Kesäretki Naissaareen

Ahkera opiskelu ja nenä kiinni kirjassa istuminen käyvät raskaaksi, jos ei muista välillä tehdä muuta. Tänään oli täydellinen päivä lähteä kesäretkelle ihanien naisten kanssa. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta voimakas tuuli viilensi sopivasti.

Ihanat naiset rannalla: Heli, Hennis ja Elvi.

Paikallisoppaamme Elina kierrätti Hennistä, Elviä ja minua autollaan ympäri Jyväskylää. Kiertelimme Halssilassa viehättävillä pikkuteillä ja ihailimme eri vuosikymmenten rakennusarkkitehtuuria ja kauniita pihoja. Elina on loistava kotiseutumatkaopas, koska hän tietää kaikki paikat, ihmiset ja rakennukset. Hän osaa kertoa meheviä juttuja melkein joka kolkasta. Dannykin liittyi tarinaan eräästä talosta.

Naissaari, joka oli matkamme pääkohde, sijaitsee Vaajakoskella noin 10 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

400 metriä pitkällä ja leveimmillään 200 metriä leveällä saarella on vaikka mitä. On antiikkimyymälää, design-puotia, kahvilaa, kesäteatteria, museota, uimarantaa ja vielä vesivoimalaitos ja Vaajakosken kanava.

(sulku)

Naissaaressa on myös Keitele-kanavan alin ja vilkkaimmin liikennöity sulku. Emme valitettavasti nähneet yhdenkään paatin kulkevan kanavan kautta. Kenties olisi pitänyt "pysyä kanavalla", niin kuin televisiossa aina sanotaan, eikä siirtyä liian pian muualle.

Saaren nimi tulee siitä, että kun metsästäjät ennen vanhaan ylittivät Vaajavirran, he jättivät naisensa ja lapsensa Naissaareen. Siellä "heikompi kansanosa" sai olla rauhassa villieläimiltä ja mahdollisesti muilta miehiltä.

Lemmikit ovat levinneet joka puolelle saarta.

Löysimme kesäteatterin katsomoineen, emmekä voineet vastustaa kiusausta... Saimme myös yhden pienen katsojan, tosin näyttämön taakse.

Luontoretkeilyn jälkeen teimme kierroksen lahjatavarakaupassa ja pähkäilimme sopivia lahjoja tutuille ylioppilaille. Totesimme, että käytännölliset lahjat kattiloista lakanoihin ovat olleet kaikkein tarpeellisimpia.

Seikkailut alkavat ennen pitkää janottaa ja nälättää, joten päädyimme nauttimaan herkulliset piirakkapalat ja limonaatia saaren Antiikkikahvilaan. Kohtasimme siellä myös ylioppilaskuntamme (JYY) pääsihteerin, joka oli aivan samanlaisissa kesäpäivänviettopuuhissa.

Elina tiesi kahvilassakin suositella parhaita herkkuja, koska hän oli käynyt siellä aiemminkin. Elina on Keski-Suomen tyttöjä, mutta me neidit olemme tulleet maakuntaan muualta. Historiaa lukeva Elvi on Nivalasta, sosiologian opiskelija Hennis Oulusta ja minä Mäntsälästä. Oli mahtavaa päästä tutustumaan taas vähän paremmin tähän uuteen kotiseutuun. Nyt on nähty Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, niin kuin Keski-Suomen kotiseutulaulussa lauletaan. Elina on luvannut kierrättää meitä muutenkin, joten uudet maakuntamatkat ja seikkailut odottavat!

Ja koska Vaajakoskella olimme, retken grande finale oli tietenkin suklaan ja lakun hamstrausreissu Pandan tehtaanmyymälään. Nam! Monet opiskelijajärjestöt ja muut porukat järjestävät usein yhteisiä pyöräretkiä Pandalle, jotta myös uudet kaupunkilaiset löytävät tähän Mekkaan. Hyvien herkkuvarastojen kera kelpaa kyllä lukea tentteihin. :0)