Kohta se taas alkaa!

Kohta se taas alkaa, nimittäin yliopistojen kevään yhteishaku! Kevääntulon huomaa ulkoa, kun räystäät tippuu yllä pään, ja yhteishaun lähestymisen siitä, että opiskelijalähettiläälle tupsahtelee tukuittain kysymyksiä. Hienoa, olette ymmärtäneet homman juuri oikein! Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläät ovat olemassa kaikkia yliopisto-opiskelusta kiinnostuneita varten, ja vastaamme kernaasti kysymyksiin. Kurkkaa täältä, kuka opiskelijalähettiläistä osaa kertoa mistäkin aineesta. Minulta voi kysellä tässä blogissa, Facebookissa ja sähköpostitse (heli.m.hamalainen(ät)jyu.fi).

Nyt seuraa karmean pitkä informatiivinen kirjoitus ja yleisiä vastauksia. :)

Fasaanikin miettii, mille kaikille opiskelualoille hakisi.

Mikä yliopistojen yhteishaku? Milloin haetaan yliopistoon?
Yhteishaussa voi hakea opiskelemaan yliopistoihin (lisätietoja hakuportaalista yliopistohaku.fi). Hakuaika alkaa 4.3. eli ensi maanantaina ja jatkuu 3.4. saakka. (Nämä päivämäärät on helppo sekoittaa toisiinsa, joten ole tarkkana!)

Mitä haku tarkoittaa, ts. miksi yliopistoon pitää hakea?
Yliopistosta, kuten monesta muustakin paikasta, pitää tavoitella opiskelupaikkaa hakemalla. Hakemalla opiskelemaan osoitat olevasi kiinnostunut tietystä opiskelualasta. Hakijat järjestetään parhaimmuusjärjestykseen kiinnostuksensa, motivaationsa, soveltuvuutensa ja osaamisensa perusteella. Miksi? Opiskelupaikkoja on rajoitetusti (mikä taas perustuu rahoitukseen, alan suosioon, tulevaisuuden työllistymiseen jne.), ja kaikki eivät voi päästä opiskelemaan samaa alaa. Siksi yliopisto valitsee opiskelijoikseen sopivimmat tyypit, jotka aikovat myös suorittaa tutkinnon loppuun saakka. Soveltuvuutta ja osaamista mitataan valintakokeilla ja taustapisteillä. Jos haluat tietää, millaiset taustapisteet saisit esim. ylioppilastodistuksesta, kokeile yliopistomme pistelaskuria.

Miksi puhutaan yliopistoon hakemisesta, kun eikös opiskelupaikkaa ennemminkin haeta jostain tiedekunnasta tai oppiaineesta? Mitä yhteishaussa haetaan?
Nyt ollaan asian ytimessä! Opiskelupaikkaa haettaessa on todellakin haettava paikkaa tietystä oppiaineesta. Jyväskylän yliopiston hakukohteet eli oppiaineet ja tutkinnot löydät täältä. Ei siis voi vain hakea yleisesti opiskelemaan yliopistoon, vaan pitää valita, mitä oppiainetta tai -aineita haluaa opiskella pääaineenaan. Oppiaineet jakautuvat yliopistossamme seitsemään eri tiedekuntaan. Esimerkiksi humanistinen tiedekunta, jossa itse opiskelen, keskittyy humanistisiin tieteisiin eli kieliä, historiaa ja taidetta koskeviin asioihin.

Mikä on pääaine? Miten se liittyy hakemiseen ja tutkintoihin?
Pääaine on oppiaine (esim. suomen kieli, matematiikka, terveystieto, puheviestintä), jota opiskelet yliopistossa todennäköisesti eniten. Yhteishaussa haetaan opiskeluoikeutta pääaineeseen, mikä tarkoittaa sitä, että saat opiskella kyseisestä aineesta kaiken mahdollisen eli perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot. Pääaineesta on tarkoitus ja oikeus suorittaa kokonainen tutkinto. Ensin suoritetaan kandidaatin tutkinto, joka on 180 opintopistettä eli noin kolme vuotta päätoimista opiskelua (perusopinnot ja aineopinnot). Kandidaatin tutkinnon jälkeen voi suorittaa maisterin tutkinnon (120 op, syventävät opinnot, noin kaksi vuotta päätoimista opiskelua) samasta tai eri oppiaineesta. (Ja senkään jälkeen ei tarvitse lopettaa, vaan voi halutessaan aloittaa jatko-opinnot ja päätyä lisensiaatiksi ja tohtoriksi.)

Mitä tapahtuu, jos pääsen opiskelemaan montaa eri oppiainetta?
Jos saat opinto-oikeuden useaan pääaineeseen, sinun on ennen opintojen aloittamista valittava, minkä niistä otat vastaan. Ihanaa, valintoja! :D Opinnot voi kerrallaan aloittaa vain yhdessä pääaineessa/koulutuksessa/koulutusohjelmassa. Hyväksymisilmoituksen mukana on ohjeet siitä, kuinka ilmoitat ottavasi vastaan tai peruvasi saamasi opinto-oikeuden. Ilmoita päätöksestäsi ajoissa, jotta a) varmasti saat haluamasi paikan ja b) ylimääräiset paikkasi vapautuvat jonossa seuraaville.

Saako yliopistossa opiskella muuta kuin pääainettaan?
Kyllä saa! Pääainettasi saat opiskella vaadittujen perus-, aine- ja syventävien opintojen verran ja halutessasi ylimääräisiäkin kursseja. Lähes kaikkiin tutkintoihin tarvitaan kuitenkin myös sivuaine. Sivuaine eli jokin toinen opiskeluaine kannattaa valita siten, että se tukee työllistymistä. Toisin sanoen sivuaineessa pitäisi olla jotain järkeä tutkintosi ja toiveammattiesi kannalta. Esimerkiksi toimittajaksi haluavalle suomen opiskelijalle sopiva sivuaine voisi olla journalistiikka ja kielenkääntäjäksi himoitsevalle jokin toinen kieli, vaikkapa venäjä. Ja koska lähes kaikesta on hyötyä melkein kaikkialla, aineyhdistelmissä on rajana vain mielikuvitus!
Sivuaineita voi olla useita, ja voi opiskella pitkiä sivuaineita ja lyhyitä sivuaineita. Niitten lisäksi voi suorittaa niin paljon ylimääräisiä kursseja kuin ehtii, jaksaa ja huvittaa. Joskus voi käydä niinkin, että sivuaine alkaa kiinnostaa enemmän kuin pääaine. Se on ihan normaalia, ja silloin voi vaihtaa pääainettaan. Ei siis hätää!
Huom.! Yhteishaussa ei valita sivuainetta vaan vain pääaine. Sivuainevalintoja ehdit miettiä sitten, kun olet saanut opiskelupaikan ja -oikeuden pääaineeseesi. :)

Haluan opiskella suomea. Kerro käytännön esimerkki, miten pitää toimia.
Kun haluat opiskella suomen kieltä, haet yhteishaussa opiskelupaikkaa eli opiskeluoikeutta ensisijaisesti Jyväskylän yliopiston suomen kielen oppiaineeseen. (Voit tietysti varoiksi hakea muihinkin sinua mahdollisesti kiinnostaviin oppiaineisiin.) Sitten valmistaudut ja osallistut valintakokeeseen. Jos menestyt hyvin, sinulle myönnetään opiskeluoikeus suomen kielen oppiaineeseen, ja saat opiskella sitä maisteriksi saakka. Sitten sinusta tulee FM eli filosofian maisteri.

Luulen, että haluan opettajaksi, mutta myös aineen opinnot sellaisenaan ilman opeopintoja kiinnostavat. En ole vielä varma opettajankutsumuksestani. Miten mun kannattaisi hakea yhteishaussa?
Hienoa, olet juuri kuin minä! :) Olin täsmälleen samassa tilanteessa. Vaikka ei olisi vielä täysin varma opettajankutsumuksestaan (voiko koskaan ollakaan?), kannattaa hakea suoraan aineenopettajakoulutukseen. Silloin saa opinto-oikeuden SEKÄ hakemaansa aineeseen, kuten suomen kieleen, ETTÄ opettajan pedagogisiin opintoihin. Opettajan pedagogiset opinnot ovat sivuaine, joka antaa kelpoisuuden opettaa ainetta yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisissa sekä aikuisoppilaitoksissa. Suoravalitut aineenopettajat voivat aloittaa pedagogiset opintonsa heti ensimmäisenä opiskeluvuonna, jolloin pääsee näkemään nopeammin, onko opettaminen se oma juttu.
Eli miten tässä tapauksessa kannattaa hakea: ensisijaisesti aineenopettajakoulutukseen (esim. äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajakoulutukseen suoravalittuna) ja toiseksi oppiaineeseen (esim. suomeen ja/tai kirjallisuuteen).

Entä, jos en yhteishaussa hae aineenopettajakoulutukseen? Pääsenkö opettajaksi?
Opettajan pedagogisiin opintoihin voi hakea erillisen opinto-oikeuden myöhemminkin kuin yhteishaussa.

Entä, jos pääsen aineenopettajakoulutukseen, mutta muutan mieleni enkä haluakaan opettajaksi?
Ei haittaa! Jos olet täysin varma, ettet ikinä halua opettaa, jätät pedagogiset opinnot suorittamatta ja opiskelet jotain muuta (ts. valitset tilalle jonkin toisen sivuaineen). Et myöskään suoranaisesti vie kenenkään muun koulutuspaikkaa (paitsi suoravalinnassa), koska sinun paikkasi annetaan sitten jollekulle sellaiselle, joka hakee erillistä opinto-oikeutta opeopintoihin. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Väitän, ettei pedagogisista opinnoista ole haittaa kenellekään, vaikkei koulu-uralle aikoisikaan. Opettajankoulutuksessa pääsee kehittämään sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, esiintymiskykyä sekä tiedon sisäistämistä ja välittämistä, jotka ovat nykyään melkoisen yleisiä työelämätaitoja joka alalla. Koulutus ei siis mene ikinä hukkaan!

