On urbaani legenda, etteivät aineenopettajaopiskelijat saisi kesätöitä. Eivät ehkä oman alansa, mutta muita hommia sitäkin enemmän! Harvassa koulussa tarvitaan kesällä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia (toki sellaisiakin paikkoja on), mutta monipuolista koulutustamme tunnutaan arvostavan monella alalla.
Työkokemuslistaani voi taas jatkaa. Aloitin elokuun alussa lyhyen kesätyön päiväkodissa. Päiväkoti on minulle entuudestaan uppo-outo maailma, mutta perhepäivähoitajan arki on sitäkin tutumpaa. Ja kun on opeopintojen lisäksi erityispedagogiikan opintoja, taito tulla toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa ja reipas mieli, mikäpä estää hakeutumasta lastenhoitajaksi päiväkotiin. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että työ on mahtavaa ja todella opettavaista! Mitä kaikkea opinkaan ihmisistä, viestinnästä, puheen kehityksestä, leikeistä, lasten kiinnostuksen kohteista ja hoitoalan työyhteisöstä. Voi jes, tämä on todella hyvää työkokemusta.
Sitä paitsi missä muussa työpaikassa työtoverit syöksyvät aamuisin halaamaan ja kertomaan tykkäämisestään ja iltapäivällä roikkuvat kaulassa niin, ettei kesätyöläinen ole lainkaan päästä kotiin? ;0)
 |
| Eihän tästäkään ole kuin parikymmentä vuotta... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti