Suomenopiskelijoitten suosikkikursseja

Mitä oikein opiskellaan, kun opiskellaan suomen kieltä yliopistossa? Tässä postauksessa paljastan konkreettisia esimerkkejä. Haastattelin muutamia suomenopiskelijoita heidän suosikkikursseistaan. Kysyin myös, osasivatko he yliopistoon tullessaan odottaa, että suomen opiskelu olisi tällaista. Täältä pesee!

Meri, 1. vuoden opiskelija

Akateemisia tekstitaitoja ja kielenhuoltoa

Hyödyllisin kurssi on varmaan ollut luento- tai pienryhmäkurssi Akateemiset tekstitaidot. Ennen sitä oma ilmaisuni oli aika kaunokirjallista, mutta siellä tieteelliset tekstit tulivat tutummaksi. Kurssi oli siis hyvä koko yliopisto-opiskelun kannalta. Tunnustan, että tykkäsin myös useimpien parjaamista KLSP-kursseista (kielten laitoksen kaikille kieltenlukijoille yhteiset luentokurssit). Ne oli sellasia tosi yleismaailmallisia, mutta sai mut tajuamaan myös kielten monimuotoisuuden ja merkityksen yhteiskunnassa, elämässä jne. Eli että kielet ei oo pelkkää jäykkää kielioppia. Ja on ihan kiva, kun on tollasia rennompiakin kursseja välissä.

     Nyt pyörii luentokurssi Äänteistä puheeksi. Mua ihmetytti koko syksyn, että miks niin monilla suomen opiskelijoilla tuntuu olevan valtaisa kiinnostus tai perversio murteisiin, mut ton kurssin myötä oon alkanut viimein itekin syttyä niihin. Syksyllä Sanoista lauseiksi ja Kielenhuolto ois varmasti olleet kans hyödyllisiä, mutta koko yliopistoilu oli jotenkin niin uutta vielä silloin, etten oikein osannut ottaa niistä paljon irti.

     Ei kai minulla ollut oikein mitään odotuksia, lähinnä luulin, että edessä on kielioppitehtäviä ja sijamuotojen pänttäämistä.

Elina, 1. vuoden opiskelija

SKIP203 Äänteistä puheeksi on ollu ihan mukava ja mielenkiintonen. Siinä on siis luentosarjaa aika monen luennon verran ja tulossa on apuaapuakääktentti, mikä tekee kurssista mulle vähän ankeen, mutta mielenkiintonen se on ollu. Hyödyllisiä sen sijaan on ollu ehkä Kielenhuollon kurssi (SKIP303) ja Sanoista lauseiksi (SKIP204) sekä joillekin varmasti Akateemiset tekstitaidot (SKIP304) ainakin mitä lähdeviitteisiin tulee. Itselle ne tulivat jo avoimessa [avoimessa yliopistossa] tutuiksi, joten minulle kurssin anti oli melko mitätön.

     Tulin yliopistoon aika nollat taulussa, ei ollu liiemmin odotuksia. Suomen kielen perusopinnot on ollu aika diipadaapaa [yleisiä], eikä niistä oo välttämättä kauheesti tarttunu mitään. Odotan enemmän aineopinnoilta. Kuitenkin kiinnostus on koko ajan kasvamaan päin. Ehkä hyötypuolikin alkaa jossain vaiheessa olla konkreettisemmin tarkastelun kohteena.

