Asuminen kiinnostaa – ja kirjatentit ja trumpetin soitto

On hauska vakoilla blogin kävijätiedoista, millaisilla hakusanoilla tähän blogiin on päädytty. Koko blogin olemassaolon suosituimpia hakusanoja ovat seuraavat:

• kirjatentti
• kortepohja
• kirjastoissammekin.blogspot.com
• käkikello
• kirjastoissammekin
• kortepohjan ylioppilaskylä
• esitelmä ruotsiksi
• heli hämäläinen
• kortepohja ddr.

Nämä haut eivät sinänsä yllätä. Kortepohja asuinpaikkana selvästi kiinnostaa, samoin yliopiston ehkä aluksi pelottavatkin möröt kirjatentti ja akateemisen ruotsin esitelmä. Suomen kielen opiskeluun liittyvät hakusanat taas hajautuvat niin paljon, etteivät ne useinkaan pääse kipuamaan yleisimpien joukkoon. Onkohan fennistiikasta kiinnostuneilla liian laaja sanavarasto? ;)

Jos mietityttää, mahtuvatko kaikki
vaatteet Kortepohja-asunnonn kaappeihin...

... niin ainakin K-talon parin neliön (!) kokoiseen
vaatehuoneeseen tuntuivat mahtuvan.

Hakusanat vaihtelevat tietysti paljon kausittain. Alkukeväästä oli etsitty tietoa yliopistoon hakemisesta, toukokuussa pääsykokeista ja nyt kesemmällä opiskelija-asunnoista. Viime kuun suosikkihakuja ovat edellä mainittujen lisäksi olleet nämä:

• asuminen kortepohjassa
• jyväskylän ylioppilaskylä kuinka helppoa on saada asuntotarjous.

Mikäli nämä – tai mitkä tahansa muut – asiat pohdituttavat, niistä voi kysellä lisää vaikkapa kommentoimalla tätä blogikirjoitusta tai lähettämällä sähköpostia.

Jännittävimmät haut löytyvät yleensä viime päivien hauista, koska niihin listautuu usein myös yksittäisiä hakuja. Tästä blogista on näemmä pyritty löytämään lisätietoa seuraavistakin seikoista:

• etsitään ihastusta (ainakin yksi löysi jo omansa!)
• farmaseutin työ (siitä minä en varsinaisesti tiedä, mutta blogiin haastattelemani Sara kertoo kesätyöstään apteekissa)
• kortepohja trumpetin soitto (oi kyllä, kyllä! mieluiten kortepohjan ylioppilaskylän bänditilassa tai pianohuoneessa)
• miten lukea kirjatenttiin (siihen löytyy blogista useampiakin vinkkejä)
• miksi lukea kirjatenttiin (esim. jotta saisi tentin läpi ja kurssin suoritettua)
• miksi opiskelijalähettiläs on parempi kuin google (mainio kysymys, johon on vastauskin jo valmiina).

Opiskelijalähettiläs on parempi kuin Google myös siksi, että opiskelijalähettiläs ilahtuu, kun voi auttaa kysyjiä parhaitten kykyjensä mukaan. :) Siksi minäkin pyrin tarkkailemaan Google-haulle esitettyjä kysymyksiä ja vastaamaan niihin tässä blogissa, vaikka ette lähettäisi erillisiä kysymyksiä. Muistattehan, että mistä vain saa kysyä lisää! Yhteystietoni löytyvät mm. Mikä opiskelijalähettiläs? -välilehdeltä.

Jos olet esimerkiksi miettinyt, miltä The Beatles näyttäisi kaljuna, tässä vastaus.

Bilettämättömän fennistin vappuperinteitä

Mitä ei-bilettävä suomenopiskelija tekee vappuna? Vapunviettotapoja on varmasti yhtä monta kuin opiskelijoitakin. Koska tämä oli jo kuudes opiskelijavappuni Jyväskylässä, minulle on kehittynyt jo aika liuta vappuperinteitä. Esittelen niitä tässä. Tekemistä riittää, vaikka sattuisi olemaan bilettämätöntä opiskelijatyyppiä.

Vapunaattoa edeltävät päivät

Vappu alkaa tuntua yleensä viimeistään vapunaatonaatonaatonaatonaattonaaattona eli noin viikkoa ennen vappua. Suuri osa ainejärjestöjen kevään tapahtumista sijoitetaan vappua edeltävälle viikolle, koska jengi on silloin vielä paikalla kaupungissa. Heti kun tentit, tehtävien palautukset ja vappu ovat menneet, opiskelijat laukkaavat kesälaitumille. [Minulla ei ole mitään faktatietoa tämän väitteen vahvistamiseksi, mutta kokemukseni perusteella vaikuttaa siltä, että todella suuri osa Jyväskylässä opiskelevista lähtee kesäksi töihin kotipaikkakunnalleen tai muualle.]

Suomenopiskelijoitten ainejärjestö Sane järjesti useita pre-vapputapahtumia. Tiistaina 23.4. oli grilli-ilta KOASin Letkutien grillikatoksessa. Keskiviikkona 24.4. vietettiin järjestön "kotibileitä" yhden sanelaisen kotona keskustassa. Torstaina 25.4. kääriydyttiin lakanatoogaan ja hilluttiin Lillukassa toogabileissä yhdessä kirjallisuuden, historian ja filosofian opiskelijoitten kanssa.

Vapun tärkeitä tykötarpeita:
1) tovereita 2) eväitä 3) vedenpitävä piknik-alusta

Minulta nämä tämänkertaiset Sanen tapahtumat jäivät väliin, koska olin töissä tai treeneissä jokaisen häppeningin aikaan. Sen sijaan sunnuntai 28.4. ja maanantai 29.4. kuluivat vapaammissa merkeissä gradua kirjoitellen ja iltaisin ylioppilasteatterissa ja fennistikaveriporukassa hengaten. Siinä oli ihan riittävästi pre-vappua minulle! Nostan ylioppilaslakkia Lappeenrannassa opiskelevalle veljelleni, joka jaksaa vuosittain osallistua teekkareitten kaksi tai kolme viikkoa kestävään vapunviettoon.

Vapunaatto

Moni opiskelee vielä vapunaattona. Esimerkiksi opetusharjoitteluissa vapunaatto on täysi työpäivä, mutta kaltaiseni graduntekijä voi järjestää aikataulunsa haluamallaan tavalla. Siispä minäkin pyhitin päivän juhlavalmisteluille. Kävin yliopistolla ainoastaan tulostamassa kasan papereita ja hakemassa suuren graduseminaarin abstraktikirjan.

Hauskin vapunaaton perinteeni on soluttautua musiikinopiskelijoitten värikkääseen joukkoon. Musiikin sivuaineopiskelijat (?) järjestävät vuosittain Sivusoitinorkesterin ja Hinurikuoron konsertin, jossa saadaan kuulla todellisia sulosäveliä. Sivusoitinorkesterissa ei oikeastaan soiteta sivusoitinta vaan jotakin itselle täysin vierasta instrumenttia, jota opetellaan kurssin aikana hallitsemaan jossain määrin. Hinurikuoro taas on kuoronjohtoa opiskelevien harjoituskuoro, jolle sovitetaan ja johdetaan kiinnostavia biisejä. Näitten kokoonpanojen kevätkonsertissa saa nauraa mahansa kipeäksi ja ihastella sitä oikeaa soittotaitoa, mikä on mahdollista saavuttaa muutaman kuukauden harjoittelulla. Konsertin jälkeen on yleensä sima- ja munkkitarjoilu ja humppaorkesterin säestämät vapputanssit.

Päivän ja iltapäivän mittaan on mahdollista seurata Amazing Race Jyväskylä -kisaan osallistuneitten joukkueitten tavoitteellista kohellusta. Tänä vuonna joukkueet olivat säälittävän märkiä, koska pilvet puskivat sade- ja raekuuroja, mutta kilpailijat jatkoivat urhoollisesti eteenpäin. Jokin kisarasti oli ilmeisesti Kortepohjassa, koska siellä pyöri paljon joukkueita.

Myös naapurini olivat aloittaneet vapunvieton. Alakerrassa harrastettiin terassihuutoa (joukko poikia kävi erään asunnon terassilla vuorotellen heittelemässä esineitä ja huutamassa suoraa huutoa), oveeni oli kiinnitetty serpentiiniä, ja kun olin tiskaamassa, tuntematon tyttökolmikko soitti ovikelloa ja pyysi lainaksi korkkiruuvia. Vaiheikkaaseen pullonavausepisodiin tarvittiin avuksi vielä naapurin poika – mutta puteli saatiin auki.

Kirkkopuisto jo melkein tyhjillään.

Kello viideltä minä ja puoli muutakin Jyväskylää suunnistimme Kirkkopuistoon. Siellä oli perinteinen JYYn ja JAMKOn vapunaloitus. Puisto muistutti valtavaa cocktail-tilaisuutta, vaikka epävakaa sää olikin saanut osan väestä jäämään kotiin. Osa kavereista oli helppo löytää, koska tietyt porukat asettuvat tiettyyn paikkaan joka vuosi. Seurasimme puheita, hytkyimme afrikkalaisten tanssiesitysten tahdissa ja asetimme ylioppilaslakit päähämme samalla, kun Amazing Racen voittaja lakitti Minna Canthin patsaan. Myös Gaudeamus igiturin laulaminen oli yhtä epämääräistä kuin aina. :)

Ohjelman päätyttyä Kirkkopuisto tyhjenee tavallisesti nopsaan, jos sää ei ole hyvä (eikä se vappuna yleensä ole). Tänäkin vuonna kilistelin (tai oikeastaan kolistelin) muovipikareita tuttujen kanssa iloista vappua toivotellen. Samalla esitetään ja otetaan vastaan kutsuja erilaisiin vappuillanviettoihin. Tapana on, että ensin kukaan ei ole järjestämässä illanistujaisia, mutta viimeistään aatonaattona muutama toveri sortuu ja päätyy järjestämään kekkerit. Tänä(kin) vuonna olin luvannut pitää pikku kemut omassa kodissani, joten muitten juhliin menemisen sijaan oli suunnattava Kortepohjaan. Toisaalta kun järjestää illanvieton itse, siitä saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ilta oli oikein hauska, ja seura ja ruoka olivat erinomaisia. Samoin olisi varmasti ollut kaikissa muissakin juhlapaikoissa.

Vapunpäivä

Väkeä Harjulla vapunpäivänä 2012.

Vapunpäivän perinteeni ovat simppelit:

• myöhäinen herätys
• piknik-eväitten valmistaminen
• eksistentiaaliset pohdiskelut ja vapputoimintojen perimmäisen olemuksen selvittäminen (ts. jahkailu lähteäkö Harjulle vai ei, ja jos lähteä, niin kuinka kauan lähtemisessä vielä kestää)
• hitaan lähtemisen lomassa mm. sähköpostin tarkistaminen ja ties monettako vuotta peräkkäin kiinnostavan työtarjouksen saanti juuri vappuna
• Harjulle järjestetyn ohjelman missaaminen (tänä vuonna folkpunkduo Jaakko & Jay)
• jumittuminen ensimmäiseen leiriin useaksi tunniksi; piknik-eväitten nauttiminen ja seurapelien pelaaminen hauskassa fennistiseurueessa
• sen muistaminen, että Harjulla on parituhatta muutakin ihmistä, joitten joukossa on useita tuttuja, ja lähteminen tervehdyskierrokselle
• tulee kylmä, nälkä ja jano, ja joku mainitsee metrilakun – siispä suunta keskustaan vappumarkkinoille
• käppäilyä keskustassa, ja mikäli seurue on kovin nälkäinen, linnoittautuminen johonkin ravitsemusliikkeeseen; muuten epämääräisen haahuilun jälkeen kotiin
• iltajumppa tuplana tai triplana, koska Harjun rinteissä istuskelu ja kiipeily ovat jäykistäneet lihakset.

Kuten edellä esitetystä voi päätellä, tämän fennistin vappuperinteet eivät sisällä rännässä rälläämistä eikä epämääräistä kohellusta. Toki vappuihini kuuluu aina myös yllättäviä tapahtumia, mutta enimmäkseen vapunviettoni on varsin siivoa ja tylsää hienostunutta. En ole koskaan ollut mikään bilettäjätyyppi. Onneksi vappuna voi pitää hauskaa muutenkin kuin tuntemattomassa porukassa sekoilemalla. Minusta on paljon viihdyttävämpää viettää aikaa ystävien kanssa vaikkapa sanapelejä pelaten ja käsinukeilla leikkien! 

Kiinnostaisi kuulla, olenko ainoa "tylsä" vapunviettäjä. Millaisia vappuperinteitä tämän lukijoilla on?

Luukku 18: Englannin pikakurssi jatkuu

Tiistaina olin maanantain tapaan kyläsihteerin sijaisena. Toimistolla oli paljon vauhdikkaampi meininki, koska survival kitejä palautettiin edellispäivää enemmän, ja muitakin asiakkaita kävi runsaammin. Sain toden teolla harjoitella englannin puhumista, ja puhelimessakin piti yrittää solkata useaan otteeseen. Olen vähän arastellut englannin puhumista, koska en mielestäni osaa sitä mitenkään kovin hyvin (tai sitten kielitaitoinen akateeminen ympäristö hämää ja rimani on liian korkealla). Asiakaspalvelutilanteissa on kuitenkin pakko saada ymmärrettyä ja selitettyä asia, ja se vaikuttaa tehokkaalta treeniltä. Selviän englannillani oikein hyvin töissä, mutta arkielämän monivivahteisissa keskusteluissa en pysty ilmaisemaan itseäni niin hyvin kuin haluaisin. No, lisää harjoitusta vain.

Lahjaksi saamani suloinen lasilintu kopperoineen.

Tällaisissa lyhyissä sijaisuuksissa pääsee mukavasti kokeilemaan omia kykyjään ja rajojaan. Olen huomannut, että nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Olen oppinut neuvomaan ja selittämään asioita aika hyvin (mistä on varmasti hyötyä myös opettajan ammatissa – tai sitten taito on syy eikä seuraus). Lisäksi tykkään tarjota enemmän kuin mitä asiakas odottaa, oli se sitten apua, ystävällisyyttä tai vaikkapa tuotteita. Yksikin vaihto-opiskelijapoika poistui toimistolta melkein tippa linssissä ja vuolaasti kiitellen: "You've been extremely helpful!" (Tämä siksi, että muun muassa annoin hänelle kartan ja merkitsin siihen reitin, mitä pitkin hän pääsee Kortepohjasta keskustaan.) Työn tekemisestä hyvin tulee iloinen mieli, ja teen kernaasti parhaani. Pyrin olemaan edes jossain määrin yhtä mainio asiakaspalvelija kuin oikea kyläsihteeri. Ylioppilaskunta ja Kortepohjan ylioppilaskylä voivat olla tyytyväisiä, että heillä on palveluksessaan niin taitava ja altis kyläsihteeri!

Työpäivän jälkeen siivosin kämppää joulukuntoon ja harjoittelin asteikkojen laulamista. Olin iloinen siitä, että olin ehtinyt postittaa viimeiset joulukortit aiemmin päivällä, kun postilokerossa oli tervehdyksiä vaikka keneltä. Lisäksi olin tyytyväinen, että ansaitsin parin päivän sijaisuudesta hieman taskurahaa kevääksi. Työ oli kivaa ja opettavaista, ja työmatkakin taisi olla peräti 40 metriä.

Luukku 17: Totisesti fa la la la laa

Maanantai alkoi reippaalla herätyksellä ja lauluyhtyeemme Heikon asteen harjoituksilla. Treenasimme joululaulusettiämme, ja tämä toinen harjoituskerta tuli kyllä tarpeeseen. Kortepohjan N-talon pianohuoneessa oli jopa riittävän lämmintä, eikä tarvinnut palella. Päähän jäivät soimaan kauhea korvamato Deck the Halls, jossa rallatetaan fa la la la laa, la laa laa laa, sekä Jyväskylän oman kuuluisuuden P. J. Hannikaisen omituiset joululaulusovitukset. Yksikin hänen huipuista biiseistään ("Joulu, joulu, armas aika, ompi taasen meillä") on mielikuvituksellisesti nimeltään Joulu. Tällaisia biisejä on kiva spiikata keikalla.

Treenien jälkeen kutsuin ystävä E.:n luokseni syömään alkupalat. Hän oli menossa lounaalle Ilokiveen, mutta kyllähän opiskelijan mahaan aina mahtuu useampikin ruokalaji! Hotkaisin itsekin lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa jugurtin kera sekä ananas-riisicurrya. Ruoat eivät tuntuneet loppuvan millään, ja aloin jo pelätä, että joutuisin oikeasti syömään niitä koko loppuviikon. Toisaalta se oli tarkoituskin: olisi valmista ruokaa, ja sitä menisi hukkaan mahdollisimman vähän. On aina yhtä kauheaa, jos joutuu heittämään syötävää roskiin. Onneksi voi tarjota tovereille.

Oikea kyläsihteeri Mari L. esittelee survival kitejä.

Iltapäivällä oli sijaistehtäväni vuoro. Olin Kortepohjan kyläsihteerin sijaisena ottamassa vastaan vaihto-opiskelijoitten survival kit -pakkauksia eli kittejä. Työ on kivaa, koska siinä saa tavata maailman joka kolkasta kotoisin olevia ihmisiä ja saada heidän kiitoksensa kittipalvelusta. Kitit lienevät jokseenkin ainutlaatuinen juttu, ja ne on moneen kertaan todettu erittäin hyödyllisiksi. Kitti on iso kassi, johon on pakattu kaikki välttämättömimmät tarvikkeet petivaatteista kattilaan ja ruokailuvälineisiin, ja koko satsin saa lainattua 60 euron hintaan. Kun tavarat palauttaa ehjinä takaisin, saa 40 euron panttimaksun. Näitä "joulurahoja" oli ilo maksella vaihtareille. Parituntisen kittipalautussession jälkeen päivystin myös tavanomaiseen toimistoaikaan klo 15–17, mutta asiakkaita kävi harvakseltaan.

Toimistohommien jälkeen kipitin taas kotiin ja valmistauduin lähtemään Kompassille. Mukaan lähti kalojen kuvilla koristeltu ämpäri ja patterilla toimivat jouluvalot, joista rakentui epämääräisen näköinen lantinheittoastia. Heikon asteen oli tarkoitus esittää joululaulut Kompassilla ohikulkijoitten iloksi. Näin kävikin, tosin ei ehkä niin tyylikkäästi kuin olimme ajatelleet. Ulkona oli törkeän kylmä, hyytävä tuuli jäädytti jalat, ja ohikulkijatkin kiiruhtivat sisätiloihin. Viima läiskytti hiuksiani vasten korvia, ja esimerkiksi äänen ottaminen ääniraudasta oli sangen vaikeaa. Oli myös hankalaa kuulla laulujen kokonaisuutta. Kalaämpäri oli ehkä liian outo kolikonheittoastia, joten lantteja ei kertynyt paljonkaan. Onneksi meitä oli kuuntelemassa sitäkin innokkaampaa yleisöä ja muutama uskollinen fani!

Sen verran kylmäsi, että lauloimme laulut vain kertaalleen. Kuuntelemaan tulleet ystävät M. ja eräs toinen H.  kutsuivat koko jengin (laulajat ja fanit) glögille sisätiloihin. Menimme kaupungin porvarillisimpaan kauppaan Mestarin Herkkuun ostamaan konjakkikonvehteja ja sitten M.:n asunnolle. Vietimme mukavan illan glögiä siemaillen ja keskustellen kaikista tärkeistä asioista. Oli kiva vielä tavata, koska osa porukasta on vuodenvaihteen jälkeen muuttamassa muille paikkakunnille. Illan aikana palautui mieleen useampikin stemma, jotka eivät ulkona laulettaessa olleet onnistuneet sitten millään: "Hän totisesti Jumalan on poika" (Adeste fideles). Hyvä ne on jälkeenpäin osata!

Luukku 14: Joukon päivänä tyhmyys tiivistyy

Perjantai olisi yhtä hyvin voinut olla 13. päivä. Onnistuin möhlimään niin monta asiaa, ettei päivästä jäänyt käteen paljon mitään. Ilmeisesti olin noussut väärällä jalalla ja ajautunut välittömästi päin mäntyä.

Puolen päivän jälkeen menin Kortepohjan kyläsihteerin toimistolle perehtyäkseni uuden toimiston toimintaperiaatteisiin. Kävimme kyläsihteerin kanssa läpi toimistorutiinit ja vaihto-opiskelijoitten survival kit -pakkausten vastaanoton. Perehdytyksen tarkoituksena oli harjoitella seuraavaa viikkoa varten, koska olin tulossa kyläsihteerin sijaiseksi pariksi päiväksi. Olen aikaisemminkin ollut samoissa hommissa, joten systeemi oli jokseenkin tuttu. Uudet toimistotilat (ravintola Rentukan alakerrassa) aiheuttavat pestiin kuitenkin monia muutoksia. Uuteen toimistoon ei esimerkiksi tarvitse pukeutua nelinkertaisiin vaatteisiin, koska siellä toimii lämmitys.

Työperehdytyksen jälkeen tulin kotiin ja aloin tehdä lähtöä kirjastolle. Satuin vilkaisemaan nettiä, ja kuinka ollakaan, yo-kirjasto tiedotti Facebook-sivullaan, että paikka ollaan juuri sulkemassa. Ihmettelin, mutta hoksasin sitten tutustua joulunajan poikkeusaikatauluihin. Hiisi vieköön! Tarkoituksenani oli mennä lukemaan muuatta mokomaa lukusalikirjaa SEKÄ lauantaina ETTÄ sunnuntaina, mutta nyt oli heitettävä pyyhe kehään ja iskettävä hanskat ensin tiskiin ja sitten naulaan. Soimasin itseäni siitä, etten ollut aiemmin tullut ajatelleeksi mahdollisia aikataulupoikkeuksia. Se siitä viikonloppuopiskelusta sitten.

Suivaantuneena koetin keksiä jotain vaihtoehtoista älyllistä tekemistä, ja päädyin opiskelemaan esperantoa Muzzy-nimisen karvarullikan opastamana. Muistan lapsena katsoneeni "Masia" telkasta ja tykänneeni siitä. Aika huvittavaltahan tuo animaatio nyt näyttää... Myös vanhojen tv-ohjelmien hidastempoisuus jaksaa aina yllättää. Ja eipä tuo esperanton kielikään ole tainnut juuri menestyä.

Illalla olisin halunnut päästä katsomaan erästä kiinnostavaa keikkaa, mutta sen liput oli tietysti myyty loppuun. Aika yllättävää, että Vakiopaine myydään täyteen vielä näinkin pitkällä joulukuuta. Tarinan opetus olkoon siis, että liput kannattaa hommata ajoissa.

Luukku 13: Puoli päivää laulamista

Torstaina heräsin vähän turhan aikaisin. Luin kirjallisuuslehti Parnassoa ja luuhasin netissä, ja kun ei ollut kiire mihinkään, menin takaisin nukkumaan kuitatakseni univelkoja. Myöhempi herääminen ei sujunutkaan sitten niin helposti. Ystävä H. pyysi lounasseuraksi, mutta koska en olisi ehtinyt ajoissa ruokalaan, päätin syödä kotona.

Iltapäivällä reitti oli selvä: tietenkin kirjastolle. Siellä H. jo odottikin. Tapasin myös erään kasvatustieteen opettajistani ja kiitin häntä kirjeestä (kirjoittelemme toisillemme silloin tällöin). Vietimme pari tuntia H.:n, R.:n ja E.:n jutellen muun muassa nimistä. Olisi esimerkiksi kiinnostanut tietää, kuinka monta eri sukunimeä Suomessa on käytössä, mutta edes Väestörekisterikeskus ei tiennyt sitä.

Kortepohjan kirkon, hmm, jännä valoristi.

Illalla oli Kortepohjan kirkossa oikein mukava ja lämminhenkinen Kauneimmat joululaulut -tilaisuus. Menin sinne lauluyhtyeeni Heikon asteen jäsenten R.:n ja E.:n kanssa, ja mukana oli myös päivällinen E. (Näitten nimikirjainten käytössä ei ole kyllä mitään järkeä.) Oli siellä muitakin tuttuja ja muutenkin paljon väkeä. Joululauluja oli laulamassa ja laulattamassa paikallinen Lähde!-kuoro, jossa laulaa pari entistä bändiläistäni E. ja E. Kuorossa oli myös eräs kiinalaispoika, joka oli Kylän pikkujouluissa (eli Kortepohjan kuusijuhlassa) tullut juttelemaan minulle suomeksi. Oli hauska tavata hänet uudestaan. Ystäväni R. halusi, että esittelen heidät toisilleen, koska R. puhuu kiinaa, ja heille kehkeytyikin kiva juttutuokio. Myös itse kirkko oli sangen viihtyisä, ja innostuin ajatuksesta osallistua useamminkin seurakunnan laulutilaisuuksiin.

