Mahtava motivoija

Toveripiirissäni on tullut ilmi muutamia vakavia ongelmia. Kotityöt eivät tahdo tulla tehdyksi, kun kaiken maailman taiteilut vievät voiton tiskaamisesta ja imuroinnista. Tenttikirjatkin jäävät helposti avaamatta, kun innostumme jostakin muusta. Ja niin ihmeellistä kuin se onkin, kirjaston kahvilassa saattaa porukalla tulla tehtyä muutakin kuin opiskeltua.

Onneksi internetin ihmemaailma tarjoaa mahtavia motivaattoreita. Useat ystäväni ovat löytäneet hilpeän nettipalvelun nimeltä ChoreWars. Pääsin mukaan tovereitteni ryhmään, ja kas! Nyt kotityöt innostavat taas.

Tältä se näyttää.

Mistä ihmeestä on kyse?

ChoreWars on eräänlainen roolipeli. Kukin pelaaja valitsee hahmon ja suorittaa pelinjohtajan määrittelemiä tehtäviä. Suoritetuista tehtävistä saa pisteitä, kultaa ja joskus jotain yllätyksiä. Voi myös joutua seikkailuihin, kuten roskienvientimatkalla taistelemaan virtuaalisen jättiläisrotan kanssa. Puuhat pakerretaan tosielämässä: tiskit on oikeasti tiskattava ja tavarat järjesteltävä, ennen kuin saa ottaa itselleen pisteitä. Joukkueen jäsenten kesken voi syntyä hauskaa kilpailua, kun pisterohmut haluavat säilyttää paalupaikkansa.

Saattaa kuulostaa naurettavalta tämä aikuisten leikki. Minuakin huvitti kovasti, kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa, kun olen ehtinyt koukuttua palveluun. Minusta on muutenkin mukavaa pitää kotini siistinä ja järjestyksessä, mutta se, että kotitöistä saa pisteitä ja edes kuvitteellisia palkintoja, innostaa yllättävän paljon. On myös kummallisen kiinnostavaa vertailla kotityöskentelytottumuksia toisten kanssa. "Eihän näistä muuten oikein puhuta", sanoi eräs. Niinpä! Ja mikä parasta, kaltaiseni matemaattisehko ihminen saa tyydytystä siitä, että voi antaa tekemisilleen numeroarvoja.

Kotityökilpailumme innosti perustamaan myös erillisen opiskelukisan. Nyt kilvoittelemme opintopisteistä, pänttäämisestä, luennoilla käymisestä, kirjoitelmien rustaamisesta ja muista opiskeluasioista. On uskomatonta, kuinka paljon moinen pistejärjestelmä voi motivoida! Saa nähdä, kuinka pitkään jaksan listata tekemiseni nettipalveluun, mutta ainakin toistaiseksi siitä ei juuri ole ollut vaivaa. Samalla tulee tarkkailtua ajankäyttöä: menikö siihen imuroimiseen tai läksyesseen laatimiseen lopulta niin paljon aikaa kuin luulin? (Yleensä ei.) Ei siis kannata turhaan lusmuilla vaan tarttua toimeen. Ahkeruus on ilomme. 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Syksyn muotivinkit opiskelijoille

Ensiksi: Tervetuloa, kaikki uudet opiskelijat! Tervetuloa takaisin, kaikki vanhat opiskelijat! Welcome to Finland, exchange students! Welcome back, ei kun tervetuloa takaisin, te vaihdossa olleet opiskelijat!

Tervetulotoivotukset voivat kertautuessaan ruveta ärsyttämään, mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei ihminen voi koskaan tuntea itseään liian tervetulleeksi. Haluan, että Jyväskylä, yliopisto, ylioppilaskunta ja etenkin lempilapseni Kortepohjan ylioppilaskylä tarjoavat uusille opiskelijoilleen mitä parhaimman ja lämpimimmän alun.

Oma koulunkäyntini* alkoi viime viikolla syyskuun ensimmäisenä päivänä. (Tosin eipä opiskeluni keskeytynytkään koko kesänä, koska opiskelin ahkerasti enkä varsinaisesti viettänyt lainkaan lomaa.) Syyskuun 1. oli kuitenkin se päivä, jona opetusharjoitteluvuoteni alkoi vauhdikkaasti. Kerron opetusharjoitteluista varmasti lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

* Kuten yliopistomme rehtori Aino Sallinen tänäänkin muistutti "Miten opin ja opetan" -luennon johdannossa, yliopisto ei ole koulu eikä myöskään kirjeopisto. Me opiskelijat saatamme viitata yliopistoon harhaanjohtavasti aiempien opinahjojemme yleisnimellä, mutta totuus on, että universitas magistorum et scholarium (lat. 'opettajien ja oppilaiden muodostama yhteys') on paljon enemmän kuin yksisuuntaista tietoa jakava koulu. Yliopistossa me kaikki opetamme toisiamme.

Tähän kirjoitukseen kokoan muodikkaita vinkkejä opiskelusyksyn aloittamiseen sekä uusille että vanhoille opiskelijoille. Vinkkini ovat muotia siksi, että ne ovat ajankohtaisia ja saattavat tulla vastaan muuallakin. Jos Sinulle tulee mieleen lisää hyödyllisiä vinkkejä, jaa ne ihmeessä muillekin kommentoimalla!



Viisi vinkkiä uusille opiskelijoille eli fukseille eli ensioille (suomenopiskelijat)

Kysyvä ei tieltä eksy.

1. Kysele paljon.
Uutta tietoa tulee varmasti ovista ja ikkunoista. Kaikkea ei voi muistaa kerralla, eikä tarvitsekaan. Jos et esimerkiksi tiedä, millä linikalla pääsee mihinkin, lähistöllä saattaa olla joku, jolta voi kysyä. Sinua auttavat tuutorit, opettajat, kurssikaverit, naapurit, yliopiston henkilökunta ja me kaikki muut opiskelijat. Kaikki ovat joskus olleet ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja tietävät, kuinka jännittävää saattaa olla muuttaa uuteen kaupunkiin uusien ihmisten keskelle. Useimmat ihmiset ovat hyväntahtoisia ja auttavat mielellään. Kun kysyt, saat tarvitsemasi tiedon, ja vastaajallekin saattaa tulla todella hyvä mieli.

2. Kokeile uutta ja kiinnostavaa.
Järjestömessuilta olet saattanut löytää toinen toistaan kiinnostavampia harrastusmahdollisuuksia ja innostavia yhteisöjä. Yliopistoliikunnan tunnit ja kurssit vaikuttavat hirmuisen jänniltä, ja Jyväskylän kaupungillakin on vaikka millaista ohjelmaa. Fukseja kyyditään paikasta toiseen, ja uusien kavereitten kanssa olisi kiva viettää aikaa vaikka vuorokauden ympäri. Siispä anna mennä! Etsi siisteimmät aktiviteetit ja huipuimmat ihmiset. Anna kaikelle uudelle mahdollisuus. Hanki tuttavia ja ystävysty.

3. Tutustu yliopiston tarjontaan.
Vaikka vapaa-ajan toimintaa voisi harrastaa aamusta iltaan, muista, että opiskelijan työ on opiskella. Keskiarvojen mukaan olisi hyvä käyttää opiskeluun 135 tuntia kuukaudessa eli noin 6-7 tuntia päivässä. Varaa aikaa opiskeluun ja tutustu yliopiston kurssitarjontaan hyvissä ajoin. Mieti, mitä kaikkea haluaisit oppia, ja kuinka voisit saavuttaa tavoitteesi. Haluatko esimerkiksi opiskella vieraita kieliä tai opiskella ylimääräisen sivuaineen? Selvä, aloita sitten ajoissa. Opiskeluaika vierähtää kuin huomaamatta.

