Asuminen kiinnostaa – ja kirjatentit ja trumpetin soitto

On hauska vakoilla blogin kävijätiedoista, millaisilla hakusanoilla tähän blogiin on päädytty. Koko blogin olemassaolon suosituimpia hakusanoja ovat seuraavat:

• kirjatentti
• kortepohja
• kirjastoissammekin.blogspot.com
• käkikello
• kirjastoissammekin
• kortepohjan ylioppilaskylä
• esitelmä ruotsiksi
• heli hämäläinen
• kortepohja ddr.

Nämä haut eivät sinänsä yllätä. Kortepohja asuinpaikkana selvästi kiinnostaa, samoin yliopiston ehkä aluksi pelottavatkin möröt kirjatentti ja akateemisen ruotsin esitelmä. Suomen kielen opiskeluun liittyvät hakusanat taas hajautuvat niin paljon, etteivät ne useinkaan pääse kipuamaan yleisimpien joukkoon. Onkohan fennistiikasta kiinnostuneilla liian laaja sanavarasto? ;)

Jos mietityttää, mahtuvatko kaikki
vaatteet Kortepohja-asunnonn kaappeihin...

... niin ainakin K-talon parin neliön (!) kokoiseen
vaatehuoneeseen tuntuivat mahtuvan.

Hakusanat vaihtelevat tietysti paljon kausittain. Alkukeväästä oli etsitty tietoa yliopistoon hakemisesta, toukokuussa pääsykokeista ja nyt kesemmällä opiskelija-asunnoista. Viime kuun suosikkihakuja ovat edellä mainittujen lisäksi olleet nämä:

• asuminen kortepohjassa
• jyväskylän ylioppilaskylä kuinka helppoa on saada asuntotarjous.

Mikäli nämä – tai mitkä tahansa muut – asiat pohdituttavat, niistä voi kysellä lisää vaikkapa kommentoimalla tätä blogikirjoitusta tai lähettämällä sähköpostia.

Jännittävimmät haut löytyvät yleensä viime päivien hauista, koska niihin listautuu usein myös yksittäisiä hakuja. Tästä blogista on näemmä pyritty löytämään lisätietoa seuraavistakin seikoista:

• etsitään ihastusta (ainakin yksi löysi jo omansa!)
• farmaseutin työ (siitä minä en varsinaisesti tiedä, mutta blogiin haastattelemani Sara kertoo kesätyöstään apteekissa)
• kortepohja trumpetin soitto (oi kyllä, kyllä! mieluiten kortepohjan ylioppilaskylän bänditilassa tai pianohuoneessa)
• miten lukea kirjatenttiin (siihen löytyy blogista useampiakin vinkkejä)
• miksi lukea kirjatenttiin (esim. jotta saisi tentin läpi ja kurssin suoritettua)
• miksi opiskelijalähettiläs on parempi kuin google (mainio kysymys, johon on vastauskin jo valmiina).

Opiskelijalähettiläs on parempi kuin Google myös siksi, että opiskelijalähettiläs ilahtuu, kun voi auttaa kysyjiä parhaitten kykyjensä mukaan. :) Siksi minäkin pyrin tarkkailemaan Google-haulle esitettyjä kysymyksiä ja vastaamaan niihin tässä blogissa, vaikka ette lähettäisi erillisiä kysymyksiä. Muistattehan, että mistä vain saa kysyä lisää! Yhteystietoni löytyvät mm. Mikä opiskelijalähettiläs? -välilehdeltä.

Jos olet esimerkiksi miettinyt, miltä The Beatles näyttäisi kaljuna, tässä vastaus.

Luukku 18: Englannin pikakurssi jatkuu

Tiistaina olin maanantain tapaan kyläsihteerin sijaisena. Toimistolla oli paljon vauhdikkaampi meininki, koska survival kitejä palautettiin edellispäivää enemmän, ja muitakin asiakkaita kävi runsaammin. Sain toden teolla harjoitella englannin puhumista, ja puhelimessakin piti yrittää solkata useaan otteeseen. Olen vähän arastellut englannin puhumista, koska en mielestäni osaa sitä mitenkään kovin hyvin (tai sitten kielitaitoinen akateeminen ympäristö hämää ja rimani on liian korkealla). Asiakaspalvelutilanteissa on kuitenkin pakko saada ymmärrettyä ja selitettyä asia, ja se vaikuttaa tehokkaalta treeniltä. Selviän englannillani oikein hyvin töissä, mutta arkielämän monivivahteisissa keskusteluissa en pysty ilmaisemaan itseäni niin hyvin kuin haluaisin. No, lisää harjoitusta vain.

Lahjaksi saamani suloinen lasilintu kopperoineen.

Tällaisissa lyhyissä sijaisuuksissa pääsee mukavasti kokeilemaan omia kykyjään ja rajojaan. Olen huomannut, että nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Olen oppinut neuvomaan ja selittämään asioita aika hyvin (mistä on varmasti hyötyä myös opettajan ammatissa – tai sitten taito on syy eikä seuraus). Lisäksi tykkään tarjota enemmän kuin mitä asiakas odottaa, oli se sitten apua, ystävällisyyttä tai vaikkapa tuotteita. Yksikin vaihto-opiskelijapoika poistui toimistolta melkein tippa linssissä ja vuolaasti kiitellen: "You've been extremely helpful!" (Tämä siksi, että muun muassa annoin hänelle kartan ja merkitsin siihen reitin, mitä pitkin hän pääsee Kortepohjasta keskustaan.) Työn tekemisestä hyvin tulee iloinen mieli, ja teen kernaasti parhaani. Pyrin olemaan edes jossain määrin yhtä mainio asiakaspalvelija kuin oikea kyläsihteeri. Ylioppilaskunta ja Kortepohjan ylioppilaskylä voivat olla tyytyväisiä, että heillä on palveluksessaan niin taitava ja altis kyläsihteeri!

Työpäivän jälkeen siivosin kämppää joulukuntoon ja harjoittelin asteikkojen laulamista. Olin iloinen siitä, että olin ehtinyt postittaa viimeiset joulukortit aiemmin päivällä, kun postilokerossa oli tervehdyksiä vaikka keneltä. Lisäksi olin tyytyväinen, että ansaitsin parin päivän sijaisuudesta hieman taskurahaa kevääksi. Työ oli kivaa ja opettavaista, ja työmatkakin taisi olla peräti 40 metriä.

Luukku 17: Totisesti fa la la la laa

Maanantai alkoi reippaalla herätyksellä ja lauluyhtyeemme Heikon asteen harjoituksilla. Treenasimme joululaulusettiämme, ja tämä toinen harjoituskerta tuli kyllä tarpeeseen. Kortepohjan N-talon pianohuoneessa oli jopa riittävän lämmintä, eikä tarvinnut palella. Päähän jäivät soimaan kauhea korvamato Deck the Halls, jossa rallatetaan fa la la la laa, la laa laa laa, sekä Jyväskylän oman kuuluisuuden P. J. Hannikaisen omituiset joululaulusovitukset. Yksikin hänen huipuista biiseistään ("Joulu, joulu, armas aika, ompi taasen meillä") on mielikuvituksellisesti nimeltään Joulu. Tällaisia biisejä on kiva spiikata keikalla.

Treenien jälkeen kutsuin ystävä E.:n luokseni syömään alkupalat. Hän oli menossa lounaalle Ilokiveen, mutta kyllähän opiskelijan mahaan aina mahtuu useampikin ruokalaji! Hotkaisin itsekin lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa jugurtin kera sekä ananas-riisicurrya. Ruoat eivät tuntuneet loppuvan millään, ja aloin jo pelätä, että joutuisin oikeasti syömään niitä koko loppuviikon. Toisaalta se oli tarkoituskin: olisi valmista ruokaa, ja sitä menisi hukkaan mahdollisimman vähän. On aina yhtä kauheaa, jos joutuu heittämään syötävää roskiin. Onneksi voi tarjota tovereille.

Oikea kyläsihteeri Mari L. esittelee survival kitejä.

Iltapäivällä oli sijaistehtäväni vuoro. Olin Kortepohjan kyläsihteerin sijaisena ottamassa vastaan vaihto-opiskelijoitten survival kit -pakkauksia eli kittejä. Työ on kivaa, koska siinä saa tavata maailman joka kolkasta kotoisin olevia ihmisiä ja saada heidän kiitoksensa kittipalvelusta. Kitit lienevät jokseenkin ainutlaatuinen juttu, ja ne on moneen kertaan todettu erittäin hyödyllisiksi. Kitti on iso kassi, johon on pakattu kaikki välttämättömimmät tarvikkeet petivaatteista kattilaan ja ruokailuvälineisiin, ja koko satsin saa lainattua 60 euron hintaan. Kun tavarat palauttaa ehjinä takaisin, saa 40 euron panttimaksun. Näitä "joulurahoja" oli ilo maksella vaihtareille. Parituntisen kittipalautussession jälkeen päivystin myös tavanomaiseen toimistoaikaan klo 15–17, mutta asiakkaita kävi harvakseltaan.

Toimistohommien jälkeen kipitin taas kotiin ja valmistauduin lähtemään Kompassille. Mukaan lähti kalojen kuvilla koristeltu ämpäri ja patterilla toimivat jouluvalot, joista rakentui epämääräisen näköinen lantinheittoastia. Heikon asteen oli tarkoitus esittää joululaulut Kompassilla ohikulkijoitten iloksi. Näin kävikin, tosin ei ehkä niin tyylikkäästi kuin olimme ajatelleet. Ulkona oli törkeän kylmä, hyytävä tuuli jäädytti jalat, ja ohikulkijatkin kiiruhtivat sisätiloihin. Viima läiskytti hiuksiani vasten korvia, ja esimerkiksi äänen ottaminen ääniraudasta oli sangen vaikeaa. Oli myös hankalaa kuulla laulujen kokonaisuutta. Kalaämpäri oli ehkä liian outo kolikonheittoastia, joten lantteja ei kertynyt paljonkaan. Onneksi meitä oli kuuntelemassa sitäkin innokkaampaa yleisöä ja muutama uskollinen fani!

Sen verran kylmäsi, että lauloimme laulut vain kertaalleen. Kuuntelemaan tulleet ystävät M. ja eräs toinen H.  kutsuivat koko jengin (laulajat ja fanit) glögille sisätiloihin. Menimme kaupungin porvarillisimpaan kauppaan Mestarin Herkkuun ostamaan konjakkikonvehteja ja sitten M.:n asunnolle. Vietimme mukavan illan glögiä siemaillen ja keskustellen kaikista tärkeistä asioista. Oli kiva vielä tavata, koska osa porukasta on vuodenvaihteen jälkeen muuttamassa muille paikkakunnille. Illan aikana palautui mieleen useampikin stemma, jotka eivät ulkona laulettaessa olleet onnistuneet sitten millään: "Hän totisesti Jumalan on poika" (Adeste fideles). Hyvä ne on jälkeenpäin osata!

Luukku 13: Puoli päivää laulamista

Torstaina heräsin vähän turhan aikaisin. Luin kirjallisuuslehti Parnassoa ja luuhasin netissä, ja kun ei ollut kiire mihinkään, menin takaisin nukkumaan kuitatakseni univelkoja. Myöhempi herääminen ei sujunutkaan sitten niin helposti. Ystävä H. pyysi lounasseuraksi, mutta koska en olisi ehtinyt ajoissa ruokalaan, päätin syödä kotona.

Iltapäivällä reitti oli selvä: tietenkin kirjastolle. Siellä H. jo odottikin. Tapasin myös erään kasvatustieteen opettajistani ja kiitin häntä kirjeestä (kirjoittelemme toisillemme silloin tällöin). Vietimme pari tuntia H.:n, R.:n ja E.:n jutellen muun muassa nimistä. Olisi esimerkiksi kiinnostanut tietää, kuinka monta eri sukunimeä Suomessa on käytössä, mutta edes Väestörekisterikeskus ei tiennyt sitä.

Kortepohjan kirkon, hmm, jännä valoristi.

Illalla oli Kortepohjan kirkossa oikein mukava ja lämminhenkinen Kauneimmat joululaulut -tilaisuus. Menin sinne lauluyhtyeeni Heikon asteen jäsenten R.:n ja E.:n kanssa, ja mukana oli myös päivällinen E. (Näitten nimikirjainten käytössä ei ole kyllä mitään järkeä.) Oli siellä muitakin tuttuja ja muutenkin paljon väkeä. Joululauluja oli laulamassa ja laulattamassa paikallinen Lähde!-kuoro, jossa laulaa pari entistä bändiläistäni E. ja E. Kuorossa oli myös eräs kiinalaispoika, joka oli Kylän pikkujouluissa (eli Kortepohjan kuusijuhlassa) tullut juttelemaan minulle suomeksi. Oli hauska tavata hänet uudestaan. Ystäväni R. halusi, että esittelen heidät toisilleen, koska R. puhuu kiinaa, ja heille kehkeytyikin kiva juttutuokio. Myös itse kirkko oli sangen viihtyisä, ja innostuin ajatuksesta osallistua useamminkin seurakunnan laulutilaisuuksiin.

Puolentoista tunnin yhteislaulannan jälkeen pidimme Heikon asteen laulutreenit Kortepohjan pianohuoneessa N-talon alakerrassa. Harjoittelimme joululauluja liukuhihnameiningillä, koska halusimme saada yksillä harjoituksilla valmista settiä seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksenamme on maanantai-iltana mennä laulamaan joululauluja Kompassille kaupungin keskustaan ja ilahduttaa ihmisiä. Saimmekin treenattua ja sovitettua biisejä varsin reippaaseen tahtiin. Harjoittelimme myös ensimmäisenä opiskeluvuonnani (2007) sovittamani potpurin Kauheimmat joululaulut, jota on eri kokoonpanoin laulettu siitä lähtien joka joulu. Nuottipaperi on 2-3 metriä pitkä, ja sovituksessa on osia vajaasta paristakymmenestä joululaulusta. Biisien järjestys potpurissa on niin syöpynyt päähän, että yksittäisiä lauluja laulaessa tulee vaistomaisesti jatkettua niitä potpurissa olevilla...

