lauantai 2. kesäkuuta 2012

Missähän sitä kannattaisi asua? (Kotona Kortepohjassa, osa 2)

Kortepohjan yo-kylän taloja alkukesän iltana.
Tällä kertaa aion mennä vähän asioitten edelle. Nimittäin opiskelupaikan vastaanottamiseen ja siihen liittyviin toimiin.

Nimitän opiskelija-asuntoja usein kämpiksi. Nimityksen tarkoitus ei ole olla halventava, vaan sen on määrä erottaa opiskelijan koti ns. koti-kodista eli siitä kodista, mistä opiskelemaan muutetaan. On jännää tarkkailla, missä vaiheessa kukin alkaa kutsua opiskelija-asuntoaan kodiksi. Itselläni siihen meni pari vuotta.

Milloin kämppää pitäisi ruveta etsimään?
Kun saatte paksut kirjeet ja tervetulotoivotuksen ilmoittautua opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon, kämpän metsästys voi alkaa. Tietenkään kukaan ei kiellä etsimästä asuntoa jo ennen opiskelupaikan hyväksymistä, mutta oletan, että olette hakeneet useaan paikkaan, ja kun hyväksymiskirjeitä alkaa tulla heinä-elokuussa, vähän katselette ja pohdiskelette, mihin nyt sitten menisitte. No Jyväskylään tietysti. ;0)

Mistä tai keneltä kämpän saa?
Jyväskylässä edullisia ja käteviä opiskelija-asuntoja tarjoavat
DDR eli yo-kylän MNOP-talot koillisesta kuvattuna.
Kaikissa näissä vuokrahintaan sisältyvät asuminen, vesi, sähkö, internet (nopea sellainen!), pesutupien käyttömahdollisuus ja huoltopalvelut. Edulliseen hintaan saa siis aika kompaktin setin asioita, ja ympärillä asuu muita opiskelijoita. Siksi nämä asunnot käsitetään (tai Kela käsittää ne) asuntoloiksi.

Muita lukaaleja löytyy Jyyn eli ylioppilaskunnan asuntopalstalta. Niistä enemmistö on yksityisiä asunnontarjoajia, jotka laskuttavat vedestä, sähköstä ja netistä kukin omalla tavallaan. Nämä kustannukset kannattaa ottaa hyvin selville, kun laskeskelee, mihin kannattaa muuttaa.

Yo-kylän uusi F-talo, jossa asuu moni kaverini.
Kuka voi asua opiskelijakämpässä?
Opiskelija-asuntoja vuokrataan vain opiskelijoille. Siispä Kortepohjan yo-kylän ja KOASin kämppiä voi hakea vasta sitten, kun korkeakoulun hyväksymiskirje on saapunut. Kirjeestä pitää toimittaa kopio asuntohakemuksen yhteydessä. Vanhoiltakin opiskelijoita tarkistetaan heidän opiskelijastatuksensa.

Pariskunnista yleensä vähintään toisen osapuolen pitää olla opiskelija, jotta opiskelija-asuntoon pääsee.
Perheille löytyy sopivia opiskelija-asuntoja. Erityistä asunnontarvetta voi myös perustella lasten huollolla tai tapaamisoikeudella.
Lemmikkejä saa pitää useimmissa kämpissä, mutta esimerkiksi Kortepohjan yo-kylän Q-talossa (allergiatalossa) eläinten pito on kielletty. Soluasunnoissa lemmikin pitoon tarvitaan kaikkien asukkaitten suostumus.

