Luukku 19: Lähtöjä

Keskiviikkoaamu alkoi lauluyhtyeemme Heikon asteen lauluharjoituksissa. Keskipäivään mennessä harjoittelimme joululauluja ja suomalais-ugrilaisbiisejämme Äidinkielenopettajain Liiton Talvipäivien keikkaamme varten. Tai emme me siellä enää joululauluja laula, kun tapahtuma on tammikuussa. Saimme treenattua ahkerasti E.:n ja R.:n kanssa.

Treenien jälkeen minun piti käväistä kotona, ja sitten menin R.:n kanssa lounaalle Menuettiin. Pakkaspäivään sopi lämmin broileri-kasviskeitto. Sen verran kylmä oli, että päätimme tyttöjen kanssa, ettemme mene enää illalla laulamaan kaupungin keskustaan.

Iltapäivän vietimme missäs muualla kuin kirjaston kahvilassa Café Librissä. Meinasi käydä köpelösti, kun kahvilatiskin seinämää alettiin laskea alas jo kahden aikaan, ja meidän piti juosta kassalle ehtiäksemme anelemaan kahvia ja kaakaota. Saimme niitä, mutta meidän jälkeemme tulleet asiakkaat eivät enää saaneet, vaikka kädet ristissä rukoilivat. Kuulemma loppiaiseen saakka on lyhennetyt aukioloajat.

Kahvilatiskin sulkeutumisen jälkeen Libri tyhjeni aika vauhdikkaasti, mutta kirjaston puolella monen työ vielä jatkui. Saimme pöytään seuraksi E.:n, V.:n ja vielä H.:nkin, ja myöhemmin erään M.:n, P.:n ja J.:n. Jälkimmäiset olivat saapuneet kuuntelemaan joulutervehdystämme.

Heikkoa astetta ei edelleenkään
ole onnistuttu ikuistamaan yhteiskuvaan,
joten tällä mennään.

Olin sopinut kirjaston johdon kanssa, että Heikko aste esittää pienen joulutervehdyksen kaikille kaltaisillemme kirjastohiirille klo 15.30. Näin tapahtui. Asetuimme ala-aulaan, joka osoittautui erinomaiseksi laulupaikaksi. Äänet kantautuivat vaivattomasti ylempiinkin kerroksiin, ja ilahduttavan paljon väkeä (~ 100-150) kerääntyi varta vasten kuuntelemaan meitä. Lauloimme laulut Joulu, Deck the Halls ja Nyt riemuiten tänne ja toivotimme väelle hyvää joulua. Muuten meni ihan kivasti, mutta viimeisessä biisissä kömmähdys, kun olimme nostaneet sen sävellajia vasta aamulla. Antamani lähtöäänet kuulostivat oudoilta vanhoihin ääniin verrattuna, ja aloitus piti ottaa kaksi kertaa uudestaan. :0D Laulu saatiin kuitenkin kunniakkaasti loppuun, ja sattuuhan näitä. Jäi silti iloinen joulumieli. Muuan ystävällinen kirjaston henkilökunnan edustaja tuli antamaan meille pienet joululahjat, mikä myös ilahdutti.

Laulujen jälkeen hyvästeltiin kaikki ystävät ja toivotettiin hyvät joulut. Kotimatka taittui rattoisassa seurassa, ja sitten pitikin alkaa siivota kämppää joulukuntoon ja pakata.

Luukku 5: Ei enää niin tuntematon

Itsenäisyyspäivän aatto oli opiskelullisesti lyhyt. Eipä opiskelijan elämä aina ole kovin rankkaa. Ilahduttavaa oli, ettei koko päivänä ollut kiire mihinkään. Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Tärkeintä oli ehtiä lukemaan Tuntsikka jälleen kerran, koska en edelleenkään osaa sitä täysin ulkoa kannesta kanteen. (Voi pohtia, pitäisikö. Edes äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan.)

