Loppu. Hae opiskelijalähettilääksi!

Blogissa on ollut kovin hiljaista, ja syystäkin. Opiskelijalähettilästyöni nimittäin päättyi syyskuun lopussa. Kuten olen kertonut aiemmin, työskentelen nykyään yliopiston tuntiopettajana, enkä siksi edusta opiskelijoita. Toisin sanoen en ole nyt niin opiskelija kuin voisin olla. :)

Työsopimukseni päätyttyä en enää kirjoittele Fb-sivulleni enkä laadi tekstejä tähän blogiin. Jos olet pitänyt tämän blogin jutuista, saatat haluta tutustua myös muihin blogeihini, jotka löydät täältä: http://helihamalainen.blogspot.fi/. Opiskelijalähettiläälle tuleviin yhteydenottoihin saatan edelleen vastata, ja tarvittaessa ohjaan ne eteenpäin. Toimessaan jatkavat ja uudet lähettiläät tavoitat kuitenkin näppärimmin suoraan lähettiläitten Facebook-sivulta.

Esitän lämpimät kiitokseni ja tsemppaukseni kaikille teille, joita olen tavannut eri yhteyksissä ja jotka olette seuranneet sivujani ja lähettäneet kysymyksiä. Olen saanut käydä kanssanne lukuisia kiinnostavia keskusteluja, ja uskon, että olen voinut olla hyödyksi tässä työssä. On ollut mukavaa! Erityiskiitokset lähetän lähettiläskollegoilleni, esimiehillemme ja muulle yliopiston väelle.

Yliopistomme opiskelijoitten kertomukset opiskelijaelämästä eivät kuitenkaan lopu tähän. Parhaillaan haetaan uusia opiskelijalähettiläitä vuodeksi 2014. Haepa erittäin kiinnostavaan ja hyödylliseen työhön! Jos et löydä hakuilmoituksesta vastauksia kaikkiin kysymyksiisi, utele lisää Tuula Maijaselta tai minulta. Pidän tärkeänä, että löydämme hyvän lähettilään edustamaan suomea ja kirjallisuutta jatkossakin. :)

Jyväskylän yliopisto etsii opiskelijalähettiläitä vuodeksi 2014

Opiskelijalähettilästoiminnan tavoitteena on auttaa opiskelusta kiinnostuneita nuoria ja aikuisopiskelijoita valitsemaan itselleen mahdollisimman sopiva opiskeluala Jyväskylän yliopiston opetustarjonnasta. Opiskelijalähettiläs kertoo opiskelusta, vastaa opiskelemaan aikovien kysymyksiin ja osallistuu yliopiston lukioyhteistyöhön. Opiskelijalähettiläät kertovat sosiaalisessa mediassa, lukiovierailuilla ja eri tapahtumissa opiskelustaan Jyväskylän yliopistossa sekä omasta oppiaineestaan.

Jyväskylän yliopisto hakee nyt 13:a opiskelijalähettilästä edustamaan kaikkia opiskelualoja 1.2.–31.12.2014.


Lähettilääksi valittavilta edellytetään

• ainakin vuoden kestäneitä opintoja ja sitä, että opiskelua on jäljellä vähintään 1 vuosi
• Jyväskylän yliopiston ja kaupungin tuntemusta
• valmiutta hyödyntää sosiaalisen median välineitä.

Tehtävään haetaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tuula.maijanen@jyu.fi viimeistään 13.1.2014. Viestissä tulee kertoa tiiviisti itsestään, osaamisestaan ja halukkuudestaan opiskelijalähettilääksi. Lisätietoja hakemisesta, palkkauksesta ja muusta löytyy opiskelijalähettiläitten nettisivulta https://www.jyu.fi/lahettilas ja Facebook-sivulta http://www.facebook.com/jyopiskelijalahettilaat.

Millaista on olla sekä yliopiston opettajana että opiskelijana?

Jo muutenkin monipuoliseen roolivalikoimaani tuli elokuussa yksi lisää: nyt olen myös yliopistomme tuntiopettaja. Opetan kielikeskuksessa kirjoitusviestintää ja opettajankoulutuslaitoksessa (OKL) äidinkielen ja kirjallisuuden pedagogiikkaa. Jälkimmäinen opetusala tarkoittaa siis sitä, että opetan opettajaopiskelijoita opettamaan kyseisiä aineita.

Rooli se on tämäkin: esiinnyn silloin tällöin narrina.
Takana naureskelee S. saunahatussa.
Kuva: Maiju Partanen

Mikä tästä roolivalikoimasta tekee mielenkiintoisen, on se, että jatkan edelleen myös opiskelijan roolissa. Olen ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi koko lukuvuodeksi. Graduni jäi keväällä/kesällä kesken, ja erinäisten työkiireitten takia en ole vielä saanut sitä loppuun. Voisi sanoa, että olen gradun analyysilukua vaille valmis maisteri. ;) Ja kun gradun loppuun saattaminen joka tapauksessa vie aikaa, olen ilmoittautunut lukuisille kursseille. Aion ottaa tästä viimeisestä opiskeluvuodesta kaiken hyödyn irti!

Seuraavaksi vastaan muutamiin alkusyksystä usein kysyttyihin kysymyksiin.

1. Miten sait nämä työt yliopistosta?
2. Millaista yliopiston opetustyö on ollut? Mitä olet pitänyt työstäsi?
3. Kuinka yleistä on päästä töihin yliopistoon?
4. Mitä olet oppinut opiskelemisesta nyt kun olet itse opettajana?
5. Mitä opettajien salaisuuksia voisit paljastaa yleisesti tiedoksi?

Miten sait nämä työt yliopistosta?

Olemalla aktiivinen opinnoissani, jäämällä sopivien ihmisten mieleen ja lukemalla sähköpostia vappuna. Koko homma alkoi siitä, että tein opetusharjoitteluvuoteni aikana monenlaista yhteistyötä OKL:n väen kanssa. Olin maininnutkin heille, että voisin kernaasti työskennellä OKL:ssä, jos jotain sopivaa hommaa joskus sattuu eteen. Kun yksi entisistä ohjaajistani sitten sattui tarvitsemaan osa-aikaista sijaista hoitamaan opetustaan täksi lukuvuodeksi, hän kysyi kiinnostusta sopiviksi katsomiltaan henkilöiltä. Tiedustelu tuli sähköpostiin vappuna, ja satuin olemaan ensimmäinen, joka ilmoitti olevansa kiinnostunut pestistä. Jes!

Yliopistotöillä on kuulemma taipumus lisääntyä kuin itsestään. Kun lupauduin hoitamaan tarjotut OKL:n kurssit, ei mennyt kauan, kun minua oli suositeltu myös kielikeskukseen. Sieltä sain vielä enemmän opetustunteja kuin OKL:stä. Tosin yhteensä nämä eivät vastaa ihan puolipäivätyötä. Olen siis edelleen kiinnostunut lisätöistä, vink vink! :)

Millaista yliopiston opetustyö on ollut? Mitä olet pitänyt työstäsi?

No tietenkin aivan huippua! On tuntunut todella palkitsevalta saada opettaa omassa opiskelupaikassa. Molemmilta laitoksilta olen saanut oivaa opastusta hommiin ja mm. valmiita kurssimateriaaleja. Ei siis ole tarvinnut keksiä pyörää uudestaan. Ennakkoon olin hieman huolissani, meneekö kaikki aikani kurssien suunnitteluun, mutta onneksi työtovereilta saadut vinkit ja tiukat aikataulut auttavat. Elokuussa piti hypätä aika vinhasti kiitävään kelkkaan, kun 1.8. sain varmistuksen siitä, että vetäisin 24 oppituntia kestävän kurssin, ja kurssi piti saada päätökseen kuukauden aikana. Aloitus oli siis sangen intensiivinen. Mutta kun oli koko ajan pientä suurempi hoppu, ei kulunut aikaa turhaan ihmettelyyn ja nysväämiseen.

Koska työskentelen kahdella eri laitoksella, työni on todella monipuolista. Molemmilla laitoksilla on omat opiskelijansa, työyhteisönsä, työympäristönsä, tavanomaiset opetuspaikkansa, käytänteensä, opetussuunnitelmansa jne. Sisäistettävää on siis paljon, mutta kaikki on tavattoman mielenkiintoista. Oman hauskan lisämausteensa työhön on tuonut se, että vähän joka kurssillani on entuudestaan tuttuja opiskelijoita, jopa hyviä kavereitani. Ainakin tähän mennessä yliopisto-opetus on tuntunut minulle kaikin puolin sopivalta työltä.

Kuinka yleistä on päästä töihin yliopistoon?