4. Muista syödä.
Aivot kuluttavat paljon energiaa, jatkuvasti liikkuvista jaloista puhumattakaan. Jaksaaksesi opiskella ja kierrellä uusia kotikulmiasi sinun täytyy syödä ja juoda riittävästi. Opiskelijaravintoloista saat edullista ja ravitsevaa ruokaa ja kahviloista välipalaa. Luennoillakin voi siemailla kahvia tai mutustaa aamupalaa, jos ne jäisivät muuten nauttimatta.

5. Lepää riittävästi.
Uusi elämäntilanne, muutto, outo ympäristö, uudet ihmiset, jatkuva tietotulva, sosiaalisuus ja edestakaisin ramppaaminen väsyttävät. Oikeasti. Mene ajoissa nukkumaan, kun voit, ja nuku pitkään, jos voit. Hyvin levänneenä jaksat paremmin kohti uusia seikkailuja.


Viisi vinkkiä vanhoille opiskelijoille

Käsinukke Tauno oppii parhaiten liikkumalla.

1. Löydä tapasi oppia.
Jos et ole vielä pohtinut, kuinka opit parhaiten, nyt voisi olla aika miettiä sitä. Olet varmaan kuullut riittävästi teoriaa visuaalisista, auditiivisista ja kinesteettisistä oppijoista. Oletko jokin niistä? Millä tavoin olet saavuttanut parhaat oppimistuloksesi, miten keksit nerokkaimmat ideasi ja kuinka menestyt tenteissä? Selvä, jatka samaan malliin. Tiedostamalla toimivimmat opiskelutyylisi opit nopeammin ja enemmän – ja voit käyttää aikaasi muuhunkin.

2. Älä turhaan tuskaile kandisi tai gradusi kanssa.
Kandi ja gradu ovat harjoitustöitä. Jos aiot tutkijaksi, voit myöhemmin tutkia kaikkea niin syventyneesti kuin tahdot. Jos et aio tutkijaksi, älä ihmettele, vaan tee harjoitustyösi. Voit käyttää opiskeluaikaasi moneen muuhunkin asiaan kuin tietokoneen gradutiedoston tuijottamiseen. Jos et keksi aihetta, kysy kavereilta tai siltä älykkään näköiseltä tytöltä kirjaston kahvilassa (se olen minä). Joku varmasti keksii hyvän. Ei gradu ole mikään elämää suurempi juttu, jos et itse siitä sellaista tee.

3. Tee työt työpaikalla.
Jos töitten tuominen kotiin ahdistaa, jätä ne työpaikalle. Yliopisto on meidän opiskelijoitten työpaikka. Voimme puurtaa esimerkiksi kirjastossa, lukusaleissa, työtiloissa, atk-luokissa, luentosaleissa, kahviloissa ja vaikka ulkona nurmikolla ja puistonpenkillä. Jos kotitehtävien tekeminen unohtuu helposti, pyydä kurssikaverit luennon jälkeen kahville, ja tehkää läksyt yhdessä. Samalla saatte nauttia hedelmällisistä keskusteluista. Jos et tule lukeneeksi tenttikirjoja kotona, lue ne kirjastolla. Sulkemisajan lähestyminen panee kummasti vauhtia pänttäämiseen. Kotona voit sitten keskittyä kaikkeen muuhun.

4. Tutustu myös uusiin ihmisiin.
Vaikka vanhat ystäväsi ovat maailman ihanimpia ihmisiä, ei ole pahitteeksi tutustua silloin tällöin myös uusiin tyyppeihin. Jos ajattelee työelämävalmiuksia, he saattavat olla tulevaisuudessa pomojasi tai alaisiasi, ja jos miettii vain opiskeluaikaa, on kai hauskaa kuulla uusia juttuja uusilta ihmisiltä. On hyvin yleistä, että ystävät valmistuvat ennen sinua, joten jos et halua viettää viimeisiä opiskeluvuosiasi yksin, ole pysy avoimena ja sosiaalisena.

5. Nauti opiskelijaelämästä, kun vielä voit.
Samat kuin fukseille: kysele paljon, kokeile uutta ja kiinnostavaa, tutustu yliopiston tarjontaan, muista syödä ja lepää riittävästi. Tiedät kyllä jo, kuinka nämä jutut toimivat. :0)

Mitä parhainta syksyä kaikille!

Erityisruokaa

Yliopiston kampuksilla on oikein hyvää ruokatarjontaa. Opiskelijahintaisia lounasravintoloita on useita, ja jokaisessa niissä on päivittäin 2-5 ruokavaihtoehtoa. Valinnanvaraa on keitoista salaatteihin, perinteiseen kotiruokaan, eri maiden keittiöiden herkkuihin ja ravintola Piaton paistopisteen "ihan oikean ravintolan" tasoiseen gourmet-ruokaan, joka valmistetaan vain tilauksesta. Agora-rakennuksessa sijaitsevassa Piatossa on monesti tullut juhlistettua arkipäivää nauttimalla naudan lehtipihvi herkullisine lisukkeineen (hintaan 4,85 €).

Kampuksien ravintolat kuuluvat Sonaatti-ketjuun. Poikkeuksena on ylioppilastalo Ilokivessä sijaitseva ravintola Ilokivi, jonka omistaa ylioppilaskunta eli me kaikki Jyväskylän yliopiston opiskelijat. Ilokiven leppoisuudesta on tullut käsite, ja se on paikka, jossa kaikki voivat olla kuin kotonaan.

Mutta mitäs sitten voi syödä, jos ei erityisruokavalion takia voi panna suuhunsa ihan mitä tahansa?

Opiskelijaravintoloissa otetaan erityisruokavaliot huomioon varsin kelvollisesti. Joka paikasta löytyy vähälaktoosisia, laktoosittomia, maidottomia, gluteenittomia ja vegaanisia vaihtoehtoja. Sonaatin ravintoloista vastavassa ruokailutoimikunnassa, johon minulla on ilo kuulua opiskelijajäsenenä, olen kuullut, että yliopisto-opiskelijoilla erilaiset erityisruokavaliot ovat muuta väestöä yleisempiä. Laktoosi-intoleranssi on todella yleinen varsinkin korkeakouluopiskelijatyttöjen keskuudessa. Myös allergioita on paljon.

Moniallergikkona olen monesti joutunut valikoimaan tarkasti paikan, johon voin mennä syömään luentojen välillä. Yhteinen lounas tovereitten kanssa on jo sosiaalisena ilmiönä sellainen, ettei sitä haluaisi jättää väliin, itsensä ravitsemisesta puhumattakaan. Mutta joskus ei vain tahdo löytyä sellaista ravintolaa, missä tarjottaisiin jotakin "helinsyötävää" ruokaa.

Mikä siis neuvoksi? Ei muuta kuin ruokalaan vain, vaikka ruokalistalta ei löytyisikään mitään sopivaa. Valitsemaansa ruokalaan voi myös soittaa ennakkoon ja pyytää valmistamaan erityisannoksen. Jos soittaa ja tilaa ennakkoon, olisi hyvä tietää melko tarkasti, milloin aikoo tulla syömään.

Testasin tänään Ilokiven joustavuutta, ja hyvin kävi. Kaikissa kolmessa tarjolla olleessa ruoassa oli sellaisia ainesosia, joita en voi syödä, mutta halusin seurani takia lounastaa Ilokivessä. Ei tarvinnut juurikaan jonottaa (vaikka Ilokiven jono venyy usein hirmuisen pitkäksi), ja kuuluisa kokki Kari otti minulta erillistilauksen. Keittiössä loihdittiin vajaassa 10 minuutissa herkullinen kasviskastike, jota saatoin nauttia hyvässä ruokaseurassa. Ja jee, salaattipöydässä oli vieläpä tarjolla kahta eri laatua lempioliivejani!

