Kaksivuotinen suhde päättymässä

Tykkään kirjoista. Tykkään kirjastoista. Tykkään lainata kirjoja kotiin. Tykkään siitä, että halutessani tarkastaa jonkin asian voin vain ottaa kirjan hyllystä ja katsoa siitä. Ehkä juuri siksi viihdyn niin hyvin mm. yliopiston kirjastossa: kaikki tarpeellinen tieto on (ainakin hypoteettisesti) koko ajan saatavilla.

Aika moni yliopiston kirjaston kirjoista on asunut jonkin aikaa luonani. Jotkut pitempään, jotkut vain yön yli. Netitse on helppo uusia lainat ja välttyä sakoilta. Lähestyvästä eräpäivästä tulee sähköposti-ilmoitus, ja koska lainojen uusiminen on niin helppoa, joitakin kirjoja tulee haudottua kotona aivan turhan päiten.

Huom.! Turhan päiten voidaan kirjoittaa myös yhteen: turhanpäiten; 'tarpeettomasti, turhaan, suotta'.

Voisinkohan vähitellen ruveta uskomaan, etten todennäköisesti aio/viitsi/jaksa/ehdi lukea loppuun kirjaa, jonka lainan olen uusinut jo 24 kertaa? Kyseessä on vieläpä P28-kirja eli opus, jonka laina-aika on miltei kalenterikuukausi. Olen siis pantannut kyseistä nidettä jo lähes kaksi vuotta. Tuskin sitä kukaan on kaivannut, kun varauksia ei ole tullut kertaakaan, mutta silti. Kirja kiikuttukoon kirjastolle heti huomisaamuna.

Asunnossani ei ole tasoja, joita ei ole päällystetty kirjoilla, paitsi tiskipöytä.