maanantai 5. syyskuuta 2011

Syksyn muotivinkit opiskelijoille

Ensiksi: Tervetuloa, kaikki uudet opiskelijat! Tervetuloa takaisin, kaikki vanhat opiskelijat! Welcome to Finland, exchange students! Welcome back, ei kun tervetuloa takaisin, te vaihdossa olleet opiskelijat!

Tervetulotoivotukset voivat kertautuessaan ruveta ärsyttämään, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihminen voi koskaan tuntea itseään liian tervetulleeksi. Haluan, että Jyväskylä, yliopisto, ylioppilaskunta ja etenkin lempilapseni Kortepohjan ylioppilaskylä tarjoavat uusille opiskelijoilleen mitä parhaimman ja lämpimimmän alun.

Oma koulunkäyntini* alkoi viime viikolla syyskuun ensimmäisenä päivänä. (Tosin eipä opiskeluni keskeytynytkään koko kesänä, koska opiskelin ahkerasti enkä varsinaisesti viettänyt lainkaan lomaa.) Syyskuun 1. oli kuitenkin se päivä, jona opetusharjoitteluvuoteni alkoi vauhdikkaasti. Kerron opetusharjoitteluista varmasti lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

* Kuten yliopistomme rehtori Aino Sallinen tänäänkin muistutti "Miten opin ja opetan" -luennon johdannossa, yliopisto ei ole koulu eikä myöskään kirjeopisto. Me opiskelijat saatamme viitata yliopistoon harhaanjohtavasti aiempien opinahjojemme yleisnimellä, mutta totuus on, että universitas magistorum et scholarium (lat. 'opettajien ja oppilaiden muodostama yhteys') on paljon enemmän kuin yksisuuntaista tietoa jakava koulu. Yliopistossa me kaikki opetamme toisiamme.

Tähän kirjoitukseen kokoan muodikkaita vinkkejä opiskelusyksyn aloittamiseen sekä uusille että vanhoille opiskelijoille. Vinkkini ovat muotia siksi, että ne ovat ajankohtaisia ja saattavat tulla vastaan muuallakin. Jos Sinulle tulee mieleen lisää hyödyllisiä vinkkejä, jaa ne ihmeessä muillekin kommentoimalla!



Viisi vinkkiä uusille opiskelijoille eli fukseille eli ensioille (suomenopiskelijat)

Kysyvä ei tieltä eksy.
1. Kysele paljon.
Uutta tietoa tulee varmasti ovista ja ikkunoista. Kaikkea ei voi muistaa kerralla, eikä tarvitsekaan. Jos et esimerkiksi tiedä, millä linikalla pääsee mihinkin, lähistöllä saattaa olla joku, jolta voi kysyä. Sinua auttavat tuutorit, opettajat, kurssikaverit, naapurit, yliopiston henkilökunta ja me kaikki muut opiskelijat. Kaikki ovat joskus olleet ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tietävät, kuinka jännittävää saattaa olla muuttaa uuteen kaupunkiin uusien ihmisten keskelle. Useimmat ihmiset ovat hyväntahtoisia ja auttavat mielellään. Kun kysyt, saat tarvitsemasi tiedon, ja vastaajallekin saattaa tulla todella hyvä mieli.

2. Kokeile uutta ja kiinnostavaa.
Järjestömessuilta olet saattanut löytää toinen toistaan kiinnostavampia harrastusmahdollisuuksia ja innostavia yhteisöjä. Yliopistoliikunnan tunnit ja kurssit vaikuttavat hirmuisen jänniltä, ja Jyväskylän kaupungillakin on vaikka millaista ohjelmaa. Fukseja kyyditään paikasta toiseen, ja uusien kavereitten kanssa olisi kiva viettää aikaa vaikka vuorokauden ympäri. Siispä anna mennä! Etsi siisteimmät aktiviteetit ja huipuimmat ihmiset. Anna kaikelle uudelle mahdollisuus. Hanki tuttavia ja ystävysty.

3. Tutustu yliopiston tarjontaan.
Vaikka vapaa-ajan toimintaa voisi harrastaa aamusta iltaan, muista, että opiskelijan työ on opiskella. Keskiarvojen mukaan olisi hyvä käyttää opiskeluun 135 tuntia kuukaudessa eli noin 6-7 tuntia päivässä. Varaa aikaa opiskeluun ja tutustu yliopiston kurssitarjontaan hyvissä ajoin. Mieti, mitä kaikkea haluaisit oppia, ja kuinka voisit saavuttaa tavoitteesi. Haluatko esimerkiksi opiskella vieraita kieliä tai opiskella ylimääräisen sivuaineen? Selvä, aloita sitten ajoissa. Opiskeluaika vierähtää kuin huomaamatta.

