Luukku 18: Englannin pikakurssi jatkuu

Tiistaina olin maanantain tapaan kyläsihteerin sijaisena. Toimistolla oli paljon vauhdikkaampi meininki, koska survival kitejä palautettiin edellispäivää enemmän, ja muitakin asiakkaita kävi runsaammin. Sain toden teolla harjoitella englannin puhumista, ja puhelimessakin piti yrittää solkata useaan otteeseen. Olen vähän arastellut englannin puhumista, koska en mielestäni osaa sitä mitenkään kovin hyvin (tai sitten kielitaitoinen akateeminen ympäristö hämää ja rimani on liian korkealla). Asiakaspalvelutilanteissa on kuitenkin pakko saada ymmärrettyä ja selitettyä asia, ja se vaikuttaa tehokkaalta treeniltä. Selviän englannillani oikein hyvin töissä, mutta arkielämän monivivahteisissa keskusteluissa en pysty ilmaisemaan itseäni niin hyvin kuin haluaisin. No, lisää harjoitusta vain.

Lahjaksi saamani suloinen lasilintu kopperoineen.

Tällaisissa lyhyissä sijaisuuksissa pääsee mukavasti kokeilemaan omia kykyjään ja rajojaan. Olen huomannut, että nautin ihmisten kanssa työskentelystä. Olen oppinut neuvomaan ja selittämään asioita aika hyvin (mistä on varmasti hyötyä myös opettajan ammatissa – tai sitten taito on syy eikä seuraus). Lisäksi tykkään tarjota enemmän kuin mitä asiakas odottaa, oli se sitten apua, ystävällisyyttä tai vaikkapa tuotteita. Yksikin vaihto-opiskelijapoika poistui toimistolta melkein tippa linssissä ja vuolaasti kiitellen: "You've been extremely helpful!" (Tämä siksi, että muun muassa annoin hänelle kartan ja merkitsin siihen reitin, mitä pitkin hän pääsee Kortepohjasta keskustaan.) Työn tekemisestä hyvin tulee iloinen mieli, ja teen kernaasti parhaani. Pyrin olemaan edes jossain määrin yhtä mainio asiakaspalvelija kuin oikea kyläsihteeri. Ylioppilaskunta ja Kortepohjan ylioppilaskylä voivat olla tyytyväisiä, että heillä on palveluksessaan niin taitava ja altis kyläsihteeri!

Työpäivän jälkeen siivosin kämppää joulukuntoon ja harjoittelin asteikkojen laulamista. Olin iloinen siitä, että olin ehtinyt postittaa viimeiset joulukortit aiemmin päivällä, kun postilokerossa oli tervehdyksiä vaikka keneltä. Lisäksi olin tyytyväinen, että ansaitsin parin päivän sijaisuudesta hieman taskurahaa kevääksi. Työ oli kivaa ja opettavaista, ja työmatkakin taisi olla peräti 40 metriä.

Luukku 17: Totisesti fa la la la laa

Maanantai alkoi reippaalla herätyksellä ja lauluyhtyeemme Heikon asteen harjoituksilla. Treenasimme joululaulusettiämme, ja tämä toinen harjoituskerta tuli kyllä tarpeeseen. Kortepohjan N-talon pianohuoneessa oli jopa riittävän lämmintä, eikä tarvinnut palella. Päähän jäivät soimaan kauhea korvamato Deck the Halls, jossa rallatetaan fa la la la laa, la laa laa laa, sekä Jyväskylän oman kuuluisuuden P. J. Hannikaisen omituiset joululaulusovitukset. Yksikin hänen huipuista biiseistään ("Joulu, joulu, armas aika, ompi taasen meillä") on mielikuvituksellisesti nimeltään Joulu. Tällaisia biisejä on kiva spiikata keikalla.

Treenien jälkeen kutsuin ystävä E.:n luokseni syömään alkupalat. Hän oli menossa lounaalle Ilokiveen, mutta kyllähän opiskelijan mahaan aina mahtuu useampikin ruokalaji! Hotkaisin itsekin lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa jugurtin kera sekä ananas-riisicurrya. Ruoat eivät tuntuneet loppuvan millään, ja aloin jo pelätä, että joutuisin oikeasti syömään niitä koko loppuviikon. Toisaalta se oli tarkoituskin: olisi valmista ruokaa, ja sitä menisi hukkaan mahdollisimman vähän. On aina yhtä kauheaa, jos joutuu heittämään syötävää roskiin. Onneksi voi tarjota tovereille.

