tiistai 27. maaliskuuta 2012

Purjelentäjä putosi taivaasta ja muita kertomuksia opiskelupaikan valinnasta

Abit saivat eilen yo-kirjoitusurakkansa valmiiksi, kun lyhyen kielen kokeet päättyivät. Tai melkein kaikki saivat – seitsemän abia nimittäin kirjoittaa vielä huomenna keskiviikkona saamen äidinkielenä.

Mutta ei se stressi tähän lopu! Seuraavaksi moni nimittäin hakee opiskelupaikkoja, asuntoa, kesätyöpaikkoja, maitoa kaupasta sekä postin laatikosta (ja siinä joukossa kenties opiskelijaksihyväksymiskirjeen Jyväskylän yliopistosta).

Mistä tietää, mikä olisi itselle sopivin opiskeluala tai tuleva ammatti? Mitähän sitä haluaisi tulevaisuudessa tehdä? Millaisia valmiuksia opiskelu antaa työtehtäviin ja päinvastoin? Miten voi havahtua siihen, että ala onkin aivan väärä?

Tein pienen kyselyn opiskelemaan hakeutumisesta. Moni kertoi päätyneensä unelmatoimeensa sattuman kautta, mutta oli sellaisiakin vastaajia, jotka olivat haaveilleet tietystä ammatista lapsesta saakka. Toivottavasti näistä saamistani kiinnostavista kertomuksista on hyötyä kaikille teille, jotka pähkäilette opiskeluhakujenne kanssa!

  • Hanki kokemusta kesätöistä kuten Kaisa:
Menin pienen paikkakunnan apteekkiin kesätöihin lukiossa ollessani, koska jotakin piti keksiä ansaitaksensa hieman omaa rahaa. Kiinnostuin siellä farmaseutin työstä, kun näin läheltä millaista se oli. Sen jälkeen hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan farmasiaa. Ja pääsin ja innostuin alasta tosi paljon. Ratkaisevaa oli se, että näin käytännössä apteekissa ollessani, mitä farmaseutin työ on ja kuulin farmaseuteilta, millaista alan opiskelu on. Ilman tätä kokemusta tuskin olisin lähtenyt opiskelemaan farmasiaa. Enää en työskentele apteekissa farmaseuttina mutta tutkinnosta on ollut minulle suunnattomasti hyötyä myös nykyisessä työelämässäni eli lääketeollisuuden palveluksessa...
  •  Tarkkaile työntekijöitä heidän luonnollisessa ympäristössään kuten Heidi:
Kattelin aina ravintolassa et tarjoilijan työ vaikuttaa ihan kivalta ja se oli sitten ensimmäinen hakutoive yhteyshaussa ja pääsin sisään - muita kiinnostavia vaihtoehtoja ei juurikaan ollu. Ihan sopivalta ala on tuntunut :)
  • Pohdi tavoitteitasi ja kuinka saavutat ne kuten Joonas:
Olin nuoresta pitäen touhunnut tietokoneiden kanssa. Eikä toisesta kiinnostuksen kohteestani biologiasta olisi saanut yhtä helppoa toimeentuloa. Niinpä ala oli selvä: piti vaan löytää koulu johon pääsi sisään. Opintojen kuluessa löysin alan sisältä oman spesiaalijuttuni, ja sitä teen nykyään työkseni.
  • Muistele aiempia haaveitasi ja usko niihin kuten Tarja: 
Jo pikkutytöstä asti halusin kuvataiteilijaksi. Taidekoulun ja taideteollisen jälkeen unelma olikin sitten toteutunut! Muistan että koulun opo yllytti kuvataide- tai käsityöopettajaksi ja sanoi useammankin kerran minulle, että ei sinne taideteolliseen ole täältä koulusta kukaan ennenkään päässyt... Minäpä pääsin ja olin onnellinen! Uravalinta oli oikea, enkä sitä ole koskan katunut. Ehkä opolla oli kuitenkin jonkinlaista näkemystä ammatinvalintani suhteen, koska nykyisin toimin kuvataidekoulun opettajana.
  • Älä luovuta, mutta muista, että mieltään voi aina muuttaa, kuten Johanna:
Mulla oli ennen hakuja vain yksi unelma-ammatti, luokanopettaja. Kaksi kertaa hain, olin kouluavustajanakin välissä, mutta toisella hakukerralla hain yhteishaussa terveydenhoitajaksi opiskelemaan sillä ajatuksella, että haen vielä kerran OKL:een. Mutta terveydenhuoltoala osoittautuikin oikeaksi alaksi, vaikkakaan ihan puhdasta terveydenhoitajan työtä en ole varsinaisesti ikinä tehnytkään. Eli melkeinpä vahingossa omalle alalle ;).
  • Kuuntele vanhempiasi mutta päätä itse ja hyödynnä kaikki oppimasi kuten nuorempi Johanna:
Lukion jälkeen en tiennyt mitä tekisin isona. Olin työskennellyt vanhempieni omistamassa kukkakaupassa pikkutytöstä saakka ja jumitin sitten siihen töihin. Yks päivä isäni kantoi pientä ilmoitusta paikallislehdestä. Siinä haettiin opiskelijoita floristin oppisopimuskoulutukseen. Hain ja pääsin opiskeleen. Ei siinä juurikaan tarvinnut hirveitä tehdä ja sain ammatin. En koskaan tuntenut olevani omalla alallani vaikka koinkin olevani hyvä työssäni ja pidetty työntekijä ja asiakaspalvelija. Mietin, että rahat voi ansaita "helpommallakin", joten päädyin opiskelemaan opettajaksi. Nyt saa ja on suotavaa käyttää aivoja jotka on kaivettu pölyttyneinä lähes käyttämättöminä esiin. Mikä parhainta tulevaisuudessa saa lomailla silloin kun muutkin niin tekevät, floristin työssä silloin paiskittiin töitä ja lujaa. Mutta voin sanoa, että floristin työ opetti paljon sellaista mikä on hyväksi myös opettajan työssäni, eli koulutus ei todellakaan mennyt hukkaan. Sosiaalisia taitoja ja toisten kunnioitusta kun ei voi kirjoista oppia.
  •  Vastaus voi myös tipahtaa taivaasta kuten Mirjalle:
Jouduin lukioikäisenä yllättäen tulkiksi, kun itävaltalainen purjelentäjä joutui tekemään pakkolaskun lapsuudenkotini lähellä sijaitsevalle pellolle! Kyläläiset, joita kertyi paikalle alta aikayksikön, seisoivat kunnioittavan välimatkan päässä ringissä, kun minä yritin selittää lentäjälle, että missä päin hän sillä hetkellä oli ja miten sieltä pääsee takaisin ihmisten ilmoille. Silloin tunsi itsensä tosi fiksuksi, joten lähdin opiskelemaan venäjän tulkiksi.

Entäs Jyväskylän yliopistossa opiskelevat tai opiskelleet?


