Kohta se taas alkaa!

Kohta se taas alkaa, nimittäin yliopistojen kevään yhteishaku! Kevääntulon huomaa ulkoa, kun räystäät tippuu yllä pään, ja yhteishaun lähestymisen siitä, että opiskelijalähettiläälle tupsahtelee tukuittain kysymyksiä. Hienoa, olette ymmärtäneet homman juuri oikein! Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläät ovat olemassa kaikkia yliopisto-opiskelusta kiinnostuneita varten, ja vastaamme kernaasti kysymyksiin. Kurkkaa täältä, kuka opiskelijalähettiläistä osaa kertoa mistäkin aineesta. Minulta voi kysellä tässä blogissa, Facebookissa ja sähköpostitse (heli.m.hamalainen(ät)jyu.fi).

Nyt seuraa karmean pitkä informatiivinen kirjoitus ja yleisiä vastauksia. :)

Fasaanikin miettii, mille kaikille opiskelualoille hakisi.

Mikä yliopistojen yhteishaku? Milloin haetaan yliopistoon?
Yhteishaussa voi hakea opiskelemaan yliopistoihin (lisätietoja hakuportaalista yliopistohaku.fi). Hakuaika alkaa 4.3. eli ensi maanantaina ja jatkuu 3.4. saakka. (Nämä päivämäärät on helppo sekoittaa toisiinsa, joten ole tarkkana!)

Mitä haku tarkoittaa, ts. miksi yliopistoon pitää hakea?
Yliopistosta, kuten monesta muustakin paikasta, pitää tavoitella opiskelupaikkaa hakemalla. Hakemalla opiskelemaan osoitat olevasi kiinnostunut tietystä opiskelualasta. Hakijat järjestetään parhaimmuusjärjestykseen kiinnostuksensa, motivaationsa, soveltuvuutensa ja osaamisensa perusteella. Miksi? Opiskelupaikkoja on rajoitetusti (mikä taas perustuu rahoitukseen, alan suosioon, tulevaisuuden työllistymiseen jne.), ja kaikki eivät voi päästä opiskelemaan samaa alaa. Siksi yliopisto valitsee opiskelijoikseen sopivimmat tyypit, jotka aikovat myös suorittaa tutkinnon loppuun saakka. Soveltuvuutta ja osaamista mitataan valintakokeilla ja taustapisteillä. Jos haluat tietää, millaiset taustapisteet saisit esim. ylioppilastodistuksesta, kokeile yliopistomme pistelaskuria.

Miksi puhutaan yliopistoon hakemisesta, kun eikös opiskelupaikkaa ennemminkin haeta jostain tiedekunnasta tai oppiaineesta? Mitä yhteishaussa haetaan?
Nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelupaikkaa haettaessa on todellakin haettava paikkaa tietystä oppiaineesta. Jyväskylän yliopiston hakukohteet eli oppiaineet ja tutkinnot löydät täältä. Ei siis voi vain hakea yleisesti opiskelemaan yliopistoon, vaan pitää valita, mitä oppiainetta tai -aineita haluaa opiskella pääaineenaan. Oppiaineet jakautuvat yliopistossamme seitsemään eri tiedekuntaan. Esimerkiksi humanistinen tiedekunta, jossa itse opiskelen, keskittyy humanistisiin tieteisiin eli kieliä, historiaa ja taidetta koskeviin asioihin.

Mikä on pääaine? Miten se liittyy hakemiseen ja tutkintoihin?
Pääaine on oppiaine (esim. suomen kieli, matematiikka, terveystieto, puheviestintä), jota opiskelet yliopistossa todennäköisesti eniten. Yhteishaussa haetaan opiskeluoikeutta pääaineeseen, mikä tarkoittaa sitä, että saat opiskella kyseisestä aineesta kaiken mahdollisen eli perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot. Pääaineesta on tarkoitus ja oikeus suorittaa kokonainen tutkinto. Ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto, joka on 180 opintopistettä eli noin kolme vuotta päätoimista opiskelua (perusopinnot ja aineopinnot). Kandidaatin tutkinnon jälkeen voi suorittaa maisterin tutkinnon (120 op, syventävät opinnot, noin kaksi vuotta päätoimista opiskelua) samasta tai eri oppiaineesta. (Ja senkään jälkeen ei tarvitse lopettaa, vaan voi halutessaan aloittaa jatko-opinnot ja päätyä lisensiaatiksi ja tohtoriksi.)

Mitä tapahtuu, jos pääsen opiskelemaan montaa eri oppiainetta?
Jos saat opinto-oikeuden useaan pääaineeseen, sinun on ennen opintojen aloittamista valittava, minkä niistä otat vastaan. Ihanaa, valintoja! :D Opinnot voi kerrallaan aloittaa vain yhdessä pääaineessa/koulutuksessa/koulutusohjelmassa. Hyväksymisilmoituksen mukana on ohjeet siitä, kuinka ilmoitat ottavasi vastaan tai peruvasi saamasi opinto-oikeuden. Ilmoita päätöksestäsi ajoissa, jotta a) varmasti saat haluamasi paikan ja b) ylimääräiset paikkasi vapautuvat jonossa seuraaville.

Saako yliopistossa opiskella muuta kuin pääainettaan?
Kyllä saa! Pääainettasi saat opiskella vaadittujen perus-, aine- ja syventävien opintojen verran ja halutessasi ylimääräisiäkin kursseja. Lähes kaikkiin tutkintoihin tarvitaan kuitenkin myös sivuaine. Sivuaine eli jokin toinen opiskeluaine kannattaa valita siten, että se tukee työllistymistä. Toisin sanoen sivuaineessa pitäisi olla jotain järkeä tutkintosi ja toiveammattiesi kannalta. Esimerkiksi toimittajaksi haluavalle suomen opiskelijalle sopiva sivuaine voisi olla journalistiikka ja kielenkääntäjäksi himoitsevalle jokin toinen kieli, vaikkapa venäjä. Ja koska lähes kaikesta on hyötyä melkein kaikkialla, aineyhdistelmissä on rajana vain mielikuvitus!
Sivuaineita voi olla useita, ja voi opiskella pitkiä sivuaineita ja lyhyitä sivuaineita. Niitten lisäksi voi suorittaa niin paljon ylimääräisiä kursseja kuin ehtii, jaksaa ja huvittaa. Joskus voi käydä niinkin, että sivuaine alkaa kiinnostaa enemmän kuin pääaine. Se on ihan normaalia, ja silloin voi vaihtaa pääainettaan. Ei siis hätää!
Huom.! Yhteishaussa ei valita sivuainetta vaan vain pääaine. Sivuainevalintoja ehdit miettiä sitten, kun olet saanut opiskelupaikan ja -oikeuden pääaineeseesi. :)

Haluan opiskella suomea. Kerro käytännön esimerkki, miten pitää toimia.
Kun haluat opiskella suomen kieltä, haet yhteishaussa opiskelupaikkaa eli opiskeluoikeutta ensisijaisesti Jyväskylän yliopiston suomen kielen oppiaineeseen. (Voit tietysti varoiksi hakea muihinkin sinua mahdollisesti kiinnostaviin oppiaineisiin.) Sitten valmistaudut ja osallistut valintakokeeseen. Jos menestyt hyvin, sinulle myönnetään opiskeluoikeus suomen kielen oppiaineeseen, ja saat opiskella sitä maisteriksi saakka. Sitten sinusta tulee FM eli filosofian maisteri.

Luulen, että haluan opettajaksi, mutta myös aineen opinnot sellaisenaan ilman opeopintoja kiinnostavat. En ole vielä varma opettajankutsumuksestani. Miten mun kannattaisi hakea yhteishaussa?
Hienoa, olet juuri kuin minä! :) Olin täsmälleen samassa tilanteessa. Vaikka ei olisi vielä täysin varma opettajankutsumuksestaan (voiko koskaan ollakaan?), kannattaa hakea suoraan aineenopettajakoulutukseen. Silloin saa opinto-oikeuden SEKÄ hakemaansa aineeseen, kuten suomen kieleen, ETTÄ opettajan pedagogisiin opintoihin. Opettajan pedagogiset opinnot ovat sivuaine, joka antaa kelpoisuuden opettaa ainetta yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisissa sekä aikuisoppilaitoksissa. Suoravalitut aineenopettajat voivat aloittaa pedagogiset opintonsa heti ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin pääsee näkemään nopeammin, onko opettaminen se oma juttu.
Eli miten tässä tapauksessa kannattaa hakea: ensisijaisesti aineenopettajakoulutukseen (esim. äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajakoulutukseen suoravalittuna) ja toiseksi oppiaineeseen (esim. suomeen ja/tai kirjallisuuteen).

Entä, jos en yhteishaussa hae aineenopettajakoulutukseen? Pääsenkö opettajaksi?
Opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea erillisen opinto-oikeuden myöhemminkin kuin yhteishaussa.

Entä, jos pääsen aineenopettajakoulutukseen, mutta muutan mieleni enkä haluakaan opettajaksi?
Ei haittaa! Jos olet täysin varma, ettet ikinä halua opettaa, jätät pedagogiset opinnot suorittamatta ja opiskelet jotain muuta (ts. valitset tilalle jonkin toisen sivuaineen). Et myöskään suoranaisesti vie kenenkään muun koulutuspaikkaa (paitsi suoravalinnassa), koska sinun paikkasi annetaan sitten jollekulle sellaiselle, joka hakee erillistä opinto-oikeutta opeopintoihin. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Väitän, ettei pedagogisista opinnoista ole haittaa kenellekään, vaikkei koulu-uralle aikoisikaan. Opettajankoulutuksessa pääsee kehittämään sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, esiintymiskykyä sekä tiedon sisäistämistä ja välittämistä, jotka ovat nykyään melkoisen yleisiä työelämätaitoja joka alalla. Koulutus ei siis mene ikinä hukkaan!

Mitä muuta olisi hyvä tietää opiskelupaikkaa hakiessa?
Vaikka mitä, mutta nämä yleisohjeet lukemalla pääsee jo pitkälle. Kysykää lisää, niin vastaan! :)

Viime hetken vinkit äikänopeksi aikoville

Suomen tyyppejä parveilee yliopistolla seuraavien parin päivän ajan. Tiistaina on suomen kielen pääsykoe ja keskiviikkona äidinkielen opettajankoulutuksen soveltuuvuskokeet.

Täältä pesee joitakin viime hetken vinkkejä erityisesti pääsykokelaille. Harjoitella ehtii vielä vaikka hotellihuoneessa, tai missä ikinä punkkaattekaan.

Vinkkejä suomen kielen pääsykokeeseen

Olette varmaankin lukeneet Johdatuksen kielitieteeseen (Ojutkangas - Larjavaara - Miestamo - Ylikoski). Nyt heittäkää kirja nurkkaan. Jyväskylän kielten pääsykokeissa ei pidä opetella kirjojen sisältöä ulkoa, vaan teosten tarkoitus on ohjata ajattelua kielitieteelliseen suuntaan. Lukiessa huomaa aika hyvin, onko asia sellaista, mikä kiinnostaa ja mitä haluaa opiskella. Jos olette tulossa pääsykokeeseen, kielitiede varmaan innostaa ainakin jossain määrin. :0)

Opiskelevainen keskiaikainen kettu [Wikipedia]

Lukekaa jotain muuta. Lehtiä, kirjoja, mainoksia, nettikeskustelupalstoja tai oikeastaan mitä tahansa. Lukiessa tehkää havaintoja kielestä ja virittäytykää kielitaajuudelle. Ehkä aamupalapöydässä lehteä tarkastellessanne yhtäkkiä huomaatte, kuinka kummallisia verbejä jossain uutisessa on. Yrittäkää selvittää itsellenne tai jollekulle toverille, mistä kummallisuus syntyy. Onko urheilu-uutisessa käytetty vaikkapa sotaan liittyvää termistöä? Tällainen havainnointi ja selittäminen kehittävät kielitajua monin tavoin.

Pohtikaa, miksi jokin asia on ilmaistu niin kuin se on ilmaistu. Miksi tiettyjä sanoja on käytetty? Miksi tällaiset sanat ovat olemassa? Miksi asiaa ei sanota toisin? Miksi puhumme suomea näin? Tällaiset miksi-kysymykset auttavat oivallusten äärelle. Tämä on sitä soveltavaa kielitiedettä!

Hyödyllistä ja opettavaista luettavaa on myös Kotuksen (ent. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) blogeissa. Niissä kieliasiantuntijat pohtivat ajankohtaisia kieliasioita. Tämän kirjoituksen lopusta löytyy pari pähkinää purtavaksi. Niitten avulla voi treenata.


Vinkkejä aineenopettajakoulutuksen soveltuvuuskokeisiin

• Mene ajoissa paikalle, jotta ehdit löytää oikean rakennuksen ja tutustua ympäristöön. Jännittäjiä saattaa rauhoittaa, kun voi ennakkoon totuttautua paikkaan.
• Rentoudu. Hyräile jotain voimaannuttavaa biisiä, koska hyräily rentouttaa. Lauluista voi myös löytyä jutun juurta muitten pääsykokelaitten kanssa.
• Juttele muitten kanssa. Kysele, mistä he ovat kotoisin, miksi he haluavat äikänopettajaksi (vai haluavatko), ovatko he hakeneet muualle, mihin muihin pääsykokeisiin he ovat osallistuneet, miten ylioppilaskirjoitukset menivät, onko ulkona kiva ilma, miksi kaikki ohikulkijat näyttävät niin hipeiltä, mikä oli paras euroviisu tai jotain. Samalla a) rentoudut, b) tavoitat oman itsesi, c) voit leikkiä salaista agenttia ja selvittää, ovatko muut tosissaan pyrkimässä sisään - eli mitkä ovat sinun mahdollisuutesi sekä d) saat harjoitusta kysymisestä ja vastaamisesta.
• Vaikket kehtaisi jutella muitten kanssa, mieti vastauksia em. kysymyksiin, koska jotain sen kaltaista sinulta saatetaan kysyä soveltuvuushaastattelussa.
• Jos juttelet, muista kuunnella muita ja kommentoida! Kuuntelun ja osallistumisen taitoja mitataan myös soveltuvuushaastattelussa ja ryhmätehtävässä.
• Valmistaudu kertomaan, miksi olet hakenut juuri Jyväskylän yliopistoon ja miksi juuri sinut pitäisi valita opiskelemaan äikänopettajaksi. Mitä annettavaa sinulla on opetusmaailmalle? Millaista kokemusta sinulla on? Mistä asioista - etenkin suomeen liittyvistä - olet kiinnostunut?
• Ole oma itsesi, mutta pyri näyttämään parhaat puolesi!
• Älä häkelly. Opettajan tärkeimpiä taitoja on selvitä yllättävissäkin tilanteissa. Älä järkyty, jos jotain outoa tapahtuu.



Kettu Reynard lastenkirjasta (1869) [Wikipedia]

• Pidä hauskaa! Pääsykokeissa voi olla hirmuisen mukavaa!

Vielä kerran paljon onnea ja tsemppiä pääsykokelaille!

Laiska töitään ja sijaistoimintojaan luettelee

Joskus työnteko tökkii ja pahasti. Nyt, kun vauhdikas opetusharjoitteluvuosi on siinä vaiheessa, että kaikkea opittua pitäisi reflektoida portfolioon (ts. kirjallistaa), kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin kirjoittaminen.

[Ja nyt te vääräleuat siellä! Blogiin kirjoittaminen on ihan erilaista kirjoittamista kuin muu kirjoittaminen! :0D Tarkistakaa vaikka pian ilmestyvästä ensimmäisestä virallisesta julkaisustani, Hämäläinen & Paldanius 2012a.]

Opiskeluihin liittyviin kirjoitustöihin tarttumista häiritsevät seuraavat tekijät:

1. Opeportfolion kirjoittaminen eli kaiken opitun kokoaminen ei riitä. Olin suunnitellut kokoavani opettajan työkalupakin oikeaan työkalupakkiin, mutta koko kaupungista ei tahdo löytyä sellaista kuin olisi halunnut. En siis voi aloittaa kirjoittamista, kun minulla ei ole astiaa, johon kirjoitukseni ja muun sisällön ymppäisin.
2. Laajan opeportfolion lisäksi olen (myöhässä) kirjoittamassa esseetä karjalan kielen kurssille. Vaikka aihe kiinnostaa minua enemmän kuin melkein mikään muu, on kauhean vaikeaa saada motivoitua itsensä pysymään tietokoneen ääressä. Uppoudun toistuvasti innostaviin lähdekirjoihini ja Karjalaa käsitteleville nettisivuille. Huomaan, etten taaskaan ole kirjoittamassa esseetä vaan kai jotain väitöskirjan laajuista juttua... On kiva huomata itsessään tutkijamaista otetta, mutta aikatauluissa olisi myös hyvä pysyä. Kun kerran pitää kirjoittaa essee, miksei sitä voi kirjoittaa?
3. Karjala-aihe suuntaa mielenkiintoni kaikkeen kiinnostavampaan. Huomasin juuri käyttäneeni puolisen tuntia opetellakseni laulamaan Karjalan tasavallan valtiohymnin venäjäksi. (Melodia on osittain sama kuin kansansävelmässä Karjalan kunnailla.) Varmasti tärkeä taito, mutta nyt hei nainen, keskity!
4. Ajattelin, että keskittymistä voisi auttaa se, että listaisin kalenteriin kaikki tehtävät työt. Tykkään listata asioita ja viivata suoritetut hommat yli. Nyt kokeilen uutta metodia: en aio viivata hommia yli, vaan piirrän tehtävien perään laatikoita, jotka saan rastittaa, kun olen tehnyt tietyn osasuorituksen laajemmasta puuhasta. Tulos: tämän viikon 25 laatikosta olen tähän mennessä rastittanut 2. Huima tahti.
5. Tietokoneen ääressä istumisen ja kirjoittamisen lisäksi pitäisi jo alkaa siivota lukaalia ja pakata tavaroita muuttoa varten. Ai miksi? Olen päättämässä kolmen vuoden suuryksiöasumiseni Kortepohjan K-talossa ja muutan ennen vappua juuri valmistuvaan J-taloon. Huippua päästä upouuteen taloon! Uusi yksiöni tulee olemaan nykyistä (41 m²) pienempi, mutta tuleepahan ainakin vähennettyä tavaraa. Jännääjännääjännää! Odotan uutta ympäristöäni innokkaasti.

K-talon keittiötä tulee ikävä, muuttosotkua (2009) ei.

Hahaa! Syntyyhän tätä tekstiä. Nyt samalla vauhdilla esseen kimppuun. Jos olen oikein ahkera, voin palkita itseni menemällä illalla Kvatin musikaaliseen hengailuiltaan Lillukkaan hengailemaan ja kuuntelemaan Kylän omaa Korteforte-kuoroa.

Oppiminen on kuin käkikello

Olen vielä tällä viikolla opetusharjoittelun soveltavassa osiossa. Ohjatun soveltavan harjoittelun (3 op) tarkoitus on tutustuttaa opiskelija kouluyhteisöön ja yhteiskuntaan. Noin kaksi viikkoa kestävän harjoittelun voi suorittaa missä tahansa itseä kiinnostavassa koulussa tai muussa opetukseen liittyvässä yhteisössä, kuten oppikirjakustantamossa tai maahanmuuttajien kotoutuskeskuksessa.

Olen kiinnostunut opetussuunnitelmatyöstä ja opetushallinnosta (ja ylipäätään laajasti muistakin kuin omasta oppiaineestani), ja halusin paikkaan, josta näkisin luokkahuonetta kauemmas. Siksi päädyin valitsemaan harjoittelupaikakseni Opetushallituksen. Ei mikään helppo nakki! Ohjaajakseni sain opetussuunnitelmien kehittämisyksikössä työskentelevän, mm. kotitaloudesta ja kuluttaja-asioista vastaavan opetusneuvoksen, mikä entisestään lisäsi valintani mainioutta. OPH:ssa todellakin saan hyvän kokonaiskuvan koko opetusmaailmasta.

Saatan sepustaa tästä harjoittelusta myöhemmin lisää (tai sitten en), koska laadin siitä joka tapauksessa raportin. Nyt mainitsen vain intoni, joka syntyi, kun sain eilen ja tänään osallistua Kansallisille peruskoulupäiville Helsingissä. Toinen toistaan kiinnostavammista osasista koostunut konferenssi selvitti, kuinka hyvästä opetuksesta voisi tehdä vieläkin parempaa. Sain kahmalokaupalla uusia ajatuksia, toimintavinkkejä, tieteellistä taustaa, idealismia, innostusta ja malliesimerkkejä.

Tämänpäiväisessä osiossa kaksi luokanopettajaksi opiskelevaa innostunutta neitoa esittelivät oppimisesta haltioitumista. He pyysivät yleisöä jatkamaan lausetta "oppiminen on kuin...". Sain kunnian kertoa keksimäni vastaukseni koko salille, ja puheenvuoroni palkittiin ihastunein aplodein (mikä tuntui todella mukavalta).

Minusta oppiminen on kuin käkikello. Kun kaikki on hyvin, se raksuttaa rauhallisesti ja tasaisesti. Jos veto alkaa hiipua, tahti hidastuu. Sitä pitää muistaa vetää, jotta se saa lisää puhtia toimintaansa. Aina välillä luukku aukeaa, käki ponnahtaa ulos ja kukkuu oivalluksen merkiksi. Kukkuu tai heureka, nyt opin jotain!

Oppimista voi reflektoida monin tavoin (ja sitä pääsee tekemään PALJON opetusharjoittelujen aikana). Minulle luonteva tapa on tarkkailla, kysellä, pohtia, tutkia, kirjoittaa ja selittää (tässä järjestyksessä). Jos olet nykyinen tai tuleva tai alasta vasta haaveileva opeopiskelija tai yliopisto-opetuksen, etenkin opettajainkoulutuksen, kehittämisestä kiinnostunut henkilö, kannattaa vilkaista Opetuska-nimistä blogia. Siinä kolme äikänopeopiskelijaa Jyväskylästä käsittelee opeopintojen alkupään tuntojaan. Teksteistä näkee, mitä harjoittelu oikeasti on. Jatkoa on kenties ja toivottavasti tulossa.

Blogista näkyy hyvin, että päivittäiset, ajankohtaisimmat ajatukset kannattaa kirjoittaa heti muistiin. Mietteitä on myöhemmin vaikeampi tavoittaa. Pitäisi myös kirjoittaa muistiin kaikki ne jutut, joista haluaa antaa palautetta opeharjoittelun päätteeksi. Hyvästäkin opekoulutuksesta voi saada vielä paremman.

Tule Jyväskylän yliopistoon! Hakuaika 5.3.−3.4.

Puolet ohi ja puolet jäljellä. Ai mistä? No yliopiston hakuajasta.

Hoi abiturientti! Kevään 2012 hakuaika on 5.3.−3.4. Vielä ehtii siis pähkäillä, mikä tai mitkä olisivat ne alat, joita tulisi opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Lähes kaikki tarvittava tieto löytyy JYU-hakuportaalista, ja jos sieltä ei jokin asia selviä, sitä voi kysyä opiskelijalähettiläiltä. Minä ja muut vastaamme ilomielin kaikkiin kysymyksiin!

Jos haluttaa valmistua äidinkielen asiantuntijaksi, kielen valta himottaa, koti on opettajan kateederilla tai viestintä viehättää, oikea ala on suomen kielen opiskelu. Tätä kautta pääsee oppiaineen valintamenettelyjen jäljille. Saman tien kannattaa hakea opelinjalle, jos kouluttaminen kiinnostaa. Kokemuksesta voin sanoa, että opeopinnoista saa eniten irti, kun ne jakautuvat koko opiskeluajalle. Kaikkea yliopistossa opittua pystyy siten peilaamaan pedagogiikkaan lähes reaaliajassa.

Lopuksi pieni tietoisku tai oikeastaan viiden kärki -lista.

Miksi kannattaa hakeutua äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi (mieluummin kuin jonkin muun aineen)?

1. Opetusvelvollisuus on vähäisin (koska työ sisältää tekstien lukemista ja arviointia).
2. Palkka on suurempi kuin muitten aineitten opettajilla. Vertaile vaikka näppärän palkkalaskurin avulla.
3. Ne kirjoitelmat! Oppilaitten tekstejä lukemalla pääsee sisään heidän ajatusmaailmaansa.
4. Äidinkieltä ja kirjallisuutta voi opettaa lukemattomin (hähä) eri tavoin. Ja materiaali ei taatusti lopu kesken.
5. Oppiaine on todella monipuolinen: se on sekä tieto- että taitoaine, kulttuuri-, taide- ja elämysaine ja paljon muuta. (Varmistu asiasta kuuntelemalla tekemäni Laulu äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmasta.)

 

Siis mitä! Valoa keskellä päivää?

Nyt opetusharjoittelun aikana tulee muisteltua paljon omia kouluaikoja. Olen viime viikot opettanut abiturientteja, eikä liene mikään ihme, että opettaessani huomaan toimivani usein samoin kuin omat opettajani. On jännittävää havaita, millaisia asioita poimii opettajaesikuvien sanomisista, esimerkeistä, vitsailusta ja muusta.

Seminarium-rakennus totuttelee uuteen valoon.

Samalla, kun me opeharjoittelijat tuskailemme, kuinka kauhean rankkaa meillä on ja kuinka paljon tekemistä ja kuinka hirveästi pidettäviä ja seurattavia tunteja, saatamme unohtaa, että lukiolaisilla vasta rankkaa on. Abeja opettaessani olen saanut taas vähän maistaa ylioppilaskirjoitusten lähestymisen jännitystä ja kaikkea sitä hermostuneisuutta, mikä epävarmaan tulevaisuuteen liittyy.

Näkymiä Alvarin aukiolta.

Omista lukioajoistani (2004–2007) muistan ennen kaikkea sen, että aina oli pimeää. Aamulla oli pimeää, kun piti lähteä kouluun. Päivällä oli pimeää, kun istuttiin hämyisissä luokkahuoneissa. Iltapäivällä oli jo pimeää, kun laskettiin minuutteja kotiinpääsyyn. Ja illalla oli pimeää, kun värkkäsin läksyjä ja koetin sivistää itseäni. Ja silloin vasta pimeää oli, kun lähdin illalla teatterihommiin tai muihin menoihin. Lukiolainen ei paljonkaan aurinkoa näe!

Outo valoilmiö Ilokiven suunnalla.

Tällä viikolla on ollut aika luksusta ja luksista (luksi 'valaistusvoimakkuuden mittayksikkö, lx'), kun päivän aikana on ollut mahdollista nähdä aurinko – jopa useaan otteeseen! Pidän siitä, että päivän luennot, ryhmätapaamiset ja opetusseikkailut ovat kaikki eri rakennuksissa. Näin kauniilla säällä on ilo ravata Kortepohjan, Norssin ja Seminaarinmäen eri rakennusten väliä. Raitis ilma virkistää ihmeen paljon.

Ystäväni Hilkka näyttää talvi-ilostelun mallia.

Erityisen mukavaa on, kun näitä opetushommiakaan ei tehdä yksin. Paras seura on parasta. Lukiossa ryhmä veti mukanaan eteenpäin. Yliopistossakin kaikki luistaa paremmin, kun asioita saa ja voi edistää yhdessä. Toivotan paljon onnea ja tsemppiä abiturienteille. Ottakaa lopuista lukioajoistanne ilo irti!

Entisen lehtorimme tunnuslause kaikille fennisteille: Rohkeasti kohti uusia seikkailuja!

Normaalin viikon perjantai

Tittidittidii! Tulihan se perjantai sieltä. Olin kuin olinkin saanut kaikki suunnitelmani oppituntia varten valmiiksi, joten saatoin rauhallisin mielin lähteä Norssille.

• Klo 11.35 nousin linikkaan Ylioppilaskylän pysäkiltä ja hurautin Seminaarinmäelle. Tarkoituksenani oli ehtiä tulostamaan oppitunnin materiaalit hyvissä ajoin.
• Klo 12.00 olisin halunnut toivottaa kirjaston "monitoimilaitteet" eli tulostimet hiiteen. Monitoimilaitteissa tuntuu olevan vain kolme toimintoa: tulostus, tilttaus ja käynnistymättä jättäminen. Puolet laitteista oli taas epäkunnossa, ja ne, jotka toimivat, olivat saavuttamattomien jonojen takana. Onneksi sattui paikalle sattui tuttuja, joitten kanssa saattoi jutella tulostusvuoroa odotellessa. Ja tulipahan taas harrastettua aerobibiä.
• Klo 12.10 olin jo melkein saavuttanut Norssin neljännen kerroksen, jossa äidinkielen ja kirjallisuuden luokat sijaitsevat. Opetusharjoittelu on moniportainen järjestelmä: joka päivä saa kiivetä niin monet portaat, ettei niitä jaksa edes laskea.
• Klo 12.20 oppituntini alkoi. Opetin abiryhmälle tekstitaidon kokeen kommervenkkejä ja proosatekstien analysointia. Tuntiani seurasi ohjaajan tehtävässä ollut henkilö, jonka kanssa käytiin tunnin jälkeen todella mielenkiintoinen palautekeskustelu. Kävin taas penkomassa Norssin kirjaston siltä varalta, että siellä olisi ollut eniten tarvitsemani kirja. Ei ollut.
• Klo 14.00 olisi alkanut ylioppilaskylän asukasneuvoston (jonka jäsen olen) kokous, mutta olin silloin vielä Norssilla.
• Klo 14.30 laskin, etten todennäköisesti ehtisi edes kokouksen loppuun, joten suuntasin kirjastolle kahville. Kuinka ollakaan, paikalla oli taas muutama ystävä, joita tapaan harvemmin ja joitten kanssa oli mukava vaihtaa kuulumiset. Keskustelimme paljon työllistymisestä, ja kuulin iloisia uutisia tutuista, jotka olivat päässeet töihin yliopistolle. Gradua tai harjoittelua tehdessä kannattaa luoda suhteita yliopistolle, koska sitten saattaa saada yllättäviäkin työtarjouksia erilaisista tutkimushankkeista. Toiseksi on tärkeää sattua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Esimerkiksi opettajansijaisuudet saavat ne onnekkaat, jotka onnistuvat tietyllä hetkellä olemaan puhelimen ääressä tai astumaan ovesta sisään. Kannattaa siis olla valppaana!
• Klo 15 jälkeen rupesin tekemään kotiinlähtöä (ei mikään nopea operaatio). Juuri ennen poistumistani kirjastolta tuli sellainen tunne, että voisin ehkä vielä tarkistaa kirjahyllyt. Ja mikä mäihä kävi! Hyllystä löytyi viikonloppulainaksi se kirja, jota olen viikkokausia metsästänyt! Jee!

Kotona saatoin vaihteeksi (ja ansaitusti) viettää rentoa koti-iltaa. Laitoin hyvää ruokaa  o i k e i n   h i t a a s t i , kuuntelin iloista musiikkia ja nautin muista viihdykkeistä. Välillä on erittäin palkitsevaa olla lainkaan ajattelematta koulujuttuja ja tehdä kaikkea muuta mukavaa.

Normaalin viikon torstai

Normaali viikko ei sittenkään ollut täysin normaali. Yleensä torstaisin on paljon luentoja tai muuta opiskelua, ja monet kokoukset ja tilaisuudet osuvat myös usein siksi päiväksi. Humanistiopiskelijoilla ruuhkapäivät ovat kokemukseni mukaan tiistai ja torstai. Maanantaisin ja perjantaisin ei tavallisesti ole paljon opetusta tai muuta läsnäoloa vaativaa. Muistan myös, että pari vuotta sitten muutamien opiskelukavereitten lukujärjestyksessä oli vain kaksi päivää: maanantai ja tiistai. Heidän viikonloppunsa alkoi siis jo tiistai-iltana.

Torstain ohjelma olisi oikeasti alkanut jo klo 8.15 opeopintoihin liittyvällä luennolla. Päätin kuitenkin jättää luennon väliin, koska tiesin sillä annettavan toimintaohjeita tulevia monikulttuurisuusteemapäiviä varten. Olen toisessa ryhmässä järjestämässä mediakasvatusaiheisia teemapäiviä, joten rohkenin aamulla jatkaa nukkumista. (Nyt alkukeväästä me opeopiskelijat suunnittelemme ja toteutamme Norssin 7.- ja 8.-luokkalaisille teemapäivät, joitten aikana opetamme aiheistamme kaiken mahdollisen. Tai sen, mitä kahdessa päivässä nyt ehtii.)

• Klo 10.00 heräsin lankapuhelimen soittoon. Kyllä, luit oikein. Meillä Kortepohjassa on vielä enimmäkseen toimiva sisäpuhelinverkko. Voimme soitella ilmaiseksi niille kyläläisille naapureille, joitten puhelimet toimivat vielä. Naapurihan siellä langan päässä nytkin oli. Asia koski sitä, voisiko hän käydä heittämässä postilaatikkooni kuuttipehmolelun. Totta kai.
• Klo 11.30 lähdin yliopistoa kohti. Matka-aikaa piti varata riittävästi, koska päivän ainoa tilaisuus oli Mattilanniemessä. Lunta pyrytti aika runsaasti, ja päätin huvikseni seikkailla outoja reittejä.
• Klo 12.00 sain panna jalkaa toisen eteen rivakasti, jotta ehtisin perille ajoissa. Pitikin valita pitempi reitti!
• Klo 12.07 saavuin Mattilanniemeen ja jäin juttelemaan kavereitteni kanssa, jotka jakoivat vaalimainoksia MaA:n edessä eivätkä kommentoineet ulkonäköäni mitenkään.
• Klo 12.13 löysin oikean luokkahuoneen, jätin tavarani sinne ja kipitin vielä naistenhuoneeseen kuivaamaan silmälasini. Peilistä katsoi takaisin aika hurjan näköinen tyyppi. Lumisade oli nimittäin sotkenut ripsivärini niin, että se oli valunut pitkin poskia, ja silmänaluseni olivat aivan mustat. No, nytpä selvisi syy siihen, miksi käytävällä kaikki tuntuivat katsovan minua oudosti. :0D Kiitti vain, kaverit, kun huomautitte! :0D Onneksi en ollut menossa opettamaan.
• Klo 12.15 palasin siistiytyneenä luokkaan. Opeopiskelijoitten sekaryhmämme kanssa pohdimme aiheita, joita haluamme käsitellä mediakasvatuspäivinämme. Kiinnostavia aiheita kertyi vaikka kuinka. Tapaaminen oli varsin tehokas ja itseohjautuva, koska olimme keskenämme (siis ilman ketään ohjaajaa).
• Klo 13.45 suuntasin kotimatkalle. Kortepohjassa haukkasin välipalaa, siistiydyin ja koetin orientoitua asiakaspalvelutehtäviin.
• Klo 15.00 avasin Kortepohjan kyläsihteerin toimiston ja kävin toimeeni kyläsihteerin sijaisena. Olen ollut hommassa aiemminkin, ja minusta se on aina todella mukavaa. Pidän ihmisten auttamisesta ja ongelmanratkaisusta. Aina on mukava tavata kyläläisiä, ja kyläsihteerin toimistolla pääsee tapaamaan paljon vaihto-opiskelijoita, joita torstainakin kävi enemmistö. Tulipa taas kerrattua englanninkielistä asumissanastoa ja keskustelukohteliaisuuksia. Kauha on muuten ladle.



Kyläsihteeriltä saa lainata mm. kattiloita ja peittoja.

• Klo 17.00 toimisto sulkeutui ja työpäiväni päättyi. Menin palauttamaan toimiston avaimen kyläsihteerille ja sain kutsun jäädä kyläilemään. Toki!

Myöhemmin olisin vielä voinut lähteä Jyväsjärven toiselle puolelle Kuokkalaan kaverin asunnon jättäjäiskemuihin, mutta koska olin viihtynyt toisessa kyläpaikassa jo aika pitkään ja koska perjantain oppitunnille piti vielä valmistella materiaalia, pysyttelin kotosalla. Kehittelin käsinukeilla minidraaman, jonka avulla tarvittaessa havainnollistaisin oppilaille, mitä eroa on kirjailijalla ja kertojalla sekä tyylillä ja kerronnalla.

Huom.! En käynyt kirjastolla koko päivänä! :0)

Normaalin viikon keskiviikko

Normaalin viikon keskiviikko oli siinä mielessä epänormaali, että päivällä ei ollut yhtään luentoja tai ryhmätapaamisia. Toisaalta se on yliopistossa melko normaalia. Viikkoon saattaa osua useitakin vapaapäiviä, jotka toki kannattaa käyttää hyödyksi. Se, ettei kalenteriin ole merkitty luentoja, ei tarkoita sitä, että (välttämättä) kannattaisi lepäillä laakereillaan.

Aamulla sain nukkua pitkään, heräillä rauhassa (vaikka herätessäni päässä soi Frontside Ollie, enkä ollut varmasti ainoa, jolle oli käynyt niin) ja lukea sanomalehden oikein huolellisesti.

• Klo 12.30 lähdin kohti Seminaarinmäkeä.
• Klo 12.55 kävin kirjastolla tulostamassa tuntisuunnitelmani, jotta pystyisin esittelemään sen ohjaajalleni.
• Klo 13.30 oli sovittu alkavaksi tapaaminen Norssin ohjaajani kanssa. Oli mukavaa olla paikalla niin hyvissä ajoin, että saatoin seurata oppilaitten välituntitouhuja. Samalla koetin palauttaa mieleeni syksyllä opettamieni oppilaitten nimiä. Tuntui hauskalta, kun käytävillä monet tutunnäköiset oppilaat tervehtivät minua kuin oikeaa opettajaa. :0) Ohjaajan kanssa kävimme kahdestaan läpi tuntisuunnitelmiani, ja sain erinomaisia parannusehdotuksia mutta myös kehuja. Oppitunteja ei siis mennä niin vain pitämään, vaan ne suunnitellaan huolellisesti. Ohjaajat, jotka ovat kokeneita aineenopettajia, antavat jo ennakkoon palautetta aiheista, työtavoista, tavoitteitten täyttymisestä ja muista tärkeistä asioista, jotta itse oppitunti olisi mahdollisimman mielekkäästi rakennettu ja opettavainen sekä harjoittelijalle että oppilaille.
• Klo 14.30 suunnistin jälleen kirjastolle, yllätys yllätys. Vietin useita tunteja samassa pöydässä, ja seura vaihtui aina välillä. Tapasin pienryhmäläiskollegoitani, muita fennistejä ja kaverin kavereita. Keskustelimme mm. opetusharjoitteluista, ammatinvalinnoista, Frontside Olliesta, kesätöistä ja Kalevala-mitalla. Jälkimmäinen (ei puheenaihe vaan puhetapa) aiheutti hirveän hepulin, kun yritimme muotoilla kaikki ajatuksemme nelipolviseksi trokeeksi. :0D
• Klo 17.00 tein vähän tietokonehommia tietokoneluokassa.
• Klo 18.00 alkoi erään järjestön hallituksen kokous.
• Klo 21.15 palasin kokouksesta kotiin ja totesin, että taidan olla turhan väsähdyksissä kirjoittaakseni tuntisuunnitelmia puhtaaksi. No, on se päivä huomennakin!
• Klo 22.55 Frontside Ollie soi edelleen päässä...

Normaalin viikon maanantai

Hei taas!

Kiireisen opetusharjoittelusyksyn aikana blogiin kirjoittaminen on jäänyt kaiken muun jalkoihin. Eikä mikään ihme, kun kalenteri on pahimmillaan näyttänyt tältä:

Silmissäsi ei ole mitään vikaa. Kuva on tahallisesti pikselöity.

No, nytkään en yritä mitään sirkustemppuja tai muuta ihmeellistä. Tavoitteenani on tällä viikolla kirjoittaa joka päivä edes pieni katsaus siitä, millaista on ollut äidinkielenopettajaopiskelijan arki. Tavallisten päivien kuvauksesta päässee parhaiten kärryille siitä, mitä yliopisto-opiskelu ja tässä vaiheessa etenkin opetusharjoittelu käytännössä tarkoittaa.

Aloittakaamme tästä maanantaista 16.1.2012.

• Klo 6.00 heräsin aivan liian aikaisin, enkä pitänyt mitään kiirettä. Luin paikallista sanomalehteä Keskisuomalaista kaikessa rauhassa, kunnes hoksasin, että kymmenen minuutin päästä on lähdettävä kouluun.
• Klo 8.00 ulkovaatteet päälle ja äkkiä liikenteeseen.
• Klo 8.05 olin juuri sopivasti Ylioppilaskylän linikkapysäkin kohdalla, ja kuinka ollakaan, linikka saapui pian. Pysäkillä oli myös ystäväni Elvi, joten pakkasaamu kirkastui heti.
• Klo 8.15 nousimme kyydistä Seminaarinmäen pysäkillä. Saatoin Elvin kirjastolle ja jatkoin itse matkaani Opinkivelle.
• Klo 8.30 alkoi opettajaopintoihin liittyvä sekaryhmätapaaminen (sekaryhmässä on kaikkien aineitten opeopiskelijoita eli olemme kuin opettajainhuone pienoiskoossa). Kurssin aiheena on opettajan etiikka. Tammikuussa esittelemme pienryhmätöitämme. Tänään aiheena oli oppilaan arviointi (ja tietenkin arvioinnin eettisyys). Opiskelijat siis esittelivät asian toisille, käytiin paljon kiinnostavaa keskustelua ja opittiin myös draaman keinoin. Todella mielenkiintoinen tunti!
• Klo 10.00 sekaryhmätapaamisen päätyttyä siirryimme oman pienryhmämme kanssa kirjaston kahvilaan suunnittelemaan omaa esitystämme, joka on vuorossa ensi viikolla. Käsittelemme koulussa esiintyvää rasismia.
• Klo 11.30 olimme varmoja, että tulossa on mahtava spektaakkeli ja ihan uusia työtapoja. Saatoimme lähteä pikaiselle lounaalle Musicalle.
• Klo 12.00 Norssilla eli Normaalikoulussa alkoi äidinkielen opeopiskelijoitten opintopiiri, jonka aiheena olivat erilaiset (eli kaikenlaiset) oppijat. Alustamassa olivat erityispedagogi ja suomi toisena kielenä -opettaja.
• Klo 14.15 opintopiirin päätyttyä kipitin takaisin Opinkivelle kuulemaan, pitäisikö minun olla siellä alkaneessa äikänopettamisen kurssin alaosion vaihtoehtoisessa moduulissa (hämärää, eikö). Ilmeni, ettei pitänyt, koska olin suorittanut kyseisen osion jo muulla tavalla. Jes, puolentoista tunnin odottamaton vapaahetki!
• Klo 14.30 päädyin taas kirjastolle, koska olin hämmentynyt äkillisestä vapaasta. ;0) Onneksi törmäsin heti ovien ulko- ja sisäpuolella tuttuihin, joitten kanssa saatiin sovittua muutamia kokousaikoja. Jäin joksikin aikaa kirjaston kahvilaan juttelemaan tuttujen kanssa.
• Klo 15.00 kirjastossa ei ollut tarvitsemiani kirjoja, joten päätin lähteä kävelemään kotia kohti.
• Klo 15.30 olin Kortepohjassa. Menin vierailemaan kyläsihteerin toimistoon, koska minulla oli paljon asioita hoidettavana siellä. Kertasimme muutamia monimutkaisimpia tehtäviä, koska pääsen myöhemmin tällä viikolla kyläsihteerin sijaiseksi. Samalla autoin asiakaspalvelussa ja mm. opastin eksyneet vaihto-opiskelijat asukastoimistoon.
• Klo 18.00 olimme kyläsihteerin kanssa edelleen (toimistohan oli sulkeutunut jo klo 17) juttelemassa talomme rappukäytävässä (olemmehan paitsi ylioppilaskuntatyökaverit, myös naapurit ja hyvät ystävät) ja tervehdimme paikalle ilmestyneitä naapureita. Iloksemme paikalle polkaisi myös ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin sijainen, niin ikään armas naapurimme.

Myöhemmin illalla kävin kaupassa, laitoin ruokaa (pakastimen antimista syntynyttä tomaatti-basilikakeittoa), söin, luin lehtiä, perkasin sähköpostin ja suunnittelin tulevia oppitunteja.