[Ja nyt te vääräleuat siellä! Blogiin kirjoittaminen on ihan erilaista kirjoittamista kuin muu kirjoittaminen! :0D Tarkistakaa vaikka pian ilmestyvästä ensimmäisestä virallisesta julkaisustani, Hämäläinen & Paldanius 2012a.]
Opiskeluihin liittyviin kirjoitustöihin tarttumista häiritsevät seuraavat tekijät:
- Opeportfolion kirjoittaminen eli kaiken opitun kokoaminen ei riitä. Olin suunnitellut kokoavani opettajan työkalupakin oikeaan työkalupakkiin, mutta koko kaupungista ei tahdo löytyä sellaista kuin olisi halunnut. En siis voi aloittaa kirjoittamista, kun minulla ei ole astiaa, johon kirjoitukseni ja muun sisällön ymppäisin.
- Laajan opeportfolion lisäksi olen (myöhässä) kirjoittamassa esseetä karjalan kielen kurssille. Vaikka aihe kiinnostaa minua enemmän kuin melkein mikään muu, on kauhean vaikeaa saada motivoitua itsensä pysymään tietokoneen ääressä. Uppoudun toistuvasti innostaviin lähdekirjoihini ja Karjalaa käsitteleville nettisivuille. Huomaan, etten taaskaan ole kirjoittamassa esseetä vaan kai jotain väitöskirjan laajuista juttua... On kiva huomata itsessään tutkijamaista otetta, mutta aikatauluissa olisi myös hyvä pysyä. Kun kerran pitää kirjoittaa essee, miksei sitä voi kirjoittaa?
- Karjala-aihe suuntaa mielenkiintoni kaikkeen kiinnostavampaan. Huomasin juuri käyttäneeni puolisen tuntia opetellakseni laulamaan Karjalan tasavallan valtiohymnin venäjäksi. (Melodia on osittain sama kuin kansansävelmässä Karjalan kunnailla.) Varmasti tärkeä taito, mutta nyt hei nainen, keskity!
- Ajattelin, että keskittymistä voisi auttaa se, että listaisin kalenteriin kaikki tehtävät työt. Tykkään listata asioita ja viivata suoritetut hommat yli. Nyt kokeilen uutta metodia: en aio viivata hommia yli, vaan piirrän tehtävien perään laatikoita, jotka saan rastittaa, kun olen tehnyt tietyn osasuorituksen laajemmasta puuhasta. Tulos: tämän viikon 25 laatikosta olen tähän mennessä rastittanut 2. Huima tahti.
- Tietokoneen ääressä istumisen ja kirjoittamisen lisäksi pitäisi jo alkaa siivota lukaalia ja pakata tavaroita muuttoa varten. Ai miksi? Olen päättämässä kolmen vuoden suuryksiöasumiseni Kortepohjan K-talossa ja muutan ennen vappua juuri valmistuvaan J-taloon. Huippua päästä upouuteen taloon! Uusi yksiöni tulee olemaan nykyistä (41 m²) pienempi, mutta tuleepahan ainakin vähennettyä tavaraa. Jännääjännääjännää! Odotan uutta ympäristöäni innokkaasti.
K-talon keittiötä tulee ikävä, muuttosotkua (2009) ei. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti