Luukku 17: Totisesti fa la la la laa

Maanantai alkoi reippaalla herätyksellä ja lauluyhtyeemme Heikon asteen harjoituksilla. Treenasimme joululaulusettiämme, ja tämä toinen harjoituskerta tuli kyllä tarpeeseen. Kortepohjan N-talon pianohuoneessa oli jopa riittävän lämmintä, eikä tarvinnut palella. Päähän jäivät soimaan kauhea korvamato Deck the Halls, jossa rallatetaan fa la la la laa, la laa laa laa, sekä Jyväskylän oman kuuluisuuden P. J. Hannikaisen omituiset joululaulusovitukset. Yksikin hänen huipuista biiseistään ("Joulu, joulu, armas aika, ompi taasen meillä") on mielikuvituksellisesti nimeltään Joulu. Tällaisia biisejä on kiva spiikata keikalla.

Treenien jälkeen kutsuin ystävä E.:n luokseni syömään alkupalat. Hän oli menossa lounaalle Ilokiveen, mutta kyllähän opiskelijan mahaan aina mahtuu useampikin ruokalaji! Hotkaisin itsekin lanttulaatikkoa ja porkkanalaatikkoa jugurtin kera sekä ananas-riisicurrya. Ruoat eivät tuntuneet loppuvan millään, ja aloin jo pelätä, että joutuisin oikeasti syömään niitä koko loppuviikon. Toisaalta se oli tarkoituskin: olisi valmista ruokaa, ja sitä menisi hukkaan mahdollisimman vähän. On aina yhtä kauheaa, jos joutuu heittämään syötävää roskiin. Onneksi voi tarjota tovereille.

Oikea kyläsihteeri Mari L. esittelee survival kitejä.

Iltapäivällä oli sijaistehtäväni vuoro. Olin Kortepohjan kyläsihteerin sijaisena ottamassa vastaan vaihto-opiskelijoitten survival kit -pakkauksia eli kittejä. Työ on kivaa, koska siinä saa tavata maailman joka kolkasta kotoisin olevia ihmisiä ja saada heidän kiitoksensa kittipalvelusta. Kitit lienevät jokseenkin ainutlaatuinen juttu, ja ne on moneen kertaan todettu erittäin hyödyllisiksi. Kitti on iso kassi, johon on pakattu kaikki välttämättömimmät tarvikkeet petivaatteista kattilaan ja ruokailuvälineisiin, ja koko satsin saa lainattua 60 euron hintaan. Kun tavarat palauttaa ehjinä takaisin, saa 40 euron panttimaksun. Näitä "joulurahoja" oli ilo maksella vaihtareille. Parituntisen kittipalautussession jälkeen päivystin myös tavanomaiseen toimistoaikaan klo 15–17, mutta asiakkaita kävi harvakseltaan.

Toimistohommien jälkeen kipitin taas kotiin ja valmistauduin lähtemään Kompassille. Mukaan lähti kalojen kuvilla koristeltu ämpäri ja patterilla toimivat jouluvalot, joista rakentui epämääräisen näköinen lantinheittoastia. Heikon asteen oli tarkoitus esittää joululaulut Kompassilla ohikulkijoitten iloksi. Näin kävikin, tosin ei ehkä niin tyylikkäästi kuin olimme ajatelleet. Ulkona oli törkeän kylmä, hyytävä tuuli jäädytti jalat, ja ohikulkijatkin kiiruhtivat sisätiloihin. Viima läiskytti hiuksiani vasten korvia, ja esimerkiksi äänen ottaminen ääniraudasta oli sangen vaikeaa. Oli myös hankalaa kuulla laulujen kokonaisuutta. Kalaämpäri oli ehkä liian outo kolikonheittoastia, joten lantteja ei kertynyt paljonkaan. Onneksi meitä oli kuuntelemassa sitäkin innokkaampaa yleisöä ja muutama uskollinen fani!

Sen verran kylmäsi, että lauloimme laulut vain kertaalleen. Kuuntelemaan tulleet ystävät M. ja eräs toinen H.  kutsuivat koko jengin (laulajat ja fanit) glögille sisätiloihin. Menimme kaupungin porvarillisimpaan kauppaan Mestarin Herkkuun ostamaan konjakkikonvehteja ja sitten M.:n asunnolle. Vietimme mukavan illan glögiä siemaillen ja keskustellen kaikista tärkeistä asioista. Oli kiva vielä tavata, koska osa porukasta on vuodenvaihteen jälkeen muuttamassa muille paikkakunnille. Illan aikana palautui mieleen useampikin stemma, jotka eivät ulkona laulettaessa olleet onnistuneet sitten millään: "Hän totisesti Jumalan on poika" (Adeste fideles). Hyvä ne on jälkeenpäin osata!

Missähän sitä kannattaisi asua? (Kotona Kortepohjassa, osa 2)

Kortepohjan yo-kylän taloja alkukesän iltana.

Tällä kertaa aion mennä vähän asioitten edelle. Nimittäin opiskelupaikan vastaanottamiseen ja siihen liittyviin toimiin.

Nimitän opiskelija-asuntoja usein kämpiksi. Nimityksen tarkoitus ei ole olla halventava, vaan sen on määrä erottaa opiskelijan koti ns. koti-kodista eli siitä kodista, mistä opiskelemaan muutetaan. On jännää tarkkailla, missä vaiheessa kukin alkaa kutsua opiskelija-asuntoaan kodiksi. Itselläni siihen meni pari vuotta.

Milloin kämppää pitäisi ruveta etsimään?
Kun saatte paksut kirjeet ja tervetulotoivotuksen ilmoittautua opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon, kämpän metsästys voi alkaa. Tietenkään kukaan ei kiellä etsimästä asuntoa jo ennen opiskelupaikan hyväksymistä, mutta oletan, että olette hakeneet useaan paikkaan, ja kun hyväksymiskirjeitä alkaa tulla heinä-elokuussa, vähän katselette ja pohdiskelette, mihin nyt sitten menisitte. No Jyväskylään tietysti. ;0)

Mistä tai keneltä kämpän saa?
Jyväskylässä edullisia ja käteviä opiskelija-asuntoja tarjoavat

• Kortepohjan ylioppilaskylä 
• Asunto Oy Jyväskylän Jyy-Asunnot eli tuttavallisemmin Vehkakuja 
• Keski-Suomen Opiskelija-asuntosäätiö KOAS.

DDR eli yo-kylän MNOP-talot koillisesta kuvattuna.

Kaikissa näissä vuokrahintaan sisältyvät asuminen, vesi, sähkö, internet (nopea sellainen!), pesutupien käyttömahdollisuus ja huoltopalvelut. Edulliseen hintaan saa siis aika kompaktin setin asioita, ja ympärillä asuu muita opiskelijoita. Siksi nämä asunnot käsitetään (tai Kela käsittää ne) asuntoloiksi.

Muita lukaaleja löytyy Jyyn eli ylioppilaskunnan asuntopalstalta. Niistä enemmistö on yksityisiä asunnontarjoajia, jotka laskuttavat vedestä, sähköstä ja netistä kukin omalla tavallaan. Nämä kustannukset kannattaa ottaa hyvin selville, kun laskeskelee, mihin kannattaa muuttaa.

Yo-kylän uusi F-talo, jossa asuu moni kaverini.

Kuka voi asua opiskelijakämpässä?
Opiskelija-asuntoja vuokrataan vain opiskelijoille. Siispä Kortepohjan yo-kylän ja KOASin kämppiä voi hakea vasta sitten, kun korkeakoulun hyväksymiskirje on saapunut. Kirjeestä pitää toimittaa kopio asuntohakemuksen yhteydessä. Vanhoiltakin opiskelijoita tarkistetaan heidän opiskelijastatuksensa.

Pariskunnista yleensä vähintään toisen osapuolen pitää olla opiskelija, jotta opiskelija-asuntoon pääsee.
Perheille löytyy sopivia opiskelija-asuntoja. Erityistä asunnontarvetta voi myös perustella lasten huollolla tai tapaamisoikeudella.
Lemmikkejä saa pitää useimmissa kämpissä, mutta esimerkiksi Kortepohjan yo-kylän Q-talossa (allergiatalossa) eläinten pito on kielletty. Soluasunnoissa lemmikin pitoon tarvitaan kaikkien asukkaitten suostumus.

Paljonko kämpät suunnilleen maksavat?
Annan pari esimerkkiä Kortepohjan yo-kylästä.

• Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonnani R-talossa neljän hengen solun pienimmässä huoneessa (11 m², mutta vastattavaa koko asunnosta 18,45 m²), vuokrani oli 181 € kuussa. Kela tukee asumista 80 prosentilla 252 euroon saakka, joten käytännössä maksoin huoneestani vain 36,20 € kuussa. Oli varaa ostella paljon soittimia!
• Ekan vuoden keväällä pääsin muuttamaan saman asunnon sisällä isompaan huoneeseen, kun yksi kämppiksistä muutti pois. Tämä isompi huone oli kooltaan 17 m², ja erityisen kivaksi huoneen teki oma ulko-ovi, mistä bändikamppeitten roudaaminen ja vieraitten vastaanotto oli helppoa. Vuokra oli 246 €, mistä maksoin itse 49,20 € kuussa. Halpaa kuin mikä, vai mitä?
• Kahden vuoden soluasumisen jälkeen halusin päästä yksiöön, mutta en mihin tahansa, vaan sellaiseen, missä on kunnon keittiö. (Siksi jouduinkin odottamaan niin "kauan".) Pääsin K-taloon kylän suurimpaan yksiöön (41 m²), joka sijaitsee maatasossa ja jossa on iso terassi. Vuokra oli aluksi 433, sittemmin 450 €, mistä pitikin maksaa itse jopa 248,40 € kuussa. Ihmekään, että töitä piti tehdä aika paljon, ja silti rahat tuntuivat valuvan pelkkään vuokraan. Kämppä oli kuitenkin niin ihanteellinen, että asuin siinä kolme vuotta.
• Nyt olen muuttanut upouuteen J-taloon, jossa asun parvekkeettomassa (28 m²) yksiössä. Vuokrani on 364 €, mistä pulitan itse 162,40 €.

  

  Uusi J-talo, kotini!

Kaikissa kämpissä on tietysti hyvät ja huonot puolensa, mutta luulen arvostavani eniten tätä nykyistä apartementtiani. Yo-kylä on sijainniltaan ja hengeltään mahtava. Täällä kylässä on suuri valikoima hyödyllisiä palveluja, joita hehkutin jo aiemmassa kirjoituksessani.

Entä, jos asuntoa ei löydy, ennen kuin opiskelu alkaa?
Ensimmäisenä tulisi ehkä mieleen majoittua hotelliin. Se on kuitenkin tosi kallista. Jos Jyväskylässä ei asu sukulaisia tai ystäviä, joitten luona voisi punkata pari yötä, yo-kylästä löytyy apu. Ylioppilaskunta järjestää tilapäismajoitusta, joka ei välttämättä ole kovin viihtyisää tai mukavaa, mutta kelpaa kyllä paremman puutteessa. Retkeilyolosuhteinen majoitus maksaa 5 € yöltä.

Syksyisin asuntomarkkinoilla on kauhea ruuhka. Siksi kämppää kannattaa ryhtyä etsimään ajoissa.

Opiskelijan kotiruokaa

Aina ei huvita lähteä syömään kampukselle. Kenties päivän ruokalistoista ei löydy mitään innostavaa, tai sitten kotihommat vievät niin mukanaan, ettei millään malttaisi jättää töitä kesken ja lähteä muualle.