Mitä muuta olisi hyvä tietää opiskelupaikkaa hakiessa?
Vaikka mitä, mutta nämä yleisohjeet lukemalla pääsee jo pitkälle. Kysykää lisää, niin vastaan! :)

Mitä kuuluu, PG?

Silloin joskus, kun vielä olin nuori ja notkea ja vasta tullut yliopistoon, tuli monesti ihmeteltyä, eikö graduntekijöillä oikeasti pyöri päässä muuta kuin gradu. Gradu sitä ja gradu tätä. Jos erehtyi kysymään kuulumisia, vastaus oli aina, että "pitäis sitä gradua tehhä".
Niin että mitä muuta kuuluu?
"No ei oikeen muuta... Työpaikkoja vois ruveta katteleen. Ja se gradu tehhä valmiiksi."
Jaaha. Mitäpä aattelit puuhata viikonloppuna, ootko tulossa X:n keikalle / teatteriin / NN-tapahtumaan?
"En ollut suunnitellut... Ja ois se aineiston analyysi kesken..."

Hohhoijakkaa. Kenties maailman tylsintä diskurssia.
Graduntekijöitten maailmaan ei kerta kaikkiaan mahdu muuta kuin a) gradu ja b) valmistautuminen valmistumiseen eli työnhaun aloittaminen.

Nyt, kun olen itse samassa tilanteessa, graduntekijöitten tylsyys ei tunnu enää niin kummalliselta. Kun rämpii päivät pitkät teoriasuossa ja epälogiikan hetteikössä, alkaa yhtäkkiä viettää melko askeettista elämää. Kuin huomaamatta tulee kieltäneeksi itseltään monia iloja ja piristäviä asioita. Jännästi sitä alkaa kuvitella, ettei voi mennä perjantai-iltana (tämän hetken kovimman rockbändin) Räjäyttäjien keikalle, koska kotona odottaa keskeneräinen essee tai gradun teorialuku tai joukko keskeneräisiä työhakemuksia – tai parhaassa tapauksessa kaikki nämä. Ihan kuin tällaisia hommia saisi tehtyä perjantaina kello 22 jälkeen!

Ja sitten joku, todennäköisimmin fuksi, kysyy, mitä graduntekijä teki viikonloppuna. Graduntekijä vastaa punastellen, ettei tullutkaan katsomaan Räjäyttäjiä, koska piti tärkeämpänä tulla kotiin tuijottamaan vähätekstistä tiedostoa, jonka teksti ei lisäänny itsestään. Kysyjä pyörittelee silmiään ja ajattelee, ettei liene konsanaan tavannut tylsempää tyyppiä. Keskustelu kuivuu kokoon, ja molemmat ovat harmissaan siitä, että avaus ei ollut kovin hedelmällinen.

Tässä kohtaa lienee syytä tarkentaa, etten paheksu tutkimuksen tekijöitä, gradunkirjoittajia enkä niitä miellyttäviä ihmisiä, jotka kysyvät kuulumisia. Opiskelu ja tutkimus ei ole turhaa. Graduista on saatava puhua, koska muuten ne muuttuvat möröiksi. Korostan, että gradunteosta tai ylipäätään jostakin itselle tärkeästä asiasta puhuminen on hyvä ja normaali asia. Kaikki tekevät sitä, ja se on erittäin ok. Ja monesti se, mikä kiinnostaa, on myös kiinnostava puheenaihe.

Mitä sitten haluan sanoa? Kysymyksiä ja vastauksia voisi tarkentaa, jotta keskustelun sisältö muuttuisi monipuolisemmaksi. Gradun voisi nopeasti ohittaa ensimmäisenä puheenaiheena, ja jos tarvetta tai halua on, siihen voisi palata myöhemmin.

KYSYJÄ
Jos haluat kuulla toveriltasi muita kuin graduangstikuulumisia, sisällytä kysymyksesi loppuun koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitä sulle kuuluu, PG? ('Mitä sinulle kuuluu gradua lukuun ottamatta?')
Mitäs oot viime aikoina puuhaillut, PG? ('Mitä olet tehnyt paitsi gradua?')

VASTAAJA
Jos et syystä tai toisesta halua angstata puhua gradustasi, sisällytä vastaukseesi koodi-ilmaus PG ('paitsi gradu').
Mitäs tässä, hyvin menee, PG. ('Kiitos kysymästä, kuuluu hyvää, paitsi gradulle.')
Jes! Sain tänään kaikki hommat ajoissa valmiiksi, PG! ('Hienoa, sain tänään kaiken ajoissa valmiiksi, paitsi gradun.')
Istu vaan kahville, en oo tekemässä mitään, PG. ('Voit kernaasti istua seurakseni, koska pyörittelen mielessäni pelkkiä graduasioita.')

Jos ilmiö tai ongelma on sinulle tuttu, ota ihmeessä käyttöön tämä kätevä koodi-ilmaus PG ja keskustele vaihteeksi jostain ihan muusta!