Paljonko kämpät suunnilleen maksavat?
Annan pari esimerkkiä Kortepohjan yo-kylästä.
  • Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonnani R-talossa neljän hengen solun pienimmässä huoneessa (11 m², mutta vastattavaa koko asunnosta 18,45 m²), vuokrani oli 181 € kuussa. Kela tukee asumista 80 prosentilla 252 euroon saakka, joten käytännössä maksoin huoneestani vain 36,20 € kuussa. Oli varaa ostella paljon soittimia!
  • Ekan vuoden keväällä pääsin muuttamaan saman asunnon sisällä isompaan huoneeseen, kun yksi kämppiksistä muutti pois. Tämä isompi huone oli kooltaan 17 m², ja erityisen kivaksi huoneen teki oma ulko-ovi, mistä bändikamppeitten roudaaminen ja vieraitten vastaanotto oli helppoa. Vuokra oli 246 €, mistä maksoin itse 49,20 € kuussa. Halpaa kuin mikä, vai mitä?
  • Kahden vuoden soluasumisen jälkeen halusin päästä yksiöön, mutta en mihin tahansa, vaan sellaiseen, missä on kunnon keittiö. (Siksi jouduinkin odottamaan niin "kauan".) Pääsin K-taloon kylän suurimpaan yksiöön (41 m²), joka sijaitsee maatasossa ja jossa on iso terassi. Vuokra oli aluksi 433, sittemmin 450 €, mistä pitikin maksaa itse jopa 248,40 € kuussa. Ihmekään, että töitä piti tehdä aika paljon, ja silti rahat tuntuivat valuvan pelkkään vuokraan. Kämppä oli kuitenkin niin ihanteellinen, että asuin siinä kolme vuotta.
  • Nyt olen muuttanut upouuteen J-taloon, jossa asun parvekkeettomassa (28 m²) yksiössä. Vuokrani on 364 €, mistä pulitan itse 162,40 €.
    Uusi J-talo, kotini!
Kaikissa kämpissä on tietysti hyvät ja huonot puolensa, mutta luulen arvostavani eniten tätä nykyistä apartementtiani. Yo-kylä on sijainniltaan ja hengeltään mahtava. Täällä kylässä on suuri valikoima hyödyllisiä palveluja, joita hehkutin jo aiemmassa kirjoituksessani.

Entä, jos asuntoa ei löydy, ennen kuin opiskelu alkaa?
Ensimmäisenä tulisi ehkä mieleen majoittua hotelliin. Se on kuitenkin tosi kallista. Jos Jyväskylässä ei asu sukulaisia tai ystäviä, joitten luona voisi punkata pari yötä, yo-kylästä löytyy apu. Ylioppilaskunta järjestää tilapäismajoitusta, joka ei välttämättä ole kovin viihtyisää tai mukavaa, mutta kelpaa kyllä paremman puutteessa. Retkeilyolosuhteinen majoitus maksaa 5 € yöltä.

Syksyisin asuntomarkkinoilla on kauhea ruuhka. Siksi kämppää kannattaa ryhtyä etsimään ajoissa.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Mihin yliopisto-opiskelija työllistyy? (Osa 1)

Opiskelun sanotaan olevan elämän parasta aikaa, mutta taitaapa "oikeisiin" töihin pääsy myös houkutella. Ainakin minua houkuttelee. Opiskellessa on ilahduttavaa herkutella ajatuksella, mitä kaikkia töitä voi elämänsä aikana kokeilla.

Mitäs melkein HuK tänään olisi ja tekisi?
Mitä esimerkiksi opettajankoulutuksessa oleva suomen pääaineopiskelija voi tehdä?
Tähän mennessä olen työskennellyt ainakin toimittajana, kielenhuoltajana, pr-henkilönä, tiedottajana, tuottajana, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan sijaisena yläkouluissa ja lukioissa, luokanopettajan sijaisena, draamailmaisun opettajan sijaisena kansalaisopistossa, liikeilmaisun ohjaajana, torimyyjänä, myyntipisteen hoitajana, käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana harrastajateatterissa, ylioppilaskunnan kyläsihteerin sijaisena, rippileirin isosena, lastenhoitajana, keikkamuusikkona, valokuvaajana, juontajana, ravintoloitsijana, keittiöapulaisena, valokuvamallina, säveltäjänä, näyttelijänä ja monenlaisissa myyntitöissä. Ja tässä listassa ei vielä ole yhdistys- ja järjestötoiminnan tuomaa kokemusta. Osa on ollut vapaaehtoistöitä.
Millainen lista sinun työkokemuksistasi tulisi?