Puolentoista tunnin yhteislaulannan jälkeen pidimme Heikon asteen laulutreenit Kortepohjan pianohuoneessa N-talon alakerrassa. Harjoittelimme joululauluja liukuhihnameiningillä, koska halusimme saada yksillä harjoituksilla valmista settiä seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksenamme on maanantai-iltana mennä laulamaan joululauluja Kompassille kaupungin keskustaan ja ilahduttaa ihmisiä. Saimmekin treenattua ja sovitettua biisejä varsin reippaaseen tahtiin. Harjoittelimme myös ensimmäisenä opiskeluvuonnani (2007) sovittamani potpurin Kauheimmat joululaulut, jota on eri kokoonpanoin laulettu siitä lähtien joka joulu. Nuottipaperi on 2-3 metriä pitkä, ja sovituksessa on osia vajaasta paristakymmenestä joululaulusta. Biisien järjestys potpurissa on niin syöpynyt päähän, että yksittäisiä lauluja laulaessa tulee vaistomaisesti jatkettua niitä potpurissa olevilla...

Luukku 9: Sunnuntaina onnistut aina

"Onpa ihanaa käyttää yhdessä koko ilta hommaan, jonka voisi tehdä yksin paljon nopeamminkin." No niinpä, todellakin!

Päivän paras osuus oli selvästi melkein koko päivä, kun ystävä H. tuli kanssani puimaan Suuren graduseminaarin abstrakteja ja suunnittelemaan puheenvuoroja. Toki puhuttiin paljon muustakin.

Päätimme sunnuntain kunniaksi röllöillä ja kävimme tilaamassa avopiirakat kortepohjalaisesta pizzeriasta. Ilmeisesti muutkin opiskelijalähettiläät olivat samoissa puuhissa, koska jo matkalla törmäsin kollegaan, naapuriini Derekiin (one of the international student ambassadors), ja pizzeriassa Villeen. Kiinni jäitte, häiskät!

Kuinka pukeutua Suureen graduseminaariin?

Tämän hetken suurimpia ongelmia ovat
a) kuudennen ulottuvuuden hahmottaminen (kun en tajua viidettäkään)
b) kaiken maailman puheitten ketjuttuminen ja-konjunktioin
c) vaatevalinta Suureen graduseminaariin.

Oheisessa kuvassa on eräs suuresti arvostamani esiintyjä (nukketeatterinjohtaja, runonlausuja ja laulaja). Tiedän, että puhujan tai muun esiintyjän kannattaa valita vaatteensa ja asusteet siten, että kuulijoilla riittää myös katsottavaa. Olisi kiva tarjota jotain kaikille aisteille. Suosikkipukuihini kuuluva punavihreä narripuku ei ehkä käy tähän akateemiseen tilaisuuteen, mutta jotain jännää olisi keksittävä. Aagh. Onneksi on vappulasit ja pyöreä nenä omasta takaa.

Luukku 7: Assosiaatioita. Dissosiaatioita.

Selostaminen. Nominit. Mahdollinen. Lukija. Ymmärrys?

Perjantai. Päivä. Asioita. Fennicum. Ovi. Lukko. Koputus. Koputuksia. Hätäännys. Joku. Kopiokone. Ovi. Avaaminen. Helpotus. Suuren graduseminaarin abstraktikirja. Hakeminen. Onnistuminen. Huokaus.

Kirjasto. Café Libri. Opiskelijalähettiläitä: Aapo, Jussi O., Jarkko. Tapaaminen. Suunnittelu. Keskiviikko. Jyväskylän lyseo. Vierailukäynti. Ennakkohauskuus!

Heilahdus. Epätarkkuus. Rattoisuus!

Koti. Siivoaminen. Leipominen. Kasvis-fetapiirakka. Joulutorttutaikina. Jää. Sulamattomuus. Luumuhillo. Vähäisyys. Ovikellon sointi. Ystävä O., Pätkis-suklaakakku. Ystävä E., teetä. Illanistujaiset. Tuparit? Teekukka. Avautuminen. "Elitistinen, samettinen maku." Kukka? Merisiili? Cthulhu? Hauskaa. Sähkökynttelikkö. Kynttilänvalo.

Leikki: värien sanominen. Rytmi. Koputtaminen. Lusikka. Sininen, punainen, keltainen, vihreä. Oranssi. Hep! Valkea. Voitto! Assosiaatioleikki. Kaasunaamari, Mehukatti, Mannerheim. Repeäminen. Nauru. Dissosiaatioleikki. Vaikea! Mukavuus. Rattoisuus. Kadenssit, intervallit, säveltapailu. Taikinat. Onnellisuus. Kiehuva teevesi. Santsikupin santsikuppi. Narvan marssi.

Keskustelut. Salaisuudet. Riemukkuus. Kesätyöt. Pohtiminen. Google. Rekka-autojen kuvia? Stalkkaaminen. Nils Holgersson. Tarinat. Puoliyö. Todellisuus. Ystävyys. Rakkaus. Dramaattisuus. Ajankulku. Yö. Naurunremakat. Yllättävät uutiset. Kello kaksi?! Hekotus. Seuraavat kestit? Sopimus. Seuraavat kestit.

Luukku 2: Suunnitelmia ja Taunoja

Tämä on ollut niin tyypillinen sunnuntai, ettei paremmasta väliä. En ole suonut montaakaan ajatusta opiskeluille (vaikka ehkä olisi kannattanut), vaan ennemminkin olen keskittynyt sosiaaliseen kanssakäymiseen ja jouluiluun. Ehkäpä jo joulukuun toisena päivänä kehtaa klikata tietokoneelta joululaulukansion auki.

Nuket saivat kotinsa murrekorttilaatikoista.

Tuli nukuttua aika pitkään (sunnuntaina se ylellisyys suotakoon), leivoin brunssiksi teeleipiä ja käytin päivän valoisan ajan siihen, mihin se kannattaa käyttää, eli sanomalehtien lukemiseen luonnonvalossa. Sitten jatkoin edellispäiväisen todos-listan lyhentämistä hirveässä suoritusvimmassa. Harkitsin myös joulumessuilla ja levymessuilla käymistä, mutta päätin jättää ne väliin, koska olisin kuitenkin sortunut hankkimaan joululahjoja lähinnä itselleni. :0D

Päivän tärkeimpiä toimia oli lämpimimpien talvivaatteitten etsiminen. Lähipäivinä pukeutuminen saattaa olla haastavaa, koska kaltaiseni jalankulkija tarvitsee ulkona paljon vaatetta, mutta sisätiloissa kuten kirjastolla ja Fennicumilla on aika lämmintä. Pitänee harrastaa kerrospukeutumista.

Testasin ulkovaatetuksen riittävyyden käymällä pitkällä lenkillä upeassa talvisäässä. Samalla suunnittelimme ystävättäreni kanssa tulevia yhteisiä 50-vuotisjuhliamme. Meillä on ollut tapana viettää yhteisiä synttäreitä, koska meillä on ikäeroa tasan viikko. Toiseksi juhlamme ovat tavanneet olla aikamoisen massiivisia. Tällä kertaa olemme kuitenkin ylittämässä kaikki tähänastisetkin suuruudenhullutukset... Opiskelijana on näppärää järjestää yhteiset juhlat ystävän tai useamman kanssa, koska kaveripiiri on pitkälti sama ja sopivilta osin erilainen. Samalla saa maksimoitua paikalle pääsevien vieraitten määrän, sillä näin tapahtuvaisessa kaupungissa on välillä oikeasti vaikea valita, mihin kekkereihin osallistuisi päivän aikana.

Päivässä oli myös ripaus mysteeriä, kun postilokerosta löytyi kummipojalta tullut kirje, joka ei ollut lokerossa vielä perjantaina (jolloin kuvittelen päiväpostia viimeksi jaetun) eikä myöskään eilen. Nyt ihmettelen, oliko kirje oikeasta osoitteesta huolimatta jaettu ensin väärään osoitteeseen. Kuulemani huhun mukaan Kortepohjan ylioppilaskylä on Suomen toiseksi vaikein paikka jakaa postia (vaikein on kuulemma Otaniemen teekkarikylä). Opiskelijoitten osoitteet muuttuvat usein, ja nyt kun kyläkin on muuttunut paljon vähän ajan sisällä, ei liene ihme, että postit risteilevät ties missä. No, onneksi tämä söpö kirje tuli perille.

Taunot ja elukat.

Oikean paikkansa löysivät vihdoin myös käsi- ja sorminukkeni. Nyt Taunot (kuvassa ylhäältä alas Kauno, Mauno, Rauno, Hubert, Esko ja Tauno) ja elukat (Kala, foliohattuinen Kana, Erkki Tökker Hiironen ja 10 sorminukke-eläintä) asuvat hienoissa arkistolaatikoissa. Arkistolaatikot palvelivat edellisessä elämässään suomen kielen laitoksella Fennicumissa murteenkeruukorttien säilytyspaikkoina. Nämä hienot retrolaatikot olivat siis täynnä käsinkirjoitettuja aakkostettuja ja numeroituja kortteja, joihin opiskelijat olivat keränneet näytteitä eri murteitten sanoista ja niitten esiintymispaikoista. Jostain kumman syystä näistä aarteista päätettiin luopua, ja opiskelijat saivat rohmuta laatikoita (ja murrekortteja!) niin paljon kuin halusivat.

