Luukku 22: Piirakoita ja kystä kyllä

Joulua edeltävänä päivänä käydään perinteisesti lahjaostoksilla. Näin tehtiin nytkin. Muuten sain päiväni kulumaan ruoanlaitossa ja muissa keittiöhommissa, siivoamisen suunnittelussa ja etenkin pikkuveljeni K.:n kanssa seurustellessa sekä hänen huonoille vitseilleen hymähdellessä. ("Kerroin kemistivitsin. Ei mitään reaktiota." Ahhahhaa.)

Paras jouluvalmistelu!

Jouluostosten jälkeen iltapäivällä aloitin leipomisurakan ja laitoin karjalanpiirakoita ja joulutorttuja. Samalla tehtiin porkkanalaatikoita. Joulutortut eivät näyttäneet paistuvan millään, ja ehdimme jo pelätä sähköuunin rikkoutuneen. Se vasta olisi karmea kohtalo jouluna, kun melkein kaikki ruoka pitää päästä paistamaan! Ja mikä kamalinta, lanttulaatikot olivat vielä kokonaan tekemättä!!! Ääk!!!!!

Tulipahan testattua jouluisia kriisinhallintataitoja. Mietimme varavaihtoehtoja: takassa voisi ehkä lämmittää joitain ruokia, ja jos ulkouunin kaivaisi esiin lumesta, siellä voisi mahdollisesti paistaa laatikoita. Äitini M. ehti jo päivitellä onnettomuuttamme Facebookissa, ja muuan ystävällinen tuttu lupasi jo, että saamme tarvittaessa käyttää hänen uuniaan. Fb-päivitys taisi jälleen olla se tarvittava taikaisku, joka vaadittiin siihen, että uuni alkoi taas toimia. Ehkäpä masiina oli vain ylirasittunut piirakanpaiston vaatimasta lämpötilasta, koska jonkin aikaa levättyään se suostui taas paistamaan kunnolla. Ilta ja joulu pelastettu!

Televisiottomana opiskelijana on aina yhtä jännää, kun kotona voi katsoa telkkaa. Tosin nyt vaikuttaa siltä, että telkassa näytetään ympäri vuorokauden vain Jamie Oliverin ja kollegoitten kokkiohjelmia, Strömsöä tai joka sortin tuunausohjelmia. (Tai sitten perheemme sattuu aina niitten aikaan ruudun ääreen.) (Elokuvatkin ovat epämääräistä haahuilua kaiken maailman keskimaissa, eivätkä vanhoja suomalaisia mustavalkoelokuvia, joissa näyttelijöitten puheesta ei saa mitään selvää, mutta torvisoitto kyllä kuuluu.)

Leipomisurakan alussa riitti vielä hupimieltä tämän videopätkän kuvaamiseen. Piirakan synty ei näy tässä ihan kokonaan, kuten ei myöskään taidokas kuorien pulikointini, mutta saatiinpahan viihdettä aikaan. :0D Tyypilliseen ruokaohjelmatyyliin kädet ovat koko ajan edessä, ruoan valmistusprosessi esitetään oudossa järjestyksessä ja kokin mutinasta on vaikea saada selvää.

Jos muuten olet aina miettinyt, mitä se äiti oikein tekee joululaulussa Kun joulu on, kun "on äiti laittanut kystä kyllä", niin tässä vastaus:

• kystä on kypsää (vanhentuneen kypsi-muodon taivutusmuoto; vrt. lapsi: lasta)
• kyllä on kylliksi, riittävästi.

Siispä laulunkin äidillä taitaa olla toimiva uuni, jossa on saatu paistettua tarpeeksi muonaa.

Luukku 7: Assosiaatioita. Dissosiaatioita.

Selostaminen. Nominit. Mahdollinen. Lukija. Ymmärrys?

Perjantai. Päivä. Asioita. Fennicum. Ovi. Lukko. Koputus. Koputuksia. Hätäännys. Joku. Kopiokone. Ovi. Avaaminen. Helpotus. Suuren graduseminaarin abstraktikirja. Hakeminen. Onnistuminen. Huokaus.

Kirjasto. Café Libri. Opiskelijalähettiläitä: Aapo, Jussi O., Jarkko. Tapaaminen. Suunnittelu. Keskiviikko. Jyväskylän lyseo. Vierailukäynti. Ennakkohauskuus!

Heilahdus. Epätarkkuus. Rattoisuus!

Koti. Siivoaminen. Leipominen. Kasvis-fetapiirakka. Joulutorttutaikina. Jää. Sulamattomuus. Luumuhillo. Vähäisyys. Ovikellon sointi. Ystävä O., Pätkis-suklaakakku. Ystävä E., teetä. Illanistujaiset. Tuparit? Teekukka. Avautuminen. "Elitistinen, samettinen maku." Kukka? Merisiili? Cthulhu? Hauskaa. Sähkökynttelikkö. Kynttilänvalo.

Leikki: värien sanominen. Rytmi. Koputtaminen. Lusikka. Sininen, punainen, keltainen, vihreä. Oranssi. Hep! Valkea. Voitto! Assosiaatioleikki. Kaasunaamari, Mehukatti, Mannerheim. Repeäminen. Nauru. Dissosiaatioleikki. Vaikea! Mukavuus. Rattoisuus. Kadenssit, intervallit, säveltapailu. Taikinat. Onnellisuus. Kiehuva teevesi. Santsikupin santsikuppi. Narvan marssi.

Keskustelut. Salaisuudet. Riemukkuus. Kesätyöt. Pohtiminen. Google. Rekka-autojen kuvia? Stalkkaaminen. Nils Holgersson. Tarinat. Puoliyö. Todellisuus. Ystävyys. Rakkaus. Dramaattisuus. Ajankulku. Yö. Naurunremakat. Yllättävät uutiset. Kello kaksi?! Hekotus. Seuraavat kestit? Sopimus. Seuraavat kestit.

Mikäpä on opiskelijana matkustellessa?

Opiskelija-alennukset ovat mahtava juttu. Varsinkin yliopistokaupungeissa opiskelijat saavat noin 10–15 % alennusta lähes kaikesta toimistotarvikkeista eväspatonkeihin ja parturointeihin.

Tuntuvimpia hinnanalennuksia saa julkisilla kulkuvälineillä matkustamisesta, sillä matkaa pääsee taittamaan puoleen hintaan. Mikäpä on silloin junaillessa tai linikoidessa? Tarkemmat opiskelija-alennusehdot löytyvät
- Matkahuollon sivuilta ja
- VR:n sivuilta.

Kuluneen viikon lopulla Jyväskylä täyttyi ralliväestä Neste Oil Rallyn takia. Päätin karata paikkakunnalta hyvissä ajoin ja matkustaa siskoni Hannan luo Kuopioon. Reissusta tuli oikein mukava, eivätkä matkat maksaneet juuri mitään, kun heilutteli iloisesti opiskelijakorttia.

Ensiksi piti kokeilla kaupunginkirjaston lukumukavuutta.

Emäntäni vei minut pian perillepääsyn jälkeen tutustumaan Kuopion kaupunginkirjastoon, mikä sopikin oikein hyvin kaltaiseni kirjastoihmisen ohjelmaan. Etsimme Danten Jumalaista näytelmää (Hanna: "Mikä oli Danten sukunimi?"), ja minä pääsin testailemaan paikallisen libraarion fasiliteetteja. Kirjaston kahvila oli valitettavasti remontin takia kiinni, mikä oli suuri puute.

Valikoima oli kelpo, mutta häviää JY:n kirjaston opuksille.

Matkan alkuun kuului myös Kuopion torilla istuskelu. Pulut matelivat ympärillä herkkuja anelevin silmin, mutta emme keskittyneet niihin. Otimme oikein kunnon turistiasenteen ja perehdyimme keskustan asemakaavaan karttojen avuin. Oli kuuma.

Hanna osoittelee kiinnostavia paikkoja.

Vasemmalla häämöttävästä Kenkä-Veikko-myymälästä kävin hankkimassa perinteisiä ja laadukkaita kotimaisia kenkiä. Sieltä löytyi myös isoja kokoja ja riittävän leveälestisiä jalkineita, ja palvelu oli kuopiolaiseen tapaan mitä parhainta. Suosittelen lämpimästi!

Jyväskylässä kävelen paljon, koska en käytä polkupyörää, ja kenkiä kuluu. Nyt on syksyllä alkaviin opetusharjoitteluihinkin sopivia opettajakenkiä! :0)

Erään kirpputorin näyteikkunasta tuli varsin kotoisa olo, koska kaikki oli yhtä oranssia kuin omassa asunnossanikin. Harmi, etteivät esineet olleet myytävinä...

Matkan varrelle sattui iloista musiikkia soittanut reipas torvisoittokunta.

Päivät kuluivat nopeasti Kuopion-sukulaisia tavaten, kaupungilla kierrellen ja viehättäviin asuinalueisiin tutustuen. Kuopio on hieno ja mukava kaupunki ja siellä on kuulemma hyvä opiskelijankin asua, mutta siellä ei voi opiskella suomea eikä kirjallisuutta. Onneksi Jyväskylässä voi.

Seuraavassa videopätkässä siskoni Hanna kertoo, millainen pieni asia sai hänet ihastumaan Kuopioon pääsykoereissulla. Tämä olkoon ilmainen vinkki kaikille niille, jotka suunnittelevat, kuinka uudet asukkaat ja etenkin opiskelijat saadaan tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Onko Sinulla samanlaisia kokemuksia? Kommenttilootaan olisi kiva saada mainintoja siitä, mikä juuri Sinut sai kiintymään uuteen kotipaikkakuntaasi.

 Viimeinen kuva on Kuopion rautatieasemalta.

Kaikki sitä keksitäänkin kieltää.