Väitän, että KAIKISSA näissä työtehtävissä minulla on ollut hyötyä lukiossa ja yliopistossa opiskelemistani asioista. Vieraitten kielten osaaminen on myyntitöissä todella tärkeää. Vielä tärkeämpää on osata käyttää omaa äidinkieltään tavoitteellisesti ja tuloksellisesti. Puhe- ja muut viestinnälliset taidot ovat sangen merkittäviä. Hyvästä päässälaskutaidosta on aina ollut paljon hyötyä (olenhan yläkouluni päässälaskumestari vuodelta 2003 tai jotain). Jos osaa kirjoittaa, pärjää monissa paikoissa, ja jos osaa kirjoittaa hyvin, pärjää vaikka missä. Historiallisten ja yhteiskunnallisten asioitten tuntemus auttavat ymmärtämään maailmaa. Tieto- ja viestintätekninen osaaminen on aina vain kysytympää. Taiteitten opiskelun edesauttama visuaalisuus ja auditiivisuus yhdistettynä luovuuteen ja jatkuvasti kehittyviin esiintymistaitoihin avaavat ovien lisäksi myös ikkunat.

Peiliin katsomalla voi kokea valaistumisen.
Töitä hakiessa olisi osattava tunnistaa oma osaamisensa. Kuulostaapa kliseiseltä! On kuitenkin ikävä tosiasia, että varsinkin humanistimaisterit osaavat harvoin kertoa taidoistaan niin, että työnantajat kiinnostuisivat. Lisäksi me suomalaiset tuppaamme olemaan turhan vaatimattomia.
Miltä tuntui lukea listaa työkokemuksestani tai oppimistani asioista? Rupesiko hävettämään, ahdistamaan tai vaikuttamaan siltä, että nyt tuo vaan lesoilee eli kerskailee? Ärsyttääkö?
Bingo.
Aion silti jatkaa lesoilemista: minulla yleensä riittää töitä, ja kiinnostavia uusia pestejä tarjotaan jatkuvasti.
Mistähän se voisi johtua? Osaisinko (riittävän röyhkeästi ja rohkeasti) kertoa taidoistani ja kokemuksistani?

Jyväskylän yliopisto on viime vuosina kehittänyt huimasti työelämäpalveluitaan. Tavoitteena on auttaa opintojen suunnittelua, työmarkkinoille siirtymistä ja tarkoituksenmukaista työllistymistä. Opiskelijoille järjestetään kiinnostavia luentoja, koulutuksia ja esimerkiksi CV-hautomo, jossa ansioluettelonsa saa viilata erinomaiseksi.
Parhaaksi kokemani palvelu on Repalinja-niminen sähköpostilista (liity tästä!), jolle välitetään opiskelijoille sopivia työpaikkailmoituksia. Lista on tarkoitettu vain Jyväskylän yliopiston opiskelijoille ja yliopistostamme valmistuneille. Suosittelen liittymistä erittäin lämpimästi, sillä vaikka ei olisi juuri tarvitsemassa töitä, voi olla kiinnostava seurata, millaisia ilmoituksia tulee. Mitä taitoja eri työpaikoissa edellytetään ja millä aloilla on kysyntää?

Ei muuta kuin tuulta päin! Seuratkaa työpaikkailmoituksia ja ruvetkaa hakemaan kaikkia vähänkin kiinnostavia paikkoja. Niin minäkin aion tehdä. Ottakaa myös kaikki hupi ja hyöty irti yliopiston työelämäpalveluista. Osaava henkilökunta on töissä vain meitä varten.

[Tähän kirjoitukseen tulee lähiaikoina osa 2, jossa kerron, millaisiin kesätöihin äikänopeopiskelijakaverini ovat päätyneet.]