Missähän sitä kannattaisi asua? (Kotona Kortepohjassa, osa 2)

Kortepohjan yo-kylän taloja alkukesän iltana.

Tällä kertaa aion mennä vähän asioitten edelle. Nimittäin opiskelupaikan vastaanottamiseen ja siihen liittyviin toimiin.

Nimitän opiskelija-asuntoja usein kämpiksi. Nimityksen tarkoitus ei ole olla halventava, vaan sen on määrä erottaa opiskelijan koti ns. koti-kodista eli siitä kodista, mistä opiskelemaan muutetaan. On jännää tarkkailla, missä vaiheessa kukin alkaa kutsua opiskelija-asuntoaan kodiksi. Itselläni siihen meni pari vuotta.

Milloin kämppää pitäisi ruveta etsimään?
Kun saatte paksut kirjeet ja tervetulotoivotuksen ilmoittautua opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon, kämpän metsästys voi alkaa. Tietenkään kukaan ei kiellä etsimästä asuntoa jo ennen opiskelupaikan hyväksymistä, mutta oletan, että olette hakeneet useaan paikkaan, ja kun hyväksymiskirjeitä alkaa tulla heinä-elokuussa, vähän katselette ja pohdiskelette, mihin nyt sitten menisitte. No Jyväskylään tietysti. ;0)

Mistä tai keneltä kämpän saa?
Jyväskylässä edullisia ja käteviä opiskelija-asuntoja tarjoavat

• Kortepohjan ylioppilaskylä 
• Asunto Oy Jyväskylän Jyy-Asunnot eli tuttavallisemmin Vehkakuja 
• Keski-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö KOAS.

DDR eli yo-kylän MNOP-talot koillisesta kuvattuna.

Kaikissa näissä vuokrahintaan sisältyvät asuminen, vesi, sähkö, internet (nopea sellainen!), pesutupien käyttömahdollisuus ja huoltopalvelut. Edulliseen hintaan saa siis aika kompaktin setin asioita, ja ympärillä asuu muita opiskelijoita. Siksi nämä asunnot käsitetään (tai Kela käsittää ne) asuntoloiksi.

Muita lukaaleja löytyy Jyyn eli ylioppilaskunnan asuntopalstalta. Niistä enemmistö on yksityisiä asunnontarjoajia, jotka laskuttavat vedestä, sähköstä ja netistä kukin omalla tavallaan. Nämä kustannukset kannattaa ottaa hyvin selville, kun laskeskelee, mihin kannattaa muuttaa.

Yo-kylän uusi F-talo, jossa asuu moni kaverini.

Kuka voi asua opiskelijakämpässä?
Opiskelija-asuntoja vuokrataan vain opiskelijoille. Siispä Kortepohjan yo-kylän ja KOASin kämppiä voi hakea vasta sitten, kun korkeakoulun hyväksymiskirje on saapunut. Kirjeestä pitää toimittaa kopio asuntohakemuksen yhteydessä. Vanhoiltakin opiskelijoita tarkistetaan heidän opiskelijastatuksensa.

Pariskunnista yleensä vähintään toisen osapuolen pitää olla opiskelija, jotta opiskelija-asuntoon pääsee.
Perheille löytyy sopivia opiskelija-asuntoja. Erityistä asunnontarvetta voi myös perustella lasten huollolla tai tapaamisoikeudella.
Lemmikkejä saa pitää useimmissa kämpissä, mutta esimerkiksi Kortepohjan yo-kylän Q-talossa (allergiatalossa) eläinten pito on kielletty. Soluasunnoissa lemmikin pitoon tarvitaan kaikkien asukkaitten suostumus.

Paljonko kämpät suunnilleen maksavat?
Annan pari esimerkkiä Kortepohjan yo-kylästä.

• Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonnani R-talossa neljän hengen solun pienimmässä huoneessa (11 m², mutta vastattavaa koko asunnosta 18,45 m²), vuokrani oli 181 € kuussa. Kela tukee asumista 80 prosentilla 252 euroon saakka, joten käytännössä maksoin huoneestani vain 36,20 € kuussa. Oli varaa ostella paljon soittimia!
• Ekan vuoden keväällä pääsin muuttamaan saman asunnon sisällä isompaan huoneeseen, kun yksi kämppiksistä muutti pois. Tämä isompi huone oli kooltaan 17 m², ja erityisen kivaksi huoneen teki oma ulko-ovi, mistä bändikamppeitten roudaaminen ja vieraitten vastaanotto oli helppoa. Vuokra oli 246 €, mistä maksoin itse 49,20 € kuussa. Halpaa kuin mikä, vai mitä?
• Kahden vuoden soluasumisen jälkeen halusin päästä yksiöön, mutta en mihin tahansa, vaan sellaiseen, missä on kunnon keittiö. (Siksi jouduinkin odottamaan niin "kauan".) Pääsin K-taloon kylän suurimpaan yksiöön (41 m²), joka sijaitsee maatasossa ja jossa on iso terassi. Vuokra oli aluksi 433, sittemmin 450 €, mistä pitikin maksaa itse jopa 248,40 € kuussa. Ihmekään, että töitä piti tehdä aika paljon, ja silti rahat tuntuivat valuvan pelkkään vuokraan. Kämppä oli kuitenkin niin ihanteellinen, että asuin siinä kolme vuotta.
• Nyt olen muuttanut upouuteen J-taloon, jossa asun parvekkeettomassa (28 m²) yksiössä. Vuokrani on 364 €, mistä pulitan itse 162,40 €.

  

  Uusi J-talo, kotini!

Kaikissa kämpissä on tietysti hyvät ja huonot puolensa, mutta luulen arvostavani eniten tätä nykyistä apartementtiani. Yo-kylä on sijainniltaan ja hengeltään mahtava. Täällä kylässä on suuri valikoima hyödyllisiä palveluja, joita hehkutin jo aiemmassa kirjoituksessani.

Entä, jos asuntoa ei löydy, ennen kuin opiskelu alkaa?
Ensimmäisenä tulisi ehkä mieleen majoittua hotelliin. Se on kuitenkin tosi kallista. Jos Jyväskylässä ei asu sukulaisia tai ystäviä, joitten luona voisi punkata pari yötä, yo-kylästä löytyy apu. Ylioppilaskunta järjestää tilapäismajoitusta, joka ei välttämättä ole kovin viihtyisää tai mukavaa, mutta kelpaa kyllä paremman puutteessa. Retkeilyolosuhteinen majoitus maksaa 5 € yöltä.

Syksyisin asuntomarkkinoilla on kauhea ruuhka. Siksi kämppää kannattaa ryhtyä etsimään ajoissa.

Laiska töitään ja sijaistoimintojaan luettelee

Joskus työnteko tökkii ja pahasti. Nyt, kun vauhdikas opetusharjoitteluvuosi on siinä vaiheessa, että kaikkea opittua pitäisi reflektoida portfolioon (ts. kirjallistaa), kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin kirjoittaminen.

[Ja nyt te vääräleuat siellä! Blogiin kirjoittaminen on ihan erilaista kirjoittamista kuin muu kirjoittaminen! :0D Tarkistakaa vaikka pian ilmestyvästä ensimmäisestä virallisesta julkaisustani, Hämäläinen & Paldanius 2012a.]

