Kirja-askartelua eli näin hyödynnät dyykkaamasi opukset

Kirjoista ei kerta kaikkiaan voi saada tarpeekseen. Eikä kirjoja voi koskaan olla liikaa. Eilen torstaina oli yliopiston kirjaston kirjadyykkaus, kerran tai pari vuodessa vietettävä tapahtuma, jossa kirjastonkävijät saavat rohmuta poistokirjoja ilmaiseksi niin paljon kuin lystäävät. Poistettavien joukossa on usein kurssikirjoja, opinnäytetöitten lähdekirjallisuudeksi sopivia opuksia, oppikirjoja (hyödyllisiä opeopiskelijoille!) ja jopa nuottikirjoja. Minäkin kävin hankkimassa paitsi hyödyllistä tieto- ja kaunokirjallisuutta, myös askartelutarvikkeita.

Ajatus- ja kirjoitustyö vaatii vastapainoksi käsillä tekemistä. Koska olen vanhanaikainen henkilö, kirjoitan kaikenlaisia muistiinpanoja käsin pieniin kirjoihin (enkä tietokoneelle). Ja koska pyrin myös järjestämään eri asiat omiin kirjoihinsa, näitä muistivihkosia kuluu. Miksipä en siis väsäisi niitä itse?

Kirjadyykkauksesta löysin oikeita helmiä muistikirja-aineksiksi. Venäläisen kirjallisuuden joukosta bongasin ilmeisesti nukketeatteria käsittelevän kirjan, jonka kauniiseen kanteen ja piirroskuviin ihastuin heti.

Aluksi irrotin varovasti noin puolet sivuaukeamista, koska kirja oli sidottu. Säästin lukujen ensimmäiset ja viimeiset sivut, koska niissä oli hauskoja piirroskuvia. Muut sivut leikkasin tapettiveitsellä pois niin, että niiden sisäreunat jäivät kiinni kirjaan. Niihin oli helppo liimata värikkäitä paperisuikaleita uusiksi sivuiksi. Uusia sivuja voi käyttää molemmin puolin.

Eri "lukuihin" käytin erivärisiä papereita.

Yksi kuvasivu irtosi vahingossa. Leikkasin sen kuvat talteen ja liimasin ne kansilehdelle ja takakanteen. Lopuksi päällystin koko komeuden kontaktimuovilla. Valmis! Nyt pitää enää panna kirja litistymään, jotta liimasta käpristyneet sivut suoristuisivat.

Toinen aarre oli ranskankielinen pokkari, jossa on kolme pöhköhköä näytelmää. Kannen miekkoset ja värimaailma ovat sangen viehkot, vai mitä?

Sivujen ulkoreunat ovat söpön oranssit.

Tästä pikkupokkarista oli helppo repiä sivuja irti, koska ne oli liimattu eikä sidottu. Revin noin puolet pois, jottei opus pullistelisi liikaa. Liimasin säästämilleni sivuille värikkäitä papereita. Osa väripapereista on sivun kokoisia, osa pienempiä, koska halusin jättää hauskoja repliikkejä näkyviin.

Ohennuksesta huolimatta tämä kirja ei meinaa pysyä kiinni, joten taidan kiinnittää kansiin vielä kuminauhan, jolla kirjan saa suljettua.

Kirjojen tavoitteellinen pahoinpitely ja sivujen repiminen oli aika innostavaa puuhaa. Suosittelen kokeilemaan (mutta ei sillä kaikkein kysytyimmällä kurssikirjalla kuitenkaan). Askartelussa ei myöskään mennyt kovin kauan. On huippua nähdä omien kättensä jälki!

Suomenopiskelijoitten suosikkikursseja

Mitä oikein opiskellaan, kun opiskellaan suomen kieltä yliopistossa? Tässä postauksessa paljastan konkreettisia esimerkkejä. Haastattelin muutamia suomenopiskelijoita heidän suosikkikursseistaan. Kysyin myös, osasivatko he yliopistoon tullessaan odottaa, että suomen opiskelu olisi tällaista. Täältä pesee!

Meri, 1. vuoden opiskelija

Akateemisia tekstitaitoja ja kielenhuoltoa

Hyödyllisin kurssi on varmaan ollut luento- tai pienryhmäkurssi Akateemiset tekstitaidot. Ennen sitä oma ilmaisuni oli aika kaunokirjallista, mutta siellä tieteelliset tekstit tulivat tutummaksi. Kurssi oli siis hyvä koko yliopisto-opiskelun kannalta. Tunnustan, että tykkäsin myös useimpien parjaamista KLSP-kursseista (kielten laitoksen kaikille kieltenlukijoille yhteiset luentokurssit). Ne oli sellasia tosi yleismaailmallisia, mutta sai mut tajuamaan myös kielten monimuotoisuuden ja merkityksen yhteiskunnassa, elämässä jne. Eli että kielet ei oo pelkkää jäykkää kielioppia. Ja on ihan kiva, kun on tollasia rennompiakin kursseja välissä.

     Nyt pyörii luentokurssi Äänteistä puheeksi. Mua ihmetytti koko syksyn, että miks niin monilla suomen opiskelijoilla tuntuu olevan valtaisa kiinnostus tai perversio murteisiin, mut ton kurssin myötä oon alkanut viimein itekin syttyä niihin. Syksyllä Sanoista lauseiksi ja Kielenhuolto ois varmasti olleet kans hyödyllisiä, mutta koko yliopistoilu oli jotenkin niin uutta vielä silloin, etten oikein osannut ottaa niistä paljon irti.

     Ei kai minulla ollut oikein mitään odotuksia, lähinnä luulin, että edessä on kielioppitehtäviä ja sijamuotojen pänttäämistä.

Elina, 1. vuoden opiskelija

SKIP203 Äänteistä puheeksi on ollu ihan mukava ja mielenkiintonen. Siinä on siis luentosarjaa aika monen luennon verran ja tulossa on apuaapuakääktentti, mikä tekee kurssista mulle vähän ankeen, mutta mielenkiintonen se on ollu. Hyödyllisiä sen sijaan on ollu ehkä Kielenhuollon kurssi (SKIP303) ja Sanoista lauseiksi (SKIP204) sekä joillekin varmasti Akateemiset tekstitaidot (SKIP304) ainakin mitä lähdeviitteisiin tulee. Itselle ne tulivat jo avoimessa [avoimessa yliopistossa] tutuiksi, joten minulle kurssin anti oli melko mitätön.

     Tulin yliopistoon aika nollat taulussa, ei ollu liiemmin odotuksia. Suomen kielen perusopinnot on ollu aika diipadaapaa [yleisiä], eikä niistä oo välttämättä kauheesti tarttunu mitään. Odotan enemmän aineopinnoilta. Kuitenkin kiinnostus on koko ajan kasvamaan päin. Ehkä hyötypuolikin alkaa jossain vaiheessa olla konkreettisemmin tarkastelun kohteena.

Juuso, 1. vuoden opiskelija

Hauskin kurssi on ollut Kirjallisuushistorian kurssi [kirjallisuuden perusopintoja; ei siis suomen], verkkokurssi, joka suoritettiin roolikeskusteluina. Pääsin purkamaan kaiken kukoistavan luovuuteni omien roolihahmojeni ratkaisuihin ja elämiin. Yhdellä hahmolla yritin salamurhata vaimoni, toisella tein itsemurhan, kolmannella karkasin kotoa, jouduin merihätään ja kelluin lautalla kohti vääjäämätöntä kuoloani.
     Vaikka kurssilla on tapana kirjoittaa omilla hahmoillaan yleensä päiväkirjamerkintöjä tai kirjeitä toisille, pääsin itse kirjoittamaan jopa runon, yhden iltapäivän päivällistilaisuuden alusta loppuun oman roolihahmoni näkökulmasta. Ja mikä parasta, en oikeasti saanut juuri minkäänlaista kokonaiskuvaa kirjallisuushistoriasta, ainoastaan muutaman yksityisseikan sieltä täältä. Kirjoittelin vaan jännittäviä juttuja omasta päästäni ja sain kurssin suoritetuksi. Kurssi oli siis hauska, ei opettavainen.

