Luukku 11: Ylikuumentuneet aivot

Tiistaina Suuri graduseminaari (SGS) jatkui neljällätoista esitelmällä. Itse sain rentoutua ja seurata muitten esityksiä ilman turhaa jännittämistä, koska oma esitykseni oli ollut jo edellisenä päivänä. Päivän ohjelmassa oli  taas useita suomi toisena kielenä (s2) -aiheita, mikä kertoo erikoistumisalan suosiosta. Muuten puhuttiin taas kääntämisestä, diskursseista, metaforista ja perinteisistä kielitieteellisistä aiheista kuten svetisismeistä ja nykypuhekielen -ttA-johtimisista uudisverbeistä (jälkimmäinen on ystäväni R.:n erittäin kiinnostava tutkimus).

Tutkimusten esittelyt kestivät vain aamupäivän, ja tauolla tarjottiin ainejärjestömme Sanen ihanien emäntien kahvia ja joulutorttuja. Jäähdyttelystä huolimatta ajattelukeskus tuntui jo aika rasittuneelta aikaisten aamuherätysten ja huomattavan tietomäärän omaksumisen ja prosessoinnin vuoksi. Kävimme H.:n, R.:n ja J.:n kanssa lounaalla Menuetissa, ja jo silloin alkoi olla vaikeaa muistaa yksittäisiä sanoja tai joulumessujen lopussa laulettavan laulun nimeä tai muuta sellaista.

Ilmeeni kun aivot ylikuumenevat.

Jalat johdattivat taas sinne, minne aina, eli kirjaston kahvilaan. Ajattelin uhkarohkeasti kahlata vielä gradukirjallisuutta, koska haluan saada erään tärkeän lähdeteoksen luettua ennen joululomaa. Lukemisen kimppuun en kuitenkaan tullut ryhtyneeksi kovin pian, koska hilpeä ja vilkkusilmäinen toverimme, englannin kieltä opiskeleva J. (äh näitä samoja nimikirjaimia) tuli kertomaan mahtavia juttuja englantilaisten ja portugalilaisten sanojen etymologioista. Saimme muun muassa kuulla, että guacamole tarkoittaa 'kiveskastiketta', ja että kookospähkinä on nimetty portugalilaisen kallopäisen peikon Cocon mukaan. Sanojen alkuperät ovat hirmuisen mielenkiintoisia ja kertovat aikansa kulttuurista enemmän kuin, öö, tuhat sanaa.

Pöytäseura vaihtui pariin otteeseen. Välillä luin kirjaani ja totesin, että uuden tiedon omaksumiskykyni alkoi olla nollassa. Takkinsa sisälle juuttunut toveri L. ilmestyi jälleen ilahduttamaan minua riemukkaalla seurallaan. Pohdimme muun muassa Berlinin & Kayn värikategorioita ja harrastimme päässälaskentoa. Jokseenkin helppo päässälasku vääntyi varsin vaikeaksi, ja olin varma, että aivoni tilttaavat lopullisesti. Ne kestivät kuitenkin vielä yhden sangen abstraktilla tasolla kulkeneen keskustelun muuan miehen, melkein-tohtori I.:n kanssa. Loppuillan kulutin sitten sellaisiin juttuihin, joissa ei tarvinnut ajatella yhtikäs yhtään. On mahtavaa vuorotellen seikkailla älyllisen kapasiteettinsa ylärajoilla ja jossain ameeban suoritustasolla.

Normaalin viikon tiistai

Normaali viikkoni jatkui normaaliin tapaan tiistailla. Ja mikä olisikaan ollut parempi jatko normaaliin elämänmenoon kuin päätyä taas normaalikouluun eli Norssille.

Tiesitkö muuten, että normaalikoulu ei tarkoita tavanomaista vaan normin antavaa koulua?

