Millaista on olla sekä yliopiston opettajana että opiskelijana?

Jo muutenkin monipuoliseen roolivalikoimaani tuli elokuussa yksi lisää: nyt olen myös yliopistomme tuntiopettaja. Opetan kielikeskuksessa kirjoitusviestintää ja opettajankoulutuslaitoksessa (OKL) äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogiikkaa. Jälkimmäinen opetusala tarkoittaa siis sitä, että opetan opettajaopiskelijoita opettamaan kyseisiä aineita.

Rooli se on tämäkin: esiinnyn silloin tällöin narrina.
Takana naureskelee S. saunahatussa.
Kuva: Maiju Partanen

Mikä tästä roolivalikoimasta tekee mielenkiintoisen, on se, että jatkan edelleen myös opiskelijan roolissa. Olen ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi koko lukuvuodeksi. Graduni jäi keväällä/kesällä kesken, ja erinäisten työkiireitten takia en ole vielä saanut sitä loppuun. Voisi sanoa, että olen gradun analyysilukua vaille valmis maisteri. ;) Ja kun gradun loppuun saattaminen joka tapauksessa vie aikaa, olen ilmoittautunut lukuisille kursseille. Aion ottaa tästä viimeisestä opiskeluvuodesta kaiken hyödyn irti!

Seuraavaksi vastaan muutamiin alkusyksystä usein kysyttyihin kysymyksiin.

1. Miten sait nämä työt yliopistosta?
2. Millaista yliopiston opetustyö on ollut? Mitä olet pitänyt työstäsi?
3. Kuinka yleistä on päästä töihin yliopistoon?
4. Mitä olet oppinut opiskelemisesta nyt kun olet itse opettajana?
5. Mitä opettajien salaisuuksia voisit paljastaa yleisesti tiedoksi?

Miten sait nämä työt yliopistosta?

Olemalla aktiivinen opinnoissani, jäämällä sopivien ihmisten mieleen ja lukemalla sähköpostia vappuna. Koko homma alkoi siitä, että tein opetusharjoitteluvuoteni aikana monenlaista yhteistyötä OKL:n väen kanssa. Olin maininnutkin heille, että voisin kernaasti työskennellä OKL:ssä, jos jotain sopivaa hommaa joskus sattuu eteen. Kun yksi entisistä ohjaajistani sitten sattui tarvitsemaan osa-aikaista sijaista hoitamaan opetustaan täksi lukuvuodeksi, hän kysyi kiinnostusta sopiviksi katsomiltaan henkilöiltä. Tiedustelu tuli sähköpostiin vappuna, ja satuin olemaan ensimmäinen, joka ilmoitti olevansa kiinnostunut pestistä. Jes!

Yliopistotöillä on kuulemma taipumus lisääntyä kuin itsestään. Kun lupauduin hoitamaan tarjotut OKL:n kurssit, ei mennyt kauan, kun minua oli suositeltu myös kielikeskukseen. Sieltä sain vielä enemmän opetustunteja kuin OKL:stä. Tosin yhteensä nämä eivät vastaa ihan puolipäivätyötä. Olen siis edelleen kiinnostunut lisätöistä, vink vink! :)

Millaista yliopiston opetustyö on ollut? Mitä olet pitänyt työstäsi?

No tietenkin aivan huippua! On tuntunut todella palkitsevalta saada opettaa omassa opiskelupaikassa. Molemmilta laitoksilta olen saanut oivaa opastusta hommiin ja mm. valmiita kurssimateriaaleja. Ei siis ole tarvinnut keksiä pyörää uudestaan. Ennakkoon olin hieman huolissani, meneekö kaikki aikani kurssien suunnitteluun, mutta onneksi työtovereilta saadut vinkit ja tiukat aikataulut auttavat. Elokuussa piti hypätä aika vinhasti kiitävään kelkkaan, kun 1.8. sain varmistuksen siitä, että vetäisin 24 oppituntia kestävän kurssin, ja kurssi piti saada päätökseen kuukauden aikana. Aloitus oli siis sangen intensiivinen. Mutta kun oli koko ajan pientä suurempi hoppu, ei kulunut aikaa turhaan ihmettelyyn ja nysväämiseen.