  • Valitse kaunein/kivoin/kiinnostavin/kätevin opiskelupaikka kuten Tuulia:
Hain Jyväskylän yliopistoon kampuksen kauneuden takia. Marssin opintoasiain toimistoon ja etsin sopivimman alan, jota tietenkin olin harkinnut jo vuosia. Tykkäsin opiskelusta erittäin paljon: opiskelin neljässä eri koulutusohjelmassa. Mikään niistä ei ollut väärä. Kaikki täydensivät toisiaan.
  • Valitse itsellesi helpoin pääsykoe tai muuten helppo reitti opiskelupaikkaan kuten Tiina:
Hain Jyväskylän yliopistoon lukemaan kirjallisuutta, koska pääsykokeeseen ei tarvinnut lukea mitään ja yllättäen pääsin sisälle. Ala oli siinä mielessä oikea, että kivaa oli, mutta siinä mielessä väärä, että työllistyäkseni paremmin opiskelen nykyään tietojärjestelmätiedettä (tietokoneet on aina myös kiinnostaneet kirjojen ohella).
  • Seuraa toverisi esimerkkiä, ota opiskelusta ilo irti ja siirry filosofisiin pohdiskeluihin kuten Hilkka:
Hain opiskelemaan suomen kieltä, koska kaverinikin haki. En ollut ennen kaverini esimerkkiä tullut ajatelleeksi koko mahdollisuutta. Hain Jyväskylään, ja hakuoppaissa suositeltiin oikein kovasti hakemaan suoraan opettajalinjalle, jos edes harkitsee äidinkielen opettajaksi ryhtymistä. Mitään haittaakaan suorahausta ei pitänyt olla. Hain ja pääsin ja nyt olen käyttänyt vuoden pedagogisiin opintoihin monien muiden opintojen kustannuksella. Tiedän opiskelukokemuksesta, että suomen kieli ja opettaminen ovat minulle sopivia aloja, mutta ovatko ne sopivimpia? Sitä kysymystä olen pohtinut säännöllisesti viimeiset viisi vuotta.
  •  Ymmärrä, mitä pidät tärkeimpänä toiveammatissasi, ja seuraa johtotähteäsi kuten Susanna:
Minä kuudennella luokalla tajusin että äikänope voi pistää oppilaat lukemaan kirjoja miltä tahansa alalta (olin vihainen filosofian puutteesta ala-asteella) ja siitä lähtien homma on ollut aika selvä.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Oppiminen on kuin käkikello

Olen vielä tällä viikolla opetusharjoittelun soveltavassa osiossa. Ohjatun soveltavan harjoittelun (3 op) tarkoitus on tutustuttaa opiskelija kouluyhteisöön ja yhteiskuntaan. Noin kaksi viikkoa kestävän harjoittelun voi suorittaa missä tahansa itseä kiinnostavassa koulussa tai muussa opetukseen liittyvässä yhteisössä, kuten oppikirjakustantamossa tai maahanmuuttajien kotoutuskeskuksessa.

Olen kiinnostunut opetussuunnitelmatyöstä ja opetushallinnosta (ja ylipäätään laajasti muistakin kuin omasta oppiaineestani), ja halusin paikkaan, josta näkisin luokkahuonetta kauemmas. Siksi päädyin valitsemaan harjoittelupaikakseni Opetushallituksen. Ei mikään helppo nakki! Ohjaajakseni sain opetussuunnitelmien kehittämisyksikössä työskentelevän, mm. kotitaloudesta ja kuluttaja-asioista vastaavan opetusneuvoksen, mikä entisestään lisäsi valintani mainioutta. OPH:ssa todellakin saan hyvän kokonaiskuvan koko opetusmaailmasta.

Saatan sepustaa tästä harjoittelusta myöhemmin lisää (tai sitten en), koska laadin siitä joka tapauksessa raportin. Nyt mainitsen vain intoni, joka syntyi, kun sain eilen ja tänään osallistua Kansallisille peruskoulupäiville Helsingissä. Toinen toistaan kiinnostavammista osasista koostunut konferenssi selvitti, kuinka hyvästä opetuksesta voisi tehdä vieläkin parempaa. Sain kahmalokaupalla uusia ajatuksia, toimintavinkkejä, tieteellistä taustaa, idealismia, innostusta ja malliesimerkkejä.

Tämänpäiväisessä osiossa kaksi luokanopettajaksi opiskelevaa innostunutta neitoa esittelivät oppimisesta haltioitumista. He pyysivät yleisöä jatkamaan lausetta "oppiminen on kuin...". Sain kunnian kertoa keksimäni vastaukseni koko salille, ja puheenvuoroni palkittiin ihastunein aplodein (mikä tuntui todella mukavalta).