Opiskeluihin liittyviin kirjoitustöihin tarttumista häiritsevät seuraavat tekijät:

1. Opeportfolion kirjoittaminen eli kaiken opitun kokoaminen ei riitä. Olin suunnitellut kokoavani opettajan työkalupakin oikeaan työkalupakkiin, mutta koko kaupungista ei tahdo löytyä sellaista kuin olisi halunnut. En siis voi aloittaa kirjoittamista, kun minulla ei ole astiaa, johon kirjoitukseni ja muun sisällön ymppäisin.
2. Laajan opeportfolion lisäksi olen (myöhässä) kirjoittamassa esseetä karjalan kielen kurssille. Vaikka aihe kiinnostaa minua enemmän kuin melkein mikään muu, on kauhean vaikeaa saada motivoitua itsensä pysymään tietokoneen ääressä. Uppoudun toistuvasti innostaviin lähdekirjoihini ja Karjalaa käsitteleville nettisivuille. Huomaan, etten taaskaan ole kirjoittamassa esseetä vaan kai jotain väitöskirjan laajuista juttua... On kiva huomata itsessään tutkijamaista otetta, mutta aikatauluissa olisi myös hyvä pysyä. Kun kerran pitää kirjoittaa essee, miksei sitä voi kirjoittaa?
3. Karjala-aihe suuntaa mielenkiintoni kaikkeen kiinnostavampaan. Huomasin juuri käyttäneeni puolisen tuntia opetellakseni laulamaan Karjalan tasavallan valtiohymnin venäjäksi. (Melodia on osittain sama kuin kansansävelmässä Karjalan kunnailla.) Varmasti tärkeä taito, mutta nyt hei nainen, keskity!
4. Ajattelin, että keskittymistä voisi auttaa se, että listaisin kalenteriin kaikki tehtävät työt. Tykkään listata asioita ja viivata suoritetut hommat yli. Nyt kokeilen uutta metodia: en aio viivata hommia yli, vaan piirrän tehtävien perään laatikoita, jotka saan rastittaa, kun olen tehnyt tietyn osasuorituksen laajemmasta puuhasta. Tulos: tämän viikon 25 laatikosta olen tähän mennessä rastittanut 2. Huima tahti.
5. Tietokoneen ääressä istumisen ja kirjoittamisen lisäksi pitäisi jo alkaa siivota lukaalia ja pakata tavaroita muuttoa varten. Ai miksi? Olen päättämässä kolmen vuoden suuryksiöasumiseni Kortepohjan K-talossa ja muutan ennen vappua juuri valmistuvaan J-taloon. Huippua päästä upouuteen taloon! Uusi yksiöni tulee olemaan nykyistä (41 m²) pienempi, mutta tuleepahan ainakin vähennettyä tavaraa. Jännääjännääjännää! Odotan uutta ympäristöäni innokkaasti.

K-talon keittiötä tulee ikävä, muuttosotkua (2009) ei.

Hahaa! Syntyyhän tätä tekstiä. Nyt samalla vauhdilla esseen kimppuun. Jos olen oikein ahkera, voin palkita itseni menemällä illalla Kvatin musikaaliseen hengailuiltaan Lillukkaan hengailemaan ja kuuntelemaan Kylän omaa Korteforte-kuoroa.

Normaalin viikon torstai

Normaali viikko ei sittenkään ollut täysin normaali. Yleensä torstaisin on paljon luentoja tai muuta opiskelua, ja monet kokoukset ja tilaisuudet osuvat myös usein siksi päiväksi. Humanistiopiskelijoilla ruuhkapäivät ovat kokemukseni mukaan tiistai ja torstai. Maanantaisin ja perjantaisin ei tavallisesti ole paljon opetusta tai muuta läsnäoloa vaativaa. Muistan myös, että pari vuotta sitten muutamien opiskelukavereitten lukujärjestyksessä oli vain kaksi päivää: maanantai ja tiistai. Heidän viikonloppunsa alkoi siis jo tiistai-iltana.

Torstain ohjelma olisi oikeasti alkanut jo klo 8.15 opeopintoihin liittyvällä luennolla. Päätin kuitenkin jättää luennon väliin, koska tiesin sillä annettavan toimintaohjeita tulevia monikulttuurisuusteemapäiviä varten. Olen toisessa ryhmässä järjestämässä mediakasvatusaiheisia teemapäiviä, joten rohkenin aamulla jatkaa nukkumista. (Nyt alkukeväästä me opeopiskelijat suunnittelemme ja toteutamme Norssin 7.- ja 8.-luokkalaisille teemapäivät, joitten aikana opetamme aiheistamme kaiken mahdollisen. Tai sen, mitä kahdessa päivässä nyt ehtii.)

• Klo 10.00 heräsin lankapuhelimen soittoon. Kyllä, luit oikein. Meillä Kortepohjassa on vielä enimmäkseen toimiva sisäpuhelinverkko. Voimme soitella ilmaiseksi niille kyläläisille naapureille, joitten puhelimet toimivat vielä. Naapurihan siellä langan päässä nytkin oli. Asia koski sitä, voisiko hän käydä heittämässä postilaatikkooni kuuttipehmolelun. Totta kai.
• Klo 11.30 lähdin yliopistoa kohti. Matka-aikaa piti varata riittävästi, koska päivän ainoa tilaisuus oli Mattilanniemessä. Lunta pyrytti aika runsaasti, ja päätin huvikseni seikkailla outoja reittejä.
• Klo 12.00 sain panna jalkaa toisen eteen rivakasti, jotta ehtisin perille ajoissa. Pitikin valita pitempi reitti!
• Klo 12.07 saavuin Mattilanniemeen ja jäin juttelemaan kavereitteni kanssa, jotka jakoivat vaalimainoksia MaA:n edessä eivätkä kommentoineet ulkonäköäni mitenkään.
• Klo 12.13 löysin oikean luokkahuoneen, jätin tavarani sinne ja kipitin vielä naistenhuoneeseen kuivaamaan silmälasini. Peilistä katsoi takaisin aika hurjan näköinen tyyppi. Lumisade oli nimittäin sotkenut ripsivärini niin, että se oli valunut pitkin poskia, ja silmänaluseni olivat aivan mustat. No, nytpä selvisi syy siihen, miksi käytävällä kaikki tuntuivat katsovan minua oudosti. :0D Kiitti vain, kaverit, kun huomautitte! :0D Onneksi en ollut menossa opettamaan.
• Klo 12.15 palasin siistiytyneenä luokkaan. Opeopiskelijoitten sekaryhmämme kanssa pohdimme aiheita, joita haluamme käsitellä mediakasvatuspäivinämme. Kiinnostavia aiheita kertyi vaikka kuinka. Tapaaminen oli varsin tehokas ja itseohjautuva, koska olimme keskenämme (siis ilman ketään ohjaajaa).
• Klo 13.45 suuntasin kotimatkalle. Kortepohjassa haukkasin välipalaa, siistiydyin ja koetin orientoitua asiakaspalvelutehtäviin.
• Klo 15.00 avasin Kortepohjan kyläsihteerin toimiston ja kävin toimeeni kyläsihteerin sijaisena. Olen ollut hommassa aiemminkin, ja minusta se on aina todella mukavaa. Pidän ihmisten auttamisesta ja ongelmanratkaisusta. Aina on mukava tavata kyläläisiä, ja kyläsihteerin toimistolla pääsee tapaamaan paljon vaihto-opiskelijoita, joita torstainakin kävi enemmistö. Tulipa taas kerrattua englanninkielistä asumissanastoa ja keskustelukohteliaisuuksia. Kauha on muuten ladle.



Kyläsihteeriltä saa lainata mm. kattiloita ja peittoja.

• Klo 17.00 toimisto sulkeutui ja työpäiväni päättyi. Menin palauttamaan toimiston avaimen kyläsihteerille ja sain kutsun jäädä kyläilemään. Toki!

Myöhemmin olisin vielä voinut lähteä Jyväsjärven toiselle puolelle Kuokkalaan kaverin asunnon jättäjäiskemuihin, mutta koska olin viihtynyt toisessa kyläpaikassa jo aika pitkään ja koska perjantain oppitunnille piti vielä valmistella materiaalia, pysyttelin kotosalla. Kehittelin käsinukeilla minidraaman, jonka avulla tarvittaessa havainnollistaisin oppilaille, mitä eroa on kirjailijalla ja kertojalla sekä tyylillä ja kerronnalla.

Huom.! En käynyt kirjastolla koko päivänä! :0)

Syksyn muotivinkit opiskelijoille

Ensiksi: Tervetuloa, kaikki uudet opiskelijat! Tervetuloa takaisin, kaikki vanhat opiskelijat! Welcome to Finland, exchange students! Welcome back, ei kun tervetuloa takaisin, te vaihdossa olleet opiskelijat!

Tervetulotoivotukset voivat kertautuessaan ruveta ärsyttämään, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihminen voi koskaan tuntea itseään liian tervetulleeksi. Haluan, että Jyväskylä, yliopisto, ylioppilaskunta ja etenkin lempilapseni Kortepohjan ylioppilaskylä tarjoavat uusille opiskelijoilleen mitä parhaimman ja lämpimimmän alun.

Oma koulunkäyntini* alkoi viime viikolla syyskuun ensimmäisenä päivänä. (Tosin eipä opiskeluni keskeytynytkään koko kesänä, koska opiskelin ahkerasti enkä varsinaisesti viettänyt lainkaan lomaa.) Syyskuun 1. oli kuitenkin se päivä, jona opetusharjoitteluvuoteni alkoi vauhdikkaasti. Kerron opetusharjoitteluista varmasti lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

* Kuten yliopistomme rehtori Aino Sallinen tänäänkin muistutti "Miten opin ja opetan" -luennon johdannossa, yliopisto ei ole koulu eikä myöskään kirjeopisto. Me opiskelijat saatamme viitata yliopistoon harhaanjohtavasti aiempien opinahjojemme yleisnimellä, mutta totuus on, että universitas magistorum et scholarium (lat. 'opettajien ja oppilaiden muodostama yhteys') on paljon enemmän kuin yksisuuntaista tietoa jakava koulu. Yliopistossa me kaikki opetamme toisiamme.

Tähän kirjoitukseen kokoan muodikkaita vinkkejä opiskelusyksyn aloittamiseen sekä uusille että vanhoille opiskelijoille. Vinkkini ovat muotia siksi, että ne ovat ajankohtaisia ja saattavat tulla vastaan muuallakin. Jos Sinulle tulee mieleen lisää hyödyllisiä vinkkejä, jaa ne ihmeessä muillekin kommentoimalla!



Viisi vinkkiä uusille opiskelijoille eli fukseille eli ensioille (suomenopiskelijat)

Kysyvä ei tieltä eksy.

1. Kysele paljon.
Uutta tietoa tulee varmasti ovista ja ikkunoista. Kaikkea ei voi muistaa kerralla, eikä tarvitsekaan. Jos et esimerkiksi tiedä, millä linikalla pääsee mihinkin, lähistöllä saattaa olla joku, jolta voi kysyä. Sinua auttavat tuutorit, opettajat, kurssikaverit, naapurit, yliopiston henkilökunta ja me kaikki muut opiskelijat. Kaikki ovat joskus olleet ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tietävät, kuinka jännittävää saattaa olla muuttaa uuteen kaupunkiin uusien ihmisten keskelle. Useimmat ihmiset ovat hyväntahtoisia ja auttavat mielellään. Kun kysyt, saat tarvitsemasi tiedon, ja vastaajallekin saattaa tulla todella hyvä mieli.

2. Kokeile uutta ja kiinnostavaa.
Järjestömessuilta olet saattanut löytää toinen toistaan kiinnostavampia harrastusmahdollisuuksia ja innostavia yhteisöjä. Yliopistoliikunnan tunnit ja kurssit vaikuttavat hirmuisen jänniltä, ja Jyväskylän kaupungillakin on vaikka millaista ohjelmaa. Fukseja kyyditään paikasta toiseen, ja uusien kavereitten kanssa olisi kiva viettää aikaa vaikka vuorokauden ympäri. Siispä anna mennä! Etsi siisteimmät aktiviteetit ja huipuimmat ihmiset. Anna kaikelle uudelle mahdollisuus. Hanki tuttavia ja ystävysty.

3. Tutustu yliopiston tarjontaan.
Vaikka vapaa-ajan toimintaa voisi harrastaa aamusta iltaan, muista, että opiskelijan työ on opiskella. Keskiarvojen mukaan olisi hyvä käyttää opiskeluun 135 tuntia kuukaudessa eli noin 6-7 tuntia päivässä. Varaa aikaa opiskeluun ja tutustu yliopiston kurssitarjontaan hyvissä ajoin. Mieti, mitä kaikkea haluaisit oppia, ja kuinka voisit saavuttaa tavoitteesi. Haluatko esimerkiksi opiskella vieraita kieliä tai opiskella ylimääräisen sivuaineen? Selvä, aloita sitten ajoissa. Opiskeluaika vierähtää kuin huomaamatta.

4. Muista syödä.
Aivot kuluttavat paljon energiaa, jatkuvasti liikkuvista jaloista puhumattakaan. Jaksaaksesi opiskella ja kierrellä uusia kotikulmiasi sinun täytyy syödä ja juoda riittävästi. Opiskelijaravintoloista saat edullista ja ravitsevaa ruokaa ja kahviloista välipalaa. Luennoillakin voi siemailla kahvia tai mutustaa aamupalaa, jos ne jäisivät muuten nauttimatta.

5. Lepää riittävästi.
Uusi elämäntilanne, muutto, outo ympäristö, uudet ihmiset, jatkuva tietotulva, sosiaalisuus ja edestakaisin ramppaaminen väsyttävät. Oikeasti. Mene ajoissa nukkumaan, kun voit, ja nuku pitkään, jos voit. Hyvin levänneenä jaksat paremmin kohti uusia seikkailuja.


Viisi vinkkiä vanhoille opiskelijoille

Käsinukke Tauno oppii parhaiten liikkumalla.

1. Löydä tapasi oppia.
Jos et ole vielä pohtinut, kuinka opit parhaiten, nyt voisi olla aika miettiä sitä. Olet varmaan kuullut riittävästi teoriaa visuaalisista, auditiivisista ja kinesteettisistä oppijoista. Oletko jokin niistä? Millä tavoin olet saavuttanut parhaat oppimistuloksesi, miten keksit nerokkaimmat ideasi ja kuinka menestyt tenteissä? Selvä, jatka samaan malliin. Tiedostamalla toimivimmat opiskelutyylisi opit nopeammin ja enemmän – ja voit käyttää aikaasi muuhunkin.

2. Älä turhaan tuskaile kandisi tai gradusi kanssa.
Kandi ja gradu ovat harjoitustöitä. Jos aiot tutkijaksi, voit myöhemmin tutkia kaikkea niin syventyneesti kuin tahdot. Jos et aio tutkijaksi, älä ihmettele, vaan tee harjoitustyösi. Voit käyttää opiskeluaikaasi moneen muuhunkin asiaan kuin tietokoneen gradutiedoston tuijottamiseen. Jos et keksi aihetta, kysy kavereilta tai siltä älykkään näköiseltä tytöltä kirjaston kahvilassa (se olen minä). Joku varmasti keksii hyvän. Ei gradu ole mikään elämää suurempi juttu, jos et itse siitä sellaista tee.

3. Tee työt työpaikalla.
Jos töitten tuominen kotiin ahdistaa, jätä ne työpaikalle. Yliopisto on meidän opiskelijoitten työpaikka. Voimme puurtaa esimerkiksi kirjastossa, lukusaleissa, työtiloissa, atk-luokissa, luentosaleissa, kahviloissa ja vaikka ulkona nurmikolla ja puistonpenkillä. Jos kotitehtävien tekeminen unohtuu helposti, pyydä kurssikaverit luennon jälkeen kahville, ja tehkää läksyt yhdessä. Samalla saatte nauttia hedelmällisistä keskusteluista. Jos et tule lukeneeksi tenttikirjoja kotona, lue ne kirjastolla. Sulkemisajan lähestyminen panee kummasti vauhtia pänttäämiseen. Kotona voit sitten keskittyä kaikkeen muuhun.

4. Tutustu myös uusiin ihmisiin.
Vaikka vanhat ystäväsi ovat maailman ihanimpia ihmisiä, ei ole pahitteeksi tutustua silloin tällöin myös uusiin tyyppeihin. Jos ajattelee työelämävalmiuksia, he saattavat olla tulevaisuudessa pomojasi tai alaisiasi, ja jos miettii vain opiskeluaikaa, on kai hauskaa kuulla uusia juttuja uusilta ihmisiltä. On hyvin yleistä, että ystävät valmistuvat ennen sinua, joten jos et halua viettää viimeisiä opiskeluvuosiasi yksin, ole pysy avoimena ja sosiaalisena.

5. Nauti opiskelijaelämästä, kun vielä voit.
Samat kuin fukseille: kysele paljon, kokeile uutta ja kiinnostavaa, tutustu yliopiston tarjontaan, muista syödä ja lepää riittävästi. Tiedät kyllä jo, kuinka nämä jutut toimivat. :0)

Mitä parhainta syksyä kaikille!

Kotona Kortepohjassa, osa 1

D-, S- ja R-talot.

Opiskelijalähettiläskollegani Sara on kirjoittanut blogiinsa kivan kirjoituksen asumisesta DDR:ssä. Hän ei kuitenkaan ole asustanut Itä-Saksassa vaan ihan kotoisasti Kortepohjan ylioppilaskylässä. Kylän suurinta talokompleksia kutsutaan leikillisesti DDR:ksi, koska neljän talon (M, N, O ja P) muodostaman kolossin laatikkomaisuus ja harmaus tuo voi tuoda mieleen vanhan sosialistiarkkitehtuurin. Jos kurkkaat Saran blogin hienoja kuvia, ymmärtänet, mistä kutsumanimi johtuu.