Kävin Menuetissa lounaalla ystäväni H.:n kanssa. Olen mieltynyt Menuetin keittoihin, mutta mää ihmettelen oikke kauhiast tämmöst ja ole niinkun klavul päähä lyöty siitä, kuinka Menuetissa voi "aina" olla kermaista porkkanakeittoa. Sitä tuntuu olevan vähintään kerran viikossa tai ainakin silloin, kun haluaisin jotain oikein lämmintä ruokaa. (Ja se mokoma porkkanakeitto jäähtyy todella nopeasti.) Kieltämättä onneton tapaus.

Lounaan jälkeen Kuopion potkukelkkapataljoona marssi kirjastolle nauttimaan sen viimeisistä aukiolotunneista (koska paikka oltiin sulkemassa etuajassajo kello neljältä). Juotiin kahvia, luettiin gradukirjallisuutta, läheteltiin kirjeitä, suunniteltiin itsenäisyyspäivän viettoa ja lähdettiin hakemaan leivän päälle voita. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat. Olipa eksoottista mennä kotiin jo iltapäivällä. Sopii, sopii, aina epäillä sopii.

Lopuksi yhtyeemme Šiivilän yltiöisänmaallista henkeä viime vuodelta:

Suhteellisen normaali tiistai

Kulkeepa aika hassusti. Yleensä on (ainakin olevinaan) hirveä kiire, ja kellon viisareita ei saa kiinni, vaikka juoksisi. Arkipäivien kulkua ei edes huomaa, kun ne kuluvat niin nopeasti. Kotitöitä ehtii tehdä vain sunnuntaisin. Käytettävissä olevan ajan määrä on käänteisesti verrannollinen tenttialueen lukemattomien sivujen määrään jne.

No tänään olikin sitten ihan toisenlainen päivä. Ja ajanlasku. Ensinnäkin minun oli suunnattoman vaikea hahmottaa, että on tiistai. Viikko tuntuu jo nyt todella pitkältä. Lisäksi päivämäärä ei millään meinannut mennä jakeluun, vaikka olin muistanut kalauttaa päivämääräpalloani (niin, minulla on sellainen oranssi kalenteripallo, joka näyttää päivämäärän ja kuukauden sellaisilla kivoilla liikkuvilla läpillä, joita saa liikutettua eteenpäin nappia painamalla tai hakkaamalla). Vaikka herätys oli (humanistille) suhteellisen aikainen, heräsin ennen herätyskellon soittoa, ja koska lukuisista torkuttamisyrityksistä huolimatta pysyin hereillä, aamusta tuli kamalan pitkä. Ehdin aamulla monta kertaa tietoisesti ajatella, että kas, olen suihkussa, ja niin, olen edelleen suihkussa. Tai että nam, onpas herkullisen makuisia jyviä tässä leivässä ja kylläpä salaatti maistuu mehevältä ja rapealta. Useimmiten aamut menevät sellaisessa hötäkässä, etten edes ehdi huomata, mitä oikein teen. Virkistävää vaihtelua siis.

Olin koululla kirjastolla jo ennen kymmentä, koska menin e-tenttiin eli tietokonehuoneessa suoritettavaan virtuaalikokeeseen. (Ja kaikkein uskomattominta on se, että olin saanut luettua tenttialueen ja jopa kerrattua EDELLISENÄ päivänä. Ennen tenttiä ei siis enää tarvinnut kaivaa jotain hätäisesti kyhättyjä muistiinpanoja esiin.) Hain avaimen Kirjavitriinistä ja ehdin hyvin kysellä ystävälliseltä kirjavitriinipojalta, miten se e-tenttiminen taas menikään. Kaikista parin kerroksen väliin sattuneista ihailijatapaamisista huolimatta olin tenttitilassa etuajassa, ja jouduin odottamaan viisi minuuttia, että pääsen aloittamaan tentin. Siinä olikin meditaatiota kerrakseen.