Luukku 9: Sunnuntaina onnistut aina

"Onpa ihanaa käyttää yhdessä koko ilta hommaan, jonka voisi tehdä yksin paljon nopeamminkin." No niinpä, todellakin!

Päivän paras osuus oli selvästi melkein koko päivä, kun ystävä H. tuli kanssani puimaan Suuren graduseminaarin abstrakteja ja suunnittelemaan puheenvuoroja. Toki puhuttiin paljon muustakin.

Päätimme sunnuntain kunniaksi röllöillä ja kävimme tilaamassa avopiirakat kortepohjalaisesta pizzeriasta. Ilmeisesti muutkin opiskelijalähettiläät olivat samoissa puuhissa, koska jo matkalla törmäsin kollegaan, naapuriini Derekiin (one of the international student ambassadors), ja pizzeriassa Villeen. Kiinni jäitte, häiskät!

Kuinka pukeutua Suureen graduseminaariin?

Tämän hetken suurimpia ongelmia ovat
a) kuudennen ulottuvuuden hahmottaminen (kun en tajua viidettäkään)
b) kaiken maailman puheitten ketjuttuminen ja-konjunktioin
c) vaatevalinta Suureen graduseminaariin.

Oheisessa kuvassa on eräs suuresti arvostamani esiintyjä (nukketeatterinjohtaja, runonlausuja ja laulaja). Tiedän, että puhujan tai muun esiintyjän kannattaa valita vaatteensa ja asusteet siten, että kuulijoilla riittää myös katsottavaa. Olisi kiva tarjota jotain kaikille aisteille. Suosikkipukuihini kuuluva punavihreä narripuku ei ehkä käy tähän akateemiseen tilaisuuteen, mutta jotain jännää olisi keksittävä. Aagh. Onneksi on vappulasit ja pyöreä nenä omasta takaa.

Missähän sitä kannattaisi asua? (Kotona Kortepohjassa, osa 2)

Kortepohjan yo-kylän taloja alkukesän iltana.

Tällä kertaa aion mennä vähän asioitten edelle. Nimittäin opiskelupaikan vastaanottamiseen ja siihen liittyviin toimiin.

Nimitän opiskelija-asuntoja usein kämpiksi. Nimityksen tarkoitus ei ole olla halventava, vaan sen on määrä erottaa opiskelijan koti ns. koti-kodista eli siitä kodista, mistä opiskelemaan muutetaan. On jännää tarkkailla, missä vaiheessa kukin alkaa kutsua opiskelija-asuntoaan kodiksi. Itselläni siihen meni pari vuotta.

Milloin kämppää pitäisi ruveta etsimään?
Kun saatte paksut kirjeet ja tervetulotoivotuksen ilmoittautua opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon, kämpän metsästys voi alkaa. Tietenkään kukaan ei kiellä etsimästä asuntoa jo ennen opiskelupaikan hyväksymistä, mutta oletan, että olette hakeneet useaan paikkaan, ja kun hyväksymiskirjeitä alkaa tulla heinä-elokuussa, vähän katselette ja pohdiskelette, mihin nyt sitten menisitte. No Jyväskylään tietysti. ;0)

Mistä tai keneltä kämpän saa?
Jyväskylässä edullisia ja käteviä opiskelija-asuntoja tarjoavat

• Kortepohjan ylioppilaskylä 
• Asunto Oy Jyväskylän Jyy-Asunnot eli tuttavallisemmin Vehkakuja 
• Keski-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö KOAS.

DDR eli yo-kylän MNOP-talot koillisesta kuvattuna.

Kaikissa näissä vuokrahintaan sisältyvät asuminen, vesi, sähkö, internet (nopea sellainen!), pesutupien käyttömahdollisuus ja huoltopalvelut. Edulliseen hintaan saa siis aika kompaktin setin asioita, ja ympärillä asuu muita opiskelijoita. Siksi nämä asunnot käsitetään (tai Kela käsittää ne) asuntoloiksi.

Muita lukaaleja löytyy Jyyn eli ylioppilaskunnan asuntopalstalta. Niistä enemmistö on yksityisiä asunnontarjoajia, jotka laskuttavat vedestä, sähköstä ja netistä kukin omalla tavallaan. Nämä kustannukset kannattaa ottaa hyvin selville, kun laskeskelee, mihin kannattaa muuttaa.