Vaikuttaisi siltä, että aika yleistä. Koska minulla kyseessä ovat tuntiopettajan eli eräänlaisen ekstraajan työt ja yksittäiset kurssit, kumpaankaan tehtävään ei ollut erillistä hakua. Tällaisiin pikkutöihin otetaan tekijöitä mistä löydetään, yleensä kaiketi lähistöltä eli esimerkiksi ansioituneista opiskelijoista tai jo muuten joissain yliopistotöissä olevista.

Tällä hetkellä todella moni kaverini on töissä yliopistossa. Osa on jo valmistunut, osa valmistumassa, ja osalla opinnot ovat vasta aivan alkuvaiheessa. Kavereita on kaikenlaisissa opetustehtävissä (joista moni tavallani tuntiopettajana), tutkimusavustajina, tutkijoina ja ties minkälaisissa projekteissa. Osa on hakeutunut tehtäviinsä itse (esim. jatko-opintojen kautta) ja osaa on pyydetty, kuten minuakin. Ainakin omasta tuttavapiiristäni harva on hakenut työhönsä jonkin virallisen hakumenettelyn kautta. Kannattaa siis pitää silmät ja korvat jatkuvasti auki ja ilmaista kiinnostuksensa, jos jokin homma vaikuttaisi sopivalta!

Mitä olet oppinut opiskelemisesta nyt kun olet itse opettajana?

Ensinnäkin olen oppinut jämptiyttä ja kaivanut käyttööni vielä lisää tehokkuutta asioitten hoitamiseen. Jos on ilmennyt jotain ongelmia/epäselvää/kysyttävää, olen opetellut kysymään heti enkä pyörittelemään asiaa ensin itsekseni. Opiskelijanakin kannattaa kysyä aina HETI, kun jotain outoa tulee vastaan. Kysymys hyödyttää vähintään opettajaa, todennäköisesti kaikkia kurssilaisia, kun opettaja pääsee esim. tarkentamaan antamiaan ohjeita. Opettajana on tärkeää suhtautua vakavasti opiskelijoitten kysymyksiin ja ongelmiin. Mielestäni olen opettajanakin palvelutehtävissä, ja asennoitumiseni on sen mukainen!

Toiseksi olen huomannut, kuinka rasittavaa on jättää tehtäviä/vastauksia/tms. roikkumaan. Opettajana on ihan tosi rasittavaa muistuttaa monta kertaa samasta asiasta. Jos et esimerkiksi voi palauttaa tehtävääsi ajoissa, sovi siitä opettajan kanssa etukäteen äläkä pakota häntä lähettämään verikoiria perääsi. No näin ei onneksi ole tarvinnut (vielä) tehdä, mutta tajunnette asian idun. :D Olen itsekin (ollut) sellainen opiskelija, jolta on jäänyt esseitä vuosiksi roikkumaan ja joka ei ole aina muistanut ilmoittaa edistymisestään niissä. Olisi kuitenkin ehdottoman tarpeellista antaa opettajalle jotain osviittaa siitä, milloin opintosuorituksia pamahtaa tarkistettavaksi. Pahimmillaan jokin puun takaa ilmestynyt pienikin juttu sotkee opettajan muut suunnitelmat. Opettaja on todennäköisesti tarkkaan miettinyt deadlinet, jotka ovat niin opiskelijoitten kuin opettajan parhaaksi. Siksi työt kannattaa hoitaa ajoissa.

Huom.! Opiskelijoilla on opintojensa lisäksi myös muuta elämää ja kiireitä, mutta niin on opettajillakin! Olkaamme kärsivällisiä puolin ja toisin – toki kohtuuden rajoissa.

Mitä opettajien salaisuuksia voisit paljastaa yleisesti tiedoksi?

Hiljaista tietoa kyllä riittää. :) Esimerkiksi opiskelijoitten tervehtimiseen sain hyvän vinkin: kannattaa antaa opiskelijan tervehtiä ensin. Opiskelija voi joskus olla sellaisessa tilanteessa, seurassa tms., jolloin ei toivoisi opettajalta edes moikkausta saati minkäänlaista tunnistamisen elettä. Jos siis olet kurssillani, tulet illalla vastaan katuvilinässä enkä tervehdi sinua ensin, se ei tarkoita, etten tunnistaisi sinua vaan että annan sinulle mahdollisuuden tervehtiä haluamallasi tavalla. Minä kyllä muistan naamasi nähdessäni myös toiset nimesi, kirjoitustyylisi ja istumapaikkasi luokkahuoneessa. ;)

Toinen salaisuus voisi olla se, että olipa opetustila sitten pienehkö luokkahuone tai jättimäinen luentosali, on aika helppoa nähdä ja kuulla kaikki, mitä opiskelijat tekevät. Ilmeillä ja eleillä on siis väliä. Jos opiskelija näyttää kysymysmerkiltä, kerron aika äkkiä lisätietoa selittämästäni asiasta. Tai jos joku vilkuilee hermostuneesti kelloa paikallaan hytkyen, voisi olla syytä antaa lupa yleiseen vessataukoon. Siispä ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että takarivissä irvistely tai supattelu jäisi opettajalta huomaamatta, jos sellaista tapahtuisi. En tarkoita, että kaikkien pitäisi istua kiltisti hymy kasvoillaan ja hiljaa koko luennon ajan, vaan koetan kumota sen harhaluulon, ettei ope muka havaitsisi ympäristöään luennoidessaan. (Okei, jotkut kyllä katoavat jonnekin tietokoneen näyttöruudun taakse ja uppoutuvat omiin höpinöihinsä.)

Tällainen opettaja EN ole.
Saadun palautteen perusteella olen rento ope,
ja jos tunneillani ei puhuta, heitän pehmokanalla.
Kuva: Ilkka Jääskeläinen

Ennen kaikkea haluan korostaa sitä, että yliopisto on asiantuntijoitten ja opiskelijoitten muodostama yhteisö, universitas magistrorum et scholarium. Olemme täällä siis kaikki tekemässä hommasta mielekästä meille kaikille. Kaikki opettavat kaikkia ja oppivat toisiltaan. Yliopisto-opetuksen ei siis tule olla yhdensuuntaista tiedon kaatamista toisten niskaan vaan yhteisöllistä tiedon rakentamista. Kurssien pitäjät toivovat usein, että opiskelijat osallistuisivat entistä enemmän. Joillakin kursseilla siihen annetaan enemmän mahdollisuuksia, toisilla vähemmän. Opiskelijat, olkaa siis itse aktiivisia ja vaatikaa tilaa!

Ja nyt: kysykää toki lisää! Teillä on erinomainen mahdollisuus udella lisätietoja henkilöltä, joka on sekä opettaja että opiskelija. :)

Kesäopiskelu on kuuminta hottia

Kesäopiskelut ovat hyvässä vauhdissa, ja eipä minulla juuri enää olekaan opiskelujuttuja. Sain vihoviimeisen kurssini viimeisen esseen valmiiksi viime sunnuntaina (tai oikeastaan maanantaina klo 3), ja jahka saan siitä arvosanan, voin kirjoittaa muutaman sanasen opintojen koostamisesta. Maisteriksi valmistuminen häämöttää! :)

Librissä majaileva IT-tukemme P. neuvoo toveri H.:lle
lähdeviitejärjestelmän käyttöä. Kyllä on kätevää!

Kesäni ohjelmassa on vain yksi iso asia: saada gradu vihdoinkin valmiiksi. Minulla oli vielä alkuvuodesta pontevia tavoitteita saada gradu esitarkastukseen toukokuun alussa, mutta se jäi vain haaveeksi. Keväälle sattui jos jonkinlaisia hidasteita, ja toukokuuksi sain sellaisia kielenhuoltotyöprojekteja, ettei gradu niitten ohessa juuri edistynyt (tai no sopivasti kuitenkin).

Nyt kesällä työtahti reipastunee – ja onkin jo reipastunut –, kun kirittäjäni ja mainioin työskentelytoverini H. on palannut kaupunkiin. Ahkerina hikoilemme kirjaston kuumuudessa. Välillä voi käydä vilvoittelemassa Lounaispuistossa.

Yliopisto-opinnot opettavat paljon oman työn organisoinnista. Minä olen siinä edelleen huono. Pitempiä hommia tehdessäni saatan ottaa välillä tehokkaita spurtteja, mutta enimmän osan ajasta haahuilen muitten, pienempien tehtävien parissa tai keksin ruveta perehtymään johonkin ihan muuhun. Minulla on myös paha tapa sanoa "kyllä" kaikille lyhytkestoisille haasteille ja projekteille, joita minulle tarjotaan ja jotka haukkaavat aikaa ja tarmoa pitemmiltä jutuilta. Opiskellessa on erittäin tärkeää tiedostaa omat opiskelu- ja työskentelytyylit. Niitten hyviä puolia kannattaa hyödyntää ja huonompia kehittää.

Oman stressinsä kevääseen on luonut epävarma tulevaisuus. On pitänyt miettiä, mitä valmistumisen jälkeen ryhtyisi tekemään ja mitä töitä hakemaan. Opettajanvirkoja kun ei voi hakea saada epäpätevänä (siis hakeahan aina voi, mutta jos hakijoitten joukossa on yksikin virallisesti pätevä, epäpätevä ei voi saada pestiä). Vastavalmistunut aineenopettaja voi aluksi tehdä sijaisuuksia tai muita töitä, kunnes ehtii pätevänä mukaan alkukeväästä alkavaan virkojenhakuun.

Koska minulla on tapana sanoa "kyllä" kaikille uusille haasteille, vastasin myöntävästi myös yliopistomme opettajankoulutuslaitokselta saamaani työtarjoukseen. Minua pyydettiin ensi lukuvuodeksi pitämään äidinkielen ja kirjallisuuden didaktikon kursseja tuntiopettajana. Se tarkoittaa sitä, että pääsen opettamaan opettamista opettajaksi opiskeleville. Aikamoisen siistiä! Onhan tämäkin oman alani työtä – vain vähän eri tasolla kuin kouluopetus. Mutta koska työ on vain tuntiopetusta, minun täytyy keksiä lisäksi muitakin hommia. Joka tapauksessa tuntuu mukavalta, kun tiedän, että voin jäädä Jyväskylään ja että mielenkiintoinen työ odottaa heti valmistumisen jälkeen. Se motivoi paahtamaan gradua entistä ahkerammin.

Toistaiseksi elämä on tätä.

Tsemppiä, iloa ja intoa kaikille kesäopiskelijoille ja kesätyöläisille! Miten teidän kesänne on alkanut?

Vasara ja nauloja koko rahalla ja muita työelämätyökaluja

Aamulla linikassa takanani istui kaksi abiturienttityttöä (terveisiä, jos luette tämän!). He pohtivat, mihin ja mitä kannattaisi hakea opiskelemaan. Toinen kertoi kiinnostavan esimerkin isästään, joka opiskeli yhtä alaa, päätyi sittemmin aivan erilaisiin työtehtäviin ja on nyt ammattinsa mainio taitaja.

Joo kyllä se on kuulkaa kerrasta poikki. (Not.)

Nuoret neidot vaikuttivat suhtautuvan tuleviin opiskelupaikkavalintoihinsa rauhallisesti ja järkevästi: ei tässä mitään maailmoja kaatavaa valintaa olla tekemässä. Heidän asenteensa ilahdutti, koska opintoaikojen rajaukset ja toimeentulokeskustelut esittävät usein erilaisen kuvan omaa paikkaansa hysteerisesti etsivistä nuorista, jotka ovat aivan paiseissa KOKO ELÄMÄN SUUNNAN RATKAISEVASTA OPISKELUPAIKAN VALINNASTA, iik, kääk ja apua.

Oman osaamisen jatkuva päivittäminen on nykyisessä asiantuntija-ammatteja pursuavassa yhteiskunnassamme monesti tärkeämpää kuin jonkin yksittäisen ammattialan täsmällinen tuntemus. Voisi väittää, että henkilö, jolla on mikä tahansa maisterintutkinto, pärjää lukemattoman monissa ammateissa. Yliopistossa opiskellaan toki yksittäisiä oppiaineita, mutta samalla opitaan tärkeitä työelämätaitoja, joista on hyötyä kaikilla aloilla. Esimerkiksi ryhmätöissä opitaan sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja ja seminaareissa pääkopan sisältämien tietojen esittämistä ymmärrettävästi.

Nämä linikassa olleet tytöt olivat oivaltaneet tärkeän pointin: abiturienttina ei voi mitenkään tietää, mitä kaikkea päätyy elämässään tekemään. Olisi fiksua kouluttautua siten, että koulutuksesta saa mahdollisimman paljon hyötyä, teki sitten insinöörin, haudankaivajan, viestintäpäällikön tai kieliasiantuntijan töitä. Ja kyllä, hakupaperit olivat lähtemässä Jyväskylän yliopistoon.

Too long, didn't read?

Kun opiskelet yliopistossa, kehität itsellesi sellaisen työelämätaitotyökalupakin, että selviät melkein ammatissa kuin ammatissa. Hanki sinäkin työelämätaitojen vasara ja nauloja koko (opinto-)rahalla.

Vielä on viikko aikaa hakea yliopistoihin!

Kohta se taas alkaa!

Kohta se taas alkaa, nimittäin yliopistojen kevään yhteishaku! Kevääntulon huomaa ulkoa, kun räystäät tippuu yllä pään, ja yhteishaun lähestymisen siitä, että opiskelijalähettiläälle tupsahtelee tukuittain kysymyksiä. Hienoa, olette ymmärtäneet homman juuri oikein! Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläät ovat olemassa kaikkia yliopisto-opiskelusta kiinnostuneita varten, ja vastaamme kernaasti kysymyksiin. Kurkkaa täältä, kuka opiskelijalähettiläistä osaa kertoa mistäkin aineesta. Minulta voi kysellä tässä blogissa, Facebookissa ja sähköpostitse (heli.m.hamalainen(ät)jyu.fi).

Nyt seuraa karmean pitkä informatiivinen kirjoitus ja yleisiä vastauksia. :)

Fasaanikin miettii, mille kaikille opiskelualoille hakisi.

Mikä yliopistojen yhteishaku? Milloin haetaan yliopistoon?
Yhteishaussa voi hakea opiskelemaan yliopistoihin (lisätietoja hakuportaalista yliopistohaku.fi). Hakuaika alkaa 4.3. eli ensi maanantaina ja jatkuu 3.4. saakka. (Nämä päivämäärät on helppo sekoittaa toisiinsa, joten ole tarkkana!)

Mitä haku tarkoittaa, ts. miksi yliopistoon pitää hakea?
Yliopistosta, kuten monesta muustakin paikasta, pitää tavoitella opiskelupaikkaa hakemalla. Hakemalla opiskelemaan osoitat olevasi kiinnostunut tietystä opiskelualasta. Hakijat järjestetään parhaimmuusjärjestykseen kiinnostuksensa, motivaationsa, soveltuvuutensa ja osaamisensa perusteella. Miksi? Opiskelupaikkoja on rajoitetusti (mikä taas perustuu rahoitukseen, alan suosioon, tulevaisuuden työllistymiseen jne.), ja kaikki eivät voi päästä opiskelemaan samaa alaa. Siksi yliopisto valitsee opiskelijoikseen sopivimmat tyypit, jotka aikovat myös suorittaa tutkinnon loppuun saakka. Soveltuvuutta ja osaamista mitataan valintakokeilla ja taustapisteillä. Jos haluat tietää, millaiset taustapisteet saisit esim. ylioppilastodistuksesta, kokeile yliopistomme pistelaskuria.

Miksi puhutaan yliopistoon hakemisesta, kun eikös opiskelupaikkaa ennemminkin haeta jostain tiedekunnasta tai oppiaineesta? Mitä yhteishaussa haetaan?
Nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelupaikkaa haettaessa on todellakin haettava paikkaa tietystä oppiaineesta. Jyväskylän yliopiston hakukohteet eli oppiaineet ja tutkinnot löydät täältä. Ei siis voi vain hakea yleisesti opiskelemaan yliopistoon, vaan pitää valita, mitä oppiainetta tai -aineita haluaa opiskella pääaineenaan. Oppiaineet jakautuvat yliopistossamme seitsemään eri tiedekuntaan. Esimerkiksi humanistinen tiedekunta, jossa itse opiskelen, keskittyy humanistisiin tieteisiin eli kieliä, historiaa ja taidetta koskeviin asioihin.

Mikä on pääaine? Miten se liittyy hakemiseen ja tutkintoihin?
Pääaine on oppiaine (esim. suomen kieli, matematiikka, terveystieto, puheviestintä), jota opiskelet yliopistossa todennäköisesti eniten. Yhteishaussa haetaan opiskeluoikeutta pääaineeseen, mikä tarkoittaa sitä, että saat opiskella kyseisestä aineesta kaiken mahdollisen eli perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot. Pääaineesta on tarkoitus ja oikeus suorittaa kokonainen tutkinto. Ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto, joka on 180 opintopistettä eli noin kolme vuotta päätoimista opiskelua (perusopinnot ja aineopinnot). Kandidaatin tutkinnon jälkeen voi suorittaa maisterin tutkinnon (120 op, syventävät opinnot, noin kaksi vuotta päätoimista opiskelua) samasta tai eri oppiaineesta. (Ja senkään jälkeen ei tarvitse lopettaa, vaan voi halutessaan aloittaa jatko-opinnot ja päätyä lisensiaatiksi ja tohtoriksi.)

Mitä tapahtuu, jos pääsen opiskelemaan montaa eri oppiainetta?
Jos saat opinto-oikeuden useaan pääaineeseen, sinun on ennen opintojen aloittamista valittava, minkä niistä otat vastaan. Ihanaa, valintoja! :D Opinnot voi kerrallaan aloittaa vain yhdessä pääaineessa/koulutuksessa/koulutusohjelmassa. Hyväksymisilmoituksen mukana on ohjeet siitä, kuinka ilmoitat ottavasi vastaan tai peruvasi saamasi opinto-oikeuden. Ilmoita päätöksestäsi ajoissa, jotta a) varmasti saat haluamasi paikan ja b) ylimääräiset paikkasi vapautuvat jonossa seuraaville.

Saako yliopistossa opiskella muuta kuin pääainettaan?
Kyllä saa! Pääainettasi saat opiskella vaadittujen perus-, aine- ja syventävien opintojen verran ja halutessasi ylimääräisiäkin kursseja. Lähes kaikkiin tutkintoihin tarvitaan kuitenkin myös sivuaine. Sivuaine eli jokin toinen opiskeluaine kannattaa valita siten, että se tukee työllistymistä. Toisin sanoen sivuaineessa pitäisi olla jotain järkeä tutkintosi ja toiveammattiesi kannalta. Esimerkiksi toimittajaksi haluavalle suomen opiskelijalle sopiva sivuaine voisi olla journalistiikka ja kielenkääntäjäksi himoitsevalle jokin toinen kieli, vaikkapa venäjä. Ja koska lähes kaikesta on hyötyä melkein kaikkialla, aineyhdistelmissä on rajana vain mielikuvitus!
Sivuaineita voi olla useita, ja voi opiskella pitkiä sivuaineita ja lyhyitä sivuaineita. Niitten lisäksi voi suorittaa niin paljon ylimääräisiä kursseja kuin ehtii, jaksaa ja huvittaa. Joskus voi käydä niinkin, että sivuaine alkaa kiinnostaa enemmän kuin pääaine. Se on ihan normaalia, ja silloin voi vaihtaa pääainettaan. Ei siis hätää!
Huom.! Yhteishaussa ei valita sivuainetta vaan vain pääaine. Sivuainevalintoja ehdit miettiä sitten, kun olet saanut opiskelupaikan ja -oikeuden pääaineeseesi. :)

Haluan opiskella suomea. Kerro käytännön esimerkki, miten pitää toimia.
Kun haluat opiskella suomen kieltä, haet yhteishaussa opiskelupaikkaa eli opiskeluoikeutta ensisijaisesti Jyväskylän yliopiston suomen kielen oppiaineeseen. (Voit tietysti varoiksi hakea muihinkin sinua mahdollisesti kiinnostaviin oppiaineisiin.) Sitten valmistaudut ja osallistut valintakokeeseen. Jos menestyt hyvin, sinulle myönnetään opiskeluoikeus suomen kielen oppiaineeseen, ja saat opiskella sitä maisteriksi saakka. Sitten sinusta tulee FM eli filosofian maisteri.

Luulen, että haluan opettajaksi, mutta myös aineen opinnot sellaisenaan ilman opeopintoja kiinnostavat. En ole vielä varma opettajankutsumuksestani. Miten mun kannattaisi hakea yhteishaussa?
Hienoa, olet juuri kuin minä! :) Olin täsmälleen samassa tilanteessa. Vaikka ei olisi vielä täysin varma opettajankutsumuksestaan (voiko koskaan ollakaan?), kannattaa hakea suoraan aineenopettajakoulutukseen. Silloin saa opinto-oikeuden SEKÄ hakemaansa aineeseen, kuten suomen kieleen, ETTÄ opettajan pedagogisiin opintoihin. Opettajan pedagogiset opinnot ovat sivuaine, joka antaa kelpoisuuden opettaa ainetta yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisissa sekä aikuisoppilaitoksissa. Suoravalitut aineenopettajat voivat aloittaa pedagogiset opintonsa heti ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin pääsee näkemään nopeammin, onko opettaminen se oma juttu.
Eli miten tässä tapauksessa kannattaa hakea: ensisijaisesti aineenopettajakoulutukseen (esim. äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajakoulutukseen suoravalittuna) ja toiseksi oppiaineeseen (esim. suomeen ja/tai kirjallisuuteen).

Entä, jos en yhteishaussa hae aineenopettajakoulutukseen? Pääsenkö opettajaksi?
Opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea erillisen opinto-oikeuden myöhemminkin kuin yhteishaussa.

Entä, jos pääsen aineenopettajakoulutukseen, mutta muutan mieleni enkä haluakaan opettajaksi?
Ei haittaa! Jos olet täysin varma, ettet ikinä halua opettaa, jätät pedagogiset opinnot suorittamatta ja opiskelet jotain muuta (ts. valitset tilalle jonkin toisen sivuaineen). Et myöskään suoranaisesti vie kenenkään muun koulutuspaikkaa (paitsi suoravalinnassa), koska sinun paikkasi annetaan sitten jollekulle sellaiselle, joka hakee erillistä opinto-oikeutta opeopintoihin. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Väitän, ettei pedagogisista opinnoista ole haittaa kenellekään, vaikkei koulu-uralle aikoisikaan. Opettajankoulutuksessa pääsee kehittämään sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, esiintymiskykyä sekä tiedon sisäistämistä ja välittämistä, jotka ovat nykyään melkoisen yleisiä työelämätaitoja joka alalla. Koulutus ei siis mene ikinä hukkaan!

Mitä muuta olisi hyvä tietää opiskelupaikkaa hakiessa?
Vaikka mitä, mutta nämä yleisohjeet lukemalla pääsee jo pitkälle. Kysykää lisää, niin vastaan! :)

Mitä kuuluu, PG?

Silloin joskus, kun vielä olin nuori ja notkea ja vasta tullut yliopistoon, tuli monesti ihmeteltyä, eikö graduntekijöillä oikeasti pyöri päässä muuta kuin gradu. Gradu sitä ja gradu tätä. Jos erehtyi kysymään kuulumisia, vastaus oli aina, että "pitäis sitä gradua tehhä".
Niin että mitä muuta kuuluu?
"No ei oikeen muuta... Työpaikkoja vois ruveta katteleen. Ja se gradu tehhä valmiiksi."
Jaaha. Mitäpä aattelit puuhata viikonloppuna, ootko tulossa X:n keikalle / teatteriin / NN-tapahtumaan?
"En ollut suunnitellut... Ja ois se aineiston analyysi kesken..."

Hohhoijakkaa. Kenties maailman tylsintä diskurssia.
Graduntekijöitten maailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu muuta kuin a) gradu ja b) valmistautuminen valmistumiseen eli työnhaun aloittaminen.

Nyt, kun olen itse samassa tilanteessa, graduntekijöitten tylsyys ei tunnu enää niin kummalliselta. Kun rämpii päivät pitkät teoriasuossa ja epälogiikan hetteikössä, alkaa yhtäkkiä viettää melko askeettista elämää. Kuin huomaamatta tulee kieltäneeksi itseltään monia iloja ja piristäviä asioita. Jännästi sitä alkaa kuvitella, ettei voi mennä perjantai-iltana (tämän hetken kovimman rockbändin) Räjäyttäjien keikalle, koska kotona odottaa keskeneräinen essee tai gradun teorialuku tai joukko keskeneräisiä työhakemuksia – tai parhaassa tapauksessa kaikki nämä. Ihan kuin tällaisia hommia saisi tehtyä perjantaina kello 22 jälkeen!

Ja sitten joku, todennäköisimmin fuksi, kysyy, mitä graduntekijä teki viikonloppuna. Graduntekijä vastaa punastellen, ettei tullutkaan katsomaan Räjäyttäjiä, koska piti tärkeämpänä tulla kotiin tuijottamaan vähätekstistä tiedostoa, jonka teksti ei lisäänny itsestään. Kysyjä pyörittelee silmiään ja ajattelee, ettei liene konsanaan tavannut tylsempää tyyppiä. Keskustelu kuivuu kokoon, ja molemmat ovat harmissaan siitä, että avaus ei ollut kovin hedelmällinen.

Tässä kohtaa lienee syytä tarkentaa, etten paheksu tutkimuksen tekijöitä, gradunkirjoittajia enkä niitä miellyttäviä ihmisiä, jotka kysyvät kuulumisia. Opiskelu ja tutkimus ei ole turhaa. Graduista on saatava puhua, koska muuten ne muuttuvat möröiksi. Korostan, että gradunteosta tai ylipäätään jostakin itselle tärkeästä asiasta puhuminen on hyvä ja normaali asia. Kaikki tekevät sitä, ja se on erittäin ok. Ja monesti se, mikä kiinnostaa, on myös kiinnostava puheenaihe.

Mitä sitten haluan sanoa? Kysymyksiä ja vastauksia voisi tarkentaa, jotta keskustelun sisältö muuttuisi monipuolisemmaksi. Gradun voisi nopeasti ohittaa ensimmäisenä puheenaiheena, ja jos tarvetta tai halua on, siihen voisi palata myöhemmin.

KYSYJÄ
Jos haluat kuulla toveriltasi muita kuin graduangstikuulumisia, sisällytä kysymyksesi loppuun koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitä sulle kuuluu, PG? ('Mitä sinulle kuuluu gradua lukuun ottamatta?')
Mitäs oot viime aikoina puuhaillut, PG? ('Mitä olet tehnyt paitsi gradua?')

VASTAAJA
Jos et syystä tai toisesta halua angstata puhua gradustasi, sisällytä vastaukseesi koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitäs tässä, hyvin menee, PG. ('Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää, paitsi gradulle.')
Jes! Sain tänään kaikki hommat ajoissa valmiiksi, PG! ('Hienoa, sain tänään kaiken ajoissa valmiiksi, paitsi gradun.')
Istu vaan kahville, en oo tekemässä mitään, PG. ('Voit kernaasti istua seurakseni, koska pyörittelen mielessäni pelkkiä graduasioita.')

Jos ilmiö tai ongelma on sinulle tuttu, ota ihmeessä käyttöön tämä kätevä koodi-ilmaus PG ja keskustele vaihteeksi jostain ihan muusta!

Luukku 12: Joulutunnelma hyökkää takavasemmalta

Keskiviikkona päivän epistola (kreikk. ἐπιστολή, epistolē, 'kirje') kuului siten, että olin menevä muutaman muun opiskelijalähettilään kanssa Jyväskylän lyseolle kertomaan yliopisto-opiskelusta. Ydintehtäviämme siis. Olimme suunnitelleet porukalla hienon spektaakkelin. Valitettavasti yksi lähettiläistä oli sairastunut, joten meitä jäi jäljelle trio.

Lyseon lukio oli helppo löytää, ja opinto-ohjaajat löysivät meidät heti aulasta. Olimme Jarkon kanssa paikalla hyvissä ajoin, ja Aapokin ilmestyi pian. Meidän lisäksemme opiskelustaan kertomassa oli eräs Oxfordin heppu. Ennen esittelyjä pääsimme vähäksi aikaa hengaamaan opettajainhuoneeseen. Tapojeni mukaisesti vakoilin työyhteisöä ja koulun meininkiä, jos vaikka joskus sattuisin siellä työskentelemään. Yllätyksekseni bongasin käytävillä useita tuttuja naamoja, entisiä norssilaisia eli normaalikoulun oppilaita, joita olin opettanut edellisvuotisessa opetusharjoittelussa. Ja löytyipä opettajainhuoneesta muuan tuttu suomen alumni (eli entinen opiskelija), minua pari vuotta aiemmin aloittanut H. J., joka oli lyseolla sijaisena. Äikänopettajan koulutuksella siis oikeasti työllistyy hyvin!

Saimme Aapon kanssa pitää yhteisen esittelyn vajaalle parillekymmenelle fiksulle nuorelle, ja Jarkolla oli toisessa luokassa oma kuulijakuntansa. Aapo opiskelee puheviestintää, ja aihe sopi hyvin suomen kieleen ja äidinkielenopettajaopiskelijuuteen. Oli tosi kivaa esiintyä alansa taitajan kanssa! Näppärästi vuoropuheluksi jäsentynyt esityksemme tuntui kiinnostavan ja huvittavan myös oppilaita, ja lyseolaiset uskalsivat kysellä oppiaineista ja mm. opiskelija-asuntojen saatavuudesta. Jyväskylän opiskelija-asunnoista kiinnostuneitten kannattaa vilkaista tätä ja tätä aiempaa blogikirjoitustani, joissa vedän kotiin eli Kortepohjaan päin. Myös opiskelemaan pääsy hakemisineen ja kokeineen kiinnosti. Vinkkasin kokeilemaan yliopistomme pistelaskuria, joka löytyy täältä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan myös Aapon saman vierailukäynnin pohjalta laatimaan blogikirjoitukseen "Jouluevankeliumi: seksiä, sekoilua ja ilosanomaa"!

Esityksen jälkeen menimme Aapon kanssa jatkoille Ilokiveen. Ruokalistalla sattui olemaan perinteinen jouluateria eli kaikkia jouluherkkuja ja jälkiruoaksi joulutorttukahvit. Mikä tuuri! Seuraan liittyi myös ystäväni R., ja kun olin esittelemässä häntä Aapolle, paljastui, että he ovatkin jo tuttuja kiinan kielen kurssilta. Olisihan se pitänyt arvata. Yliopistossa tuntuu olevan niin pienet piirit, että melkein kaikki tuntevat toisensa aina jotain kautta. :0)

Jyväskylän kaupunginkirkko.

Miellyttävän myöhäislounaan ja jostain takavasemmalta hyökkäävän joulutunnelman myötä ajauduimme tietysti kirjastolle. Siellä ei kuitenkaan tullut luuhattua kovin kauan, koska jatkoimme R.:n ja ystäväni M.:n kanssa kaupunginkirkkoon Seminaarinmäen kauneimpiin joululauluihin. Tässä ihastuttavassa, perinteikkäässä tapahtumassa lauletaan Jyväskylän seminaarin käyneitten tyyppien joululauluja, joita on paljon. Esimerkiksi Kello löi jo viisi ja No onkos tullut kesä ovat jyväskyläläistä alkuperää. Itävaltalainen Jouluyö, juhlayö on esitetty ensimmäistä kertaa suomeksi juuri Jyväskylän kaupunginkirkossa. Yhteislaulutilaisuudessa kokee olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta, ja vuosisatoja vanhat sävelmät ja sanoitukset saavat joka joulu uusia sävyjä. Seminaarinmäen kauneimmat joululaulut on ehkä kaunein ja herkin tapahtuma, johon pääsee vuosittain osallistumaan. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Fennistit kesätöissä, osa 1: Sara apteekissa

Sarja fennistien eli suomenopiskelijoitten kesätyöllistymisestä alkaa. On urbaani legenda, etteivät aineenopettajaopiskelijat saisi kesätöitä. Eivät ehkä oman alansa, mutta muita hommia sitäkin enemmän!

Sara, 4. vuoden opiskelija

Sara tutkinee, millaista lääkettä tästä kasvista saisi.

Missä kesätöissä olet?

Olen töissä Yliopiston apteekissa. Työtehtäviäni ovat mm. asiakaspalvelu kassalla, tuotteiden hyllytys ja inventointi, erilaiset projektit sekä varastonhoito.

Miksi?

Tämä työpaikka on minulle tuttu jo neljän vuoden takaa. On helppo palata työpaikkaan, jonka tehtävät ja työntekijät tuntee. Työnantajani on todella joustava – olen esimerkiksi saanut pitää joka kesä myös pienen loman.

Miten päädyit työpaikkaasi?

Miettiessäni 8. luokan TET-harjoittelupaikkaa viisas äitini kehotti kysymään apteekista. Sillä tiellä olen edelleen! Harjoittelun päätteeksi apteekin työntekijät pyysivät tulemaan kesäksi töihin. Vinkkinä siis, että kaikki harjoittelut kannattaa hyödyntää kesätöitä ajatellen.

Miten sait työpaikan?
Työnantajan mukaan olemalla reipas ja osoittamalla oma-aloitteisuutta TET-harjoittelussa. Työnantaja arvostaa myös sitä, että uskaltaa tiukan paikan tullen kysyä asioita peukaloiden pyörittelemisen sijaan. Olin useamman kesän siinä apteekissa, jossa kävin TET-harjoittelussa, minkä jälkeen sain näiden työtodistusten avulla paikan Yliopiston apteekista.Nuorena työtä hakiessaan kannattaa näyttää työnantajalle kaikki mahdolliset työtodistukset ja esimerkiksi harjoitteluista saadut kirjalliset arviot, kun ei vielä ole paljon kokemusta eikä valmista tutkintoa. Jokaisesta kirjallisesti arvioidusta suorituksesta on hyötyä!