Juuso, 1. vuoden opiskelija

Hauskin kurssi on ollut Kirjallisuushistorian kurssi [kirjallisuuden perusopintoja; ei siis suomen], verkkokurssi, joka suoritettiin roolikeskusteluina. Pääsin purkamaan kaiken kukoistavan luovuuteni omien roolihahmojeni ratkaisuihin ja elämiin. Yhdellä hahmolla yritin salamurhata vaimoni, toisella tein itsemurhan, kolmannella karkasin kotoa, jouduin merihätään ja kelluin lautalla kohti vääjäämätöntä kuoloani.
     Vaikka kurssilla on tapana kirjoittaa omilla hahmoillaan yleensä päiväkirjamerkintöjä tai kirjeitä toisille, pääsin itse kirjoittamaan jopa runon, yhden iltapäivän päivällistilaisuuden alusta loppuun oman roolihahmoni näkökulmasta. Ja mikä parasta, en oikeasti saanut juuri minkäänlaista kokonaiskuvaa kirjallisuushistoriasta, ainoastaan muutaman yksityisseikan sieltä täältä. Kirjoittelin vaan jännittäviä juttuja omasta päästäni ja sain kurssin suoritetuksi. Kurssi oli siis hauska, ei opettavainen.

     Yllätyksenä tuli se, että tällä lailla peeloilemalla ja itseä toteuttamalla voi saada aiheeltaan tuollaisesta kurssista helposti arvosanan 3 [kun arvosana-asteikko on 1–5].

Erja, 3. vuoden opiskelija

Tähän mennessä mielenkiintoisin kurssi ollu semantiikka-pragmatiikka. Se on luentokurssi, jossa on oppimistehtäviä ja ehkä tentti, en muista. On tosi mielenkiintoista pohdiskella sanojen merkityksiä ja niiden käyttöä, joten kurssin sisältö on siis lähempänä arkea ainakin itelle kuin vaikka rakennekurssit (vaikka niistäkin oon pitäny). Jotenkin opettaja vaa innosti. Pohdin ehkä muutenkin niin paljon sanoja, niiden merkityksiä ja käyttöä, että toi oli ihan mulle. 

     En ehkä osannu odottaa, että suomen opiskelu olis tällasta. En tiiä, mitä odotin yliopistolta, koska jotenkin kielioppi on just se eka, mikä tulee mielee, ja toi sema-pragma tuli ihan yllätyksenä. Odotin kuitenki innolla yliopisto-opiskelua ylipäätään, koska tänne halusin eniten. Ja innostus on pysyny, varmaa kasvanukki.

Johanna, 4. vuoden opiskelija

Nautin eniten suomen kielen rakennekurssista. Siitähän on tosin jo kolme vuotta, enkä tiedä nykymuotoisesta suorituksesta paljon. Kurssin 8 opintopisteen suoritus taisi olla osatentteinä. Oli valoisaa fuksiaikaa, kun iloitsin isosta kurssista, jossa on jännää olla, kun on monia ihmisiä, joista monet ovat tuttuja, joille voi hilpeillä. Kaikki meni aina samalle luennolle, mistä tuli yhteisöllinen olo. Opettaja sai aiheet kiinnostaviksi, ja vihreä rakennemonistevihko oli söpö ja innostava. Kurssi kesti koko vuoden, mistä pidin – yksi tentti olisi ollut liikaa, joten osatentit olivat hyvä juttu. Sain syventää tietoani suomen rakenteesta (ja unohtaa sen samaa tahtia), sillä nautin kielen ilmiöistä sillä tavalla kuin jotkut nauttivat.

     Opiskelemaan tullessani saatoin jopa odottaa jotain rakennekurssin kaltaista. Onhan rakenne ehkä se mitä melkein kaikki ajattelee suomenkin kielen opiskelun eniten olevan. En kuitenkaan odottanut kurssin olevan niin mukava!

... ja bonuksena Perttu, n. vuoden* opiskelija

Hei, onks TÄÄ norsu? On siis kyse semantiikasta.

Parhaita kursseja ovat olleet Vesa Jarvan "Hei, onks tää norsu?" -kurssi ja ikimuistoinen SKIP201 [suomen kielen rakenne], jota suoritin 3 vuotta, ja joka vuosi [nyt jo eläkkeelle jäänyt] opettaja kertoi saman vitsin.