P. Jarla on salakuunnellut nauruani.

Tenttiin vastaaminen onnistui jokseenkin siinä ajassa, mitä olin laskeskellut, ja ehdin vielä ennen lounasta penkoa kirjaston tietokannoista mahdollista gradukirjallisuutta. Hakusana intertekstuaalisuus johdatti suomen kielessä tänä vuonna tehdyn mainion Fingerpori-aiheisen gradun äärelle (huom.! gradun saa auki klikkaamalla JYX-sivun name-linkkiä), ja päädyin yhdeltä istumalta lukemaan koko gradun. Viereisillä tietokoneilla työskennelleet heput varmaan ihmettelivät, mitä tämä opiskelijatar tirskuu koko ajan. Ei voi JYKDOKin ja JYXin selaaminen olla niin hauskaa.

Suurin järkytys tuli, kun lopetin kirjallisuuspenkojaiseni ja lähdin syömään Musicalle. Kello ei vielä(kään) ollut paljon yli puolenpäivän! Ruokalassa piti vähän jonottaa, mutta kohta oli taas rattoisaa, kun pöytään sattui ennalta tuntematonta mutta jutteluintoisaa seuraa. Lounaan jälkeen kello ei edelleenkään ollut muuta kuin metallia ja muovia, ja oli kerrankin aikaa linnoittautua kirjastolle penkomaan suomen kielen ja kielitieteen hyllyjä. Löysin vaikka mitä (lisää karjalan kielen materiaalia!), ja ehdin iltapäivän aikana paitsi selata useita myös lukea kokonaan neljä kirjaa. Kahviossa viereisessä pöydässä kokoontui ainejärjestölehtemme InSanen toimittajakokous, joten saatoin puolikkaalla korvalla osallistua siihen samalla kun luin "suomalais-ugrilaisista aikasuhteista", "kolmannen persoonan dilemmoista", "epätarkkuudesta kielen käyttökelpoisuutta lisäävänä tekijänä" ja "poliittisen tyylin taidosta".

Lukusessio päättyi kerrankin mukavasti siihen, että huomasin kellon lähestyvän neljää ja ajatusteni lähestyvän ravintola Sohwissa alkavaa kokousta, eikä siihen, että vahtimestari kilkuttaa kirjaston äänimerkkikelloa ja mulkoilee vihaisesti pilkkuun kilkkuun saakka istuneita. Kokous kesti vain tunnin, minkä jälkeen olin vapaa kuin taivaan lintu. Enpä muista, milloin viimeksi päiväni "pakolliset" osuudet olisivat päättyneet niin aikaisin! Varhaisen kotiinpääsyn kunniaksi päätin vapauttaa itseni to do -listan perkaamisesta ja tehdä työlistan juttuja vain, jos huvittaa. Yllättäen esimerkiksi kotityöt sattuvat huvittamaan tällaisena päivänä, ja tulosta syntyy. Huomiseksi ei tarvitse lukea mitään, ja mikä parasta, ei ole pakko kirjoittaa mitään. Ehkä siksi rustaankin nyt tätä blogitekstiä, joka ei meinaa loppua millään. :0)

Ehkä aikaa tai tunnetta ajan runsaammuudesta lisää se, että ajattelee, mitä on tekemässä. Kyseessä on varmaan jokin joogajuttu tai muuta tietoiseen ajatteluun liittyvää, mutta arvelen myös mutu-periaatteella, että ajan tuntu, hetkeen tarttuminen (yh mitä lällyilyä), keskittyminen ja tekemisestä nauttiminen kietoutuvat toisiinsa. Merkitykselliseen tekemiseen ei kulu aikaa, vaan se antaa sitä.

Päivän opetus: olen niin oikealla opiskelualalla kuin voi ihminen olla. <3

Kaksivuotinen suhde päättymässä

Tykkään kirjoista. Tykkään kirjastoista. Tykkään lainata kirjoja kotiin. Tykkään siitä, että halutessani tarkastaa jonkin asian voin vain ottaa kirjan hyllystä ja katsoa siitä. Ehkä juuri siksi viihdyn niin hyvin mm. yliopiston kirjastossa: kaikki tarpeellinen tieto on (ainakin hypoteettisesti) koko ajan saatavilla.