Minusta oppiminen on kuin käkikello. Kun kaikki on hyvin, se raksuttaa rauhallisesti ja tasaisesti. Jos veto alkaa hiipua, tahti hidastuu. Sitä pitää muistaa vetää, jotta se saa lisää puhtia toimintaansa. Aina välillä luukku aukeaa, käki ponnahtaa ulos ja kukkuu oivalluksen merkiksi. Kukkuu tai heureka, nyt opin jotain!

Oppimista voi reflektoida monin tavoin (ja sitä pääsee tekemään PALJON opetusharjoittelujen aikana). Minulle luonteva tapa on tarkkailla, kysellä, pohtia, tutkia, kirjoittaa ja selittää (tässä järjestyksessä). Jos olet nykyinen tai tuleva tai alasta vasta haaveileva opeopiskelija tai yliopisto-opetuksen, etenkin opettajainkoulutuksen, kehittämisestä kiinnostunut henkilö, kannattaa vilkaista Opetuska-nimistä blogia. Siinä kolme äikänopeopiskelijaa Jyväskylästä käsittelee opeopintojen alkupään tuntojaan. Teksteistä näkee, mitä harjoittelu oikeasti on. Jatkoa on kenties ja toivottavasti tulossa.

Blogista näkyy hyvin, että päivittäiset, ajankohtaisimmat ajatukset kannattaa kirjoittaa heti muistiin. Mietteitä on myöhemmin vaikeampi tavoittaa. Pitäisi myös kirjoittaa muistiin kaikki ne jutut, joista haluaa antaa palautetta opeharjoittelun päätteeksi. Hyvästäkin opekoulutuksesta voi saada vielä paremman.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tule Jyväskylän yliopistoon! Hakuaika 5.3.−3.4.

Puolet ohi ja puolet jäljellä. Ai mistä? No yliopiston hakuajasta.

Hoi abiturientti! Kevään 2012 hakuaika on 5.3.−3.4. Vielä ehtii siis pähkäillä, mikä tai mitkä olisivat ne alat, joita tulisi opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon. Lähes kaikki tarvittava tieto löytyy JYU-hakuportaalista, ja jos sieltä ei jokin asia selviä, sitä voi kysyä opiskelijalähettiläiltä. Minä ja muut vastaamme ilomielin kaikkiin kysymyksiin!

Jos haluttaa valmistua äidinkielen asiantuntijaksi, kielen valta himottaa, koti on opettajan kateederilla tai viestintä viehättää, oikea ala on suomen kielen opiskelu. Tätä kautta pääsee oppiaineen valintamenettelyjen jäljille. Saman tien kannattaa hakea opelinjalle, jos kouluttaminen kiinnostaa. Kokemuksesta voin sanoa, että opeopinnoista saa eniten irti, kun ne jakautuvat koko opiskeluajalle. Kaikkea yliopistossa opittua pystyy siten peilaamaan pedagogiikkaan lähes reaaliajassa.

Lopuksi pieni tietoisku tai oikeastaan viiden kärki -lista.

Miksi kannattaa hakeutua äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi (mieluummin kuin jonkin muun aineen)?
  1. Opetusvelvollisuus on vähäisin (koska työ sisältää tekstien lukemista ja arviointia).
  2. Palkka on suurempi kuin muitten aineitten opettajilla. Vertaile vaikka näppärän palkkalaskurin avulla.
  3. Ne kirjoitelmat! Oppilaitten tekstejä lukemalla pääsee sisään heidän ajatusmaailmaansa.
  4. Äidinkieltä ja kirjallisuutta voi opettaa lukemattomin (hähä) eri tavoin. Ja materiaali ei taatusti lopu kesken.
  5. Oppiaine on todella monipuolinen: se on sekä tieto- että taitoaine, kulttuuri-, taide- ja elämysaine ja paljon muuta. (Varmistu asiasta kuuntelemalla tekemäni Laulu äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmasta.)