Mitä kuuluu, PG?

Silloin joskus, kun vielä olin nuori ja notkea ja vasta tullut yliopistoon, tuli monesti ihmeteltyä, eikö graduntekijöillä oikeasti pyöri päässä muuta kuin gradu. Gradu sitä ja gradu tätä. Jos erehtyi kysymään kuulumisia, vastaus oli aina, että "pitäis sitä gradua tehhä".
Niin että mitä muuta kuuluu?
"No ei oikeen muuta... Työpaikkoja vois ruveta katteleen. Ja se gradu tehhä valmiiksi."
Jaaha. Mitäpä aattelit puuhata viikonloppuna, ootko tulossa X:n keikalle / teatteriin / NN-tapahtumaan?
"En ollut suunnitellut... Ja ois se aineiston analyysi kesken..."

Hohhoijakkaa. Kenties maailman tylsintä diskurssia.
Graduntekijöitten maailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu muuta kuin a) gradu ja b) valmistautuminen valmistumiseen eli työnhaun aloittaminen.

Nyt, kun olen itse samassa tilanteessa, graduntekijöitten tylsyys ei tunnu enää niin kummalliselta. Kun rämpii päivät pitkät teoriasuossa ja epälogiikan hetteikössä, alkaa yhtäkkiä viettää melko askeettista elämää. Kuin huomaamatta tulee kieltäneeksi itseltään monia iloja ja piristäviä asioita. Jännästi sitä alkaa kuvitella, ettei voi mennä perjantai-iltana (tämän hetken kovimman rockbändin) Räjäyttäjien keikalle, koska kotona odottaa keskeneräinen essee tai gradun teorialuku tai joukko keskeneräisiä työhakemuksia – tai parhaassa tapauksessa kaikki nämä. Ihan kuin tällaisia hommia saisi tehtyä perjantaina kello 22 jälkeen!

Ja sitten joku, todennäköisimmin fuksi, kysyy, mitä graduntekijä teki viikonloppuna. Graduntekijä vastaa punastellen, ettei tullutkaan katsomaan Räjäyttäjiä, koska piti tärkeämpänä tulla kotiin tuijottamaan vähätekstistä tiedostoa, jonka teksti ei lisäänny itsestään. Kysyjä pyörittelee silmiään ja ajattelee, ettei liene konsanaan tavannut tylsempää tyyppiä. Keskustelu kuivuu kokoon, ja molemmat ovat harmissaan siitä, että avaus ei ollut kovin hedelmällinen.

Tässä kohtaa lienee syytä tarkentaa, etten paheksu tutkimuksen tekijöitä, gradunkirjoittajia enkä niitä miellyttäviä ihmisiä, jotka kysyvät kuulumisia. Opiskelu ja tutkimus ei ole turhaa. Graduista on saatava puhua, koska muuten ne muuttuvat möröiksi. Korostan, että gradunteosta tai ylipäätään jostakin itselle tärkeästä asiasta puhuminen on hyvä ja normaali asia. Kaikki tekevät sitä, ja se on erittäin ok. Ja monesti se, mikä kiinnostaa, on myös kiinnostava puheenaihe.

Mitä sitten haluan sanoa? Kysymyksiä ja vastauksia voisi tarkentaa, jotta keskustelun sisältö muuttuisi monipuolisemmaksi. Gradun voisi nopeasti ohittaa ensimmäisenä puheenaiheena, ja jos tarvetta tai halua on, siihen voisi palata myöhemmin.

KYSYJÄ
Jos haluat kuulla toveriltasi muita kuin graduangstikuulumisia, sisällytä kysymyksesi loppuun koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitä sulle kuuluu, PG? ('Mitä sinulle kuuluu gradua lukuun ottamatta?')
Mitäs oot viime aikoina puuhaillut, PG? ('Mitä olet tehnyt paitsi gradua?')

VASTAAJA
Jos et syystä tai toisesta halua angstata puhua gradustasi, sisällytä vastaukseesi koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitäs tässä, hyvin menee, PG. ('Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää, paitsi gradulle.')
Jes! Sain tänään kaikki hommat ajoissa valmiiksi, PG! ('Hienoa, sain tänään kaiken ajoissa valmiiksi, paitsi gradun.')
Istu vaan kahville, en oo tekemässä mitään, PG. ('Voit kernaasti istua seurakseni, koska pyörittelen mielessäni pelkkiä graduasioita.')

Jos ilmiö tai ongelma on sinulle tuttu, ota ihmeessä käyttöön tämä kätevä koodi-ilmaus PG ja keskustele vaihteeksi jostain ihan muusta!

Mitä uutta tammikuussa?

Joululahjaksi saamalleni possukäsinukelle
on rattoisaa keksiä uusia asukokonaisuuksia.

