiinpanot vaikka lopun ikääsi! Ikinä ei tiedä, mihin asiaan täytyy myöhemminkin palata. Itse ajatellut ja kirjoitetut, siistit muistiinpanot ovat monesti paras syvän tiedon ja ymmärtämyksen lähde. Erittäin huolellisesti laadituista muistiinpanoista voi olla iloa muillekin (vrt. Virpi Hämeen-Anttilan romaani Suden vuosi).
• Muistathan opiskelupapereitten lisäksi säästää myös muut opiskeluihin liittyvät asiakirjat, kirjeet, ylioppilaskunnan painatteet ja muut tärkeät paperit. Niitä voi olla vaikea löytää sähköisessä muodossa.