4. Muista syödä.
Aivot kuluttavat paljon energiaa, jatkuvasti liikkuvista jaloista puhumattakaan. Jaksaaksesi opiskella ja kierrellä uusia kotikulmiasi sinun täytyy syödä ja juoda riittävästi. Opiskelijaravintoloista saat edullista ja ravitsevaa ruokaa ja kahviloista välipalaa. Luennoillakin voi siemailla kahvia tai mutustaa aamupalaa, jos ne jäisivät muuten nauttimatta.

5. Lepää riittävästi.
Uusi elämäntilanne, muutto, outo ympäristö, uudet ihmiset, jatkuva tietotulva, sosiaalisuus ja edestakaisin ramppaaminen väsyttävät. Oikeasti. Mene ajoissa nukkumaan, kun voit, ja nuku pitkään, jos voit. Hyvin levänneenä jaksat paremmin kohti uusia seikkailuja.


Viisi vinkkiä vanhoille opiskelijoille

Käsinukke Tauno oppii parhaiten liikkumalla.
1. Löydä tapasi oppia.
Jos et ole vielä pohtinut, kuinka opit parhaiten, nyt voisi olla aika miettiä sitä. Olet varmaan kuullut riittävästi teoriaa visuaalisista, auditiivisista ja kinesteettisistä oppijoista. Oletko jokin niistä? Millä tavoin olet saavuttanut parhaat oppimistuloksesi, miten keksit nerokkaimmat ideasi ja kuinka menestyt tenteissä? Selvä, jatka samaan malliin. Tiedostamalla toimivimmat opiskelutyylisi opit nopeammin ja enemmän – ja voit käyttää aikaasi muuhunkin.

2. Älä turhaan tuskaile kandisi tai gradusi kanssa.
Kandi ja gradu ovat harjoitustöitä. Jos aiot tutkijaksi, voit myöhemmin tutkia kaikkea niin syventyneesti kuin tahdot. Jos et aio tutkijaksi, älä ihmettele, vaan tee harjoitustyösi. Voit käyttää opiskeluaikaasi moneen muuhunkin asiaan kuin tietokoneen gradutiedoston tuijottamiseen. Jos et keksi aihetta, kysy kavereilta tai siltä älykkään näköiseltä tytöltä kirjaston kahvilassa (se olen minä). Joku varmasti keksii hyvän. Ei gradu ole mikään elämää suurempi juttu, jos et itse siitä sellaista tee.

3. Tee työt työpaikalla.
Jos töitten tuominen kotiin ahdistaa, jätä ne työpaikalle. Yliopisto on meidän opiskelijoitten työpaikka. Voimme puurtaa esimerkiksi kirjastossa, lukusaleissa, työtiloissa, atk-luokissa, luentosaleissa, kahviloissa ja vaikka ulkona nurmikolla ja puistonpenkillä. Jos kotitehtävien tekeminen unohtuu helposti, pyydä kurssikaverit luennon jälkeen kahville, ja tehkää läksyt yhdessä. Samalla saatte nauttia hedelmällisistä keskusteluista. Jos et tule lukeneeksi tenttikirjoja kotona, lue ne kirjastolla. Sulkemisajan lähestyminen panee kummasti vauhtia pänttäämiseen. Kotona voit sitten keskittyä kaikkeen muuhun.

4. Tutustu myös uusiin ihmisiin.
Vaikka vanhat ystäväsi ovat maailman ihanimpia ihmisiä, ei ole pahitteeksi tutustua silloin tällöin myös uusiin tyyppeihin. Jos ajattelee työelämävalmiuksia, he saattavat olla tulevaisuudessa pomojasi tai alaisiasi, ja jos miettii vain opiskeluaikaa, on kai hauskaa kuulla uusia juttuja uusilta ihmisiltä. On hyvin yleistä, että ystävät valmistuvat ennen sinua, joten jos et halua viettää viimeisiä opiskeluvuosiasi yksin, ole pysy avoimena ja sosiaalisena.