Oikea kyläsihteeri Mari L. esittelee survival kitejä.

Iltapäivällä oli sijaistehtäväni vuoro. Olin Kortepohjan kyläsihteerin sijaisena ottamassa vastaan vaihto-opiskelijoitten survival kit -pakkauksia eli kittejä. Työ on kivaa, koska siinä saa tavata maailman joka kolkasta kotoisin olevia ihmisiä ja saada heidän kiitoksensa kittipalvelusta. Kitit lienevät jokseenkin ainutlaatuinen juttu, ja ne on moneen kertaan todettu erittäin hyödyllisiksi. Kitti on iso kassi, johon on pakattu kaikki välttämättömimmät tarvikkeet petivaatteista kattilaan ja ruokailuvälineisiin, ja koko satsin saa lainattua 60 euron hintaan. Kun tavarat palauttaa ehjinä takaisin, saa 40 euron panttimaksun. Näitä "joulurahoja" oli ilo maksella vaihtareille. Parituntisen kittipalautussession jälkeen päivystin myös tavanomaiseen toimistoaikaan klo 15–17, mutta asiakkaita kävi harvakseltaan.

Toimistohommien jälkeen kipitin taas kotiin ja valmistauduin lähtemään Kompassille. Mukaan lähti kalojen kuvilla koristeltu ämpäri ja patterilla toimivat jouluvalot, joista rakentui epämääräisen näköinen lantinheittoastia. Heikon asteen oli tarkoitus esittää joululaulut Kompassilla ohikulkijoitten iloksi. Näin kävikin, tosin ei ehkä niin tyylikkäästi kuin olimme ajatelleet. Ulkona oli törkeän kylmä, hyytävä tuuli jäädytti jalat, ja ohikulkijatkin kiiruhtivat sisätiloihin. Viima läiskytti hiuksiani vasten korvia, ja esimerkiksi äänen ottaminen ääniraudasta oli sangen vaikeaa. Oli myös hankalaa kuulla laulujen kokonaisuutta. Kalaämpäri oli ehkä liian outo kolikonheittoastia, joten lantteja ei kertynyt paljonkaan. Onneksi meitä oli kuuntelemassa sitäkin innokkaampaa yleisöä ja muutama uskollinen fani!

Sen verran kylmäsi, että lauloimme laulut vain kertaalleen. Kuuntelemaan tulleet ystävät M. ja eräs toinen H.  kutsuivat koko jengin (laulajat ja fanit) glögille sisätiloihin. Menimme kaupungin porvarillisimpaan kauppaan Mestarin Herkkuun ostamaan konjakkikonvehteja ja sitten M.:n asunnolle. Vietimme mukavan illan glögiä siemaillen ja keskustellen kaikista tärkeistä asioista. Oli kiva vielä tavata, koska osa porukasta on vuodenvaihteen jälkeen muuttamassa muille paikkakunnille. Illan aikana palautui mieleen useampikin stemma, jotka eivät ulkona laulettaessa olleet onnistuneet sitten millään: "Hän totisesti Jumalan on poika" (Adeste fideles). Hyvä ne on jälkeenpäin osata!

Luukku 14: Joukon päivänä tyhmyys tiivistyy

Perjantai olisi yhtä hyvin voinut olla 13. päivä. Onnistuin möhlimään niin monta asiaa, ettei päivästä jäänyt käteen paljon mitään. Ilmeisesti olin noussut väärällä jalalla ja ajautunut välittömästi päin mäntyä.

Puolen päivän jälkeen menin Kortepohjan kyläsihteerin toimistolle perehtyäkseni uuden toimiston toimintaperiaatteisiin. Kävimme kyläsihteerin kanssa läpi toimistorutiinit ja vaihto-opiskelijoitten survival kit -pakkausten vastaanoton. Perehdytyksen tarkoituksena oli harjoitella seuraavaa viikkoa varten, koska olin tulossa kyläsihteerin sijaiseksi pariksi päiväksi. Olen aikaisemminkin ollut samoissa hommissa, joten systeemi oli jokseenkin tuttu. Uudet toimistotilat (ravintola Rentukan alakerrassa) aiheuttavat pestiin kuitenkin monia muutoksia. Uuteen toimistoon ei esimerkiksi tarvitse pukeutua nelinkertaisiin vaatteisiin, koska siellä toimii lämmitys.