Yo-kylän uusi F-talo, jossa asuu moni kaverini.

Kuka voi asua opiskelijakämpässä?
Opiskelija-asuntoja vuokrataan vain opiskelijoille. Siispä Kortepohjan yo-kylän ja KOASin kämppiä voi hakea vasta sitten, kun korkeakoulun hyväksymiskirje on saapunut. Kirjeestä pitää toimittaa kopio asuntohakemuksen yhteydessä. Vanhoiltakin opiskelijoita tarkistetaan heidän opiskelijastatuksensa.

Pariskunnista yleensä vähintään toisen osapuolen pitää olla opiskelija, jotta opiskelija-asuntoon pääsee.
Perheille löytyy sopivia opiskelija-asuntoja. Erityistä asunnontarvetta voi myös perustella lasten huollolla tai tapaamisoikeudella.
Lemmikkejä saa pitää useimmissa kämpissä, mutta esimerkiksi Kortepohjan yo-kylän Q-talossa (allergiatalossa) eläinten pito on kielletty. Soluasunnoissa lemmikin pitoon tarvitaan kaikkien asukkaitten suostumus.

Paljonko kämpät suunnilleen maksavat?
Annan pari esimerkkiä Kortepohjan yo-kylästä.

• Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonnani R-talossa neljän hengen solun pienimmässä huoneessa (11 m², mutta vastattavaa koko asunnosta 18,45 m²), vuokrani oli 181 € kuussa. Kela tukee asumista 80 prosentilla 252 euroon saakka, joten käytännössä maksoin huoneestani vain 36,20 € kuussa. Oli varaa ostella paljon soittimia!
• Ekan vuoden keväällä pääsin muuttamaan saman asunnon sisällä isompaan huoneeseen, kun yksi kämppiksistä muutti pois. Tämä isompi huone oli kooltaan 17 m², ja erityisen kivaksi huoneen teki oma ulko-ovi, mistä bändikamppeitten roudaaminen ja vieraitten vastaanotto oli helppoa. Vuokra oli 246 €, mistä maksoin itse 49,20 € kuussa. Halpaa kuin mikä, vai mitä?
• Kahden vuoden soluasumisen jälkeen halusin päästä yksiöön, mutta en mihin tahansa, vaan sellaiseen, missä on kunnon keittiö. (Siksi jouduinkin odottamaan niin "kauan".) Pääsin K-taloon kylän suurimpaan yksiöön (41 m²), joka sijaitsee maatasossa ja jossa on iso terassi. Vuokra oli aluksi 433, sittemmin 450 €, mistä pitikin maksaa itse jopa 248,40 € kuussa. Ihmekään, että töitä piti tehdä aika paljon, ja silti rahat tuntuivat valuvan pelkkään vuokraan. Kämppä oli kuitenkin niin ihanteellinen, että asuin siinä kolme vuotta.
• Nyt olen muuttanut upouuteen J-taloon, jossa asun parvekkeettomassa (28 m²) yksiössä. Vuokrani on 364 €, mistä pulitan itse 162,40 €.

  

  Uusi J-talo, kotini!

Kaikissa kämpissä on tietysti hyvät ja huonot puolensa, mutta luulen arvostavani eniten tätä nykyistä apartementtiani. Yo-kylä on sijainniltaan ja hengeltään mahtava. Täällä kylässä on suuri valikoima hyödyllisiä palveluja, joita hehkutin jo aiemmassa kirjoituksessani.

Entä, jos asuntoa ei löydy, ennen kuin opiskelu alkaa?
Ensimmäisenä tulisi ehkä mieleen majoittua hotelliin. Se on kuitenkin tosi kallista. Jos Jyväskylässä ei asu sukulaisia tai ystäviä, joitten luona voisi punkata pari yötä, yo-kylästä löytyy apu. Ylioppilaskunta järjestää tilapäismajoitusta, joka ei välttämättä ole kovin viihtyisää tai mukavaa, mutta kelpaa kyllä paremman puutteessa. Retkeilyolosuhteinen majoitus maksaa 5 € yöltä.

Syksyisin asuntomarkkinoilla on kauhea ruuhka. Siksi kämppää kannattaa ryhtyä etsimään ajoissa.

Normaalin viikon maanantai

Hei taas!

Kiireisen opetusharjoittelusyksyn aikana blogiin kirjoittaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Eikä mikään ihme, kun kalenteri on pahimmillaan näyttänyt tältä:

Silmissäsi ei ole mitään vikaa. Kuva on tahallisesti pikselöity.

