Kirjatentti on yliopisto-opiskelun helmiä

Akateemisen vapauden periaatteiden mukaan opiskelijalla on vapaus ja vastuu ajatella itsenäisesti ja rakentaa omaa näkemystään. Vapauteen ja vastuuteen liittyy erilaisten valintojen teko. Saammekin tehdä paljon valintoja päättäessämme, mitä kursseja aiomme opiskella, milloin suoritamme ne ja miten.
Suomen kielen ja kirjallisuuden kurssien suorittamista olen kokeillut ainakin seuraavissa muodoissa:

• luento (teorian kuuntelemista ja kommentoimista, lopuksi yleensä tentti tai kirjallinen tehtävä)
• luento ja harjoitukset eli demot (teoriaa ja käytäntöä sopivan vaihtelevasti, lopuksi yleensä tentti)
• harjoitusryhmä (käytännön osallistumista ja tehtävien tekoa, lopuksi portfolio tai tentti)
• verkkokurssi (lukemista, kirjoittamista ja keskustelua verkkoympäristössä)
• lukupiiri (lukemista ja keskustelua porukassa ja lopuksi tentti tai kirjallinen raportointi)
• essee (lukemista ja muuta perehtymistä omaan tahtiin, tarkoituksena tuottaa essee)
• kirjatentti (opiskelua omaan tahtiin ja lopuksi tentti).

Jokaisessa suoritustavassa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkia kursseja ei voi suorittaa kaikin eri tavoin, mutta ainakin minä olen saanut ihan riittävästi vaihtelua. Tällä kertaa kerron kuitenkin vain kirjatentistä, koska se on tänä keväänä ja kesänä ollut minulle tyypillisin tapa opiskella.

Kirjatentteilyni alkaa aina vaihtoehtojen selvittämisellä. Kenties olen löytänyt opetussuunnitelmasta jonkin kiinnostavan kurssin, joka soveltuu hyvin tentittäväksi, tai sitten olen tutkinut jonkin tietyn kurssin suoritusvaihtoehtoja ja todennut kirjatentin parhaimmaksi. Tai sitten tarvitsen vain opintopisteitä. Monista suomen ja kirjallisuuden kursseista saa 5 opintopistettä, ja kirjatentin avuin pisteet saa nopeasti ja varmasti.

Kirjatenttejä voi suorittaa tiedekuntien yleisinä tenttipäivinä. Kullakin tiedekunnalla on oma tenttipäivänsä kerran kuussa. Humanistisen tdk:n tenttipäivät ovat kuluneena vuonna olleet perjantaisin, ja niin on seuraava tenttinikin parin päivän päästä perjantaina. Tenttiin ilmoittaudutaan tietojärjestelmä Korpin kautta. Ilmoittauduttaessa valitaan tenttipäivä ja ilmoitetaan, mitä teoksia aikoo tenttiä.

Monilla kursseilla pääsee valikoimaan itselleen sopivimmat tenttikirjat runsaalta listalta. Jos käy tuuri, joitakin opuksia on saattanut lukea jo jotakin tutkielmaa tai muuta tehtävää varten, ja kirjatenttiin ei sitten olekaan enää kovin paljon päntättävää. Tai sitten voi valita kiinnostavimmat tai ohuimmat tai uusimmat tai helpoimmit löydettävät tai ne, joita ei muuten tulisi luettua kuuna päivänä. Voi myös olla niin, että kurssille luetaan vain yksi kirja tai useampi, ja valinnanvaraa ei ole.

Yhtä kaikki, kun kirjat on valittu ja tenttiin ilmoittauduttu ajoissa, alkaa opiskelu-urakka. Tapojensa ja mieltymystensä mukaan voi lukea yksin, porukalla tai miten tahtoo. Minä tavallisesti haalin kaikki mahdolliset tenttikirjat kotiin, jotta voin selailla niitä aina silloin, kun huvittaa. Lukuinnostus voi iskeä vaikka keskellä yötä, ja toisinaan mikään ei ole parempi aamupala kuin pari lukua hyvää kirjaa.

Kotilukemisen lisäksi luen paljon myös yliopiston kirjastolla (mistä johtuu blogini nimikin). Jos joitakin kirjoja ei saa lainaksi kotiin tai jos kodin pienet siivoustyöt vievät huomion opiskelulta, marssin hyvin pian kirjastolle. En kuitenkaan viihdy liian hiljaisessa lukusalissa, vaan etsin jonkin mukavan lukupaikan tai linnoittaudun kirjaston kahvilaan. Kahvilassa on (tietysti kahvin lisäksi) se hyvä puoli, että saa helposti lukuseuraa. Pänttäämisen maistuessa puulta on paljon mukavampi kahlata sivuja eteenpäin, kun toveri vieressä kannustaa: "luetaan vielä kaksi lukua ja lähdetään sitten yhtä matkaa kotiin".

[Kuunteluvinkki: yhtyeeni Lyhteen kappale Kirjaston poika]

Tovereitten kanssa on myös hyvä vertailla lukukokemuksia, tentaattorien vakiokysymyksiä, ihmetyksen aiheita, morfologisen diffuusion erityispiirteitä, ensimmäisenä opiskeluvuonna opitun termistön lähes täydellistä unohtumista ja sitä, että sen ja sen kurssin portfoliosta saa tänä vuonna niin ja niin paljon pisteitä, kun aiemmin sai sen ja sen verran. Parhaassa tapauksessa kirjaston kahvilaan muodostuu spontaaneja lukupiirejä, joista saa irti paljon enemmän asiaan liittyvää tietoa kuin pelkästä omasta kirjasta.

Kun kaikki kirjat on luettu ja muistiinpantu, on tentin aika. Yleisten tenttipäivien tenteissä on neljä tuntia aikaa panna paperille kaikki se, mikä osoittaa kirjat luetun ja oleellisen tiedon opitun. Viiden pisteen tenteissä saa yleensä ahkeroida kolme tai neljä esseevastausta, mutta voi sitä euforian tunnetta, kun tentti on ohi! Kirjatentin jälkeen todella tietää opiskelleensa. Tulokset tulevat kahden viikon kuluessa, joskus jopa seuraavana päivänä.

Muutaman päivän päästä olen tenttimässä suomen syventävien opintojen kurssin dialektologia ja sosiolingvistiikka, mikä tarkoittaa kielen (murre- tai esim. sosioekonomisista syistä johtuvien) erojen tutkimista. Jos kurkkaat linkin taakse, näet, millaisista teoksista olen päässyt kokoamaan lukupakettini. Valitsin kaksi kirjaa ja viisi artikkelia, jotka tukevat kiinnostustani kielen vallasta, vallankäyttäjistä ja vallankäytön keinoista. Kuinka ollakaan, yhtä teoksista käytin kandidaatintutkielmani lähteenä, ja loput päässevät siteeratuiksi tulevaan graduuni. Kirjatentti teoksineen ei siis ole muista opinnoista irrallinen osa, vaan se voi hyvinkin kiinteästi liittyä muuhun sivistymiseen.

Lopuksi reipas musiikkinumero kirjaston ja opiskelijoitten kunniaksi. :0)