Koska työskentelen kahdella eri laitoksella, työni on todella monipuolista. Molemmilla laitoksilla on omat opiskelijansa, työyhteisönsä, työympäristönsä, tavanomaiset opetuspaikkansa, käytänteensä, opetussuunnitelmansa jne. Sisäistettävää on siis paljon, mutta kaikki on tavattoman mielenkiintoista. Oman hauskan lisämausteensa työhön on tuonut se, että vähän joka kurssillani on entuudestaan tuttuja opiskelijoita, jopa hyviä kavereitani. Ainakin tähän mennessä yliopisto-opetus on tuntunut minulle kaikin puolin sopivalta työltä.

Kuinka yleistä on päästä töihin yliopistoon?

Vaikuttaisi siltä, että aika yleistä. Koska minulla kyseessä ovat tuntiopettajan eli eräänlaisen ekstraajan työt ja yksittäiset kurssit, kumpaankaan tehtävään ei ollut erillistä hakua. Tällaisiin pikkutöihin otetaan tekijöitä mistä löydetään, yleensä kaiketi lähistöltä eli esimerkiksi ansioituneista opiskelijoista tai jo muuten joissain yliopistotöissä olevista.

Tällä hetkellä todella moni kaverini on töissä yliopistossa. Osa on jo valmistunut, osa valmistumassa, ja osalla opinnot ovat vasta aivan alkuvaiheessa. Kavereita on kaikenlaisissa opetustehtävissä (joista moni tavallani tuntiopettajana), tutkimusavustajina, tutkijoina ja ties minkälaisissa projekteissa. Osa on hakeutunut tehtäviinsä itse (esim. jatko-opintojen kautta) ja osaa on pyydetty, kuten minuakin. Ainakin omasta tuttavapiiristäni harva on hakenut työhönsä jonkin virallisen hakumenettelyn kautta. Kannattaa siis pitää silmät ja korvat jatkuvasti auki ja ilmaista kiinnostuksensa, jos jokin homma vaikuttaisi sopivalta!

Mitä olet oppinut opiskelemisesta nyt kun olet itse opettajana?

Ensinnäkin olen oppinut jämptiyttä ja kaivanut käyttööni vielä lisää tehokkuutta asioitten hoitamiseen. Jos on ilmennyt jotain ongelmia/epäselvää/kysyttävää, olen opetellut kysymään heti enkä pyörittelemään asiaa ensin itsekseni. Opiskelijanakin kannattaa kysyä aina HETI, kun jotain outoa tulee vastaan. Kysymys hyödyttää vähintään opettajaa, todennäköisesti kaikkia kurssilaisia, kun opettaja pääsee esim. tarkentamaan antamiaan ohjeita. Opettajana on tärkeää suhtautua vakavasti opiskelijoitten kysymyksiin ja ongelmiin. Mielestäni olen opettajanakin palvelutehtävissä, ja asennoitumiseni on sen mukainen!

Toiseksi olen huomannut, kuinka rasittavaa on jättää tehtäviä/vastauksia/tms. roikkumaan. Opettajana on ihan tosi rasittavaa muistuttaa monta kertaa samasta asiasta. Jos et esimerkiksi voi palauttaa tehtävääsi ajoissa, sovi siitä opettajan kanssa etukäteen äläkä pakota häntä lähettämään verikoiria perääsi. No näin ei onneksi ole tarvinnut (vielä) tehdä, mutta tajunnette asian idun. :D Olen itsekin (ollut) sellainen opiskelija, jolta on jäänyt esseitä vuosiksi roikkumaan ja joka ei ole aina muistanut ilmoittaa edistymisestään niissä. Olisi kuitenkin ehdottoman tarpeellista antaa opettajalle jotain osviittaa siitä, milloin opintosuorituksia pamahtaa tarkistettavaksi. Pahimmillaan jokin puun takaa ilmestynyt pienikin juttu sotkee opettajan muut suunnitelmat. Opettaja on todennäköisesti tarkkaan miettinyt deadlinet, jotka ovat niin opiskelijoitten kuin opettajan parhaaksi. Siksi työt kannattaa hoitaa ajoissa.

Huom.! Opiskelijoilla on opintojensa lisäksi myös muuta elämää ja kiireitä, mutta niin on opettajillakin! Olkaamme kärsivällisiä puolin ja toisin – toki kohtuuden rajoissa.