Toisinaan iskee myös jonkinlainen gourmet-uhma. Kampuksen ruokaloissa nykyään hintaan 2,60 € tarjottu lounas (ks. aiempi kirjoitus) on edullinen, mutta aika tylsä, eikä aina järin herkullinen. Tulee sellainen olo, että kyllähän minä pystyn laittamaan paljon houkuttelevampaa ruokaa paljon halvemmalla.

Pitkään opiskellut huomaa, että ruokalat kierrättävät noin kuuden viikon ruokalistojaan uudestaan ja uudestaan pienin muutoksin. Eli ihan sama meininki kuin kouluissa! Lisäksi parhaat ruoat (kuten Ilokiven broilerileike tai pestobroileri) osuvat aina tietyille viikonpäiville, ja jos luennot yms. ajoittuvat huonosti, ei välttämättä pääse niinä päivinä ollenkaan lounaalle. Jos broilerileike menee ohi, sitä joutuu taas odottamaan ainakin kuusi viikkoa. Maailmanloppu! First world problem. Herkkusuisuus ei ole helppoa.

Noh. Enpä viitsinyt lähteä lounasajaksi kekkaloimaan kampukselle, vaan jäin mieluummin kotiin siivoamaan, pakkaamaan muuttokamoja, odottamaan muuatta puhelua ja kuuntelemaan Brahmsia ja Vivaldia. Pontevana tavoitteenani on myös saada tyhjennettyä jääkaappia ja pakastinta kaikesta muonasta, ettei uuteen kämppään tarvitsisi viedä kovin paljon vanhaa. Samalla ajattelin haastaa itseni kokkaamaan herkullisen lounaan kaikenlaisista jämistä siten, että annos olisi mahdollisimman opiskelijahintainen.

Tässä tulos: pestobroileria, valkoista riisiä (josta pääsin vihdoinkin eroon) ja viikonloppuista ratatouillea.

Annoksesta tuli kuitenkin yllättävän hintava. Kun pätkäisin mukaan vielä täysjyväpatongin kannikan (koska ruisleipä oli mennyt huonoksi), annoksen hinnaksi tuli peräti 3,20 €. Onpa kallista! Miinuksena mainittakoon vielä, että mukaan piti tulla tuorekasviksia (jääsalaattia ja kurkkua), mutta ne olivat päässeet nahistumaan, eikä tehnyt mieli sisällyttää niitä tähän muuten miellyttävään annokseen.

Hyvää oli! Mutta (ja tämä on suuri mutta) joudun tiskaamaan itse.

Jk. En ymmärrä, mitä jotkut puhuvat jostain nuudeleista ja tonnikalasta. Vilkaise vaikka muitten opiskelijalähettiläitten ruoka-aiheisia kirjoituksia:

• Helinän Opiskelijaruokaa
• Helinän Opiskelijaruokaa - nopea iltapala
• Aapon Töitä tehdessä pitää muistaa myös syödä
• Villen Top: Opiskelijaruokalat

Laiska töitään ja sijaistoimintojaan luettelee

Joskus työnteko tökkii ja pahasti. Nyt, kun vauhdikas opetusharjoitteluvuosi on siinä vaiheessa, että kaikkea opittua pitäisi reflektoida portfolioon (ts. kirjallistaa), kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin kirjoittaminen.

[Ja nyt te vääräleuat siellä! Blogiin kirjoittaminen on ihan erilaista kirjoittamista kuin muu kirjoittaminen! :0D Tarkistakaa vaikka pian ilmestyvästä ensimmäisestä virallisesta julkaisustani, Hämäläinen & Paldanius 2012a.]