[* Ai mikä tää oli tää ilmaus "n. vuoden" (luetaan ännännen vuoden)? Opiskelijoitten keskuudessa on tavallista ilmoittaa, monennenko vuoden opiskelija kukin on. Asia ilmaistaan numeroin yleensä viidenteen opiskeluvuoteen saakka, mutta kuudennesta opiskeluvuodesta eteenpäin tavataan verhoutua matemaattisen kirjainilmaisun taakse. Siis n > 5.]


Jäikö jonkin mainitun kurssin sisältö mietityttämään? Kurkkaa suomen kielen uusinta opetussuunnitelmaa, jota käytetään vuosina 2012–2015. Ja lisää voit aina kysyä tältä opiskelijalähettiläältä blogissa, Facebookissa tai sähköpostitse!

Kirjatentti on yliopisto-opiskelun helmiä

Akateemisen vapauden periaatteiden mukaan opiskelijalla on vapaus ja vastuu ajatella itsenäisesti ja rakentaa omaa näkemystään. Vapauteen ja vastuuteen liittyy erilaisten valintojen teko. Saammekin tehdä paljon valintoja päättäessämme, mitä kursseja aiomme opiskella, milloin suoritamme ne ja miten.
Suomen kielen ja kirjallisuuden kurssien suorittamista olen kokeillut ainakin seuraavissa muodoissa:

• luento (teorian kuuntelemista ja kommentoimista, lopuksi yleensä tentti tai kirjallinen tehtävä)
• luento ja harjoitukset eli demot (teoriaa ja käytäntöä sopivan vaihtelevasti, lopuksi yleensä tentti)
• harjoitusryhmä (käytännön osallistumista ja tehtävien tekoa, lopuksi portfolio tai tentti)
• verkkokurssi (lukemista, kirjoittamista ja keskustelua verkkoympäristössä)
• lukupiiri (lukemista ja keskustelua porukassa ja lopuksi tentti tai kirjallinen raportointi)
• essee (lukemista ja muuta perehtymistä omaan tahtiin, tarkoituksena tuottaa essee)
• kirjatentti (opiskelua omaan tahtiin ja lopuksi tentti).

Jokaisessa suoritustavassa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkia kursseja ei voi suorittaa kaikin eri tavoin, mutta ainakin minä olen saanut ihan riittävästi vaihtelua. Tällä kertaa kerron kuitenkin vain kirjatentistä, koska se on tänä keväänä ja kesänä ollut minulle tyypillisin tapa opiskella.

Kirjatentteilyni alkaa aina vaihtoehtojen selvittämisellä. Kenties olen löytänyt opetussuunnitelmasta jonkin kiinnostavan kurssin, joka soveltuu hyvin tentittäväksi, tai sitten olen tutkinut jonkin tietyn kurssin suoritusvaihtoehtoja ja todennut kirjatentin parhaimmaksi. Tai sitten tarvitsen vain opintopisteitä. Monista suomen ja kirjallisuuden kursseista saa 5 opintopistettä, ja kirjatentin avuin pisteet saa nopeasti ja varmasti.

Kirjatenttejä voi suorittaa tiedekuntien yleisinä tenttipäivinä. Kullakin tiedekunnalla on oma tenttipäivänsä kerran kuussa. Humanistisen tdk:n tenttipäivät ovat kuluneena vuonna olleet perjantaisin, ja niin on seuraava tenttinikin parin päivän päästä perjantaina. Tenttiin ilmoittaudutaan tietojärjestelmä Korpin kautta. Ilmoittauduttaessa valitaan tenttipäivä ja ilmoitetaan, mitä teoksia aikoo tenttiä.

Monilla kursseilla pääsee valikoimaan itselleen sopivimmat tenttikirjat runsaalta listalta. Jos käy tuuri, joitakin opuksia on saattanut lukea jo jotakin tutkielmaa tai muuta tehtävää varten, ja kirjatenttiin ei sitten olekaan enää kovin paljon päntättävää. Tai sitten voi valita kiinnostavimmat tai ohuimmat tai uusimmat tai helpoimmit löydettävät tai ne, joita ei muuten tulisi luettua kuuna päivänä. Voi myös olla niin, että kurssille luetaan vain yksi kirja tai useampi, ja valinnanvaraa ei ole.