Mitä opettajien salaisuuksia voisit paljastaa yleisesti tiedoksi?

Hiljaista tietoa kyllä riittää. :) Esimerkiksi opiskelijoitten tervehtimiseen sain hyvän vinkin: kannattaa antaa opiskelijan tervehtiä ensin. Opiskelija voi joskus olla sellaisessa tilanteessa, seurassa tms., jolloin ei toivoisi opettajalta edes moikkausta saati minkäänlaista tunnistamisen elettä. Jos siis olet kurssillani, tulet illalla vastaan katuvilinässä enkä tervehdi sinua ensin, se ei tarkoita, etten tunnistaisi sinua vaan että annan sinulle mahdollisuuden tervehtiä haluamallasi tavalla. Minä kyllä muistan naamasi nähdessäni myös toiset nimesi, kirjoitustyylisi ja istumapaikkasi luokkahuoneessa. ;)

Toinen salaisuus voisi olla se, että olipa opetustila sitten pienehkö luokkahuone tai jättimäinen luentosali, on aika helppoa nähdä ja kuulla kaikki, mitä opiskelijat tekevät. Ilmeillä ja eleillä on siis väliä. Jos opiskelija näyttää kysymysmerkiltä, kerron aika äkkiä lisätietoa selittämästäni asiasta. Tai jos joku vilkuilee hermostuneesti kelloa paikallaan hytkyen, voisi olla syytä antaa lupa yleiseen vessataukoon. Siispä ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että takarivissä irvistely tai supattelu jäisi opettajalta huomaamatta, jos sellaista tapahtuisi. En tarkoita, että kaikkien pitäisi istua kiltisti hymy kasvoillaan ja hiljaa koko luennon ajan, vaan koetan kumota sen harhaluulon, ettei ope muka havaitsisi ympäristöään luennoidessaan. (Okei, jotkut kyllä katoavat jonnekin tietokoneen näyttöruudun taakse ja uppoutuvat omiin höpinöihinsä.)

Tällainen opettaja EN ole.
Saadun palautteen perusteella olen rento ope,
ja jos tunneillani ei puhuta, heitän pehmokanalla.
Kuva: Ilkka Jääskeläinen

Ennen kaikkea haluan korostaa sitä, että yliopisto on asiantuntijoitten ja opiskelijoitten muodostama yhteisö, universitas magistrorum et scholarium. Olemme täällä siis kaikki tekemässä hommasta mielekästä meille kaikille. Kaikki opettavat kaikkia ja oppivat toisiltaan. Yliopisto-opetuksen ei siis tule olla yhdensuuntaista tiedon kaatamista toisten niskaan vaan yhteisöllistä tiedon rakentamista. Kurssien pitäjät toivovat usein, että opiskelijat osallistuisivat entistä enemmän. Joillakin kursseilla siihen annetaan enemmän mahdollisuuksia, toisilla vähemmän. Opiskelijat, olkaa siis itse aktiivisia ja vaatikaa tilaa!

Ja nyt: kysykää toki lisää! Teillä on erinomainen mahdollisuus udella lisätietoja henkilöltä, joka on sekä opettaja että opiskelija. :)

Kesätyömuistoja, osa 1: isosena, muusikkona ja managerina

Helsingin Sanomissa oli äskettäin juttua kesätöitten saannin vaikeudesta. Lukijat olivat myös kertoneet hauskoja muistojaan monenlaisista kesätöistä. Tuli mieleen jakaa muutamia omiakin kesätyömuistoja kanssanne, kun ne vielä ovat tuoreehkossa muistissa. Kertokaa tekin omianne kommentteihin!

Aloitan opiskeluaikaa edeltäneistä kesätöistäni, koska nekin ovat kehittäneet niitä taitojani, joita olen tarvinnut opiskelussa. Sitä paitsi samoissa tehtävissä työskentelee parhaillaan moni opiskelijakollegani, joten nämä kesätyöt eivät ole mitenkään ikään tai aikaan sidottuja.

Isosena

Ensimmäisiä kesäaikaan ajoittuneita töitäni olivat isosen tehtävät seurakunnan rippileirillä sekä muusikon hommat.