Opiskeluihin liittyviin kirjoitustöihin tarttumista häiritsevät seuraavat tekijät:

1. Opeportfolion kirjoittaminen eli kaiken opitun kokoaminen ei riitä. Olin suunnitellut kokoavani opettajan työkalupakin oikeaan työkalupakkiin, mutta koko kaupungista ei tahdo löytyä sellaista kuin olisi halunnut. En siis voi aloittaa kirjoittamista, kun minulla ei ole astiaa, johon kirjoitukseni ja muun sisällön ymppäisin.
2. Laajan opeportfolion lisäksi olen (myöhässä) kirjoittamassa esseetä karjalan kielen kurssille. Vaikka aihe kiinnostaa minua enemmän kuin melkein mikään muu, on kauhean vaikeaa saada motivoitua itsensä pysymään tietokoneen ääressä. Uppoudun toistuvasti innostaviin lähdekirjoihini ja Karjalaa käsitteleville nettisivuille. Huomaan, etten taaskaan ole kirjoittamassa esseetä vaan kai jotain väitöskirjan laajuista juttua... On kiva huomata itsessään tutkijamaista otetta, mutta aikatauluissa olisi myös hyvä pysyä. Kun kerran pitää kirjoittaa essee, miksei sitä voi kirjoittaa?
3. Karjala-aihe suuntaa mielenkiintoni kaikkeen kiinnostavampaan. Huomasin juuri käyttäneeni puolisen tuntia opetellakseni laulamaan Karjalan tasavallan valtiohymnin venäjäksi. (Melodia on osittain sama kuin kansansävelmässä Karjalan kunnailla.) Varmasti tärkeä taito, mutta nyt hei nainen, keskity!
4. Ajattelin, että keskittymistä voisi auttaa se, että listaisin kalenteriin kaikki tehtävät työt. Tykkään listata asioita ja viivata suoritetut hommat yli. Nyt kokeilen uutta metodia: en aio viivata hommia yli, vaan piirrän tehtävien perään laatikoita, jotka saan rastittaa, kun olen tehnyt tietyn osasuorituksen laajemmasta puuhasta. Tulos: tämän viikon 25 laatikosta olen tähän mennessä rastittanut 2. Huima tahti.
5. Tietokoneen ääressä istumisen ja kirjoittamisen lisäksi pitäisi jo alkaa siivota lukaalia ja pakata tavaroita muuttoa varten. Ai miksi? Olen päättämässä kolmen vuoden suuryksiöasumiseni Kortepohjan K-talossa ja muutan ennen vappua juuri valmistuvaan J-taloon. Huippua päästä upouuteen taloon! Uusi yksiöni tulee olemaan nykyistä (41 m²) pienempi, mutta tuleepahan ainakin vähennettyä tavaraa. Jännääjännääjännää! Odotan uutta ympäristöäni innokkaasti.

K-talon keittiötä tulee ikävä, muuttosotkua (2009) ei.

Hahaa! Syntyyhän tätä tekstiä. Nyt samalla vauhdilla esseen kimppuun. Jos olen oikein ahkera, voin palkita itseni menemällä illalla Kvatin musikaaliseen hengailuiltaan Lillukkaan hengailemaan ja kuuntelemaan Kylän omaa Korteforte-kuoroa.

Syksyn muotivinkit opiskelijoille

Ensiksi: Tervetuloa, kaikki uudet opiskelijat! Tervetuloa takaisin, kaikki vanhat opiskelijat! Welcome to Finland, exchange students! Welcome back, ei kun tervetuloa takaisin, te vaihdossa olleet opiskelijat!

Tervetulotoivotukset voivat kertautuessaan ruveta ärsyttämään, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihminen voi koskaan tuntea itseään liian tervetulleeksi. Haluan, että Jyväskylä, yliopisto, ylioppilaskunta ja etenkin lempilapseni Kortepohjan ylioppilaskylä tarjoavat uusille opiskelijoilleen mitä parhaimman ja lämpimimmän alun.