Opiskelijalounaan hintaan kuuluvat lämmin ruoka, salaattipöydän antimet, leivät ja levitteet sekä ruokajuomat. Lounaani maksoin tietenkin kehylipulla eli ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöhankkeita tukevalla ruokalipulla (10 kappaleen vihkonen maksaa 27 €, eli yhden lounaan hinta on 2,70 €). Ja jos ei halua tukea kehitysyhteistyötä, on toki mahdollista ostaa myös tavallisia, hieman halvempia ruokalippuja (25 € / 10 kpl).

Loppuun vielä ylistystä päiväni pelastaneelle Karille, Ilokivelle ja sen ruokalistalle.

Fennistien trollaus äikänopelinjan pääsykokeissa

Olitko äidinkielen opettajankoulutuksen pääsykokeissa 28.5.2011? Sitten ehkä näit ja kuulit tämän livenä. Katso video!

Ryhmä suomenopiskelijoita trollasi pääsykokelaat tällä äkkiryhmä- eli flash mob -tempauksella. Melkein kaikki, mikä saattoi mennä mönkään, meni mönkään, mutta onnistuimme silti esittämään jotain.

Esityksen oli määrä alkaa pääsykoeaamuna yliopiston päärakennuksessa viimeistään klo 8.20, mutta koska olin nukkunut pommiin ja saavuin paikalle vasta viime hetkellä, minkä jälkeen piti vielä ohjeistaa kuvaajat, pääsimme aloittamaan vasta vähän suunniteltua myöhemmin. Yksi esiintyjistä ei päässyt paikalle lainkaan, koska hänen pyöränsä oli rikkoutunut. Kameramiehiä olikin paikalla yllättäen neljä (odotimme yhtä tai kahta). Harjoituksia oli vähemmän kuin olin suunnitellut, ja tanssikoreografia unohtui iloisesti kaiken muun hämmennyksen keskellä.

Olemme kaikki kuitenkin vielä hengissä, ja esitystä seurasi mahtava päivä.

Poukkoilemalla jatkuvasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle pysyy vireänä ja alttiina kaikelle jännittävälle. Ja tässä taas kerran todistin itselleni, ettei ole juuri mitään, mitä en voisi tehdä.



Vastaavankaltaisia (ja erilaisia) äkkiryhmätempauksia haluamme ja aiomme tehdä lisää. Pitäkää siis varanne! Juuri silloin, kun vähiten odotatte, saatatte joutua keskelle jotakin kummallista kohtausta!

Parasta on kuitenkin kotiinpaluu

Mikäpä on opiskelijana matkustellessa?

Opiskelija-alennukset ovat mahtava juttu. Varsinkin yliopistokaupungeissa opiskelijat saavat noin 10–15 % alennusta lähes kaikesta toimistotarvikkeista eväspatonkeihin ja parturointeihin.

Tuntuvimpia hinnanalennuksia saa julkisilla kulkuvälineillä matkustamisesta, sillä matkaa pääsee taittamaan puoleen hintaan. Mikäpä on silloin junaillessa tai linikoidessa? Tarkemmat opiskelija-alennusehdot löytyvät
- Matkahuollon sivuilta ja
- VR:n sivuilta.

Kuluneen viikon lopulla Jyväskylä täyttyi ralliväestä Neste Oil Rallyn takia. Päätin karata paikkakunnalta hyvissä ajoin ja matkustaa siskoni Hannan luo Kuopioon. Reissusta tuli oikein mukava, eivätkä matkat maksaneet juuri mitään, kun heilutteli iloisesti opiskelijakorttia.

Ensiksi piti kokeilla kaupunginkirjaston lukumukavuutta.

Emäntäni vei minut pian perillepääsyn jälkeen tutustumaan Kuopion kaupunginkirjastoon, mikä sopikin oikein hyvin kaltaiseni kirjastoihmisen ohjelmaan. Etsimme Danten Jumalaista näytelmää (Hanna: "Mikä oli Danten sukunimi?"), ja minä pääsin testailemaan paikallisen libraarion fasiliteetteja. Kirjaston kahvila oli valitettavasti remontin takia kiinni, mikä oli suuri puute.

Valikoima oli kelpo, mutta häviää JY:n kirjaston opuksille.

Matkan alkuun kuului myös Kuopion torilla istuskelu. Pulut matelivat ympärillä herkkuja anelevin silmin, mutta emme keskittyneet niihin. Otimme oikein kunnon turistiasenteen ja perehdyimme keskustan asemakaavaan karttojen avuin. Oli kuuma.

Hanna osoittelee kiinnostavia paikkoja.

Vasemmalla häämöttävästä Kenkä-Veikko-myymälästä kävin hankkimassa perinteisiä ja laadukkaita kotimaisia kenkiä. Sieltä löytyi myös isoja kokoja ja riittävän leveälestisiä jalkineita, ja palvelu oli kuopiolaiseen tapaan mitä parhainta. Suosittelen lämpimästi!

Jyväskylässä kävelen paljon, koska en käytä polkupyörää, ja kenkiä kuluu. Nyt on syksyllä alkaviin opetusharjoitteluihinkin sopivia opettajakenkiä! :0)

Erään kirpputorin näyteikkunasta tuli varsin kotoisa olo, koska kaikki oli yhtä oranssia kuin omassa asunnossanikin. Harmi, etteivät esineet olleet myytävinä...

Matkan varrelle sattui iloista musiikkia soittanut reipas torvisoittokunta.

Päivät kuluivat nopeasti Kuopion-sukulaisia tavaten, kaupungilla kierrellen ja viehättäviin asuinalueisiin tutustuen. Kuopio on hieno ja mukava kaupunki ja siellä on kuulemma hyvä opiskelijankin asua, mutta siellä ei voi opiskella suomea eikä kirjallisuutta. Onneksi Jyväskylässä voi.

Seuraavassa videopätkässä siskoni Hanna kertoo, millainen pieni asia sai hänet ihastumaan Kuopioon pääsykoereissulla. Tämä olkoon ilmainen vinkki kaikille niille, jotka suunnittelevat, kuinka uudet asukkaat ja etenkin opiskelijat saadaan tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Onko Sinulla samanlaisia kokemuksia? Kommenttilootaan olisi kiva saada mainintoja siitä, mikä juuri Sinut sai kiintymään uuteen kotipaikkakuntaasi.

 Viimeinen kuva on Kuopion rautatieasemalta.

Kaikki sitä keksitäänkin kieltää.

Kuinka selvitä papereitten kanssa?

Ah, ihanuus. Järjestys. Näköjään perjantai-iltaa voi viettää näinkin: helteen pehmentämä pääni keksi, että juuri nyt on järjesteltävä kaikki edellisen lukuvuoden koulupaperit ja muut asiakirjat. Ja niitähän riittää. Olisi pitänyt ottaa kuva paperisotkusta, mutta siivousvimma oli niin valtava, etten malttanut ruveta vaihtelemaan paristoja kameraan. :0)

Vaikka yliopistomme tekee parhaansa vähentääkseen turhaa tulostamista ja tulostuttamista, monisteita ja ojenteita saadaan kursseilta edelleen huimia määriä. Jos lisäksi on innokas kirjoittamaan muistiinpanoja käsin, kuten minä, voi ruveta laskeskelemaan, kuinka suuren metsän on tänäkin lukuvuonna käyttänyt paperiksi.