No, nytkään en yritä mitään sirkustemppuja tai muuta ihmeellistä. Tavoitteenani on tällä viikolla kirjoittaa joka päivä edes pieni katsaus siitä, millaista on ollut äidinkielenopettajaopiskelijan arki. Tavallisten päivien kuvauksesta päässee parhaiten kärryille siitä, mitä yliopisto-opiskelu ja tässä vaiheessa etenkin opetusharjoittelu käytännössä tarkoittaa.

Aloittakaamme tästä maanantaista 16.1.2012.

• Klo 6.00 heräsin aivan liian aikaisin, enkä pitänyt mitään kiirettä. Luin paikallista sanomalehteä Keskisuomalaista kaikessa rauhassa, kunnes hoksasin, että kymmenen minuutin päästä on lähdettävä kouluun.
• Klo 8.00 ulkovaatteet päälle ja äkkiä liikenteeseen.
• Klo 8.05 olin juuri sopivasti Ylioppilaskylän linikkapysäkin kohdalla, ja kuinka ollakaan, linikka saapui pian. Pysäkillä oli myös ystäväni Elvi, joten pakkasaamu kirkastui heti.
• Klo 8.15 nousimme kyydistä Seminaarinmäen pysäkillä. Saatoin Elvin kirjastolle ja jatkoin itse matkaani Opinkivelle.
• Klo 8.30 alkoi opettajaopintoihin liittyvä sekaryhmätapaaminen (sekaryhmässä on kaikkien aineitten opeopiskelijoita eli olemme kuin opettajainhuone pienoiskoossa). Kurssin aiheena on opettajan etiikka. Tammikuussa esittelemme pienryhmätöitämme. Tänään aiheena oli oppilaan arviointi (ja tietenkin arvioinnin eettisyys). Opiskelijat siis esittelivät asian toisille, käytiin paljon kiinnostavaa keskustelua ja opittiin myös draaman keinoin. Todella mielenkiintoinen tunti!
• Klo 10.00 sekaryhmätapaamisen päätyttyä siirryimme oman pienryhmämme kanssa kirjaston kahvilaan suunnittelemaan omaa esitystämme, joka on vuorossa ensi viikolla. Käsittelemme koulussa esiintyvää rasismia.
• Klo 11.30 olimme varmoja, että tulossa on mahtava spektaakkeli ja ihan uusia työtapoja. Saatoimme lähteä pikaiselle lounaalle Musicalle.
• Klo 12.00 Norssilla eli Normaalikoulussa alkoi äidinkielen opeopiskelijoitten opintopiiri, jonka aiheena olivat erilaiset (eli kaikenlaiset) oppijat. Alustamassa olivat erityispedagogi ja suomi toisena kielenä -opettaja.
• Klo 14.15 opintopiirin päätyttyä kipitin takaisin Opinkivelle kuulemaan, pitäisikö minun olla siellä alkaneessa äikänopettamisen kurssin alaosion vaihtoehtoisessa moduulissa (hämärää, eikö). Ilmeni, ettei pitänyt, koska olin suorittanut kyseisen osion jo muulla tavalla. Jes, puolentoista tunnin odottamaton vapaahetki!
• Klo 14.30 päädyin taas kirjastolle, koska olin hämmentynyt äkillisestä vapaasta. ;0) Onneksi törmäsin heti ovien ulko- ja sisäpuolella tuttuihin, joitten kanssa saatiin sovittua muutamia kokousaikoja. Jäin joksikin aikaa kirjaston kahvilaan juttelemaan tuttujen kanssa.
• Klo 15.00 kirjastossa ei ollut tarvitsemiani kirjoja, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti.
• Klo 15.30 olin Kortepohjassa. Menin vierailemaan kyläsihteerin toimistoon, koska minulla oli paljon asioita hoidettavana siellä. Kertasimme muutamia monimutkaisimpia tehtäviä, koska pääsen myöhemmin tällä viikolla kyläsihteerin sijaiseksi. Samalla autoin asiakaspalvelussa ja mm. opastin eksyneet vaihto-opiskelijat asukastoimistoon.
• Klo 18.00 olimme kyläsihteerin kanssa edelleen (toimistohan oli sulkeutunut jo klo 17) juttelemassa talomme rappukäytävässä (olemmehan paitsi ylioppilaskuntatyökaverit, myös naapurit ja hyvät ystävät) ja tervehdimme paikalle ilmestyneitä naapureita. Iloksemme paikalle polkaisi myös ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin sijainen, niin ikään armas naapurimme.

Myöhemmin illalla kävin kaupassa, laitoin ruokaa (pakastimen antimista syntynyttä tomaatti-basilikakeittoa), söin, luin lehtiä, perkasin sähköpostin ja suunnittelin tulevia oppitunteja.