Oma koulunkäyntini* alkoi viime viikolla syyskuun ensimmäisenä päivänä. (Tosin eipä opiskeluni keskeytynytkään koko kesänä, koska opiskelin ahkerasti enkä varsinaisesti viettänyt lainkaan lomaa.) Syyskuun 1. oli kuitenkin se päivä, jona opetusharjoitteluvuoteni alkoi vauhdikkaasti. Kerron opetusharjoitteluista varmasti lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

* Kuten yliopistomme rehtori Aino Sallinen tänäänkin muistutti "Miten opin ja opetan" -luennon johdannossa, yliopisto ei ole koulu eikä myöskään kirjeopisto. Me opiskelijat saatamme viitata yliopistoon harhaanjohtavasti aiempien opinahjojemme yleisnimellä, mutta totuus on, että universitas magistorum et scholarium (lat. 'opettajien ja oppilaiden muodostama yhteys') on paljon enemmän kuin yksisuuntaista tietoa jakava koulu. Yliopistossa me kaikki opetamme toisiamme.

Tähän kirjoitukseen kokoan muodikkaita vinkkejä opiskelusyksyn aloittamiseen sekä uusille että vanhoille opiskelijoille. Vinkkini ovat muotia siksi, että ne ovat ajankohtaisia ja saattavat tulla vastaan muuallakin. Jos Sinulle tulee mieleen lisää hyödyllisiä vinkkejä, jaa ne ihmeessä muillekin kommentoimalla!



Viisi vinkkiä uusille opiskelijoille eli fukseille eli ensioille (suomenopiskelijat)

Kysyvä ei tieltä eksy.

1. Kysele paljon.
Uutta tietoa tulee varmasti ovista ja ikkunoista. Kaikkea ei voi muistaa kerralla, eikä tarvitsekaan. Jos et esimerkiksi tiedä, millä linikalla pääsee mihinkin, lähistöllä saattaa olla joku, jolta voi kysyä. Sinua auttavat tuutorit, opettajat, kurssikaverit, naapurit, yliopiston henkilökunta ja me kaikki muut opiskelijat. Kaikki ovat joskus olleet ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tietävät, kuinka jännittävää saattaa olla muuttaa uuteen kaupunkiin uusien ihmisten keskelle. Useimmat ihmiset ovat hyväntahtoisia ja auttavat mielellään. Kun kysyt, saat tarvitsemasi tiedon, ja vastaajallekin saattaa tulla todella hyvä mieli.

2. Kokeile uutta ja kiinnostavaa.
Järjestömessuilta olet saattanut löytää toinen toistaan kiinnostavampia harrastusmahdollisuuksia ja innostavia yhteisöjä. Yliopistoliikunnan tunnit ja kurssit vaikuttavat hirmuisen jänniltä, ja Jyväskylän kaupungillakin on vaikka millaista ohjelmaa. Fukseja kyyditään paikasta toiseen, ja uusien kavereitten kanssa olisi kiva viettää aikaa vaikka vuorokauden ympäri. Siispä anna mennä! Etsi siisteimmät aktiviteetit ja huipuimmat ihmiset. Anna kaikelle uudelle mahdollisuus. Hanki tuttavia ja ystävysty.

3. Tutustu yliopiston tarjontaan.
Vaikka vapaa-ajan toimintaa voisi harrastaa aamusta iltaan, muista, että opiskelijan työ on opiskella. Keskiarvojen mukaan olisi hyvä käyttää opiskeluun 135 tuntia kuukaudessa eli noin 6-7 tuntia päivässä. Varaa aikaa opiskeluun ja tutustu yliopiston kurssitarjontaan hyvissä ajoin. Mieti, mitä kaikkea haluaisit oppia, ja kuinka voisit saavuttaa tavoitteesi. Haluatko esimerkiksi opiskella vieraita kieliä tai opiskella ylimääräisen sivuaineen? Selvä, aloita sitten ajoissa. Opiskeluaika vierähtää kuin huomaamatta.

4. Muista syödä.
Aivot kuluttavat paljon energiaa, jatkuvasti liikkuvista jaloista puhumattakaan. Jaksaaksesi opiskella ja kierrellä uusia kotikulmiasi sinun täytyy syödä ja juoda riittävästi. Opiskelijaravintoloista saat edullista ja ravitsevaa ruokaa ja kahviloista välipalaa. Luennoillakin voi siemailla kahvia tai mutustaa aamupalaa, jos ne jäisivät muuten nauttimatta.

5. Lepää riittävästi.
Uusi elämäntilanne, muutto, outo ympäristö, uudet ihmiset, jatkuva tietotulva, sosiaalisuus ja edestakaisin ramppaaminen väsyttävät. Oikeasti. Mene ajoissa nukkumaan, kun voit, ja nuku pitkään, jos voit. Hyvin levänneenä jaksat paremmin kohti uusia seikkailuja.


Viisi vinkkiä vanhoille opiskelijoille

Käsinukke Tauno oppii parhaiten liikkumalla.

1. Löydä tapasi oppia.
Jos et ole vielä pohtinut, kuinka opit parhaiten, nyt voisi olla aika miettiä sitä. Olet varmaan kuullut riittävästi teoriaa visuaalisista, auditiivisista ja kinesteettisistä oppijoista. Oletko jokin niistä? Millä tavoin olet saavuttanut parhaat oppimistuloksesi, miten keksit nerokkaimmat ideasi ja kuinka menestyt tenteissä? Selvä, jatka samaan malliin. Tiedostamalla toimivimmat opiskelutyylisi opit nopeammin ja enemmän – ja voit käyttää aikaasi muuhunkin.

2. Älä turhaan tuskaile kandisi tai gradusi kanssa.
Kandi ja gradu ovat harjoitustöitä. Jos aiot tutkijaksi, voit myöhemmin tutkia kaikkea niin syventyneesti kuin tahdot. Jos et aio tutkijaksi, älä ihmettele, vaan tee harjoitustyösi. Voit käyttää opiskeluaikaasi moneen muuhunkin asiaan kuin tietokoneen gradutiedoston tuijottamiseen. Jos et keksi aihetta, kysy kavereilta tai siltä älykkään näköiseltä tytöltä kirjaston kahvilassa (se olen minä). Joku varmasti keksii hyvän. Ei gradu ole mikään elämää suurempi juttu, jos et itse siitä sellaista tee.

3. Tee työt työpaikalla.
Jos töitten tuominen kotiin ahdistaa, jätä ne työpaikalle. Yliopisto on meidän opiskelijoitten työpaikka. Voimme puurtaa esimerkiksi kirjastossa, lukusaleissa, työtiloissa, atk-luokissa, luentosaleissa, kahviloissa ja vaikka ulkona nurmikolla ja puistonpenkillä. Jos kotitehtävien tekeminen unohtuu helposti, pyydä kurssikaverit luennon jälkeen kahville, ja tehkää läksyt yhdessä. Samalla saatte nauttia hedelmällisistä keskusteluista. Jos et tule lukeneeksi tenttikirjoja kotona, lue ne kirjastolla. Sulkemisajan lähestyminen panee kummasti vauhtia pänttäämiseen. Kotona voit sitten keskittyä kaikkeen muuhun.

4. Tutustu myös uusiin ihmisiin.
Vaikka vanhat ystäväsi ovat maailman ihanimpia ihmisiä, ei ole pahitteeksi tutustua silloin tällöin myös uusiin tyyppeihin. Jos ajattelee työelämävalmiuksia, he saattavat olla tulevaisuudessa pomojasi tai alaisiasi, ja jos miettii vain opiskeluaikaa, on kai hauskaa kuulla uusia juttuja uusilta ihmisiltä. On hyvin yleistä, että ystävät valmistuvat ennen sinua, joten jos et halua viettää viimeisiä opiskeluvuosiasi yksin, ole pysy avoimena ja sosiaalisena.

5. Nauti opiskelijaelämästä, kun vielä voit.
Samat kuin fukseille: kysele paljon, kokeile uutta ja kiinnostavaa, tutustu yliopiston tarjontaan, muista syödä ja lepää riittävästi. Tiedät kyllä jo, kuinka nämä jutut toimivat. :0)

Mitä parhainta syksyä kaikille!