Kävin kertomassa Saran blogiin kommentiksi pienen muistelman viime vuoden vuoden lopulta. Olimme Kvatin eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan (jonka puheenjohtaja olin vielä silloin) kanssa keräämässä "elämisen ääniä" audiovisuaaliseen spektaakkeliin, jonka esitimme kylän pikkujoulujuhlassa ravintola Rentukassa.

Ounastelimme, että näitä elämisen ääniä löytyisi parhaiten juuri DDR:stä. Olimme ehkä kuulleet liikaa kertomuksia siitä, että MNOP-taloissa vietetään päättymättömiä kotibileitä, ja että muitakin ääniä koirien haukunnasta popcornin poksautteluun, veden läträämiseen ja lauluharjoituksiin olisi liiaksi saakka. Näitä ääniä olimme äänitteeseemme kaivanneet, ja reippaasti astelimme äänitysvehkeitten kanssa DDR:ään.

Toisin kävi. Ei ollut yksiäkään käytäväbileitä menossa, ei kuulunut koiran haukuntaa, eikä ollut mitään muutakaan kiinnostavaa hälinää. Aivan hiljaista ja rauhallista. Mikä pettymys.

Onneksi törmäsimme hississä erääseen vaihto-opiskelijaan, jonka olimme aiemmin syksyllä nähneet avaintenjakotalkoissa kitaralaukun kanssa. Kysyimme häneltä, onko hänellä vielä kitara, ja voisiko hän soittaa ja laulaa meille jotakin, jotta voisimme äänittää pätkän. Sehän sopi, ja poika haki kitaransa. Pidimme sitten omia käytäväbileitä muuten aivan hiljaisen M-talon yläkäytävässä ja äänitimme tarvitsemamme. Tilanne oli täysin älytön, absurdi ja valtavan hauska, kun mikrofoni kädessä jammailimme käytävässä ja rauhoittelimme ohikulkijoita. Tai siis oikeastaan vain yhtä naapuria, joka kurkisti asuntonsa ovesta ihmetellen, mitä kummaa käytävässä tapahtuu.

Kitaraa soittava vaihto-opiskelija kertoi äänityksen jälkeen, että lähes kaikki muut vaihtarit (joita M-talossa asuu paljon) olivat retkellä Lapissa, ja vain hän ja pari muuta olivat jääneet kylään. Siksi talo oli niin hiljainen ja vähäväkinen. Ja tietysti meidän piti juuri sinä päivänä saada nauhoitettua äänimaisemaa.

Päädyimme lopulta tuottamaan monet äänistä itse, koska emme päässeet niitten alkuperäislähteille. Valmiin nauhoitteen esitys pikkujoulujuhlassa oli oikea menestys. Tallenne löytyy linkin takaa. Kannattaa kuunnella! Mukana on myös viimevuotinen hittibiitti, paalutuskoneen junttaus! :0)

C:n ja D:n eteen tulee matalan talon tilalle korkeampi kerrostalo.

Kortepohja–suomi-pienoissanastoa

Kortepohjan ylioppilaskylä on noin 1 700 asukkaan asuinyhteisö Kortepohjassa, Laajavuoren ja Kortesuon välissä Taitoniekantiellä ja Emännäntiellä. Suurin osa asukkaista on opiskelijoita, mutta kylässä asuu myös opiskelijoitten perheenjäseniä ja lapsia sekä ns. normaaleja ihmisiä. Kylässä on monenlaisia taloja: yksiötalot A, B, C, D ja E; enimmäkseen soluasuntoja sisältävät M, N, O, P, Q (allergikoille tarkoitettu talo), R, S; perhetalot K ja L; kaikentyyppisiä asuntoja sisältävä upouusi F-talo; varastorakennus G; ja vuosina 2012 ja 2013 valmistuvat H- ja J-talot. Asuminen on halpaa ja Kelan tukemaa.

Aakkosjärjestyksen välistä puuttuva I-talo on Lillukka, vapaa-aika- ja juhlatila, jossa KVAT järjestää kokouksia ja kerhoja, ja jota voi vuokrata naurettavan halvalla omia juhlatilaisuuksia varten. Lillukan alakerrassa on bänditila, jossa voi vuorollaan käydä soittelemassa yksin tai bändin kanssa. N-talossa on lisäksi pianohuone, jossa voi myös tilutella asteikkoja naapureita häiritsemättä. Muita kylän hienouksia ovat muun muassa kaksi grillikatosta, jotka ovat kesäisin ahkerassa käytössä, pienen kirjaston sisältävä vapaa-aikatila Sopukka B-talossa sekä O-talon kuntosali.

Kortepohjassa kaikki on lähellä. Kylästä on noin 2 kilometrin matka Seminaarinmäen kampukselle. Kylän laidalla on pieni ostoskeskus lähikauppoineen ja kirpputoreineen. Vieressä ovat myös Kortepohjan kirkko ja kirjasto. Kivenheiton päässä ovat posti, Keski-Suomen suurin S-Market sekä erityisen mittavasta mallasjuomavalikoimastaan tunnettu K-Supermarket. Ja onpa aivan kylän keskellä legendaarinen ravintola Rentukka.

KVAT eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta on yhtä kuin kaikki kylän asukkaat. Kvat pitää huolen siitä, ettei kukaan jää tahtomattaan yksin tai ilman kivaa tekemistä. Asukkaiden iloksi Kvat järjestää erilaisia kerhoja, teemailtoja, hengailuiltoja, tapahtumia, Rentukka Rock -musiikkifestivaalia, kursseja, talkoita, muita tilaisuuksia ja tietenkin kokouksia, joissa kaikkea toimintaa suunnitellaan. Toimintaa koordinoivat ylioppilaskunnan työntekijä kyläsihteeri ja Kvatin puheenjohtaja. Kaikki toiminta on avointa ja yleensä myös ilmaista kaikille kyläläisille ja ylioppilaskunnan jäsenille. Kvatin toiminta sisältyy ylioppilaskylän vuokriin, joten kannattaa ottaa yhteisöllisestä puuhailusta ja ilmaisharrastuksista kaikki ilo irti! Kvat on myös tervehenkinen vaihtoehto juhlimiselle ja kosteammalle "juhlimiselle". Yhteisten puuhien äärestä löytää helposti uusia kavereita.

Kylän pikkujoulujuhla on yksi Kvatin perinteisistä tapahtumista ja loppuvuoden kohokohta. Aivan joulukuun alussa vietettävä juhla tapahtuu ravintola Rentukassa. Tarjolla on tavallisesti ollut ilmaista puuroa. Kvat kehittelee tilaisuuteen kaikenlaista pientä ja suurempaa ohjelmaa. Pikkujoulujuhlissa on nähty monia kuumia kyläläisbändejä, näytelmiä ja joulupukkien runsaslukuisuutta. Tästä eivät pikkujoulut parane.

Rentukka on 1970-luvulta lähtien toiminut legendaarinen opiskelijaravintola. Ylioppilaskunnan omistamassa ravintolassa on nykyisin ulkopuolinen yrittäjä, mutta sama opiskelijaläheinen meininki jatkuu. On hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja kiinnostavia esiintyjiä. Kvat järjestää monet tilaisuuksistaan Rentukassa.

Vaihto-opiskelija on tavallinen näky Kortepohjassa. Jyväskylän yliopistoon saapuu opiskelijoita joka puolelta maailmaa, ja monet vaihto-opiskelijoista asuvat kylässä. Halutessaan voi kansainvälistyä aivan kotikulmilla, koska Kvatin ja muun ylioppilaskunnan toiminnoissa voi helposti tutustua vaihtareihin. Toki heitä voi tavata muutenkin! Ei aikaakaan, kun huomaa tuntevansa kavereita joka mantereelta.

Paalutuskone oli erityisesti vuoden 2010 hitti. Kylään rakennetaan parhaillaan kahta uutta kerrostaloa entisten matalien talojen tilalle, ja loppuvuodesta 2010 tehtiin paalutuksia Taitoniekantien varressa. Paalutuskone junttasi pitkiä paaluja kohmeiseen maahan aamuvarhaisesta iltamyöhään. Talojen perustukset valmistuivat hyvin, ja samalla asukkaiden mieliin jäi lähtemättömästi tuttu biitti: TUM TUM TUM TUM TUM TUM TUM.

* * *
Kortepohjasta täytyy kirjoittaa vielä paljon lisää. Opiskelija-asunnon etsijöille kirjoitin asumisesta osan 2.