Kehitystä on onneksi tapahtunut. Opiskelut aloittaessani oli vielä tavallista, että kaikkien kurssilaisten piti kurssin aikana käydä kopioimassa joitakin monistenippuja itselleen luettavaksi. Nykyään lähes kaiken luettavan materiaalin saa sähköisenä Optimaan, Koppaan tai johonkin muuhun työtilaan. Paperia ei siis kulu enää ihan niin paljon.

Silti niitä lappuja tuppaa kertymään. Kuinka paperinpaljouden kanssa voisi selvitä?

Tässä joitakin kantapään kautta opittuja juttuja vinkiksi:

• Hanki heti riittävästi kansioita ja järjestele kurssien paperit niihin sitä mukaa, kun niitä kertyy.
• Älä kanna mukanasi turhia papereita. Koko lukukauden monisteita on täysin tarpeetonta roudata joka päivä yliopistolle, koska yliopistokursseilla ei kerrata jatkuvasti niin kuin koulussa. Tarvitset papereita seuraavan kerran todennäköisesti vasta tenttiin.
• Pidä jonkinlaista kansiota mukanasi, jotta voit säilöä siihen "päivän saaliin", läksypaperit ym., ja lajittele ne kotona oikeille paikoilleen kansioihin.
• Selaa kansiot aina välillä läpi ja heitä turhat paperit surutta pois. Ellet aio valmistuttuasi muuttaa kansallisarkistoon, luovu jostakin. Puolikkaan lauseen sisältävät ruttuiset muistiinpanoarkit joutavat vallan mainiosti paperinkeräykseen.
• Kun teet muistiinpanoja luennoilla tai lukiessasi, merkitse jokaiseen paperiin, mihin kurssiin se liittyy. Päivämäärä on myös hyödyllinen tieto. Vaikka luottaisit hyvään muistiisi, et välttämättä enää tunnista jokaista paperia, kun hyllystä pudonneen kansiosi sisältö on levinnyt lattialle.
• Luentolehtiöt ja muut nivaskat, joista voi irrottaa täyteen kirjoitetut paperit, ovat erinomainen keksintö, kun laatii peräkkäin useita eri aiheisiin liittyviä muistiinpanoja. Paperit on helppo järjestää jälkikäteen.
• Sen sijaan kauniit kirjaset ja vihot ovat viehättävä vaihtoehto silloin, kun panee muistiin jonkin tietyn kurssin tai aiheen asioita. Ei ole mitenkään lapsellista kirjoittaa muistiinpanoja värikkäin mustekynin kirjaan, jota koristaa kirahvin pää. Kirjassa muistiinpanot pysyvät hyvässä tallessa ja järjestyksessä, ja siitä on varmasti miellyttävää lukea tekstiään myöhemminkin.
• Muistiinpanoista kannattaa laatia selvät ja johdonmukaiset, vaikka olisi kiire. Paniikinomaista tenttiinlukua ei yhtään auta se, että rustaa epäselviä ja vaillinaisia muistiinpanoja, joista ei sitten saa mitään selvää, kun joutuu valmistautumaan uusintatenttiin.
• Ja vielä: säästä hyödylliset monisteet, artikkelit ja muistiinpanot vaikka lopun ikääsi! Ikinä ei tiedä, mihin asiaan täytyy myöhemminkin palata. Itse ajatellut ja kirjoitetut, siistit muistiinpanot ovat monesti paras syvän tiedon ja ymmärtämyksen lähde. Erittäin huolellisesti laadituista muistiinpanoista voi olla iloa muillekin (vrt. Virpi Hämeen-Anttilan romaani Suden vuosi).
• Muistathan opiskelupapereitten lisäksi säästää myös muut opiskeluihin liittyvät asiakirjat, kirjeet, ylioppilaskunnan painatteet ja muut tärkeät paperit. Niitä voi olla vaikea löytää sähköisessä muodossa.

Kirjatentti on yliopisto-opiskelun helmiä

Akateemisen vapauden periaatteiden mukaan opiskelijalla on vapaus ja vastuu ajatella itsenäisesti ja rakentaa omaa näkemystään. Vapauteen ja vastuuteen liittyy erilaisten valintojen teko. Saammekin tehdä paljon valintoja päättäessämme, mitä kursseja aiomme opiskella, milloin suoritamme ne ja miten.
Suomen kielen ja kirjallisuuden kurssien suorittamista olen kokeillut ainakin seuraavissa muodoissa:

• luento (teorian kuuntelemista ja kommentoimista, lopuksi yleensä tentti tai kirjallinen tehtävä)
• luento ja harjoitukset eli demot (teoriaa ja käytäntöä sopivan vaihtelevasti, lopuksi yleensä tentti)
• harjoitusryhmä (käytännön osallistumista ja tehtävien tekoa, lopuksi portfolio tai tentti)
• verkkokurssi (lukemista, kirjoittamista ja keskustelua verkkoympäristössä)
• lukupiiri (lukemista ja keskustelua porukassa ja lopuksi tentti tai kirjallinen raportointi)
• essee (lukemista ja muuta perehtymistä omaan tahtiin, tarkoituksena tuottaa essee)
• kirjatentti (opiskelua omaan tahtiin ja lopuksi tentti).

Jokaisessa suoritustavassa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkia kursseja ei voi suorittaa kaikin eri tavoin, mutta ainakin minä olen saanut ihan riittävästi vaihtelua. Tällä kertaa kerron kuitenkin vain kirjatentistä, koska se on tänä keväänä ja kesänä ollut minulle tyypillisin tapa opiskella.

Kirjatentteilyni alkaa aina vaihtoehtojen selvittämisellä. Kenties olen löytänyt opetussuunnitelmasta jonkin kiinnostavan kurssin, joka soveltuu hyvin tentittäväksi, tai sitten olen tutkinut jonkin tietyn kurssin suoritusvaihtoehtoja ja todennut kirjatentin parhaimmaksi. Tai sitten tarvitsen vain opintopisteitä. Monista suomen ja kirjallisuuden kursseista saa 5 opintopistettä, ja kirjatentin avuin pisteet saa nopeasti ja varmasti.

Kirjatenttejä voi suorittaa tiedekuntien yleisinä tenttipäivinä. Kullakin tiedekunnalla on oma tenttipäivänsä kerran kuussa. Humanistisen tdk:n tenttipäivät ovat kuluneena vuonna olleet perjantaisin, ja niin on seuraava tenttinikin parin päivän päästä perjantaina. Tenttiin ilmoittaudutaan tietojärjestelmä Korpin kautta. Ilmoittauduttaessa valitaan tenttipäivä ja ilmoitetaan, mitä teoksia aikoo tenttiä.

Monilla kursseilla pääsee valikoimaan itselleen sopivimmat tenttikirjat runsaalta listalta. Jos käy tuuri, joitakin opuksia on saattanut lukea jo jotakin tutkielmaa tai muuta tehtävää varten, ja kirjatenttiin ei sitten olekaan enää kovin paljon päntättävää. Tai sitten voi valita kiinnostavimmat tai ohuimmat tai uusimmat tai helpoimmit löydettävät tai ne, joita ei muuten tulisi luettua kuuna päivänä. Voi myös olla niin, että kurssille luetaan vain yksi kirja tai useampi, ja valinnanvaraa ei ole.

Yhtä kaikki, kun kirjat on valittu ja tenttiin ilmoittauduttu ajoissa, alkaa opiskelu-urakka. Tapojensa ja mieltymystensä mukaan voi lukea yksin, porukalla tai miten tahtoo. Minä tavallisesti haalin kaikki mahdolliset tenttikirjat kotiin, jotta voin selailla niitä aina silloin, kun huvittaa. Lukuinnostus voi iskeä vaikka keskellä yötä, ja toisinaan mikään ei ole parempi aamupala kuin pari lukua hyvää kirjaa.

Kotilukemisen lisäksi luen paljon myös yliopiston kirjastolla (mistä johtuu blogini nimikin). Jos joitakin kirjoja ei saa lainaksi kotiin tai jos kodin pienet siivoustyöt vievät huomion opiskelulta, marssin hyvin pian kirjastolle. En kuitenkaan viihdy liian hiljaisessa lukusalissa, vaan etsin jonkin mukavan lukupaikan tai linnoittaudun kirjaston kahvilaan. Kahvilassa on (tietysti kahvin lisäksi) se hyvä puoli, että saa helposti lukuseuraa. Pänttäämisen maistuessa puulta on paljon mukavampi kahlata sivuja eteenpäin, kun toveri vieressä kannustaa: "luetaan vielä kaksi lukua ja lähdetään sitten yhtä matkaa kotiin".

[Kuunteluvinkki: yhtyeeni Lyhteen kappale Kirjaston poika]

Tovereitten kanssa on myös hyvä vertailla lukukokemuksia, tentaattorien vakiokysymyksiä, ihmetyksen aiheita, morfologisen diffuusion erityispiirteitä, ensimmäisenä opiskeluvuonna opitun termistön lähes täydellistä unohtumista ja sitä, että sen ja sen kurssin portfoliosta saa tänä vuonna niin ja niin paljon pisteitä, kun aiemmin sai sen ja sen verran. Parhaassa tapauksessa kirjaston kahvilaan muodostuu spontaaneja lukupiirejä, joista saa irti paljon enemmän asiaan liittyvää tietoa kuin pelkästä omasta kirjasta.

Kun kaikki kirjat on luettu ja muistiinpantu, on tentin aika. Yleisten tenttipäivien tenteissä on neljä tuntia aikaa panna paperille kaikki se, mikä osoittaa kirjat luetun ja oleellisen tiedon opitun. Viiden pisteen tenteissä saa yleensä ahkeroida kolme tai neljä esseevastausta, mutta voi sitä euforian tunnetta, kun tentti on ohi! Kirjatentin jälkeen todella tietää opiskelleensa. Tulokset tulevat kahden viikon kuluessa, joskus jopa seuraavana päivänä.

Muutaman päivän päästä olen tenttimässä suomen syventävien opintojen kurssin dialektologia ja sosiolingvistiikka, mikä tarkoittaa kielen (murre- tai esim. sosioekonomisista syistä johtuvien) erojen tutkimista. Jos kurkkaat linkin taakse, näet, millaisista teoksista olen päässyt kokoamaan lukupakettini. Valitsin kaksi kirjaa ja viisi artikkelia, jotka tukevat kiinnostustani kielen vallasta, vallankäyttäjistä ja vallankäytön keinoista. Kuinka ollakaan, yhtä teoksista käytin kandidaatintutkielmani lähteenä, ja loput päässevät siteeratuiksi tulevaan graduuni. Kirjatentti teoksineen ei siis ole muista opinnoista irrallinen osa, vaan se voi hyvinkin kiinteästi liittyä muuhun sivistymiseen.

Lopuksi reipas musiikkinumero kirjaston ja opiskelijoitten kunniaksi. :0)

Kotona Kortepohjassa, osa 1

D-, S- ja R-talot.

Opiskelijalähettiläskollegani Sara on kirjoittanut blogiinsa kivan kirjoituksen asumisesta DDR:ssä. Hän ei kuitenkaan ole asustanut Itä-Saksassa vaan ihan kotoisasti Kortepohjan ylioppilaskylässä. Kylän suurinta talokompleksia kutsutaan leikillisesti DDR:ksi, koska neljän talon (M, N, O ja P) muodostaman kolossin laatikkomaisuus ja harmaus tuo voi tuoda mieleen vanhan sosialistiarkkitehtuurin. Jos kurkkaat Saran blogin hienoja kuvia, ymmärtänet, mistä kutsumanimi johtuu.

Kävin kertomassa Saran blogiin kommentiksi pienen muistelman viime vuoden vuoden lopulta. Olimme Kvatin eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan (jonka puheenjohtaja olin vielä silloin) kanssa keräämässä "elämisen ääniä" audiovisuaaliseen spektaakkeliin, jonka esitimme kylän pikkujoulujuhlassa ravintola Rentukassa.

Ounastelimme, että näitä elämisen ääniä löytyisi parhaiten juuri DDR:stä. Olimme ehkä kuulleet liikaa kertomuksia siitä, että MNOP-taloissa vietetään päättymättömiä kotibileitä, ja että muitakin ääniä koirien haukunnasta popcornin poksautteluun, veden läträämiseen ja lauluharjoituksiin olisi liiaksi saakka. Näitä ääniä olimme äänitteeseemme kaivanneet, ja reippaasti astelimme äänitysvehkeitten kanssa DDR:ään.

Toisin kävi. Ei ollut yksiäkään käytäväbileitä menossa, ei kuulunut koiran haukuntaa, eikä ollut mitään muutakaan kiinnostavaa hälinää. Aivan hiljaista ja rauhallista. Mikä pettymys.

Onneksi törmäsimme hississä erääseen vaihto-opiskelijaan, jonka olimme aiemmin syksyllä nähneet avaintenjakotalkoissa kitaralaukun kanssa. Kysyimme häneltä, onko hänellä vielä kitara, ja voisiko hän soittaa ja laulaa meille jotakin, jotta voisimme äänittää pätkän. Sehän sopi, ja poika haki kitaransa. Pidimme sitten omia käytäväbileitä muuten aivan hiljaisen M-talon yläkäytävässä ja äänitimme tarvitsemamme. Tilanne oli täysin älytön, absurdi ja valtavan hauska, kun mikrofoni kädessä jammailimme käytävässä ja rauhoittelimme ohikulkijoita. Tai siis oikeastaan vain yhtä naapuria, joka kurkisti asuntonsa ovesta ihmetellen, mitä kummaa käytävässä tapahtuu.

Kitaraa soittava vaihto-opiskelija kertoi äänityksen jälkeen, että lähes kaikki muut vaihtarit (joita M-talossa asuu paljon) olivat retkellä Lapissa, ja vain hän ja pari muuta olivat jääneet kylään. Siksi talo oli niin hiljainen ja vähäväkinen. Ja tietysti meidän piti juuri sinä päivänä saada nauhoitettua äänimaisemaa.

Päädyimme lopulta tuottamaan monet äänistä itse, koska emme päässeet niitten alkuperäislähteille. Valmiin nauhoitteen esitys pikkujoulujuhlassa oli oikea menestys. Tallenne löytyy linkin takaa. Kannattaa kuunnella! Mukana on myös viimevuotinen hittibiitti, paalutuskoneen junttaus! :0)

C:n ja D:n eteen tulee matalan talon tilalle korkeampi kerrostalo.

Kortepohja–suomi-pienoissanastoa

Kortepohjan ylioppilaskylä on noin 1 700 asukkaan asuinyhteisö Kortepohjassa, Laajavuoren ja Kortesuon välissä Taitoniekantiellä ja Emännäntiellä. Suurin osa asukkaista on opiskelijoita, mutta kylässä asuu myös opiskelijoitten perheenjäseniä ja lapsia sekä ns. normaaleja ihmisiä. Kylässä on monenlaisia taloja: yksiötalot A, B, C, D ja E; enimmäkseen soluasuntoja sisältävät M, N, O, P, Q (allergikoille tarkoitettu talo), R, S; perhetalot K ja L; kaikentyyppisiä asuntoja sisältävä upouusi F-talo; varastorakennus G; ja vuosina 2012 ja 2013 valmistuvat H- ja J-talot. Asuminen on halpaa ja Kelan tukemaa.

Aakkosjärjestyksen välistä puuttuva I-talo on Lillukka, vapaa-aika- ja juhlatila, jossa KVAT järjestää kokouksia ja kerhoja, ja jota voi vuokrata naurettavan halvalla omia juhlatilaisuuksia varten. Lillukan alakerrassa on bänditila, jossa voi vuorollaan käydä soittelemassa yksin tai bändin kanssa. N-talossa on lisäksi pianohuone, jossa voi myös tilutella asteikkoja naapureita häiritsemättä. Muita kylän hienouksia ovat muun muassa kaksi grillikatosta, jotka ovat kesäisin ahkerassa käytössä, pienen kirjaston sisältävä vapaa-aikatila Sopukka B-talossa sekä O-talon kuntosali.

Kortepohjassa kaikki on lähellä. Kylästä on noin 2 kilometrin matka Seminaarinmäen kampukselle. Kylän laidalla on pieni ostoskeskus lähikauppoineen ja kirpputoreineen. Vieressä ovat myös Kortepohjan kirkko ja kirjasto. Kivenheiton päässä ovat posti, Keski-Suomen suurin S-Market sekä erityisen mittavasta mallasjuomavalikoimastaan tunnettu K-Supermarket. Ja onpa aivan kylän keskellä legendaarinen ravintola Rentukka.

KVAT eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta on yhtä kuin kaikki kylän asukkaat. Kvat pitää huolen siitä, ettei kukaan jää tahtomattaan yksin tai ilman kivaa tekemistä. Asukkaiden iloksi Kvat järjestää erilaisia kerhoja, teemailtoja, hengailuiltoja, tapahtumia, Rentukka Rock -musiikkifestivaalia, kursseja, talkoita, muita tilaisuuksia ja tietenkin kokouksia, joissa kaikkea toimintaa suunnitellaan. Toimintaa koordinoivat ylioppilaskunnan työntekijä kyläsihteeri ja Kvatin puheenjohtaja. Kaikki toiminta on avointa ja yleensä myös ilmaista kaikille kyläläisille ja ylioppilaskunnan jäsenille. Kvatin toiminta sisältyy ylioppilaskylän vuokriin, joten kannattaa ottaa yhteisöllisestä puuhailusta ja ilmaisharrastuksista kaikki ilo irti! Kvat on myös tervehenkinen vaihtoehto juhlimiselle ja kosteammalle "juhlimiselle". Yhteisten puuhien äärestä löytää helposti uusia kavereita.

Kylän pikkujoulujuhla on yksi Kvatin perinteisistä tapahtumista ja loppuvuoden kohokohta. Aivan joulukuun alussa vietettävä juhla tapahtuu ravintola Rentukassa. Tarjolla on tavallisesti ollut ilmaista puuroa. Kvat kehittelee tilaisuuteen kaikenlaista pientä ja suurempaa ohjelmaa. Pikkujoulujuhlissa on nähty monia kuumia kyläläisbändejä, näytelmiä ja joulupukkien runsaslukuisuutta. Tästä eivät pikkujoulut parane.

Rentukka on 1970-luvulta lähtien toiminut legendaarinen opiskelijaravintola. Ylioppilaskunnan omistamassa ravintolassa on nykyisin ulkopuolinen yrittäjä, mutta sama opiskelijaläheinen meininki jatkuu. On hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja kiinnostavia esiintyjiä. Kvat järjestää monet tilaisuuksistaan Rentukassa.

Vaihto-opiskelija on tavallinen näky Kortepohjassa. Jyväskylän yliopistoon saapuu opiskelijoita joka puolelta maailmaa, ja monet vaihto-opiskelijoista asuvat kylässä. Halutessaan voi kansainvälistyä aivan kotikulmilla, koska Kvatin ja muun ylioppilaskunnan toiminnoissa voi helposti tutustua vaihtareihin. Toki heitä voi tavata muutenkin! Ei aikaakaan, kun huomaa tuntevansa kavereita joka mantereelta.

Paalutuskone oli erityisesti vuoden 2010 hitti. Kylään rakennetaan parhaillaan kahta uutta kerrostaloa entisten matalien talojen tilalle, ja loppuvuodesta 2010 tehtiin paalutuksia Taitoniekantien varressa. Paalutuskone junttasi pitkiä paaluja kohmeiseen maahan aamuvarhaisesta iltamyöhään. Talojen perustukset valmistuivat hyvin, ja samalla asukkaiden mieliin jäi lähtemättömästi tuttu biitti: TUM TUM TUM TUM TUM TUM TUM.

* * *
Kortepohjasta täytyy kirjoittaa vielä paljon lisää. Opiskelija-asunnon etsijöille kirjoitin asumisesta osan 2.

Helluntai

Kesäpäivä kangas alla

Tällä viikolla on ollut mahtavan lämmintä.

Torstain helteellä linnoittauduimme fennistien kanssa

yliopiston kirjaston viereen koko päiväksi

opiskelemaan nauttimaan auringosta.

 

Olimme onnellisia, koska Johannalla oli puoli vaatekaappia mukana, ja saatoimme istua vaatteitten päällä. Huomasimme, että vieressä oli apiloita, ja että voisimme olla vielä onnellisempia,

jos löytäisimme nelilehtisen apilan.

 

Onneksi Vesalla oli mukanaan korttipakka.

Johannalla ja minulla oli onnea, ja voitimme merkillisen pelin.

 

Kun tuli nälkä, lähdimme ravintola Ilokiveä kohti.

 

Burgundin lihapadan, sitruunaisten kanaleikkeitten ja feta-pinaattipiirakoitten jälkeen

palasimme makoilemaan kirjaston viereen.

Olkihattuuni mielistynyt Petri näpsi kuvia ohikulkijoista, minkä kerkesi.

Vakoilimme rehtoraattia ja toivoimme näkevämme rehtorimme Aino Sallisen.

 

Helle jatkui helluntaihin saakka.

[Muokkaus 14.6.: Tässä oli aiemmin helluntaivideo, mutta siirsin sen oman otsikkonsa alle.]

Kesäretki Naissaareen

Ahkera opiskelu ja nenä kiinni kirjassa istuminen käyvät raskaaksi, jos ei muista välillä tehdä muuta. Tänään oli täydellinen päivä lähteä kesäretkelle ihanien naisten kanssa. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta voimakas tuuli viilensi sopivasti.

Ihanat naiset rannalla: Heli, Hennis ja Elvi.

Paikallisoppaamme Elina kierrätti Hennistä, Elviä ja minua autollaan ympäri Jyväskylää. Kiertelimme Halssilassa viehättävillä pikkuteillä ja ihailimme eri vuosikymmenten rakennusarkkitehtuuria ja kauniita pihoja. Elina on loistava kotiseutumatkaopas, koska hän tietää kaikki paikat, ihmiset ja rakennukset. Hän osaa kertoa meheviä juttuja melkein joka kolkasta. Dannykin liittyi tarinaan eräästä talosta.

Naissaari, joka oli matkamme pääkohde, sijaitsee Vaajakoskella noin 10 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

400 metriä pitkällä ja leveimmillään 200 metriä leveällä saarella on vaikka mitä. On antiikkimyymälää, design-puotia, kahvilaa, kesäteatteria, museota, uimarantaa ja vielä vesivoimalaitos ja Vaajakosken kanava.

(sulku)

Naissaaressa on myös Keitele-kanavan alin ja vilkkaimmin liikennöity sulku. Emme valitettavasti nähneet yhdenkään paatin kulkevan kanavan kautta. Kenties olisi pitänyt "pysyä kanavalla", niin kuin televisiossa aina sanotaan, eikä siirtyä liian pian muualle.

Saaren nimi tulee siitä, että kun metsästäjät ennen vanhaan ylittivät Vaajavirran, he jättivät naisensa ja lapsensa Naissaareen. Siellä "heikompi kansanosa" sai olla rauhassa villieläimiltä ja mahdollisesti muilta miehiltä.