Isosen hommat ovat varmaan monelle tutumpia. Isostelin heti oman konfirmaationi jälkeisenä kesänä leirikeskuksessa, josta loppui kaivovesi pitkään jatkuneen kuivuuden takia. Palokunta toimitti leirikeskukseen varavettä, jota täytyi käyttää todella säästeliäästi. Vessassa ja suihkussa käyntejä rajoitettiin, ja pesu- ja huuhteluvedet täytyi tietysti kantaa itse. Vaivaa säästääkseen jotkut leiriläisistä ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi peseytymään pelkästään mutalammikossa. Leirin kohokohta oli oman vesikanisterin saaminen kotiväeltä vierailupäivänä. :D

Lievästi epämukavan ja voimakkaasti teinihieltä haiskahtavan kokemuksen seurauksena leiriläiset kuitenkin kehittyivät yhtä köyttä vetäväksi porukaksi. "Ääriolosuhteissa" oleskeltaessa oli tärkeää onnistua luomaan positiivista yhteishenkeä ja kyllä tästä selvitään -mentaliteettia. Voisiko mistään saada tehokkaampaa oppia esimerkiksi yläkoululuokan opettajana toimimiseen?

Muusikkona ja managerina

Teini-ikäinen basistiminä järjesti The Ilmiö -bändimme kesäkatukonsertteja. Virittelimme soittovehkeet Mäntsälän Keskuskadulle milloin minkäkin sponsoroivan yrityksen lähistölle ja soitimme reippaita vanhoja pop- ja rockklassikoitamme kuntalaisten iloksi. Myös joitakin seurakunnan soittokeikkoja ja muita esiintymisiä taisi olla kesäisin.

Mitä he ovat nyt? Vasemmalta oikealle:
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, lastentarhanopettaja,
musiikinopettaja, matemaattisen aineitten opettaja.
Kuvasta puuttuvat musiikkipedagogi AMK, ääniteknikko
ja harmonikansoiton opettaja.

Harjoittelin managerointia ja ylipäätään kaikenlaista organisointia ottamalla yhteyttä esimerkiksi pankkien johtajiin, tarjoamalla yhteistyötä ja tiedottamalla järjestelyistä kaikille osapuolille. Mitäpä muuta se olisi kuin viestintätaitojen kehittämistä ja harrastuneisuutta. Tällainenkin aktiivisuus noteerattiin äidinkielen opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelussa. Kannattaa siis rohkeasti tuoda osaamistaan ja kehittäviä harrastuksiaan esiin!

Yläasteen ja lukion taitteessa ajattelin suuntautuvani tiedotus- ja viestintäalalle. Oli selvää, että tekisin jotain suomen kieleen liittyvää. Opettaminen, ohjaaminen ja kasvattaminen ylipäätään olivat kiinnostaneet jo pitkään, mutta en vielä ollut keksinyt, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana voisin yhdistää nämä kaikki kiinnostuksen kohteeni.

Kurkkaa myös muut kesätyömuistot!

• Torimyyjänä
• Teatteritöissä ja jälleen mansikanmyyjänä
• Toimittajana

Kesäopiskelu on kuuminta hottia

Kesäopiskelut ovat hyvässä vauhdissa, ja eipä minulla juuri enää olekaan opiskelujuttuja. Sain vihoviimeisen kurssini viimeisen esseen valmiiksi viime sunnuntaina (tai oikeastaan maanantaina klo 3), ja jahka saan siitä arvosanan, voin kirjoittaa muutaman sanasen opintojen koostamisesta. Maisteriksi valmistuminen häämöttää! :)

Librissä majaileva IT-tukemme P. neuvoo toveri H.:lle
lähdeviitejärjestelmän käyttöä. Kyllä on kätevää!

Kesäni ohjelmassa on vain yksi iso asia: saada gradu vihdoinkin valmiiksi. Minulla oli vielä alkuvuodesta pontevia tavoitteita saada gradu esitarkastukseen toukokuun alussa, mutta se jäi vain haaveeksi. Keväälle sattui jos jonkinlaisia hidasteita, ja toukokuuksi sain sellaisia kielenhuoltotyöprojekteja, ettei gradu niitten ohessa juuri edistynyt (tai no sopivasti kuitenkin).

Nyt kesällä työtahti reipastunee – ja onkin jo reipastunut –, kun kirittäjäni ja mainioin työskentelytoverini H. on palannut kaupunkiin. Ahkerina hikoilemme kirjaston kuumuudessa. Välillä voi käydä vilvoittelemassa Lounaispuistossa.