Aika moni yliopiston kirjaston kirjoista on asunut jonkin aikaa luonani. Jotkut pitempään, jotkut vain yön yli. Netitse on helppo uusia lainat ja välttyä sakoilta. Lähestyvästä eräpäivästä tulee sähköposti-ilmoitus, ja koska lainojen uusiminen on niin helppoa, joitakin kirjoja tulee haudottua kotona aivan turhan päiten.

Huom.! Turhan päiten voidaan kirjoittaa myös yhteen: turhanpäiten; 'tarpeettomasti, turhaan, suotta'.

Voisinkohan vähitellen ruveta uskomaan, etten todennäköisesti aio/viitsi/jaksa/ehdi lukea loppuun kirjaa, jonka lainan olen uusinut jo 24 kertaa? Kyseessä on vieläpä P28-kirja eli opus, jonka laina-aika on miltei kalenterikuukausi. Olen siis pantannut kyseistä nidettä jo lähes kaksi vuotta. Tuskin sitä kukaan on kaivannut, kun varauksia ei ole tullut kertaakaan, mutta silti. Kirja kiikuttukoon kirjastolle heti huomisaamuna.

Asunnossani ei ole tasoja, joita ei ole päällystetty kirjoilla, paitsi tiskipöytä.

Miten paljon yleensä luen kirjatentteihin?

Kirjatenttejä käsittelevään blogitekstiini oli tullut hyvä kysymys siitä, miten paljon yleensä luen kirjatentteihin. Vastasin pitkästi, mutta venytän vastauksesta vielä pitemmän blogitekstin. (Oikeasti en vain jaksa enää ottaa huomiseen tenttiin tulevia kirjoja kauniiseen käteen ja koetan keksiä kaikkea sijaistoimintaa...)

Lukemiseni määrä vaihtelee paljon. Lukutapa ja -määrä ovat sidoksissa aiheeseen, kirjoihin ja arvaukseen mahdollisista tenttikysymyksistä. Aina tulee myös mietittyä, mihin tarvitsen tenttiin tulevaa tietoa: onko asia sellainen, josta olen kiinnostunut tutkimuksellisessa mielessä (eli tarvitsenko tietoja esim. tulevaan graduun), muuten vain kiinnostava vai sellainen, mikä on PAKKO tietää.

Esimerkki 1.

Olen huomenna menossa tenttimään erityispedagogiikan perusopintoihin kuuluvaa kurssia (3 op), ja tenttiin on pitänyt lukea 3 kirjaa (yhteensä 750 sivua). Aloitin lukemisen viime lauantaina eli aivan liian myöhään. Parin päivän aikana olen lukenut vain hajanaisina hetkinä, enkä missään vaiheessa ole saanut aikaan kunnon lukutahtia. 

Olen lukenut noin kolmanneksen tenttialueesta kunnolla (ts. lukenut läpi ja kirjoittanut muistiinpanoja) ja loput vain selaillut etsien tärkeitä sanoja tai kohtia. Tällainen lukutapa saattaa riittää, jos tietää suunnilleen, mitä tentissä voidaan kysyä tai mitkä ovat elämän kannalta tärkeitä asioita.

MUOKK: Tästä tentistä tuli nelonen. Jes!
Onneksi muuten menin tenttiin, vaikka satoi kaatamalla ja piti raahata litimäräksi kastuvaa viulukoteloa mukana. Lisäksi tenttisaliin piti jonottaa puoli tuntia, ja salista loppuivat vastauspaperit. Vastoinkäymisistä huolimatta jäi hyvä mieli.

Esimerkki 2.