     Yllätyksenä tuli se, että tällä lailla peeloilemalla ja itseä toteuttamalla voi saada aiheeltaan tuollaisesta kurssista helposti arvosanan 3 [kun arvosana-asteikko on 1–5].

Erja, 3. vuoden opiskelija

Tähän mennessä mielenkiintoisin kurssi ollu semantiikka-pragmatiikka. Se on luentokurssi, jossa on oppimistehtäviä ja ehkä tentti, en muista. On tosi mielenkiintoista pohdiskella sanojen merkityksiä ja niiden käyttöä, joten kurssin sisältö on siis lähempänä arkea ainakin itelle kuin vaikka rakennekurssit (vaikka niistäkin oon pitäny). Jotenkin opettaja vaa innosti. Pohdin ehkä muutenkin niin paljon sanoja, niiden merkityksiä ja käyttöä, että toi oli ihan mulle. 

     En ehkä osannu odottaa, että suomen opiskelu olis tällasta. En tiiä, mitä odotin yliopistolta, koska jotenkin kielioppi on just se eka, mikä tulee mielee, ja toi sema-pragma tuli ihan yllätyksenä. Odotin kuitenki innolla yliopisto-opiskelua ylipäätään, koska tänne halusin eniten. Ja innostus on pysyny, varmaa kasvanukki.

Johanna, 4. vuoden opiskelija

Nautin eniten suomen kielen rakennekurssista. Siitähän on tosin jo kolme vuotta, enkä tiedä nykymuotoisesta suorituksesta paljon. Kurssin 8 opintopisteen suoritus taisi olla osatentteinä. Oli valoisaa fuksiaikaa, kun iloitsin isosta kurssista, jossa on jännää olla, kun on monia ihmisiä, joista monet ovat tuttuja, joille voi hilpeillä. Kaikki meni aina samalle luennolle, mistä tuli yhteisöllinen olo. Opettaja sai aiheet kiinnostaviksi, ja vihreä rakennemonistevihko oli söpö ja innostava. Kurssi kesti koko vuoden, mistä pidin – yksi tentti olisi ollut liikaa, joten osatentit olivat hyvä juttu. Sain syventää tietoani suomen rakenteesta (ja unohtaa sen samaa tahtia), sillä nautin kielen ilmiöistä sillä tavalla kuin jotkut nauttivat.

     Opiskelemaan tullessani saatoin jopa odottaa jotain rakennekurssin kaltaista. Onhan rakenne ehkä se mitä melkein kaikki ajattelee suomenkin kielen opiskelun eniten olevan. En kuitenkaan odottanut kurssin olevan niin mukava!

... ja bonuksena Perttu, n. vuoden* opiskelija

Hei, onks TÄÄ norsu? On siis kyse semantiikasta.

Parhaita kursseja ovat olleet Vesa Jarvan "Hei, onks tää norsu?" -kurssi ja ikimuistoinen SKIP201 [suomen kielen rakenne], jota suoritin 3 vuotta, ja joka vuosi [nyt jo eläkkeelle jäänyt] opettaja kertoi saman vitsin.

[* Ai mikä tää oli tää ilmaus "n. vuoden" (luetaan ännännen vuoden)? Opiskelijoitten keskuudessa on tavallista ilmoittaa, monennenko vuoden opiskelija kukin on. Asia ilmaistaan numeroin yleensä viidenteen opiskeluvuoteen saakka, mutta kuudennesta opiskeluvuodesta eteenpäin tavataan verhoutua matemaattisen kirjainilmaisun taakse. Siis n > 5.]


Jäikö jonkin mainitun kurssin sisältö mietityttämään? Kurkkaa suomen kielen uusinta opetussuunnitelmaa, jota käytetään vuosina 2012–2015. Ja lisää voit aina kysyä tältä opiskelijalähettiläältä blogissa, Facebookissa tai sähköpostitse!