Työperehdytyksen jälkeen tulin kotiin ja aloin tehdä lähtöä kirjastolle. Satuin vilkaisemaan nettiä, ja kuinka ollakaan, yo-kirjasto tiedotti Facebook-sivullaan, että paikka ollaan juuri sulkemassa. Ihmettelin, mutta hoksasin sitten tutustua joulunajan poikkeusaikatauluihin. Hiisi vieköön! Tarkoituksenani oli mennä lukemaan muuatta mokomaa lukusalikirjaa SEKÄ lauantaina ETTÄ sunnuntaina, mutta nyt oli heitettävä pyyhe kehään ja iskettävä hanskat ensin tiskiin ja sitten naulaan. Soimasin itseäni siitä, etten ollut aiemmin tullut ajatelleeksi mahdollisia aikataulupoikkeuksia. Se siitä viikonloppuopiskelusta sitten.

Suivaantuneena koetin keksiä jotain vaihtoehtoista älyllistä tekemistä, ja päädyin opiskelemaan esperantoa Muzzy-nimisen karvarullikan opastamana. Muistan lapsena katsoneeni "Masia" telkasta ja tykänneeni siitä. Aika huvittavaltahan tuo animaatio nyt näyttää... Myös vanhojen tv-ohjelmien hidastempoisuus jaksaa aina yllättää. Ja eipä tuo esperanton kielikään ole tainnut juuri menestyä.

Illalla olisin halunnut päästä katsomaan erästä kiinnostavaa keikkaa, mutta sen liput oli tietysti myyty loppuun. Aika yllättävää, että Vakiopaine myydään täyteen vielä näinkin pitkällä joulukuuta. Tarinan opetus olkoon siis, että liput kannattaa hommata ajoissa.

Normaalin viikon torstai

Normaali viikko ei sittenkään ollut täysin normaali. Yleensä torstaisin on paljon luentoja tai muuta opiskelua, ja monet kokoukset ja tilaisuudet osuvat myös usein siksi päiväksi. Humanistiopiskelijoilla ruuhkapäivät ovat kokemukseni mukaan tiistai ja torstai. Maanantaisin ja perjantaisin ei tavallisesti ole paljon opetusta tai muuta läsnäoloa vaativaa. Muistan myös, että pari vuotta sitten muutamien opiskelukavereitten lukujärjestyksessä oli vain kaksi päivää: maanantai ja tiistai. Heidän viikonloppunsa alkoi siis jo tiistai-iltana.

Torstain ohjelma olisi oikeasti alkanut jo klo 8.15 opeopintoihin liittyvällä luennolla. Päätin kuitenkin jättää luennon väliin, koska tiesin sillä annettavan toimintaohjeita tulevia monikulttuurisuusteemapäiviä varten. Olen toisessa ryhmässä järjestämässä mediakasvatusaiheisia teemapäiviä, joten rohkenin aamulla jatkaa nukkumista. (Nyt alkukeväästä me opeopiskelijat suunnittelemme ja toteutamme Norssin 7.- ja 8.-luokkalaisille teemapäivät, joitten aikana opetamme aiheistamme kaiken mahdollisen. Tai sen, mitä kahdessa päivässä nyt ehtii.)