• Klo 9.50 olin lievästä pommiin nukkumisesta ja kaoottisista aamutoimista huolimatta asianmukaisesti Norssilla odottamassa oppituntien alkua. Olin kiirehtinyt kouluun melkein hengen hädässä, jotta ehtisin tutustumaan siihen ryhmään, jota opetan myöhemmin tällä viikolla.
• Klo 9.53 olin tavattoman tyytyväinen itseeni, kun ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle. Opetusharjoittelijat eivät missään nimessä saa myöhästyä Norssin tunneilta.
• Klo 9.55 eli oppitunnin alkaessa opettaja ihmetteli, miksi olin tullut paikalle, kun "ohjelman mukaan tänään kirjoitetaan, eikä sitä kannata katsoa kahta tuntia". Sain siis lähtöpassit :0D ja pari ylimääräistä tuntia vapaa-aikaa.
• Klo 10.00 kävin varoiksi vielä penkomassa Norssin kirjaston, mutta sieltäkään en löytänyt tarvitsemiani opuksia. Täytynee suunnata antikvariaattiin.
• Klo 10.15 päädyin sinne minne aina eli kirjaston kahvilaan. Sieltäpä löytyikin äidinkielen pienryhmäni, joka suunnitteli tulevaa oppituntikokonaisuuttaan. Sain kutsun liittyä seuraan ideoimaan. Etsin samalla materiaalia omille tunneilleni. Lisäksi pohdimme syntyjä syviä kuten lohikäärme-sanan etymologiaa.
• Klo 11.30 ryhdyimme harkitsemaan lounaalle lähtöä.
• Klo 12.00 kävin Fennicumilla eli suomen oppiaineen rakennuksessa tapaamassa erästä lehtoria. Sovimme tulevasta keikasta kielitieteilijöitten iltatilaisuudessa. Suomen opiskelijoista koostuva yhtyeemme Šiivilä esiintyy siellä.

• Klo 12.30 saavutimme valitsemamme ruokalan, Wilhelmiinan, jossa tulee käytyä melko harvoin. Ravintola sijaitsee Mattilanniemessä, ja itse pyörin lähinnä Seminaarinmäellä. Mutta olipa hyvää ruokaa ja paljon komeita nuorukaisia!
• Klo 13.50 ruokailtuamme pitkän kaavan mukaan ja vietettyämme hauskaa elämää toverien kesken lähdimme etsimään luentosalia MaA103, joka löytyi samasta rakennuksesta.
• Klo 14.15 alkoi opeopintoihin liittyvät todella kiinnostava luento mediakasvatuksesta. Enimmäkseen äänessä oli tohtori Mari Hankala, äidinkielen didaktikko ja media-asiantuntija ja oikea guru. Harvoin olen millään massaluennolla (ts. luennolla, jossa on satoja opiskelijoita) ollut niin innoissani ja kiinnostunut joka sanasta. Annoimme luennoitsijalle lopuksi aplodit, ja kävin vielä erikseen kehumassa häntä, kun jutut olivat niin hyödyllisiä.
• Klo 16.10 olin jälleen päätynyt kirjastoon tarkoituksenani kuluttaa vähän aikaa ennen seuraavia menoja. Tietokoneluokasta löytyi vapaa kone, joten hoitelin tietokonehommia ja ihastelin presidentinvaalien ennakkoäänestyksen vilkkautta. Tapasin myös ystäväni Elvin.
• klo 17.00 alkoi erään järjestön kokous kaupungin keskustassa. Minut oli kutsuttu paikalle esittelemään muuatta asiaa.
• Klo 18.10 pääsin kotimatkalle.

Loppuilta meni oppitunteja suunnitellessa, puhelimessa puhuessa ja internetin kanssa pelehtiessä. Tietoverkko oli joitakin tunteja epäkunnossa, ja oli yllättävää huomata, kuinka paljon hetkittäinen netittömyys vaikuttaa elämään. Jos esimerkiksi käyttää paljon nettisanakirjoja, ei tietoliikennekatkon aikana pääsekään tarkistamaan joitakin sanoja.

• Klo 23.20 huomasin, että netti toimii taas, joten lähetin tuntisuunnitelmaluonnoksen ohjaajalleni, kävin muutakin sähköpostikirjeenvaihtoa ja koetin saada tämän kirjoituksen valmiiksi.