"Saako liittyä seuraan?" – Näin tutustut uusiin tyyppeihin opiskelijaravintoloissa

Johdanto 1.1.

Opiskelijaruokaloista on kirjoitettu paljon. Se ei ole mikään ihme, koska ruoka ja ruokailu on opiskelijan päivän tähtihetkiä. Edullinen ja ravitseva lounas, yhteinen ruokatauko ja blaa blaa blaa... Kyllä te tiedätte nämä jutut. ;) Ei tarvinne enempää perustella, miksi opiskelijan kannattaa investoida päivittäin 2,60 euroa hyvinvointiinsa. Opiskelijaravintoloita ja ruokavaihtoehtoja on niin paljon, että kaikille löytyy varmasti jotain syötävää. Ja jos ei löydy, niin sitten Kari ja kumppanit laittavat erityisruokaa.

Johdanto 1.2.

Ylioppilaskuntamme JYYn valitusviikkojen yleisimpiä valituksia oli se, että on vaikea löytää kivoja ihmisiä vaikkapa seurustelukumppaniksi. Missä voisi tavata uusia henkilöitä? Entä, jos on bongannut jonkun kiinnostavan tyypin, mutta jännittää lähestyä häntä? Kuinka kiinnittää unelmien miekkosen tai naikkosen huomio? Pohdittuamme näitä polttavia kysymyksiä JYY-porukoissa olemme tulleet siihen tulokseen, että opiskelijaruokaloita voisi paremmin hyödyntää kohtaamispaikkoina.

Johdanto 1.3.

Kuulemma joku kauppakorkeakoulun opettajista neuvoo opiskelijoita seuraavasti: "Älkää koskaan syökö yksin." Hyvä neuvo! Ruokatauko on oiva hetki mennä istumaan ventovieraitten seuraan ja tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin. Kaikista syömätuttavista ei tarvitse tulla kavereita, mutta ei koskaan tiedä, millaisia huipputyyppejä saattaa löytää lounaalla. Jos tällaista kevyttä seuranpitoa harrastettaisiin enemmän, olisi vähemmän yksinäisiä opiskelijoita ja jokainen meistä voisi löytää uusia ystäviä.

Tämä kirjoitus käsittelee opiskelijaruokaloita kohtaamispaikkoina keväisen kevytmielisesti ja ylen yleistävästi. Esitän diletanttiviisauksia ja vinkkaan, millaisia stereotyyppisiä opiskelijoita voisi löytyä mistäkin ruokalasta. Lisäksi kerron, kuinka lounasravintolat sopivat seuranhakuun. (Mutta Ylistön ravintoloista en kerro, koska en ole koskaan käynyt niissä. Ehkä pitäisi kokeilla? Niissä törmäisi matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tyyppeihin.)

Café Libri

Rohkeasti sekaan vain!

Jos olet iskenyt silmäsi kirjaston henkilökuntaan, tutkijoihin tai Librissä ympäri vuorokauden asuviin vakiokävijöihin, päivystyspaikkasi on tämä. Kirjaston kahvilasta Libristä saa vähän kalliimpia (noin 4–5 € maksavia) keittoja ja salaatteja, jotka ovat joskus ihan hyvä lounasvaihtoehto ja jotka osoittavat, etteivät lounastajien lompakot ole ihan tyhjiä. Jos et halua koskaan poistua kirjastolta, syö täällä! Paras aika päästä "sattumalta" jonkun kuumuuden pöytään on klo 13 ja 14 välillä, jolloin kahvila on yleensä tupaten täynnä. Silloin voi helposti purjehtia tarjottimineen kiinnostavaan seuraan ja ruveta keksimään jutun juurta.

Ilokivi

Opiskelijalähettiläs Villen tekemän vessagallupin mukaan Ilokivi on suosituin opiskelijaravintola (ainakin Ilokiven kävijöitten mielestä). Siellä käyvät erityisesti JYYn sihteerit, muut ylioppilaskunta-aktiivit ja liikunnan opiskelijat, mutta vakiokävijöihin kuuluu myös kattava valikoima humanisteja. Ilokiven-kävijät suhtautuvat suosikkipaikkaansa fanaattisesti ja käyvät harvoin muualla. Siksi Ilokivi on päivästä ja vuodesta toiseen tupaten täynnä, ja sinne joutuu jonottamaan julmetun pitkään. Tämän perusteella voi ajatella, että Ilokivessä ruokailevat ovat luonteeltaan uskollisia, mutkattomia (tavallisen kotiruoan ystäviä) ja kiireettömiä. Ahtaus voi olla myös eduksi siten, että yksi harvoista vapaista istumapaikoista voi olla juuri sen kiinnostavimman tyypin pöydässä. Kuitenkin ruokalan kova meteli nostaa kepeän juttelun kynnystä.