Lemmikit ovat levinneet joka puolelle saarta.

Löysimme kesäteatterin katsomoineen, emmekä voineet vastustaa kiusausta... Saimme myös yhden pienen katsojan, tosin näyttämön taakse.

Luontoretkeilyn jälkeen teimme kierroksen lahjatavarakaupassa ja pähkäilimme sopivia lahjoja tutuille ylioppilaille. Totesimme, että käytännölliset lahjat kattiloista lakanoihin ovat olleet kaikkein tarpeellisimpia.

Seikkailut alkavat ennen pitkää janottaa ja nälättää, joten päädyimme nauttimaan herkulliset piirakkapalat ja limonaatia saaren Antiikkikahvilaan. Kohtasimme siellä myös ylioppilaskuntamme (JYY) pääsihteerin, joka oli aivan samanlaisissa kesäpäivänviettopuuhissa.

Elina tiesi kahvilassakin suositella parhaita herkkuja, koska hän oli käynyt siellä aiemminkin. Elina on Keski-Suomen tyttöjä, mutta me neidit olemme tulleet maakuntaan muualta. Historiaa lukeva Elvi on Nivalasta, sosiologian opiskelija Hennis Oulusta ja minä Mäntsälästä. Oli mahtavaa päästä tutustumaan taas vähän paremmin tähän uuteen kotiseutuun. Nyt on nähty Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, niin kuin Keski-Suomen kotiseutulaulussa lauletaan. Elina on luvannut kierrättää meitä muutenkin, joten uudet maakuntamatkat ja seikkailut odottavat!

Ja koska Vaajakoskella olimme, retken grande finale oli tietenkin suklaan ja lakun hamstrausreissu Pandan tehtaanmyymälään. Nam! Monet opiskelijajärjestöt ja muut porukat järjestävät usein yhteisiä pyöräretkiä Pandalle, jotta myös uudet kaupunkilaiset löytävät tähän Mekkaan. Hyvien herkkuvarastojen kera kelpaa kyllä lukea tentteihin. :0)

Kirjastolla ja kirjastossa

Tänään panin kevään pakettiin ja päätin aloittaa kesän. Kevään lopetus konkreettistui siten, että raahasin kasan vanhoja tenttikirjoja ja muita opuksia kirjastolle. Jostain syystä kotiin on kertynyt korkeita kirjapinoja, enkä ole pitänyt kiirettä niitten palauttamisella, vaikka yliopiston kirjastossa tuleekin käytyä lähes päivittäin. Onneksi sähköposti muistuttaa, kun lainojen eräpäivä lähestyy.

Tällaista kirjastolla (kahviossa) yleensä on.

Toukokuun viimeisestä päivästä nautiskelu sujui niin mukavasti, että päädyin kirjastolle vasta sen viimeiselle aukiolotunnille, unhappy hourille. Viimeistä, (yleensä paniikkiluku-) tuntia kutsutaan leikillisesti unhappy houriksi siksi, että silloin kirjaston kahvilapalvelut eivät enää ole käytössä, ja ihmiset alkavat lähteä muualle. Toisaalta silloin kirjastolla on hieman rauhallisempaa, ja jos hyvin käy, jostain hyllyjen tai kahvion pöytien välistä löytyy joku kiva toveri, jonka kanssa voi lähteä kotiin tai muualle. :0) Tästä olemme yhtyetovereitteni kanssa pari vuotta sitten tehneet laulunkin (Kirjaston poika)!

Kirjaston unhappy hourin kruunaa se, että vahtimestari soittaa ilkeä-äänisiä hälytyskelloja 15, 10 ja 5 minuuttia ennen kirjaston sulkemista. Dingdingdingdingdingding! Joo joo, kyllä me lähdetään. Tällä kertaa suuntasimme ystävättäreni kanssa kaupungin keskustaan ostoksille, eikä jäätelöäkään päivästä puuttunut.

Onko eroa sillä, onko kirjastossa (inessiivi) vai kirjastolla (adessiivi)? Kyllä on.

Jos opiskelee kirjastossa, istunee reippaasti lukusalissa tai muuten kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä. Jos taas on kirjastolla, voi olla kirjastorakennuksessa melkein missä vain

– vaikkapa kahviossa jutustelemassa muitten kanssa.

Kirjastolla (huom. adess.) tulin esitellyksi eräälle yliopistomme opiskelijalle, joka on vaihtamassa pääainettaan ja oli valmistautumassa suomen pääsykokeeseen ja äidinkielenopettajankoulutuksen soveltuvuuskokeeseen. Osasin antaa muutamia vinkkejä pääsykoetta varten. Koetta varten luettavaa kirjaa ei tarvitse opetella ulkoa, vaan ennen koetta kannattaa ennemmin keskittyä pohtimaan kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Tekstiesimerkkien avulla voi miettiä, mikä on tyypillistä suomelle ja millaisia sanojen ja virkkeiden muodot ja rakenteet ovat. Koe on ilahduttavan soveltava, ja se testaa kielitietoa ja -taitoa.

Pääsykokeesta voi kysellä lisää sähköpostitse ja vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta. Kerron oikein mieluusti! Nyt vain paljon tsemppiä kokeeseen valmistautumiseen ja arjen kielitajun kehittämiseen. Jos olet tulossa ensi viikolla suomen pääsykokeisiin, tavannemme, koska aion olla paikalla kannustamassa teitä kaikkia. Siispä näkemiin!

Tieni Jyväskylän yliopistoon, osa 1.

Huh, onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta! Toukokuussa olen ahkeroinut kevään kursseja loppuun ja puurtanut kirjatenttien parissa. Niistäkin olisi paljon kerrottavaa, mutta hoidetaanpa kiireellisimmät asiat ensin.

Tällä viikolla pähkäillään parhaita vastauksia vieraitten kielten pääsykokeissa. Tänään tiistaina parastaan panevat venäjän kielen ja kulttuurin kokeeseen osallistuvat sekä puolet niistä, jotka ovat menossa kielenopettajan soveltuvuushaastatteluun. Keskiviikkona kokeita on ruotsin, englannin, saksan ja romaanisen filologian eli ranskan opiskelijoiksi mielivillä. Torstaina opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelut jatkuvat.

Ensi viikolla on useita pääsykokeita, mutta minua eniten kiinnostavat tietysti suomen kielen ja kirjallisuuden kokeet sekä opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelut. On hurjaa ajatella, että on mennyt jo neljä vuotta siitä, kun itse olin samoissa kokeissa! Aika on kulunut valtavan nopeasti – ja opiskelu on ollut juuri niin mukavaa, kuin jo pääsykokeitten perusteella saatoin arvata.

Tilanne keväällä 2007.

Ylioppilaskeväänäni 2007 mahdollisia opiskelupaikkoja valikoidessani en ollut täysin varma siitä, mitä haluaisin "isona" tehdä. Sen tiesin, että jotakin kieleen ja kulttuuriin liittyvää se voisi olla, ja että silloisten opetuskokemusteni perusteella opettajan ammatti voisi sopia minulle hyvin. Lopulta hain kolmeen korkeakouluun (Jyväskylän ja Helsingin yliopistoihin sekä Teatterikorkeakouluun) yhteensä seitsemään eri koulutusohjelmaan.

Olen kotoisin Mäntsälästä Uudeltamaalta, ja olisi varmasti ollut outoa, jos en olisi ollut yhtään kiinnostunut Helsingistä opiskelupaikkana. Täytyy silti sanoa, että vain tietyt ainutlaatuiset opiskelualat saivat minut lähettämään hakemuksia pääkaupunkiin. Olin hyvin varma siitä, että kyseinen kaupunki ei opiskelupaikkana ole minua varten, enkä lopulta edes käynyt siellä pääsykokeissa.