Kotona Kortepohjassa, osa 1

D-, S- ja R-talot.

Opiskelijalähettiläskollegani Sara on kirjoittanut blogiinsa kivan kirjoituksen asumisesta DDR:ssä. Hän ei kuitenkaan ole asustanut Itä-Saksassa vaan ihan kotoisasti Kortepohjan ylioppilaskylässä. Kylän suurinta talokompleksia kutsutaan leikillisesti DDR:ksi, koska neljän talon (M, N, O ja P) muodostaman kolossin laatikkomaisuus ja harmaus tuo voi tuoda mieleen vanhan sosialistiarkkitehtuurin. Jos kurkkaat Saran blogin hienoja kuvia, ymmärtänet, mistä kutsumanimi johtuu.

Kävin kertomassa Saran blogiin kommentiksi pienen muistelman viime vuoden vuoden lopulta. Olimme Kvatin eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan (jonka puheenjohtaja olin vielä silloin) kanssa keräämässä "elämisen ääniä" audiovisuaaliseen spektaakkeliin, jonka esitimme kylän pikkujoulujuhlassa ravintola Rentukassa.

Ounastelimme, että näitä elämisen ääniä löytyisi parhaiten juuri DDR:stä. Olimme ehkä kuulleet liikaa kertomuksia siitä, että MNOP-taloissa vietetään päättymättömiä kotibileitä, ja että muitakin ääniä koirien haukunnasta popcornin poksautteluun, veden läträämiseen ja lauluharjoituksiin olisi liiaksi saakka. Näitä ääniä olimme äänitteeseemme kaivanneet, ja reippaasti astelimme äänitysvehkeitten kanssa DDR:ään.

Toisin kävi. Ei ollut yksiäkään käytäväbileitä menossa, ei kuulunut koiran haukuntaa, eikä ollut mitään muutakaan kiinnostavaa hälinää. Aivan hiljaista ja rauhallista. Mikä pettymys.

Onneksi törmäsimme hississä erääseen vaihto-opiskelijaan, jonka olimme aiemmin syksyllä nähneet avaintenjakotalkoissa kitaralaukun kanssa. Kysyimme häneltä, onko hänellä vielä kitara, ja voisiko hän soittaa ja laulaa meille jotakin, jotta voisimme äänittää pätkän. Sehän sopi, ja poika haki kitaransa. Pidimme sitten omia käytäväbileitä muuten aivan hiljaisen M-talon yläkäytävässä ja äänitimme tarvitsemamme. Tilanne oli täysin älytön, absurdi ja valtavan hauska, kun mikrofoni kädessä jammailimme käytävässä ja rauhoittelimme ohikulkijoita. Tai siis oikeastaan vain yhtä naapuria, joka kurkisti asuntonsa ovesta ihmetellen, mitä kummaa käytävässä tapahtuu.

Kitaraa soittava vaihto-opiskelija kertoi äänityksen jälkeen, että lähes kaikki muut vaihtarit (joita M-talossa asuu paljon) olivat retkellä Lapissa, ja vain hän ja pari muuta olivat jääneet kylään. Siksi talo oli niin hiljainen ja vähäväkinen. Ja tietysti meidän piti juuri sinä päivänä saada nauhoitettua äänimaisemaa.

Päädyimme lopulta tuottamaan monet äänistä itse, koska emme päässeet niitten alkuperäislähteille. Valmiin nauhoitteen esitys pikkujoulujuhlassa oli oikea menestys. Tallenne löytyy linkin takaa. Kannattaa kuunnella! Mukana on myös viimevuotinen hittibiitti, paalutuskoneen junttaus! :0)

C:n ja D:n eteen tulee matalan talon tilalle korkeampi kerrostalo.

Kortepohja–suomi-pienoissanastoa

Kortepohjan ylioppilaskylä on noin 1 700 asukkaan asuinyhteisö Kortepohjassa, Laajavuoren ja Kortesuon välissä Taitoniekantiellä ja Emännäntiellä. Suurin osa asukkaista on opiskelijoita, mutta kylässä asuu myös opiskelijoitten perheenjäseniä ja lapsia sekä ns. normaaleja ihmisiä. Kylässä on monenlaisia taloja: yksiötalot A, B, C, D ja E; enimmäkseen soluasuntoja sisältävät M, N, O, P, Q (allergikoille tarkoitettu talo), R, S; perhetalot K ja L; kaikentyyppisiä asuntoja sisältävä upouusi F-talo; varastorakennus G; ja vuosina 2012 ja 2013 valmistuvat H- ja J-talot. Asuminen on halpaa ja Kelan tukemaa.