• Klo 10.00 heräsin lankapuhelimen soittoon. Kyllä, luit oikein. Meillä Kortepohjassa on vielä enimmäkseen toimiva sisäpuhelinverkko. Voimme soitella ilmaiseksi niille kyläläisille naapureille, joitten puhelimet toimivat vielä. Naapurihan siellä langan päässä nytkin oli. Asia koski sitä, voisiko hän käydä heittämässä postilaatikkooni kuuttipehmolelun. Totta kai.
• Klo 11.30 lähdin yliopistoa kohti. Matka-aikaa piti varata riittävästi, koska päivän ainoa tilaisuus oli Mattilanniemessä. Lunta pyrytti aika runsaasti, ja päätin huvikseni seikkailla outoja reittejä.
• Klo 12.00 sain panna jalkaa toisen eteen rivakasti, jotta ehtisin perille ajoissa. Pitikin valita pitempi reitti!
• Klo 12.07 saavuin Mattilanniemeen ja jäin juttelemaan kavereitteni kanssa, jotka jakoivat vaalimainoksia MaA:n edessä eivätkä kommentoineet ulkonäköäni mitenkään.
• Klo 12.13 löysin oikean luokkahuoneen, jätin tavarani sinne ja kipitin vielä naistenhuoneeseen kuivaamaan silmälasini. Peilistä katsoi takaisin aika hurjan näköinen tyyppi. Lumisade oli nimittäin sotkenut ripsivärini niin, että se oli valunut pitkin poskia, ja silmänaluseni olivat aivan mustat. No, nytpä selvisi syy siihen, miksi käytävällä kaikki tuntuivat katsovan minua oudosti. :0D Kiitti vain, kaverit, kun huomautitte! :0D Onneksi en ollut menossa opettamaan.
• Klo 12.15 palasin siistiytyneenä luokkaan. Opeopiskelijoitten sekaryhmämme kanssa pohdimme aiheita, joita haluamme käsitellä mediakasvatuspäivinämme. Kiinnostavia aiheita kertyi vaikka kuinka. Tapaaminen oli varsin tehokas ja itseohjautuva, koska olimme keskenämme (siis ilman ketään ohjaajaa).
• Klo 13.45 suuntasin kotimatkalle. Kortepohjassa haukkasin välipalaa, siistiydyin ja koetin orientoitua asiakaspalvelutehtäviin.
• Klo 15.00 avasin Kortepohjan kyläsihteerin toimiston ja kävin toimeeni kyläsihteerin sijaisena. Olen ollut hommassa aiemminkin, ja minusta se on aina todella mukavaa. Pidän ihmisten auttamisesta ja ongelmanratkaisusta. Aina on mukava tavata kyläläisiä, ja kyläsihteerin toimistolla pääsee tapaamaan paljon vaihto-opiskelijoita, joita torstainakin kävi enemmistö. Tulipa taas kerrattua englanninkielistä asumissanastoa ja keskustelukohteliaisuuksia. Kauha on muuten ladle.



Kyläsihteeriltä saa lainata mm. kattiloita ja peittoja.

• Klo 17.00 toimisto sulkeutui ja työpäiväni päättyi. Menin palauttamaan toimiston avaimen kyläsihteerille ja sain kutsun jäädä kyläilemään. Toki!

Myöhemmin olisin vielä voinut lähteä Jyväsjärven toiselle puolelle Kuokkalaan kaverin asunnon jättäjäiskemuihin, mutta koska olin viihtynyt toisessa kyläpaikassa jo aika pitkään ja koska perjantain oppitunnille piti vielä valmistella materiaalia, pysyttelin kotosalla. Kehittelin käsinukeilla minidraaman, jonka avulla tarvittaessa havainnollistaisin oppilaille, mitä eroa on kirjailijalla ja kertojalla sekä tyylillä ja kerronnalla.

Huom.! En käynyt kirjastolla koko päivänä! :0)

Normaalin viikon maanantai

Hei taas!

Kiireisen opetusharjoittelusyksyn aikana blogiin kirjoittaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Eikä mikään ihme, kun kalenteri on pahimmillaan näyttänyt tältä:

Silmissäsi ei ole mitään vikaa. Kuva on tahallisesti pikselöity.

No, nytkään en yritä mitään sirkustemppuja tai muuta ihmeellistä. Tavoitteenani on tällä viikolla kirjoittaa joka päivä edes pieni katsaus siitä, millaista on ollut äidinkielenopettajaopiskelijan arki. Tavallisten päivien kuvauksesta päässee parhaiten kärryille siitä, mitä yliopisto-opiskelu ja tässä vaiheessa etenkin opetusharjoittelu käytännössä tarkoittaa.

Aloittakaamme tästä maanantaista 16.1.2012.