Jyväskylä sen sijaan kiinnosti, vaikka en ollut koskaan aiemmin käynyt kaupungissa eikä siellä asunut ketään sukulaisia tai tuttaviani. Yksi tärkeimmistä syistä päästä Keski-Suomeen oli se, että (aivan oikein) päättelin, että tänne tulee ihmisiä joka puolelta maata. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät, ja Jyväskylä sijaitsee täydellisesti itäisen ja läntisen Suomen välillä. Savolais-karjalaisjuurineni minun oli tärkeää päästä kaupunkiin, jossa olisi samanheimoisia ihmisiä.

Etäperehtymisen avulla (kiitos, internet!) olin muodostanut Jyväskylästä erittäin positiivisen mielikuvan, joka vain vahvistui, kun ensimmäistä kertaa matkustin pääsykokeisiin toukokuun lopulla. Matkustimme kahden ystäväni kanssa koettamaan onneamme eri kokeisiin (journalistiikan ja musiikkikasvatuksen). Majoituimme viehättävään pikku hotelliin aivan keskustaan, ja ainakin minä ihastuin välittömästi kaupungin selkeyteen ja mukaviin ihmisiin.

Toinen pääsykoereissuni oli vielä mukavampi. Sillä kertaa olin liikenteessä yksin, mutta olo oli kuin jollakin VIP-henkilöllä, kun linja-automatkalla annoin haastatteluja Mäntsälän paikallislehtiin (hyvän ylioppilaskoemenestykseni takia). Yövyin taas samassa hotellissa, ja ennestään tutussa paikassa oli mukava olla, koska kokeetkin olivat kaksipäiväiset. Näistä suomen kielen kokeista ja opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelusta kirjoitan ihan erillisen jutun. :0)

Nyt ei muuta kuin paljon, paljon onnea kaikille pääsykokeilijoille! Toivottavasti olette saaneet ylioppilaskirjoituksista hyvät lähtöpisteet ja menestytte kokeissa ja haastatteluissa!

Muuten, jos jotakuta jäi mietityttämään, miten ruotsin suullisen esitelmäni kanssa kävi, niin oikein hyvin. Jag berättade om Eurovisionen och några härliga visor, t.ex. den enda finlandssvenska låten (Beat: "Fri?", 1990). Min åsikt är att man kan lära sig språk genom att sjunga, och i Eurovision Song Contest finns det massor av lätta sånger för att instudera.
Jag fick inte 12 poäng från kursen men jag hade HT ('hyvät tiedot') för betyget. :0) Så nu är jag totalt kompetent med akademisk svenska. Virkamiesruotsi on hyvin hallussa.

Jag ska ge en muntlig presentation i morgon

Nyt hieman jännittää. Olen koko päivän väsännyt suullista esitelmää huomiselle akateemisen ruotsin tunnille. Alustavien mittausten mukaan esitelmäni saattaa venyä ylipitkäksi. Itse esitelmä saisi kestää 10 minuuttia, ja lopuksi on 5 minuuttia aikaa kysymyksille. Toivottavasti tekniikka toimii, eikä tietokoneen ja PowerPointin kanssa sähläämiseen tuhlaannu aikaa.

Akademisk svenska on kolmen opintopisteen arvoinen kielikurssi. Se kuuluu kaikkien suomenkielisten ja ruotsia pääaineenaan opiskelemattomien humanistien yhteisiin kieli- ja viestintäopintoihin. Tämä nk. virkamiesruotsin kurssi täytyy olla suoritettuna, jotta voi valmistua kandidaatiksi.

Kurssin aikana tehdään pari ainekirjoitusta, runsaasti suullisia ja kirjallisia harjoituksia oppitunneilla, ryhmälle esitettävä suullinen esitelmä ja kirjallinen loppukoe. Akateemisuus kurssin nimessä merkitsee, että kurssilla keskitytään opiskelu- ja tiedeasioihin. Tavoitteena on oppia kertomaan mahdollisimman laajasti omasta opiskelualasta ja alan tutkimuksesta. Oppitunneilla on 80 prosentin läsnäolopakko, mikä toisin sanoen tarkoittaa sitä, ettei tunneilta ehdi juurikaan olla pois. Paikalla on syytä olla osoittamassa kielitaitoaan.

Jostain syystä kurssia pidetään vaikeana, jopa ylivoimaisena. Toki tehtävää on paljon, ja jos kieli ei ennestään ole kovin hyvin hallussa, kurssin nopea tahti voi tuntua haastavalta. Jos kielitaito on päässyt unohtumaan, ennen akateemista ruotsina on mahdollista käydä valmentava kertauskurssi. Hätää ei siis pitäisi tulla –  kaikilla on mahdollisuus läpäistä kurssi, vaikka aiemmilla koulutasoilla ruotsin pänttääminen ei olisikaan maistunut.

Jag tycker att akademisk svenska har varit väldigt inspirerande och underhållande. Medger måste jag att jag har alltid varit intresserad av svenska men nu har mitt engagemang ökat mycket. Senare ska jag också ta åtminstone en fördjupande kurs i muntlig uttryck för att förbättra mina kunskaper. Den här är säkert inte tvångssvenskan!

Men nu ska jag sova lite. Jag ska ge min muntlig presentation i morgon och jag vill vara som min bäst.

Merkityksellisiä palasia

Tästä alkaa opiskelijalähettiläsblogini. Aion kirjoittaa pieniä juttuja opiskeluistani Jyväskylän yliopistossa, opiskelijaelämästä, opiskelijan arjesta ja juhlasta sekä kaikesta kieleen liittyvästä.

Lähes kaikki inhimillinen toiminta liittyy jollakin tavalla kieleen tai kieliin. Minulta eivät siis aiheet lopu kesken, hahaa.

Annoin blogilleni nimeksi Kirjastoissammekin. Jos sana kuulostaa tutulta, en ihmettele lainkaan. Kyseinen sana nimittäin pääsee kouluopetuksessa melkein aina esimerkkitapaukseksi, kun puhutaan morfeemeista. (Morfeemihan on kielen pienin yksikkö, jolla on itsenäinen merkitys.) On varmaan myös tuttua pilkkoa sana morfeemeiksi: KIRJA / STO / I / SSA / MME / KIN.

Suomen kielen sanat voivat olla hyvin pitkiä. Kirjastoissammekin on kiva, pitkä ilmaisu, joka sisältää paljon asiaa. Kaikki merkitykset on kuitenkin saatu lastattua yhteen ja samaan sanaan. Sen sijaan "tutut vieraat kielet" joutuvat esittämään saman asian useammalla sanalla: också i våra biblioteker, also in our libraries, auch in unseren Büchereien, dans nos bibliothèques aussi, также в наших библиотеках...

Haluan kirjoittaa opiskelijaelämästä siten kuin tätä blogini nimeksi päätynyttä tuttua sanaa voidaan pilkkoa osiin ja vertailla muihin vastaaviin. Yritän pilkkoa arkeani sopiviksi, merkityksellisiksi palasiksi, jotka pyrin esittämään mielenkiintoisesti. Samalla koetan tarjota muuta kiinnostavaa tietoa suomesta ja muista kielistä.

Toivon, että Sinä, hyvä lukija, annat reippaasti palautetta ja esität toiveita, jos haluat lukea jostakin tietystä aiheesta. Minä puolestani lupaan vastata kaikkiin kysymyksiisi ja tehdä parhaani, että saisit käsiisi ajankohtaisimmat tiedot opiskelusta Jyväskylän yliopistossa. Tervetuloa seuraan!