Yliopisto-opinnot opettavat paljon oman työn organisoinnista. Minä olen siinä edelleen huono. Pitempiä hommia tehdessäni saatan ottaa välillä tehokkaita spurtteja, mutta enimmän osan ajasta haahuilen muitten, pienempien tehtävien parissa tai keksin ruveta perehtymään johonkin ihan muuhun. Minulla on myös paha tapa sanoa "kyllä" kaikille lyhytkestoisille haasteille ja projekteille, joita minulle tarjotaan ja jotka haukkaavat aikaa ja tarmoa pitemmiltä jutuilta. Opiskellessa on erittäin tärkeää tiedostaa omat opiskelu- ja työskentelytyylit. Niitten hyviä puolia kannattaa hyödyntää ja huonompia kehittää.

Oman stressinsä kevääseen on luonut epävarma tulevaisuus. On pitänyt miettiä, mitä valmistumisen jälkeen ryhtyisi tekemään ja mitä töitä hakemaan. Opettajanvirkoja kun ei voi hakea saada epäpätevänä (siis hakeahan aina voi, mutta jos hakijoitten joukossa on yksikin virallisesti pätevä, epäpätevä ei voi saada pestiä). Vastavalmistunut aineenopettaja voi aluksi tehdä sijaisuuksia tai muita töitä, kunnes ehtii pätevänä mukaan alkukeväästä alkavaan virkojenhakuun.

Koska minulla on tapana sanoa "kyllä" kaikille uusille haasteille, vastasin myöntävästi myös yliopistomme opettajankoulutuslaitokselta saamaani työtarjoukseen. Minua pyydettiin ensi lukuvuodeksi pitämään äidinkielen ja kirjallisuuden didaktikon kursseja tuntiopettajana. Se tarkoittaa sitä, että pääsen opettamaan opettamista opettajaksi opiskeleville. Aikamoisen siistiä! Onhan tämäkin oman alani työtä – vain vähän eri tasolla kuin kouluopetus. Mutta koska työ on vain tuntiopetusta, minun täytyy keksiä lisäksi muitakin hommia. Joka tapauksessa tuntuu mukavalta, kun tiedän, että voin jäädä Jyväskylään ja että mielenkiintoinen työ odottaa heti valmistumisen jälkeen. Se motivoi paahtamaan gradua entistä ahkerammin.

Toistaiseksi elämä on tätä.

Tsemppiä, iloa ja intoa kaikille kesäopiskelijoille ja kesätyöläisille! Miten teidän kesänne on alkanut?

Kohta se taas alkaa!

Kohta se taas alkaa, nimittäin yliopistojen kevään yhteishaku! Kevääntulon huomaa ulkoa, kun räystäät tippuu yllä pään, ja yhteishaun lähestymisen siitä, että opiskelijalähettiläälle tupsahtelee tukuittain kysymyksiä. Hienoa, olette ymmärtäneet homman juuri oikein! Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläät ovat olemassa kaikkia yliopisto-opiskelusta kiinnostuneita varten, ja vastaamme kernaasti kysymyksiin. Kurkkaa täältä, kuka opiskelijalähettiläistä osaa kertoa mistäkin aineesta. Minulta voi kysellä tässä blogissa, Facebookissa ja sähköpostitse (heli.m.hamalainen(ät)jyu.fi).

Nyt seuraa karmean pitkä informatiivinen kirjoitus ja yleisiä vastauksia. :)

Fasaanikin miettii, mille kaikille opiskelualoille hakisi.

Mikä yliopistojen yhteishaku? Milloin haetaan yliopistoon?
Yhteishaussa voi hakea opiskelemaan yliopistoihin (lisätietoja hakuportaalista yliopistohaku.fi). Hakuaika alkaa 4.3. eli ensi maanantaina ja jatkuu 3.4. saakka. (Nämä päivämäärät on helppo sekoittaa toisiinsa, joten ole tarkkana!)