Kasvisravintola Katriina

Kauppakadulla sijaitseva opiskelijahintaista kasvisruokaa tarjoava Katriina on vielä Ilokiveäkin ahtaampi. Sieltä löytyy taatusti enemmän tai vähemmän hippiä seuraa, ja keskusteluyhteys syntyy helposti, kun yksin ei kerta kaikkiaan mahdu istumaan. Jos haluat heti ensikohtaamisella kartoittaa kiinnostavan tyypin eettisen ajatusmaailman, tämä on paikkasi!

Lozzi

Etsitkö vaihto-opiskelijakaveria, kieltenopiskelijaa tai kasvatustieteilijää? Mene Lozziin! Siellä on paljon tilaa, mutta kansainvälisen tunnelman ansiosta ketään ei katsota karsaasti, jos haluaa liittyä seuraan. Jos himoitset huomiota, käy soittamassa jotakin ruokasalin takaosassa olevalla pianolla. Saat raikuvat aplodit, iloisia hymyjä ja selkääntaputtelijoita, ja soittosi jälkeen keskustelut syntyvät kuin itsestään.

Menuetti

Heti löytyi lounasseuraa Menuetista.

Pitkäkadulla sijaitseva musiikkikampuksen ravintola Menuetti on paras paikka muusikoitten tapaamiseen. Menuetissa käy ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoita, ja melkein kaikki kiikuttavat mukanaan jotain soitinta. Tilaa on juuri sopivasti: ruuhka-aikaan klo 12 on helppo "pakon edessä" mennä istumaan sen siisteimmän tyypin pöytään. Menuetin akustiikka on täydellinen keskusteluun. Ruokatarjoilua ja muita etuja on hehkutettava omassa kirjoituksessaan, koska Menuetti on Seminaarinmäen tienoon paras ruokala!

Musica

Musiikin rakennuksessa Musicalla oleva Musica on toinen oiva paikka musiikinopiskelijoitten bongailuun. Siellä käyvät myös erityisesti historian opiskelijat ja opetusharjoittelussa Norssilla olevat sekä kirjastolla luuhaavat, koska paikka on lähellä näitten ryhmien tukikohtia. Musica on pieni ja viihtyisä ravintola, mutta miinuksena on mainittava, ettei ruokalistaan voi luottaa: tarjolla on usein kaikkea muuta kuin mitä menyyssä lukee. Jos pidät yllätyksistä, syö täällä! Musicalla on paljon pyöreitä pöytiä, joihin istumalla saa lähes varmasti juttuseuraa. Pyöreässä pöydässä suomalaisenkin on vaikea olla huomioimatta seuralaisiaan. Kokemukseni perusteella Musica on paikka, jossa vieraitten kanssa juttelu on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Piato

Piaton jätti-ikkunoitten tarjoamat upeat maisemat ja avara ruokasali ovat vain muutamia tämän hienon, paistopisteellisen (!) ravintolan eduista. Pöydät oli ainakin viimeksi käydessäni järjestetty pitkiksi riveiksi, joten pöytäseuraa saa varmasti (kun ei ole mahdollistua linnoittautua yksin mihinkään nurkkaan). Piatolla käy ravintoloista eniten pukumiehiä ja yliopiston ulkopuolista väkeä, koska Agoralla järjestetään usein seminaareja ja vaikka mitä kissanristiäisiä. Myös Piatolla käyvät opiskelijat ovat keskimääräistä kauluspaitaisempaa sakkia. Ilmeisesti kauppakorkeakoulun ja informaatioteknologian tiedekuntien opiskelijat ovat parhaiten edustettuina. Piatolla kerää varmasti katseita, jos pukeutuu värikkäästi tai näyttää muuten humanistilta.

Syke

Syke on pikkuinen "pikaruokala" Liikunnan rakennuksessa. Siellä käyvät kiireisimmät ja nälkäisimmät liikunnan ja kasvatustieteitten opiskelijat. Luulen, ettei se ole paras paikka tutustumiseen ja keskusteluihin, koska kukapa jaksaa olla kovin sosiaalinen kauhoessaan porkkanaraastetta kiduksiinsa minuuttiaikataululla.