Aakkosjärjestyksen välistä puuttuva I-talo on Lillukka, vapaa-aika- ja juhlatila, jossa KVAT järjestää kokouksia ja kerhoja, ja jota voi vuokrata naurettavan halvalla omia juhlatilaisuuksia varten. Lillukan alakerrassa on bänditila, jossa voi vuorollaan käydä soittelemassa yksin tai bändin kanssa. N-talossa on lisäksi pianohuone, jossa voi myös tilutella asteikkoja naapureita häiritsemättä. Muita kylän hienouksia ovat muun muassa kaksi grillikatosta, jotka ovat kesäisin ahkerassa käytössä, pienen kirjaston sisältävä vapaa-aikatila Sopukka B-talossa sekä O-talon kuntosali.

Kortepohjassa kaikki on lähellä. Kylästä on noin 2 kilometrin matka Seminaarinmäen kampukselle. Kylän laidalla on pieni ostoskeskus lähikauppoineen ja kirpputoreineen. Vieressä ovat myös Kortepohjan kirkko ja kirjasto. Kivenheiton päässä ovat posti, Keski-Suomen suurin S-Market sekä erityisen mittavasta mallasjuomavalikoimastaan tunnettu K-Supermarket. Ja onpa aivan kylän keskellä legendaarinen ravintola Rentukka.

KVAT eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta on yhtä kuin kaikki kylän asukkaat. Kvat pitää huolen siitä, ettei kukaan jää tahtomattaan yksin tai ilman kivaa tekemistä. Asukkaiden iloksi Kvat järjestää erilaisia kerhoja, teemailtoja, hengailuiltoja, tapahtumia, Rentukka Rock -musiikkifestivaalia, kursseja, talkoita, muita tilaisuuksia ja tietenkin kokouksia, joissa kaikkea toimintaa suunnitellaan. Toimintaa koordinoivat ylioppilaskunnan työntekijä kyläsihteeri ja Kvatin puheenjohtaja. Kaikki toiminta on avointa ja yleensä myös ilmaista kaikille kyläläisille ja ylioppilaskunnan jäsenille. Kvatin toiminta sisältyy ylioppilaskylän vuokriin, joten kannattaa ottaa yhteisöllisestä puuhailusta ja ilmaisharrastuksista kaikki ilo irti! Kvat on myös tervehenkinen vaihtoehto juhlimiselle ja kosteammalle "juhlimiselle". Yhteisten puuhien äärestä löytää helposti uusia kavereita.

Kylän pikkujoulujuhla on yksi Kvatin perinteisistä tapahtumista ja loppuvuoden kohokohta. Aivan joulukuun alussa vietettävä juhla tapahtuu ravintola Rentukassa. Tarjolla on tavallisesti ollut ilmaista puuroa. Kvat kehittelee tilaisuuteen kaikenlaista pientä ja suurempaa ohjelmaa. Pikkujoulujuhlissa on nähty monia kuumia kyläläisbändejä, näytelmiä ja joulupukkien runsaslukuisuutta. Tästä eivät pikkujoulut parane.

Rentukka on 1970-luvulta lähtien toiminut legendaarinen opiskelijaravintola. Ylioppilaskunnan omistamassa ravintolassa on nykyisin ulkopuolinen yrittäjä, mutta sama opiskelijaläheinen meininki jatkuu. On hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja kiinnostavia esiintyjiä. Kvat järjestää monet tilaisuuksistaan Rentukassa.

Vaihto-opiskelija on tavallinen näky Kortepohjassa. Jyväskylän yliopistoon saapuu opiskelijoita joka puolelta maailmaa, ja monet vaihto-opiskelijoista asuvat kylässä. Halutessaan voi kansainvälistyä aivan kotikulmilla, koska Kvatin ja muun ylioppilaskunnan toiminnoissa voi helposti tutustua vaihtareihin. Toki heitä voi tavata muutenkin! Ei aikaakaan, kun huomaa tuntevansa kavereita joka mantereelta.

Paalutuskone oli erityisesti vuoden 2010 hitti. Kylään rakennetaan parhaillaan kahta uutta kerrostaloa entisten matalien talojen tilalle, ja loppuvuodesta 2010 tehtiin paalutuksia Taitoniekantien varressa. Paalutuskone junttasi pitkiä paaluja kohmeiseen maahan aamuvarhaisesta iltamyöhään. Talojen perustukset valmistuivat hyvin, ja samalla asukkaiden mieliin jäi lähtemättömästi tuttu biitti: TUM TUM TUM TUM TUM TUM TUM.

* * *
Kortepohjasta täytyy kirjoittaa vielä paljon lisää. Opiskelija-asunnon etsijöille kirjoitin asumisesta osan 2.