5. Nauti opiskelijaelämästä, kun vielä voit.
Samat kuin fukseille: kysele paljon, kokeile uutta ja kiinnostavaa, tutustu yliopiston tarjontaan, muista syödä ja lepää riittävästi. Tiedät kyllä jo, kuinka nämä jutut toimivat. :0)

Mitä parhainta syksyä kaikille!

tiistai 30. elokuuta 2011

Erityisruokaa

Yliopiston kampuksilla on oikein hyvää ruokatarjontaa. Opiskelijahintaisia lounasravintoloita on useita, ja jokaisessa niissä on päivittäin 2-5 ruokavaihtoehtoa. Valinnanvaraa on keitoista salaatteihin, perinteiseen kotiruokaan, eri maiden keittiöiden herkkuihin ja ravintola Piaton paistopisteen "ihan oikean ravintolan" tasoiseen gourmet-ruokaan, joka valmistetaan vain tilauksesta. Agora-rakennuksessa sijaitsevassa Piatossa on monesti tullut juhlistettua arkipäivää nauttimalla naudan lehtipihvi herkullisine lisukkeineen (hintaan 4,85 €).

Kampuksien ravintolat kuuluvat Sonaatti-ketjuun. Poikkeuksena on ylioppilastalo Ilokivessä sijaitseva ravintola Ilokivi, jonka omistaa ylioppilaskunta eli me kaikki Jyväskylän yliopiston opiskelijat. Ilokiven leppoisuudesta on tullut käsite, ja se on paikka, jossa kaikki voivat olla kuin kotonaan.

Mutta mitäs sitten voi syödä, jos ei erityisruokavalion takia voi panna suuhunsa ihan mitä tahansa?

Opiskelijaravintoloissa otetaan erityisruokavaliot huomioon varsin kelvollisesti. Joka paikasta löytyy vähälaktoosisia, laktoosittomia, maidottomia, gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja. Sonaatin ravintoloista vastavassa ruokailutoimikunnassa, johon minulla on ilo kuulua opiskelijajäsenenä, olen kuullut, että yliopisto-opiskelijoilla erilaiset erityisruokavaliot ovat muuta väestöä yleisempiä. Laktoosi-intoleranssi on todella yleinen varsinkin korkeakouluopiskelijatyttöjen keskuudessa. Myös allergioita on paljon.

Moniallergikkona olen monesti joutunut valikoimaan tarkasti paikan, johon voin mennä syömään luentojen välillä. Yhteinen lounas tovereitten kanssa on jo sosiaalisena ilmiönä sellainen, ettei sitä haluaisi jättää väliin, itsensä ravitsemisesta puhumattakaan. Mutta joskus ei vain tahdo löytyä sellaista ravintolaa, missä tarjottaisiin jotakin "helinsyötävää" ruokaa.

Mikä siis neuvoksi? Ei muuta kuin ruokalaan vain, vaikka ruokalistalta ei löytyisikään mitään sopivaa. Valitsemaansa ruokalaan voi myös soittaa ennakkoon ja pyytää valmistamaan erityisannoksen. Jos soittaa ja tilaa ennakkoon, olisi hyvä tietää melko tarkasti, milloin aikoo tulla syömään.

Testasin tänään Ilokiven joustavuutta, ja hyvin kävi. Kaikissa kolmessa tarjolla olleessa ruoassa oli sellaisia ainesosia, joita en voi syödä, mutta halusin seurani takia lounastaa Ilokivessä. Ei tarvinnut juurikaan jonottaa (vaikka Ilokiven jono venyy usein hirmuisen pitkäksi), ja kuuluisa kokki Kari otti minulta erillistilauksen. Keittiössä loihdittiin vajaassa 10 minuutissa herkullinen kasviskastike, jota saatoin nauttia hyvässä ruokaseurassa. Ja jee, salaattipöydässä oli vieläpä tarjolla kahta eri laatua lempioliivejani!

Opiskelijalounaan hintaan kuuluvat lämmin ruoka, salaattipöydän antimet, leivät ja levitteet sekä ruokajuomat. Lounaani maksoin tietenkin kehylipulla eli ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhankkeita tukevalla ruokalipulla (10 kappaleen vihkonen maksaa 27 €, eli yhden lounaan hinta on 2,70 €). Ja jos ei halua tukea kehitysyhteistyötä, on toki mahdollista ostaa myös tavallisia, hieman halvempia ruokalippuja (25 € / 10 kpl).

Loppuun vielä ylistystä päiväni pelastaneelle Karille, Ilokivelle ja sen ruokalistalle.