Joulu meni, vuosi vaihtui, ja nyt eletään jo tammikuun puoltaväliä. Joulukalenterista tuli ilahtuneita palautteita. Kysyttiin myös, miksi se oli jäänyt "kesken". Minusta 22 luukussa oli jouluvalmistelujen ohella ihan tarpeeksi, ja jouluaattona ei varmaankaan ymmärrettävistä syistä tullut enää kirjoitettua. Toki olisin voinut varoittaa, että 23. päivän jälkeen ei ilmesty enää mitään, mutta menipä nyt näin. :0)

Uudenvuodenlupauksia en varsinaisesti tehnyt, mutta jotain periaatteita ja toimintaohjeita olen yrittänyt muistutella itselleni. Tässä muutama opiskeluihin ja opiskeluelämään liittyvä:

• Pyrin aloittamaan isoja töitä aiemmin (kuin viimeisenä iltana) ja tekemään niitä vaikka kuinka pienissä osissa, jotta oppisin työskentelemään usein saman homman kanssa. (Muuten suoritan järkälemäisiä juttuja kerralla; tuppaan värkkäämään kaikkea yhdeltä istumalta.)
• Sama pätee tiskaamiseen: jos tiskaan vähän astioita usein, en joudu myöhemmin valloittamaan tiskivuoria.
• Koetan joka päivä tehdä edes jotain gradun hyväksi. Ei ole mikään vaikea tehtävä, koska gradua saa edistettyä varsin monenlaisin töin!
• Sen sijaan, että marmattaisin itselleni ja läheisilleni tekemättömistä töistä, yritän keksiä, mistä aloittaisin ja miten saisin askareet tehdyksi mahdollisimman mukavasti. Eikä kaiken tarvitse aina olla kivaa.
• Kerään minusta lausuttuja arvioita ja kehuja talteen, jotta minulla olisi valmiiksi sopivaa aineistoa työhakemuksiin ja -haastatteluihin. Kehuja on muutenkin hauska maiskutella!
• Kirjoitan muistiin näppäriä sitaatteja, joita voi (esim. opettajana) heitellä sopiviin väleihin. Opettelen myös tarkat lähdetiedot, kuten Raamatun jakeitten numerot. Sukukielisiä sananlaskuja on niin ikään hauska osata.
• Huomasin ennen joulua, että päässälaskutaitoni on rapistunut. Siispä yritän laskea päässä niin paljon kuin mahdollista ja harrastaa matemaattisten pulmien ratkaisemista, koska muuten looginen päättelykyky kärsii.

Mitäs muuta uutta tammikuussa?

Viime viikonloppuna Jyväskylässä oli Äidinkielen opettajain liiton (ÄOL), johon minäkin kuulun, talvipäivät. Niissä oli runsaasti kiinnostavaa ohjelmaa sekä mahdollisuuksia tunkea jalkaa ovien väliin. Olin lauantaina esittelemässä tietoteknistä opetuskokeiluamme (josta ilmestyy pian kirja!) ja sunnuntaina esiintymässä sekä soololaulajana että lauluyhtyeemme Heikon asteen kanssa. Esitin tekemäni Laulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelmasta ukulelella säestettynä, sain hurjat suosionosoitukset ja pääsin kertarysäyksellä lähes koko tulevan ammattikuntani tietoisuuteen. Ei mikään turha keikka siis.

Olen taas varannut kirjaston ryhmätyötilaa ja ahertanut siellä graduni kimpussa. Tällä viikolla päätin vihdoin aloittaa kirjoittamisen, ja se kannatti, koska tekstiä syntyi heti 15 sivua. (Mitä sanoinkaan aiemmin siitä, että teen paljon yhdeltä istumalta...) Toki teksti on vasta raakiletta ja enimmäkseen yksirivisiä muistiinpanoja, mutta onpahan jotain, josta ryhtyä kirjoittamaan! Tänään keräsin aineiston.

• Ryhmätyötilan varaamisessa on muuten se huono puoli, että kun varaukset kirjoitetaan seinällä olevaan paperiin, niitä ei pääse kotoa käsin perumaan. Viime viikolla jouduin parina päivänä jättämään varaukseni käyttämättä, koska olin kotona flunssan kourissa. Harmitti, kun varausajat menivät hukkaan (ja kun sopivia tiloja ryhmätöitä varten ei ole mitenkään liikaa). Toisaalta onhan ryhmätyötilojen ovissa ikkunat, joista näkee, jos tilan varaaja ei olekaan paikalla. Kaipa tässäkin toimii jonkinlainen villin lännen meininki.

Opinnoissa ei ole enää muuta pakollista tehtävää kuin gradu, seminaarin kevään osuus sekä yksi essee, joka valmistuu gradun sivutuotteena (tai päinvastoin: esseestä saa materiaalia graduun). Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät!