Kirjastolla ja kirjastossa

Tänään panin kevään pakettiin ja päätin aloittaa kesän. Kevään lopetus konkreettistui siten, että raahasin kasan vanhoja tenttikirjoja ja muita opuksia kirjastolle. Jostain syystä kotiin on kertynyt korkeita kirjapinoja, enkä ole pitänyt kiirettä niitten palauttamisella, vaikka yliopiston kirjastossa tuleekin käytyä lähes päivittäin. Onneksi sähköposti muistuttaa, kun lainojen eräpäivä lähestyy.

Tällaista kirjastolla (kahviossa) yleensä on.

Toukokuun viimeisestä päivästä nautiskelu sujui niin mukavasti, että päädyin kirjastolle vasta sen viimeiselle aukiolotunnille, unhappy hourille. Viimeistä, (yleensä paniikkiluku-) tuntia kutsutaan leikillisesti unhappy houriksi siksi, että silloin kirjaston kahvilapalvelut eivät enää ole käytössä, ja ihmiset alkavat lähteä muualle. Toisaalta silloin kirjastolla on hieman rauhallisempaa, ja jos hyvin käy, jostain hyllyjen tai kahvion pöytien välistä löytyy joku kiva toveri, jonka kanssa voi lähteä kotiin tai muualle. :0) Tästä olemme yhtyetovereitteni kanssa pari vuotta sitten tehneet laulunkin (Kirjaston poika)!

Kirjaston unhappy hourin kruunaa se, että vahtimestari soittaa ilkeä-äänisiä hälytyskelloja 15, 10 ja 5 minuuttia ennen kirjaston sulkemista. Dingdingdingdingdingding! Joo joo, kyllä me lähdetään. Tällä kertaa suuntasimme ystävättäreni kanssa kaupungin keskustaan ostoksille, eikä jäätelöäkään päivästä puuttunut.

Onko eroa sillä, onko kirjastossa (inessiivi) vai kirjastolla (adessiivi)? Kyllä on.

Jos opiskelee kirjastossa, istunee reippaasti lukusalissa tai muuten kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä. Jos taas on kirjastolla, voi olla kirjastorakennuksessa melkein missä vain

– vaikkapa kahviossa jutustelemassa muitten kanssa.

Kirjastolla (huom. adess.) tulin esitellyksi eräälle yliopistomme opiskelijalle, joka on vaihtamassa pääainettaan ja oli valmistautumassa suomen pääsykokeeseen ja äidinkielenopettajankoulutuksen soveltuvuuskokeeseen. Osasin antaa muutamia vinkkejä pääsykoetta varten. Koetta varten luettavaa kirjaa ei tarvitse opetella ulkoa, vaan ennen koetta kannattaa ennemmin keskittyä pohtimaan kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Tekstiesimerkkien avulla voi miettiä, mikä on tyypillistä suomelle ja millaisia sanojen ja virkkeiden muodot ja rakenteet ovat. Koe on ilahduttavan soveltava, ja se testaa kielitietoa ja -taitoa.

Pääsykokeesta voi kysellä lisää sähköpostitse ja vaikka kommentoimalla tätä kirjoitusta. Kerron oikein mieluusti! Nyt vain paljon tsemppiä kokeeseen valmistautumiseen ja arjen kielitajun kehittämiseen. Jos olet tulossa ensi viikolla suomen pääsykokeisiin, tavannemme, koska aion olla paikalla kannustamassa teitä kaikkia. Siispä näkemiin!

Tieni Jyväskylän yliopistoon, osa 1.

Huh, onpa vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta! Toukokuussa olen ahkeroinut kevään kursseja loppuun ja puurtanut kirjatenttien parissa. Niistäkin olisi paljon kerrottavaa, mutta hoidetaanpa kiireellisimmät asiat ensin.

Tällä viikolla pähkäillään parhaita vastauksia vieraitten kielten pääsykokeissa. Tänään tiistaina parastaan panevat venäjän kielen ja kulttuurin kokeeseen osallistuvat sekä puolet niistä, jotka ovat menossa kielenopettajan soveltuvuushaastatteluun. Keskiviikkona kokeita on ruotsin, englannin, saksan ja romaanisen filologian eli ranskan opiskelijoiksi mielivillä. Torstaina opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelut jatkuvat.