Wilhelmiina

Mattilanniemessä oleva Wilhelmiina muistuttaa peruskoulun ruokalaa. Siellä käyvät erityisesti yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat, ja väki on melko miesvoittoista – ja ehkä vähän ujoa. Koetin kerran lounaan aikana hymyillä kaikille, joiden huomasin vilkaisevankin minuun päin, ja tuloksena oli muistaakseni 27 lautaseensa tuijottavaa punastunutta naamaa. Vaikuttaa siltä, että Wilhelmiinassa paras keino tutustua uusiin tyyppeihin on mennä istumaan jonkun tutun tai puolitutun valtiotieteilijän seurueeseen, esittäytyä ja liittyä vasta sitten keskusteluun. Ai, miksi juuri valtiotieteilijän? Heissä on yleensä sen verran poliitikkohenkeä, että he saavat pidettyä yllä keskustelua keskenään tuntemattomienkin kanssa.

Lopuksi

Jos haluatte löytää seuraa, "älkää koskaan syökö yksin". Niin helppoa (tai vaikeaa) se on. :)

Ei sinun pidä syömän yksin edes Kortepohjassa tihkusateessa.

Luukku 10: Suuri graduseminaari

Uuhuhuu! Maanantai oli yltiöjännittävä päivä, kun oli Suuren graduseminaarin vuoro. Suuri graduseminaari (SGS) on suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen oppiaineitten hieno yhteinen perinne. Sen perusti aikoinaan professori Matti Leiwo. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävän SGS:n idea on, että kaikki kyseisten oppiaineitten graduseminaaria käyvät opiskelijat esittelevät tutkimuksiaan yhteisesti kaikille. Mielestäni ajatus on sangen toimiva, koska kahden päivän aikana pääsee samalla kertaa kuulemaan todella monenlaisista tutkimusmenetelmistä, -metodeista ja -aiheista. Lisäksi on mahdollisuus kysellä ja keskustella. Jos Suurta graduseminaaria ei olisi, tiedot oppiaineitten tutkimuksesta jäisivät oman graduseminaarin varaan.

Maanantain aikana saatiin kuulla muun muassa suomi toisena kielenä (s2) -aiheista, kuuroista, tekstilajeista, nimistöntutkimuksesta, kääntämisestä ja ylioppilaskokeista. Kaikki esitelmät tulkataan simultaanisti suomalaiselle viittomakielelle, ja ainakin minun keskittymistäni auttoi, että saatoin puhuttujen esitelmien lisäksi seurata viittomia. Tunnistan koko ajan enemmän viittomia, ja oli uskomattoman kiehtovaa tarkkailla, kuinka monimutkaisia tieteellisiä juttuja käännettiin.

Tšoma on ku joablokku.

Oma viisiminuuttinen esitykseni ruokablogitekstien hybridisyydestä ja narratiivisuudesta sujahti todella nopeasti. Paikalla olleen ajanottajan tehtävänä oli näyttää jokaiselle puhujalle "3/1/0 minuuttia jäljellä" -lappuja, mutta onnistuin selittämään pääkohtani niin reippaasti, etten saanut edes yhden minuutin merkkiä. Onnekseni edellinen puhuja kertoi myös hybridisyydestä, joten minun ei tarvinnut ruveta selittämään sitä alusta lähtien. Esitykseni meni ihan kelvollisesti, vaikka olisin voinut suunnitella puheenvuoron rakenteen täsmällisemmin. Olin opetellut viittomaan otsikkoni, mistä sain ilahtuneita kommentteja. :0)

Päivä oli pitkä, mutta esitelmät oli jaksotettu hyvin, ja välissä oli sopivasti taukoja. Lounastauolla käytiin isolla porukalla syömässä Musicalla, ja koko päivän päätteeksi mentiin stressinpurkukahville Café Libriin. Illalla kotiin päästyä väsytti aikamoisesti, mikä ei liene ihme, kun aivot olivat puineet 23 eri tutkimusta.

Jos muuten kiinnostaa lukea edullisista opiskelijaruoista, kannattaa vilkaista toverini L.:n blogia Opiskelijaruokaa. En käytä sitä tutkimukseni aineistona, joten kehtaan linkata. :0)

Normaalin viikon maanantai

Hei taas!

Kiireisen opetusharjoittelusyksyn aikana blogiin kirjoittaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Eikä mikään ihme, kun kalenteri on pahimmillaan näyttänyt tältä:

Silmissäsi ei ole mitään vikaa. Kuva on tahallisesti pikselöity.