Yhtä kaikki, kun kirjat on valittu ja tenttiin ilmoittauduttu ajoissa, alkaa opiskelu-urakka. Tapojensa ja mieltymystensä mukaan voi lukea yksin, porukalla tai miten tahtoo. Minä tavallisesti haalin kaikki mahdolliset tenttikirjat kotiin, jotta voin selailla niitä aina silloin, kun huvittaa. Lukuinnostus voi iskeä vaikka keskellä yötä, ja toisinaan mikään ei ole parempi aamupala kuin pari lukua hyvää kirjaa.

Kotilukemisen lisäksi luen paljon myös yliopiston kirjastolla (mistä johtuu blogini nimikin). Jos joitakin kirjoja ei saa lainaksi kotiin tai jos kodin pienet siivoustyöt vievät huomion opiskelulta, marssin hyvin pian kirjastolle. En kuitenkaan viihdy liian hiljaisessa lukusalissa, vaan etsin jonkin mukavan lukupaikan tai linnoittaudun kirjaston kahvilaan. Kahvilassa on (tietysti kahvin lisäksi) se hyvä puoli, että saa helposti lukuseuraa. Pänttäämisen maistuessa puulta on paljon mukavampi kahlata sivuja eteenpäin, kun toveri vieressä kannustaa: "luetaan vielä kaksi lukua ja lähdetään sitten yhtä matkaa kotiin".

[Kuunteluvinkki: yhtyeeni Lyhteen kappale Kirjaston poika]

Tovereitten kanssa on myös hyvä vertailla lukukokemuksia, tentaattorien vakiokysymyksiä, ihmetyksen aiheita, morfologisen diffuusion erityispiirteitä, ensimmäisenä opiskeluvuonna opitun termistön lähes täydellistä unohtumista ja sitä, että sen ja sen kurssin portfoliosta saa tänä vuonna niin ja niin paljon pisteitä, kun aiemmin sai sen ja sen verran. Parhaassa tapauksessa kirjaston kahvilaan muodostuu spontaaneja lukupiirejä, joista saa irti paljon enemmän asiaan liittyvää tietoa kuin pelkästä omasta kirjasta.

Kun kaikki kirjat on luettu ja muistiinpantu, on tentin aika. Yleisten tenttipäivien tenteissä on neljä tuntia aikaa panna paperille kaikki se, mikä osoittaa kirjat luetun ja oleellisen tiedon opitun. Viiden pisteen tenteissä saa yleensä ahkeroida kolme tai neljä esseevastausta, mutta voi sitä euforian tunnetta, kun tentti on ohi! Kirjatentin jälkeen todella tietää opiskelleensa. Tulokset tulevat kahden viikon kuluessa, joskus jopa seuraavana päivänä.

Muutaman päivän päästä olen tenttimässä suomen syventävien opintojen kurssin dialektologia ja sosiolingvistiikka, mikä tarkoittaa kielen (murre- tai esim. sosioekonomisista syistä johtuvien) erojen tutkimista. Jos kurkkaat linkin taakse, näet, millaisista teoksista olen päässyt kokoamaan lukupakettini. Valitsin kaksi kirjaa ja viisi artikkelia, jotka tukevat kiinnostustani kielen vallasta, vallankäyttäjistä ja vallankäytön keinoista. Kuinka ollakaan, yhtä teoksista käytin kandidaatintutkielmani lähteenä, ja loput päässevät siteeratuiksi tulevaan graduuni. Kirjatentti teoksineen ei siis ole muista opinnoista irrallinen osa, vaan se voi hyvinkin kiinteästi liittyä muuhun sivistymiseen.

Lopuksi reipas musiikkinumero kirjaston ja opiskelijoitten kunniaksi. :0)