Kirja-askartelua eli näin hyödynnät dyykkaamasi opukset

Kirjoista ei kerta kaikkiaan voi saada tarpeekseen. Eikä kirjoja voi koskaan olla liikaa. Eilen torstaina oli yliopiston kirjaston kirjadyykkaus, kerran tai pari vuodessa vietettävä tapahtuma, jossa kirjastonkävijät saavat rohmuta poistokirjoja ilmaiseksi niin paljon kuin lystäävät. Poistettavien joukossa on usein kurssikirjoja, opinnäytetöitten lähdekirjallisuudeksi sopivia opuksia, oppikirjoja (hyödyllisiä opeopiskelijoille!) ja jopa nuottikirjoja. Minäkin kävin hankkimassa paitsi hyödyllistä tieto- ja kaunokirjallisuutta, myös askartelutarvikkeita.

Ajatus- ja kirjoitustyö vaatii vastapainoksi käsillä tekemistä. Koska olen vanhanaikainen henkilö, kirjoitan kaikenlaisia muistiinpanoja käsin pieniin kirjoihin (enkä tietokoneelle). Ja koska pyrin myös järjestämään eri asiat omiin kirjoihinsa, näitä muistivihkosia kuluu. Miksipä en siis väsäisi niitä itse?

Kirjadyykkauksesta löysin oikeita helmiä muistikirja-aineksiksi. Venäläisen kirjallisuuden joukosta bongasin ilmeisesti nukketeatteria käsittelevän kirjan, jonka kauniiseen kanteen ja piirroskuviin ihastuin heti.

Aluksi irrotin varovasti noin puolet sivuaukeamista, koska kirja oli sidottu. Säästin lukujen ensimmäiset ja viimeiset sivut, koska niissä oli hauskoja piirroskuvia. Muut sivut leikkasin tapettiveitsellä pois niin, että niiden sisäreunat jäivät kiinni kirjaan. Niihin oli helppo liimata värikkäitä paperisuikaleita uusiksi sivuiksi. Uusia sivuja voi käyttää molemmin puolin.

Eri "lukuihin" käytin erivärisiä papereita.

Yksi kuvasivu irtosi vahingossa. Leikkasin sen kuvat talteen ja liimasin ne kansilehdelle ja takakanteen. Lopuksi päällystin koko komeuden kontaktimuovilla. Valmis! Nyt pitää enää panna kirja litistymään, jotta liimasta käpristyneet sivut suoristuisivat.

Toinen aarre oli ranskankielinen pokkari, jossa on kolme pöhköhköä näytelmää. Kannen miekkoset ja värimaailma ovat sangen viehkot, vai mitä?

Sivujen ulkoreunat ovat söpön oranssit.

Tästä pikkupokkarista oli helppo repiä sivuja irti, koska ne oli liimattu eikä sidottu. Revin noin puolet pois, jottei opus pullistelisi liikaa. Liimasin säästämilleni sivuille värikkäitä papereita. Osa väripapereista on sivun kokoisia, osa pienempiä, koska halusin jättää hauskoja repliikkejä näkyviin.

Ohennuksesta huolimatta tämä kirja ei meinaa pysyä kiinni, joten taidan kiinnittää kansiin vielä kuminauhan, jolla kirjan saa suljettua.

Kirjojen tavoitteellinen pahoinpitely ja sivujen repiminen oli aika innostavaa puuhaa. Suosittelen kokeilemaan (mutta ei sillä kaikkein kysytyimmällä kurssikirjalla kuitenkaan). Askartelussa ei myöskään mennyt kovin kauan. On huippua nähdä omien kättensä jälki!