Oletko ollut muissa kesätöissä?
Olen ollut musiikkiopiston leireillä apuopettajana ja isosena. Tämä vastaakin jo hieman enemmän opiskelujani (lähinnä opettajaopintoja). Tehtäviini kuului vapaa-ajan ohjelmien ja iltaohjelman suunnittelu ja toteutus sekä kaikenlainen lasten huoltaminen ja kaitseminen (mm. ne mukavat ”nyt kaikki nukkumaan” -valvonnat ja unisten lasten herättäminen). Monia poikia sai myös avustaa ensimmäisenä iltana lakanoiden laittamisessa, sillä poikien omat viritelmät olivat kyllä varsin mielikuvituksellisia mutteivät aivan toimivia... Hauskoja muistoja on leireiltä jäänyt!

Mitä pidät työstäsi?

Apteekkityö on todella erilaista kuin opiskelemani ala, mutta nimenomaan positiivisella tavalla. Apteekkityössä oppii paljon lääketieteestä: sairauksista, lääkkeistä ja terveydenhoidosta yleensä. Työ ei käy tylsäksi, kun uusia tuotteita pulpahtaa apteekkiin vähän väliä.
Asiakaspalvelu sopii luonteelleni hyvin, koska nautin työstä, jossa kohtaa ihmisiä. Olen viime vuosina myös päässyt hyödyntämään opintojani töissä, mikä on tuonut mukavan lisän työhön. Työkavereiden kanssa vietetään aikaa myös työn ulkopuolella, eli töistä olen saanut hyviä ystäviäkin.

Mitä (yliopistossa) oppimaasi tai koulutusalasi tietoa/taitoa olet päässyt hyödyntämään kesätyössäsi?
Kun työkavereille paljastui, että opiskelen suomea, huomasin pian oikolukevani pyynnöstä erilaisia sisäisiä tiedotteita ja kirjoittavani puhtaaksi apteekin toimintaohjeita. Pedagogista silmää olen päässyt hyödyntämään kahtena viime kesänä suunnitellessani perehdytysopasta uusille työntekijöille sekä heitä perehdyttäessäni ja ohjeistaessani. Työkaverit yrittävät myös hetkittäin työllistää utelemalla esimerkiksi, tulisiko lääkkeen annosohjeessa lukea ”ennen nukkumaan menoa” vai ”ennen nukkumaanmenoa”.

Miksi sinun työssäsi pitää osata suomea/kirjallisuutta/pedagogiikkaa? Mitä hyötyä näitten aineitten osaamisesta on?
On hyvä hallita sujuva viestintä asiakkaiden kanssa keskusteltaessa. Apteekkityössä korostuu selkeys ja hyvä ilmaisu esimerkiksi lääkeohjeita kirjoitettaessa. Apteekissa tapahtuu paljon, ja uutta tietoa tulee jatkuvasti.
Kun ylemmältä taholta tulee tietoa, joka tulee välittää oman toimipisteen työntekijöille, on hyvä ymmärrettävyys tärkeä. Referaatin tekemisen taito voisi olla lähinnä sitä, mitä käytän työssä hyödyksi. Tietysti työntekijöiden yhteiset, oman alan termit helpottavat keskinäistä viestintää. Tässä työssä tulee myös osata hakea tietoa, eli tiedonhakutaidot ovat tärkeässä asemassa.
Pedagogisista opinnoista on puolestaan hyötyä aina asiakkaiden kanssa työskennellessä.
 
Miksi olet suomen kielen asiantuntijana hyvä kesätyöalallasi?

Ainahan on rikkaus, jos työpaikalla on eri alojen asiantuntijoita – apteekeissa voi olla farmaseuttien ja proviisorien lisäksi esimerkiksi sairaanhoitajia, kosmetologeja ja fysioterapeutteja töissä omien alojensa asiantuntijoina. Työnantajalle on kätevää saada asiantuntija-apua omalta työntekijältä ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisen sijaan.
Suomen opiskelijana olen päässyt tekemään erilaisia projekteja, joissa työnantajani on ajatellut minun voivan olla hyödyksi suomen opintojen ansiosta. Jo mainitsemani perehdytysoppaan laatiminen on hyvä esimerkki. Viestinnässä (sisäinen ja ulkoinen, ilmoitusten laatiminen jne.) ja arkistoinnissa suomen opiskelijasta on hyötyä.
 
Oletko oppinut kesätöissä jotain, mikä auttaa opinnoissa? Jos olet, mitä?
Ehdottomasti kesätöissä oppii! Ainakin tulevan ammatin kannalta tärkeitä asioita. Konkreettisesti apteekissa oppii tulkitsemaan lääkäreiden välillä hyvinkin koukeroista käsialaa. Tätä taitoa tulee kenties tarvitsemaan äidinkielenopettajana yläkoululaisten ”kirjotin-tän-tekstin-tos-välkäl-ku-unohin-tehä-himas”-kirjoitelmia lukiessa.
Asiakkaita palvellessa oppii aina uutta ihmisten kohtaamisista. Työssä olen huomannut, miten pienillä teoilla voi vaikuttaa itse siihen, millä mielellä asiakas poistuu apteekista. Ihmistuntemistaito harjaantuu – kun asiakaspalvelua on tehnyt jo jonkin aikaa, asiakkaista havaitsee jo tervehtimisen jälkeen, miten heidän kanssaan toimia (haluavatko he, että hoidetaan vain asiointi, vai rupatellaanko hetki tai heitetäänkö huumoriksi).
Ennen kaikkea tässä työssä oppii sujuvasta yhteistyöstä. Olen ymmärtänyt, millainen työntekijä olen ja millaiset työtavat sopivat minulle. Olen saanut vahvistusta sille, että haluan jatkossakin tehdä ihmisläheistä työtä.

Mihin yliopisto-opiskelija työllistyy? (Osa 2)

Kirjoitin aiemmin pitkät pätkät siitä, mitä kaikkea yliopisto-opiskelija voi sivuhomminaan tai kesätöinään tehdä. Tai lähinnä, mitä minä olen tullut tehneeksi.

On urbaani legenda, etteivät aineenopettajaopiskelijat saisi kesätöitä. Eivät ehkä oman alansa, mutta muita hommia sitäkin enemmän! Harvassa koulussa tarvitaan kesällä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia (toki sellaisiakin paikkoja on), mutta monipuolista koulutustamme tunnutaan arvostavan monella alalla.

Työkokemuslistaani voi taas jatkaa. Aloitin elokuun alussa lyhyen kesätyön päiväkodissa. Päiväkoti on minulle entuudestaan uppo-outo maailma, mutta perhepäivähoitajan arki on sitäkin tutumpaa. Ja kun on opeopintojen lisäksi erityispedagogiikan opintoja, taito tulla toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa ja reipas mieli, mikäpä estää hakeutumasta lastenhoitajaksi päiväkotiin. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että työ on mahtavaa ja todella opettavaista! Mitä kaikkea opinkaan ihmisistä, viestinnästä, puheen kehityksestä, leikeistä, lasten kiinnostuksen kohteista ja hoitoalan työyhteisöstä. Voi jes, tämä on todella hyvää työkokemusta.

Sitä paitsi missä muussa työpaikassa työtoverit syöksyvät aamuisin halaamaan ja kertomaan tykkäämisestään ja iltapäivällä roikkuvat kaulassa niin, ettei kesätyöläinen ole lainkaan päästä kotiin? ;0)

Eihän tästäkään ole kuin parikymmentä vuotta...

Entäs muut fennistit eli suomenopiskelijat? Tästä alkaa sarja fennistien kesätyöllistymisestä. Pysy kanavalla!

Mihin yliopisto-opiskelija työllistyy? (Osa 1)

Opiskelun sanotaan olevan elämän parasta aikaa, mutta taitaapa "oikeisiin" töihin pääsy myös houkutella. Ainakin minua houkuttelee. Opiskellessa on ilahduttavaa herkutella ajatuksella, mitä kaikkia töitä voi elämänsä aikana kokeilla.

Mitäs melkein HuK tänään olisi ja tekisi?

Mitä esimerkiksi opettajankoulutuksessa oleva suomen pääaineopiskelija voi tehdä?
Tähän mennessä olen työskennellyt ainakin toimittajana, kielenhuoltajana, pr-henkilönä, tiedottajana, tuottajana, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan sijaisena yläkouluissa ja lukioissa, luokanopettajan sijaisena, draamailmaisun opettajan sijaisena kansalaisopistossa, liikeilmaisun ohjaajana, torimyyjänä, myyntipisteen hoitajana, käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana harrastajateatterissa, ylioppilaskunnan kyläsihteerin sijaisena, rippileirin isosena, lastenhoitajana, keikkamuusikkona, valokuvaajana, juontajana, ravintoloitsijana, keittiöapulaisena, valokuvamallina, säveltäjänä, näyttelijänä ja monenlaisissa myyntitöissä. Ja tässä listassa ei vielä ole yhdistys- ja järjestötoiminnan tuomaa kokemusta. Osa on ollut vapaaehtoistöitä.
Millainen lista sinun työkokemuksistasi tulisi?

Väitän, että KAIKISSA näissä työtehtävissä minulla on ollut hyötyä lukiossa ja yliopistossa opiskelemistani asioista. Vieraitten kielten osaaminen on myyntitöissä todella tärkeää. Vielä tärkeämpää on osata käyttää omaa äidinkieltään tavoitteellisesti ja tuloksellisesti. Puhe- ja muut viestinnälliset taidot ovat sangen merkittäviä. Hyvästä päässälaskutaidosta on aina ollut paljon hyötyä (olenhan yläkouluni päässälaskumestari vuodelta 2003 tai jotain). Jos osaa kirjoittaa, pärjää monissa paikoissa, ja jos osaa kirjoittaa hyvin, pärjää vaikka missä. Historiallisten ja yhteiskunnallisten asioitten tuntemus auttavat ymmärtämään maailmaa. Tieto- ja viestintätekninen osaaminen on aina vain kysytympää. Taiteitten opiskelun edesauttama visuaalisuus ja auditiivisuus yhdistettynä luovuuteen ja jatkuvasti kehittyviin esiintymistaitoihin avaavat ovien lisäksi myös ikkunat.

Peiliin katsomalla voi kokea valaistumisen.

Töitä hakiessa olisi osattava tunnistaa oma osaamisensa. Kuulostaapa kliseiseltä! On kuitenkin ikävä tosiasia, että varsinkin humanistimaisterit osaavat harvoin kertoa taidoistaan niin, että työnantajat kiinnostuisivat. Lisäksi me suomalaiset tuppaamme olemaan turhan vaatimattomia.
Miltä tuntui lukea listaa työkokemuksestani tai oppimistani asioista? Rupesiko hävettämään, ahdistamaan tai vaikuttamaan siltä, että nyt tuo vaan lesoilee eli kerskailee? Ärsyttääkö?
Bingo.
Aion silti jatkaa lesoilemista: minulla yleensä riittää töitä, ja kiinnostavia uusia pestejä tarjotaan jatkuvasti.
Mistähän se voisi johtua? Osaisinko (riittävän röyhkeästi ja rohkeasti) kertoa taidoistani ja kokemuksistani?

Jyväskylän yliopisto on viime vuosina kehittänyt huimasti työelämäpalveluitaan. Tavoitteena on auttaa opintojen suunnittelua, työmarkkinoille siirtymistä ja tarkoituksenmukaista työllistymistä. Opiskelijoille järjestetään kiinnostavia luentoja, koulutuksia ja esimerkiksi CV-hautomo, jossa ansioluettelonsa saa viilata erinomaiseksi.
Parhaaksi kokemani palvelu on Repalinja-niminen sähköpostilista (liity tästä!), jolle välitetään opiskelijoille sopivia työpaikkailmoituksia. Lista on tarkoitettu vain Jyväskylän yliopiston opiskelijoille ja yliopistostamme valmistuneille. Suosittelen liittymistä erittäin lämpimästi, sillä vaikka ei olisi juuri tarvitsemassa töitä, voi olla kiinnostava seurata, millaisia ilmoituksia tulee. Mitä taitoja eri työpaikoissa edellytetään ja millä aloilla on kysyntää?

Ei muuta kuin tuulta päin! Seuratkaa työpaikkailmoituksia ja ruvetkaa hakemaan kaikkia vähänkin kiinnostavia paikkoja. Niin minäkin aion tehdä. Ottakaa myös kaikki hupi ja hyöty irti yliopiston työelämäpalveluista. Osaava henkilökunta on töissä vain meitä varten.

[Tähän kirjoitukseen tulee lähiaikoina osa 2, jossa kerron, millaisiin kesätöihin äikänopeopiskelijakaverini ovat päätyneet.]

Purjelentäjä putosi taivaasta ja muita kertomuksia opiskelupaikan valinnasta

Abit saivat eilen yo-kirjoitusurakkansa valmiiksi, kun lyhyen kielen kokeet päättyivät. Tai melkein kaikki saivat – seitsemän abia nimittäin kirjoittaa vielä huomenna keskiviikkona saamen äidinkielenä.

Mutta ei se stressi tähän lopu! Seuraavaksi moni nimittäin hakee opiskelupaikkoja, asuntoa, kesätyöpaikkoja, maitoa kaupasta sekä postin laatikosta (ja siinä joukossa kenties opiskelijaksihyväksymiskirjeen Jyväskylän yliopistosta).

Mistä tietää, mikä olisi itselle sopivin opiskeluala tai tuleva ammatti? Mitähän sitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä? Millaisia valmiuksia opiskelu antaa työtehtäviin ja päinvastoin? Miten voi havahtua siihen, että ala onkin aivan väärä?

Tein pienen kyselyn opiskelemaan hakeutumisesta. Moni kertoi päätyneensä unelmatoimeensa sattuman kautta, mutta oli sellaisiakin vastaajia, jotka olivat haaveilleet tietystä ammatista lapsesta saakka. Toivottavasti näistä saamistani kiinnostavista kertomuksista on hyötyä kaikille teille, jotka pähkäilette opiskeluhakujenne kanssa!

• Hanki kokemusta kesätöistä kuten Kaisa:

Menin pienen paikkakunnan apteekkiin kesätöihin lukiossa ollessani, koska jotakin piti keksiä ansaitaksensa hieman omaa rahaa. Kiinnostuin siellä farmaseutin työstä, kun näin läheltä millaista se oli. Sen jälkeen hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan farmasiaa. Ja pääsin ja innostuin alasta tosi paljon. Ratkaisevaa oli se, että näin käytännössä apteekissa ollessani, mitä farmaseutin työ on ja kuulin farmaseuteilta, millaista alan opiskelu on. Ilman tätä kokemusta tuskin olisin lähtenyt opiskelemaan farmasiaa. Enää en työskentele apteekissa farmaseuttina mutta tutkinnosta on ollut minulle suunnattomasti hyötyä myös nykyisessä työelämässäni eli lääketeollisuuden palveluksessa...

•  Tarkkaile työntekijöitä heidän luonnollisessa ympäristössään kuten Heidi:

Kattelin aina ravintolassa et tarjoilijan työ vaikuttaa ihan kivalta ja se oli sitten ensimmäinen hakutoive yhteyshaussa ja pääsin sisään - muita kiinnostavia vaihtoehtoja ei juurikaan ollu. Ihan sopivalta ala on tuntunut :)

• Pohdi tavoitteitasi ja kuinka saavutat ne kuten Joonas:

Olin nuoresta pitäen touhunnut tietokoneiden kanssa. Eikä toisesta kiinnostuksen kohteestani biologiasta olisi saanut yhtä helppoa toimeentuloa. Niinpä ala oli selvä: piti vaan löytää koulu johon pääsi sisään. Opintojen kuluessa löysin alan sisältä oman spesiaalijuttuni, ja sitä teen nykyään työkseni.

• Muistele aiempia haaveitasi ja usko niihin kuten Tarja: 

Jo pikkutytöstä asti halusin kuvataiteilijaksi. Taidekoulun ja taideteollisen jälkeen unelma olikin sitten toteutunut! Muistan että koulun opo yllytti kuvataide- tai käsityöopettajaksi ja sanoi useammankin kerran minulle, että ei sinne taideteolliseen ole täältä koulusta kukaan ennenkään päässyt... Minäpä pääsin ja olin onnellinen! Uravalinta oli oikea, enkä sitä ole koskan katunut. Ehkä opolla oli kuitenkin jonkinlaista näkemystä ammatinvalintani suhteen, koska nykyisin toimin kuvataidekoulun opettajana.

• Älä luovuta, mutta muista, että mieltään voi aina muuttaa, kuten Johanna:

Mulla oli ennen hakuja vain yksi unelma-ammatti, luokanopettaja. Kaksi kertaa hain, olin kouluavustajanakin välissä, mutta toisella hakukerralla hain yhteishaussa terveydenhoitajaksi opiskelemaan sillä ajatuksella, että haen vielä kerran OKL:een. Mutta terveydenhuoltoala osoittautuikin oikeaksi alaksi, vaikkakaan ihan puhdasta terveydenhoitajan työtä en ole varsinaisesti ikinä tehnytkään. Eli melkeinpä vahingossa omalle alalle ;).

• Kuuntele vanhempiasi mutta päätä itse ja hyödynnä kaikki oppimasi kuten nuorempi Johanna:

Lukion jälkeen en tiennyt mitä tekisin isona. Olin työskennellyt vanhempieni omistamassa kukkakaupassa pikkutytöstä saakka ja jumitin sitten siihen töihin. Yks päivä isäni kantoi pientä ilmoitusta paikallislehdestä. Siinä haettiin opiskelijoita floristin oppisopimuskoulutukseen. Hain ja pääsin opiskeleen. Ei siinä juurikaan tarvinnut hirveitä tehdä ja sain ammatin. En koskaan tuntenut olevani omalla alallani vaikka koinkin olevani hyvä työssäni ja pidetty työntekijä ja asiakaspalvelija. Mietin, että rahat voi ansaita "helpommallakin", joten päädyin opiskelemaan opettajaksi. Nyt saa ja on suotavaa käyttää aivoja jotka on kaivettu pölyttyneinä lähes käyttämättöminä esiin. Mikä parhainta tulevaisuudessa saa lomailla silloin kun muutkin niin tekevät, floristin työssä silloin paiskittiin töitä ja lujaa. Mutta voin sanoa, että floristin työ opetti paljon sellaista mikä on hyväksi myös opettajan työssäni, eli koulutus ei todellakaan mennyt hukkaan. Sosiaalisia taitoja ja toisten kunnioitusta kun ei voi kirjoista oppia.

•  Vastaus voi myös tipahtaa taivaasta kuten Mirjalle:

Jouduin lukioikäisenä yllättäen tulkiksi, kun itävaltalainen purjelentäjä joutui tekemään pakkolaskun lapsuudenkotini lähellä sijaitsevalle pellolle! Kyläläiset, joita kertyi paikalle alta aikayksikön, seisoivat kunnioittavan välimatkan päässä ringissä, kun minä yritin selittää lentäjälle, että missä päin hän sillä hetkellä oli ja miten sieltä pääsee takaisin ihmisten ilmoille. Silloin tunsi itsensä tosi fiksuksi, joten lähdin opiskelemaan venäjän tulkiksi.

Entäs Jyväskylän yliopistossa opiskelevat tai opiskelleet?

• Valitse kaunein/kivoin/kiinnostavin/kätevin opiskelupaikka kuten Tuulia:

Hain Jyväskylän yliopistoon kampuksen kauneuden takia. Marssin opintoasiain toimistoon ja etsin sopivimman alan, jota tietenkin olin harkinnut jo vuosia. Tykkäsin opiskelusta erittäin paljon: opiskelin neljässä eri koulutusohjelmassa. Mikään niistä ei ollut väärä. Kaikki täydensivät toisiaan.

• Valitse itsellesi helpoin pääsykoe tai muuten helppo reitti opiskelupaikkaan kuten Tiina:

Hain Jyväskylän yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, koska pääsykokeeseen ei tarvinnut lukea mitään ja yllättäen pääsin sisälle. Ala oli siinä mielessä oikea, että kivaa oli, mutta siinä mielessä väärä, että työllistyäkseni paremmin opiskelen nykyään tietojärjestelmätiedettä (tietokoneet on aina myös kiinnostaneet kirjojen ohella).

• Seuraa toverisi esimerkkiä, ota opiskelusta ilo irti ja siirry filosofisiin pohdiskeluihin kuten Hilkka:

Hain opiskelemaan suomen kieltä, koska kaverinikin haki. En ollut ennen kaverini esimerkkiä tullut ajatelleeksi koko mahdollisuutta. Hain Jyväskylään, ja hakuoppaissa suositeltiin oikein kovasti hakemaan suoraan opettajalinjalle, jos edes harkitsee äidinkielen opettajaksi ryhtymistä. Mitään haittaakaan suorahausta ei pitänyt olla. Hain ja pääsin ja nyt olen käyttänyt vuoden pedagogisiin opintoihin monien muiden opintojen kustannuksella. Tiedän opiskelukokemuksesta, että suomen kieli ja opettaminen ovat minulle sopivia aloja, mutta ovatko ne sopivimpia? Sitä kysymystä olen pohtinut säännöllisesti viimeiset viisi vuotta.

•  Ymmärrä, mitä pidät tärkeimpänä toiveammatissasi, ja seuraa johtotähteäsi kuten Susanna:

Minä kuudennella luokalla tajusin että äikänope voi pistää oppilaat lukemaan kirjoja miltä tahansa alalta (olin vihainen filosofian puutteesta ala-asteella) ja siitä lähtien homma on ollut aika selvä.

Normaalin viikon perjantai

Tittidittidii! Tulihan se perjantai sieltä. Olin kuin olinkin saanut kaikki suunnitelmani oppituntia varten valmiiksi, joten saatoin rauhallisin mielin lähteä Norssille.

• Klo 11.35 nousin linikkaan Ylioppilaskylän pysäkiltä ja hurautin Seminaarinmäelle. Tarkoituksenani oli ehtiä tulostamaan oppitunnin materiaalit hyvissä ajoin.
• Klo 12.00 olisin halunnut toivottaa kirjaston "monitoimilaitteet" eli tulostimet hiiteen. Monitoimilaitteissa tuntuu olevan vain kolme toimintoa: tulostus, tilttaus ja käynnistymättä jättäminen. Puolet laitteista oli taas epäkunnossa, ja ne, jotka toimivat, olivat saavuttamattomien jonojen takana. Onneksi sattui paikalle sattui tuttuja, joitten kanssa saattoi jutella tulostusvuoroa odotellessa. Ja tulipahan taas harrastettua aerobibiä.
• Klo 12.10 olin jo melkein saavuttanut Norssin neljännen kerroksen, jossa äidinkielen ja kirjallisuuden luokat sijaitsevat. Opetusharjoittelu on moniportainen järjestelmä: joka päivä saa kiivetä niin monet portaat, ettei niitä jaksa edes laskea.
• Klo 12.20 oppituntini alkoi. Opetin abiryhmälle tekstitaidon kokeen kommervenkkejä ja proosatekstien analysointia. Tuntiani seurasi ohjaajan tehtävässä ollut henkilö, jonka kanssa käytiin tunnin jälkeen todella mielenkiintoinen palautekeskustelu. Kävin taas penkomassa Norssin kirjaston siltä varalta, että siellä olisi ollut eniten tarvitsemani kirja. Ei ollut.
• Klo 14.00 olisi alkanut ylioppilaskylän asukasneuvoston (jonka jäsen olen) kokous, mutta olin silloin vielä Norssilla.
• Klo 14.30 laskin, etten todennäköisesti ehtisi edes kokouksen loppuun, joten suuntasin kirjastolle kahville. Kuinka ollakaan, paikalla oli taas muutama ystävä, joita tapaan harvemmin ja joitten kanssa oli mukava vaihtaa kuulumiset. Keskustelimme paljon työllistymisestä, ja kuulin iloisia uutisia tutuista, jotka olivat päässeet töihin yliopistolle. Gradua tai harjoittelua tehdessä kannattaa luoda suhteita yliopistolle, koska sitten saattaa saada yllättäviäkin työtarjouksia erilaisista tutkimushankkeista. Toiseksi on tärkeää sattua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Esimerkiksi opettajansijaisuudet saavat ne onnekkaat, jotka onnistuvat tietyllä hetkellä olemaan puhelimen ääressä tai astumaan ovesta sisään. Kannattaa siis olla valppaana!
• Klo 15 jälkeen rupesin tekemään kotiinlähtöä (ei mikään nopea operaatio). Juuri ennen poistumistani kirjastolta tuli sellainen tunne, että voisin ehkä vielä tarkistaa kirjahyllyt. Ja mikä mäihä kävi! Hyllystä löytyi viikonloppulainaksi se kirja, jota olen viikkokausia metsästänyt! Jee!

Kotona saatoin vaihteeksi (ja ansaitusti) viettää rentoa koti-iltaa. Laitoin hyvää ruokaa  o i k e i n   h i t a a s t i , kuuntelin iloista musiikkia ja nautin muista viihdykkeistä. Välillä on erittäin palkitsevaa olla lainkaan ajattelematta koulujuttuja ja tehdä kaikkea muuta mukavaa.