Ensi viikolla on useita pääsykokeita, mutta minua eniten kiinnostavat tietysti suomen kielen ja kirjallisuuden kokeet sekä opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelut. On hurjaa ajatella, että on mennyt jo neljä vuotta siitä, kun itse olin samoissa kokeissa! Aika on kulunut valtavan nopeasti – ja opiskelu on ollut juuri niin mukavaa, kuin jo pääsykokeitten perusteella saatoin arvata.

Tilanne keväällä 2007.

Ylioppilaskeväänäni 2007 mahdollisia opiskelupaikkoja valikoidessani en ollut täysin varma siitä, mitä haluaisin "isona" tehdä. Sen tiesin, että jotakin kieleen ja kulttuuriin liittyvää se voisi olla, ja että silloisten opetuskokemusteni perusteella opettajan ammatti voisi sopia minulle hyvin. Lopulta hain kolmeen korkeakouluun (Jyväskylän ja Helsingin yliopistoihin sekä Teatterikorkeakouluun) yhteensä seitsemään eri koulutusohjelmaan.

Olen kotoisin Mäntsälästä Uudeltamaalta, ja olisi varmasti ollut outoa, jos en olisi ollut yhtään kiinnostunut Helsingistä opiskelupaikkana. Täytyy silti sanoa, että vain tietyt ainutlaatuiset opiskelualat saivat minut lähettämään hakemuksia pääkaupunkiin. Olin hyvin varma siitä, että kyseinen kaupunki ei opiskelupaikkana ole minua varten, enkä lopulta edes käynyt siellä pääsykokeissa.

Jyväskylä sen sijaan kiinnosti, vaikka en ollut koskaan aiemmin käynyt kaupungissa eikä siellä asunut ketään sukulaisia tai tuttaviani. Yksi tärkeimmistä syistä päästä Keski-Suomeen oli se, että (aivan oikein) päättelin, että tänne tulee ihmisiä joka puolelta maata. Kulkuyhteydet ovat melko hyvät, ja Jyväskylä sijaitsee täydellisesti itäisen ja läntisen Suomen välillä. Savolais-karjalaisjuurineni minun oli tärkeää päästä kaupunkiin, jossa olisi samanheimoisia ihmisiä.

Etäperehtymisen avulla (kiitos, internet!) olin muodostanut Jyväskylästä erittäin positiivisen mielikuvan, joka vain vahvistui, kun ensimmäistä kertaa matkustin pääsykokeisiin toukokuun lopulla. Matkustimme kahden ystäväni kanssa koettamaan onneamme eri kokeisiin (journalistiikan ja musiikkikasvatuksen). Majoituimme viehättävään pikku hotelliin aivan keskustaan, ja ainakin minä ihastuin välittömästi kaupungin selkeyteen ja mukaviin ihmisiin.

Toinen pääsykoereissuni oli vielä mukavampi. Sillä kertaa olin liikenteessä yksin, mutta olo oli kuin jollakin VIP-henkilöllä, kun linja-automatkalla annoin haastatteluja Mäntsälän paikallislehtiin (hyvän ylioppilaskoemenestykseni takia). Yövyin taas samassa hotellissa, ja ennestään tutussa paikassa oli mukava olla, koska kokeetkin olivat kaksipäiväiset. Näistä suomen kielen kokeista ja opettajankoulutuksen soveltuvuushaastattelusta kirjoitan ihan erillisen jutun. :0)

Nyt ei muuta kuin paljon, paljon onnea kaikille pääsykokeilijoille! Toivottavasti olette saaneet ylioppilaskirjoituksista hyvät lähtöpisteet ja menestytte kokeissa ja haastatteluissa!

Muuten, jos jotakuta jäi mietityttämään, miten ruotsin suullisen esitelmäni kanssa kävi, niin oikein hyvin. Jag berättade om Eurovisionen och några härliga visor, t.ex. den enda finlandssvenska låten (Beat: "Fri?", 1990). Min åsikt är att man kan lära sig språk genom att sjunga, och i Eurovision Song Contest finns det massor av lätta sånger för att instudera.
Jag fick inte 12 poäng från kursen men jag hade HT ('hyvät tiedot') för betyget. :0) Så nu är jag totalt kompetent med akademisk svenska. Virkamiesruotsi on hyvin hallussa.