Mitä haku tarkoittaa, ts. miksi yliopistoon pitää hakea?
Yliopistosta, kuten monesta muustakin paikasta, pitää tavoitella opiskelupaikkaa hakemalla. Hakemalla opiskelemaan osoitat olevasi kiinnostunut tietystä opiskelualasta. Hakijat järjestetään parhaimmuusjärjestykseen kiinnostuksensa, motivaationsa, soveltuvuutensa ja osaamisensa perusteella. Miksi? Opiskelupaikkoja on rajoitetusti (mikä taas perustuu rahoitukseen, alan suosioon, tulevaisuuden työllistymiseen jne.), ja kaikki eivät voi päästä opiskelemaan samaa alaa. Siksi yliopisto valitsee opiskelijoikseen sopivimmat tyypit, jotka aikovat myös suorittaa tutkinnon loppuun saakka. Soveltuvuutta ja osaamista mitataan valintakokeilla ja taustapisteillä. Jos haluat tietää, millaiset taustapisteet saisit esim. ylioppilastodistuksesta, kokeile yliopistomme pistelaskuria.

Miksi puhutaan yliopistoon hakemisesta, kun eikös opiskelupaikkaa ennemminkin haeta jostain tiedekunnasta tai oppiaineesta? Mitä yhteishaussa haetaan?
Nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelupaikkaa haettaessa on todellakin haettava paikkaa tietystä oppiaineesta. Jyväskylän yliopiston hakukohteet eli oppiaineet ja tutkinnot löydät täältä. Ei siis voi vain hakea yleisesti opiskelemaan yliopistoon, vaan pitää valita, mitä oppiainetta tai -aineita haluaa opiskella pääaineenaan. Oppiaineet jakautuvat yliopistossamme seitsemään eri tiedekuntaan. Esimerkiksi humanistinen tiedekunta, jossa itse opiskelen, keskittyy humanistisiin tieteisiin eli kieliä, historiaa ja taidetta koskeviin asioihin.

Mikä on pääaine? Miten se liittyy hakemiseen ja tutkintoihin?
Pääaine on oppiaine (esim. suomen kieli, matematiikka, terveystieto, puheviestintä), jota opiskelet yliopistossa todennäköisesti eniten. Yhteishaussa haetaan opiskeluoikeutta pääaineeseen, mikä tarkoittaa sitä, että saat opiskella kyseisestä aineesta kaiken mahdollisen eli perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot. Pääaineesta on tarkoitus ja oikeus suorittaa kokonainen tutkinto. Ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto, joka on 180 opintopistettä eli noin kolme vuotta päätoimista opiskelua (perusopinnot ja aineopinnot). Kandidaatin tutkinnon jälkeen voi suorittaa maisterin tutkinnon (120 op, syventävät opinnot, noin kaksi vuotta päätoimista opiskelua) samasta tai eri oppiaineesta. (Ja senkään jälkeen ei tarvitse lopettaa, vaan voi halutessaan aloittaa jatko-opinnot ja päätyä lisensiaatiksi ja tohtoriksi.)

Mitä tapahtuu, jos pääsen opiskelemaan montaa eri oppiainetta?
Jos saat opinto-oikeuden useaan pääaineeseen, sinun on ennen opintojen aloittamista valittava, minkä niistä otat vastaan. Ihanaa, valintoja! :D Opinnot voi kerrallaan aloittaa vain yhdessä pääaineessa/koulutuksessa/koulutusohjelmassa. Hyväksymisilmoituksen mukana on ohjeet siitä, kuinka ilmoitat ottavasi vastaan tai peruvasi saamasi opinto-oikeuden. Ilmoita päätöksestäsi ajoissa, jotta a) varmasti saat haluamasi paikan ja b) ylimääräiset paikkasi vapautuvat jonossa seuraaville.