No, nytkään en yritä mitään sirkustemppuja tai muuta ihmeellistä. Tavoitteenani on tällä viikolla kirjoittaa joka päivä edes pieni katsaus siitä, millaista on ollut äidinkielenopettajaopiskelijan arki. Tavallisten päivien kuvauksesta päässee parhaiten kärryille siitä, mitä yliopisto-opiskelu ja tässä vaiheessa etenkin opetusharjoittelu käytännössä tarkoittaa.

Aloittakaamme tästä maanantaista 16.1.2012.

• Klo 6.00 heräsin aivan liian aikaisin, enkä pitänyt mitään kiirettä. Luin paikallista sanomalehteä Keskisuomalaista kaikessa rauhassa, kunnes hoksasin, että kymmenen minuutin päästä on lähdettävä kouluun.
• Klo 8.00 ulkovaatteet päälle ja äkkiä liikenteeseen.
• Klo 8.05 olin juuri sopivasti Ylioppilaskylän linikkapysäkin kohdalla, ja kuinka ollakaan, linikka saapui pian. Pysäkillä oli myös ystäväni Elvi, joten pakkasaamu kirkastui heti.
• Klo 8.15 nousimme kyydistä Seminaarinmäen pysäkillä. Saatoin Elvin kirjastolle ja jatkoin itse matkaani Opinkivelle.
• Klo 8.30 alkoi opettajaopintoihin liittyvä sekaryhmätapaaminen (sekaryhmässä on kaikkien aineitten opeopiskelijoita eli olemme kuin opettajainhuone pienoiskoossa). Kurssin aiheena on opettajan etiikka. Tammikuussa esittelemme pienryhmätöitämme. Tänään aiheena oli oppilaan arviointi (ja tietenkin arvioinnin eettisyys). Opiskelijat siis esittelivät asian toisille, käytiin paljon kiinnostavaa keskustelua ja opittiin myös draaman keinoin. Todella mielenkiintoinen tunti!
• Klo 10.00 sekaryhmätapaamisen päätyttyä siirryimme oman pienryhmämme kanssa kirjaston kahvilaan suunnittelemaan omaa esitystämme, joka on vuorossa ensi viikolla. Käsittelemme koulussa esiintyvää rasismia.
• Klo 11.30 olimme varmoja, että tulossa on mahtava spektaakkeli ja ihan uusia työtapoja. Saatoimme lähteä pikaiselle lounaalle Musicalle.
• Klo 12.00 Norssilla eli Normaalikoulussa alkoi äidinkielen opeopiskelijoitten opintopiiri, jonka aiheena olivat erilaiset (eli kaikenlaiset) oppijat. Alustamassa olivat erityispedagogi ja suomi toisena kielenä -opettaja.
• Klo 14.15 opintopiirin päätyttyä kipitin takaisin Opinkivelle kuulemaan, pitäisikö minun olla siellä alkaneessa äikänopettamisen kurssin alaosion vaihtoehtoisessa moduulissa (hämärää, eikö). Ilmeni, ettei pitänyt, koska olin suorittanut kyseisen osion jo muulla tavalla. Jes, puolentoista tunnin odottamaton vapaahetki!
• Klo 14.30 päädyin taas kirjastolle, koska olin hämmentynyt äkillisestä vapaasta. ;0) Onneksi törmäsin heti ovien ulko- ja sisäpuolella tuttuihin, joitten kanssa saatiin sovittua muutamia kokousaikoja. Jäin joksikin aikaa kirjaston kahvilaan juttelemaan tuttujen kanssa.
• Klo 15.00 kirjastossa ei ollut tarvitsemiani kirjoja, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti.
• Klo 15.30 olin Kortepohjassa. Menin vierailemaan kyläsihteerin toimistoon, koska minulla oli paljon asioita hoidettavana siellä. Kertasimme muutamia monimutkaisimpia tehtäviä, koska pääsen myöhemmin tällä viikolla kyläsihteerin sijaiseksi. Samalla autoin asiakaspalvelussa ja mm. opastin eksyneet vaihto-opiskelijat asukastoimistoon.
• Klo 18.00 olimme kyläsihteerin kanssa edelleen (toimistohan oli sulkeutunut jo klo 17) juttelemassa talomme rappukäytävässä (olemmehan paitsi ylioppilaskuntatyökaverit, myös naapurit ja hyvät ystävät) ja tervehdimme paikalle ilmestyneitä naapureita. Iloksemme paikalle polkaisi myös ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin sijainen, niin ikään armas naapurimme.

Myöhemmin illalla kävin kaupassa, laitoin ruokaa (pakastimen antimista syntynyttä tomaatti-basilikakeittoa), söin, luin lehtiä, perkasin sähköpostin ja suunnittelin tulevia oppitunteja.