• Klo 6.00 heräsin aivan liian aikaisin, enkä pitänyt mitään kiirettä. Luin paikallista sanomalehteä Keskisuomalaista kaikessa rauhassa, kunnes hoksasin, että kymmenen minuutin päästä on lähdettävä kouluun.
• Klo 8.00 ulkovaatteet päälle ja äkkiä liikenteeseen.
• Klo 8.05 olin juuri sopivasti Ylioppilaskylän linikkapysäkin kohdalla, ja kuinka ollakaan, linikka saapui pian. Pysäkillä oli myös ystäväni Elvi, joten pakkasaamu kirkastui heti.
• Klo 8.15 nousimme kyydistä Seminaarinmäen pysäkillä. Saatoin Elvin kirjastolle ja jatkoin itse matkaani Opinkivelle.
• Klo 8.30 alkoi opettajaopintoihin liittyvä sekaryhmätapaaminen (sekaryhmässä on kaikkien aineitten opeopiskelijoita eli olemme kuin opettajainhuone pienoiskoossa). Kurssin aiheena on opettajan etiikka. Tammikuussa esittelemme pienryhmätöitämme. Tänään aiheena oli oppilaan arviointi (ja tietenkin arvioinnin eettisyys). Opiskelijat siis esittelivät asian toisille, käytiin paljon kiinnostavaa keskustelua ja opittiin myös draaman keinoin. Todella mielenkiintoinen tunti!
• Klo 10.00 sekaryhmätapaamisen päätyttyä siirryimme oman pienryhmämme kanssa kirjaston kahvilaan suunnittelemaan omaa esitystämme, joka on vuorossa ensi viikolla. Käsittelemme koulussa esiintyvää rasismia.
• Klo 11.30 olimme varmoja, että tulossa on mahtava spektaakkeli ja ihan uusia työtapoja. Saatoimme lähteä pikaiselle lounaalle Musicalle.
• Klo 12.00 Norssilla eli Normaalikoulussa alkoi äidinkielen opeopiskelijoitten opintopiiri, jonka aiheena olivat erilaiset (eli kaikenlaiset) oppijat. Alustamassa olivat erityispedagogi ja suomi toisena kielenä -opettaja.
• Klo 14.15 opintopiirin päätyttyä kipitin takaisin Opinkivelle kuulemaan, pitäisikö minun olla siellä alkaneessa äikänopettamisen kurssin alaosion vaihtoehtoisessa moduulissa (hämärää, eikö). Ilmeni, ettei pitänyt, koska olin suorittanut kyseisen osion jo muulla tavalla. Jes, puolentoista tunnin odottamaton vapaahetki!
• Klo 14.30 päädyin taas kirjastolle, koska olin hämmentynyt äkillisestä vapaasta. ;0) Onneksi törmäsin heti ovien ulko- ja sisäpuolella tuttuihin, joitten kanssa saatiin sovittua muutamia kokousaikoja. Jäin joksikin aikaa kirjaston kahvilaan juttelemaan tuttujen kanssa.
• Klo 15.00 kirjastossa ei ollut tarvitsemiani kirjoja, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti.
• Klo 15.30 olin Kortepohjassa. Menin vierailemaan kyläsihteerin toimistoon, koska minulla oli paljon asioita hoidettavana siellä. Kertasimme muutamia monimutkaisimpia tehtäviä, koska pääsen myöhemmin tällä viikolla kyläsihteerin sijaiseksi. Samalla autoin asiakaspalvelussa ja mm. opastin eksyneet vaihto-opiskelijat asukastoimistoon.
• Klo 18.00 olimme kyläsihteerin kanssa edelleen (toimistohan oli sulkeutunut jo klo 17) juttelemassa talomme rappukäytävässä (olemmehan paitsi ylioppilaskuntatyökaverit, myös naapurit ja hyvät ystävät) ja tervehdimme paikalle ilmestyneitä naapureita. Iloksemme paikalle polkaisi myös ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin sijainen, niin ikään armas naapurimme.

Myöhemmin illalla kävin kaupassa, laitoin ruokaa (pakastimen antimista syntynyttä tomaatti-basilikakeittoa), söin, luin lehtiä, perkasin sähköpostin ja suunnittelin tulevia oppitunteja.