Edellinen tentti (viime viikolla) oli suomen kielen syventäviä opintoja eli jo aika vaikeaa asiaa. Luin neljää kirjaa kolmen viikon ajan järjestelmällisesti ja tein vähän muistiinpanoja. Tarkoituksena oli, että olisin aluksi vain lukenut kaiken ja myöhemmin selaillut tenttialueen (5 op) läpi - ja sitten kirjoittanut niitä muistiinpanoja. Aika kuitenkin loppui kesken (yllätys), ja muistiinpanot jäivät suurimmaksi osaksi kirjoittamatta. Tällä kertaa kuitenkin riitti se, että olin lukiessani oppinut runsaasti yksityiskohtia ja tapausesimerkkejä. 

Ennen tenttiä olin jutellut samaa aihetta opiskelleitten kanssa ja saanut viime hetken tärppejä ja hyvän yleiskatsauksen aiheesta. Veikkaan, että tentistä tulee ihan kelpo tulos. Tässä siis eniten auttoi tenttialueesta keskustelu muitten kanssa ja tieto siitä, että pitää osata asiat yksityiskohtaisesti.
  
MUOKK: Tästä tentistä tuli se ihan kelpo eli kolmonen. Odotin ehkä vähän parempaa tulosta.

Vinkkejä:
- Jos tunnet muita saman kurssin tenttijöitä, voit koota itsellesi lukupiirin, jossa luette ja keskustelette aiheesta. Joskus muut osaavat selittää homman nimen paremmin kuin mitä kirjoista saa irti.
- Yritä arvailla, mitä ja millaisia kysymyksiä tenttialueesta voisi tulla. Ekassa tentissään ei hirveästi voi arvailla, mutta ennen pitkää voi oppia hyväksikin tehtävien ennustajaksi. Auttaa myös, jos keksit itse itsellesi (tai kaverille) kysymyksiä tenttialueesta. Näin joudut opettelemaan vastaamista.
- Yleensä tärkeintä on osata asiat pääpiirteittäin, oli aihe mikä hyvänsä. Kirjasta kannattaa kuitenkin painaa mieleen pari hyvää esimerkkiä, joita voi hyödyntää tenttivastauksessa. Silloin osoittaa lukeneensa ja muistavansa hyvin tenttialueen.

MUOKK: Mitä opimme esimerkkitapauksista? Selailevalla lukutavalla voi saavuttaa jopa paremman tenttituloksen kuin pitkällisellä pänttäämisellä. Tai sitten edellispäivän paniikkiluvut saavat asiat tarttumaan päähän tehokkaammin.

Kuumia kirjatoukkia ym.

Maailma on pullollaan hienoja blogeja ja toinen toistaan nokkelampia ideoita. Kirjoista, kirjastoista ja kirjaintoilijoista pitävänä minua miellyttää suuresti blogi Hot Guys Reading Books, jossa esitellään kuumia kirjatoukkia eri puolilta maailmaa. Ou jee. Ehkäpä joku muukin tykkää.

Kuka vielä kysyy, miksi siellä kirjastolla pitää luuhata jatkuvasti. Jaa-a. ;0)

Tässä yksi kotoinen kuuma K lukemassa näytelmätekstiä.

Tällä erää ei muuta kuin paljon, paljon onnea kaikille kielten pääsykoettelijoille! Kielten pääsykokeet alkavat huomenna tiistaina. Ensimmäisenä vuorossa on venäjän kieli sekä vieraitten kielten opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelut. Pysykää rauhallisina, rentoutukaa, tutustukaa ihmisiin ja olkaa omat reippaat itsenne. Täältä voi vielä tarkistaa tarkat pääsykoepaikat ja -ajat.

Suomen pääsykoe on viikon päästä, samoin äidinkielen opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelu. Katsotaan, kirjoitanko vielä joitakin tärppejä tai ohjeita. Kenties kohtaamme pääsykokeissa!

Jk. Yliopisto-opiskelijat ovat keskimäärin aika viehkoa sakkia.