Saako yliopistossa opiskella muuta kuin pääainettaan?
Kyllä saa! Pääainettasi saat opiskella vaadittujen perus-, aine- ja syventävien opintojen verran ja halutessasi ylimääräisiäkin kursseja. Lähes kaikkiin tutkintoihin tarvitaan kuitenkin myös sivuaine. Sivuaine eli jokin toinen opiskeluaine kannattaa valita siten, että se tukee työllistymistä. Toisin sanoen sivuaineessa pitäisi olla jotain järkeä tutkintosi ja toiveammattiesi kannalta. Esimerkiksi toimittajaksi haluavalle suomen opiskelijalle sopiva sivuaine voisi olla journalistiikka ja kielenkääntäjäksi himoitsevalle jokin toinen kieli, vaikkapa venäjä. Ja koska lähes kaikesta on hyötyä melkein kaikkialla, aineyhdistelmissä on rajana vain mielikuvitus!
Sivuaineita voi olla useita, ja voi opiskella pitkiä sivuaineita ja lyhyitä sivuaineita. Niitten lisäksi voi suorittaa niin paljon ylimääräisiä kursseja kuin ehtii, jaksaa ja huvittaa. Joskus voi käydä niinkin, että sivuaine alkaa kiinnostaa enemmän kuin pääaine. Se on ihan normaalia, ja silloin voi vaihtaa pääainettaan. Ei siis hätää!
Huom.! Yhteishaussa ei valita sivuainetta vaan vain pääaine. Sivuainevalintoja ehdit miettiä sitten, kun olet saanut opiskelupaikan ja -oikeuden pääaineeseesi. :)

Haluan opiskella suomea. Kerro käytännön esimerkki, miten pitää toimia.
Kun haluat opiskella suomen kieltä, haet yhteishaussa opiskelupaikkaa eli opiskeluoikeutta ensisijaisesti Jyväskylän yliopiston suomen kielen oppiaineeseen. (Voit tietysti varoiksi hakea muihinkin sinua mahdollisesti kiinnostaviin oppiaineisiin.) Sitten valmistaudut ja osallistut valintakokeeseen. Jos menestyt hyvin, sinulle myönnetään opiskeluoikeus suomen kielen oppiaineeseen, ja saat opiskella sitä maisteriksi saakka. Sitten sinusta tulee FM eli filosofian maisteri.

Luulen, että haluan opettajaksi, mutta myös aineen opinnot sellaisenaan ilman opeopintoja kiinnostavat. En ole vielä varma opettajankutsumuksestani. Miten mun kannattaisi hakea yhteishaussa?
Hienoa, olet juuri kuin minä! :) Olin täsmälleen samassa tilanteessa. Vaikka ei olisi vielä täysin varma opettajankutsumuksestaan (voiko koskaan ollakaan?), kannattaa hakea suoraan aineenopettajakoulutukseen. Silloin saa opinto-oikeuden SEKÄ hakemaansa aineeseen, kuten suomen kieleen, ETTÄ opettajan pedagogisiin opintoihin. Opettajan pedagogiset opinnot ovat sivuaine, joka antaa kelpoisuuden opettaa ainetta yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisissa sekä aikuisoppilaitoksissa. Suoravalitut aineenopettajat voivat aloittaa pedagogiset opintonsa heti ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin pääsee näkemään nopeammin, onko opettaminen se oma juttu.
Eli miten tässä tapauksessa kannattaa hakea: ensisijaisesti aineenopettajakoulutukseen (esim. äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajakoulutukseen suoravalittuna) ja toiseksi oppiaineeseen (esim. suomeen ja/tai kirjallisuuteen).

Entä, jos en yhteishaussa hae aineenopettajakoulutukseen? Pääsenkö opettajaksi?
Opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea erillisen opinto-oikeuden myöhemminkin kuin yhteishaussa.

Entä, jos pääsen aineenopettajakoulutukseen, mutta muutan mieleni enkä haluakaan opettajaksi?
Ei haittaa! Jos olet täysin varma, ettet ikinä halua opettaa, jätät pedagogiset opinnot suorittamatta ja opiskelet jotain muuta (ts. valitset tilalle jonkin toisen sivuaineen). Et myöskään suoranaisesti vie kenenkään muun koulutuspaikkaa (paitsi suoravalinnassa), koska sinun paikkasi annetaan sitten jollekulle sellaiselle, joka hakee erillistä opinto-oikeutta opeopintoihin. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Väitän, ettei pedagogisista opinnoista ole haittaa kenellekään, vaikkei koulu-uralle aikoisikaan. Opettajankoulutuksessa pääsee kehittämään sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, esiintymiskykyä sekä tiedon sisäistämistä ja välittämistä, jotka ovat nykyään melkoisen yleisiä työelämätaitoja joka alalla. Koulutus ei siis mene ikinä hukkaan!

Mitä muuta olisi hyvä tietää opiskelupaikkaa hakiessa?
Vaikka mitä, mutta nämä yleisohjeet lukemalla pääsee jo pitkälle. Kysykää lisää, niin vastaan! :)