Parasta on kuitenkin kotiinpaluu

Mikäpä on opiskelijana matkustellessa?

Opiskelija-alennukset ovat mahtava juttu. Varsinkin yliopistokaupungeissa opiskelijat saavat noin 10–15 % alennusta lähes kaikesta toimistotarvikkeista eväspatonkeihin ja parturointeihin.

Tuntuvimpia hinnanalennuksia saa julkisilla kulkuvälineillä matkustamisesta, sillä matkaa pääsee taittamaan puoleen hintaan. Mikäpä on silloin junaillessa tai linikoidessa? Tarkemmat opiskelija-alennusehdot löytyvät
- Matkahuollon sivuilta ja
- VR:n sivuilta.

Kuluneen viikon lopulla Jyväskylä täyttyi ralliväestä Neste Oil Rallyn takia. Päätin karata paikkakunnalta hyvissä ajoin ja matkustaa siskoni Hannan luo Kuopioon. Reissusta tuli oikein mukava, eivätkä matkat maksaneet juuri mitään, kun heilutteli iloisesti opiskelijakorttia.

Ensiksi piti kokeilla kaupunginkirjaston lukumukavuutta.

Emäntäni vei minut pian perillepääsyn jälkeen tutustumaan Kuopion kaupunginkirjastoon, mikä sopikin oikein hyvin kaltaiseni kirjastoihmisen ohjelmaan. Etsimme Danten Jumalaista näytelmää (Hanna: "Mikä oli Danten sukunimi?"), ja minä pääsin testailemaan paikallisen libraarion fasiliteetteja. Kirjaston kahvila oli valitettavasti remontin takia kiinni, mikä oli suuri puute.

Valikoima oli kelpo, mutta häviää JY:n kirjaston opuksille.

Matkan alkuun kuului myös Kuopion torilla istuskelu. Pulut matelivat ympärillä herkkuja anelevin silmin, mutta emme keskittyneet niihin. Otimme oikein kunnon turistiasenteen ja perehdyimme keskustan asemakaavaan karttojen avuin. Oli kuuma.

Hanna osoittelee kiinnostavia paikkoja.

Vasemmalla häämöttävästä Kenkä-Veikko-myymälästä kävin hankkimassa perinteisiä ja laadukkaita kotimaisia kenkiä. Sieltä löytyi myös isoja kokoja ja riittävän leveälestisiä jalkineita, ja palvelu oli kuopiolaiseen tapaan mitä parhainta. Suosittelen lämpimästi!

Jyväskylässä kävelen paljon, koska en käytä polkupyörää, ja kenkiä kuluu. Nyt on syksyllä alkaviin opetusharjoitteluihinkin sopivia opettajakenkiä! :0)

Erään kirpputorin näyteikkunasta tuli varsin kotoisa olo, koska kaikki oli yhtä oranssia kuin omassa asunnossanikin. Harmi, etteivät esineet olleet myytävinä...

Matkan varrelle sattui iloista musiikkia soittanut reipas torvisoittokunta.

Päivät kuluivat nopeasti Kuopion-sukulaisia tavaten, kaupungilla kierrellen ja viehättäviin asuinalueisiin tutustuen. Kuopio on hieno ja mukava kaupunki ja siellä on kuulemma hyvä opiskelijankin asua, mutta siellä ei voi opiskella suomea eikä kirjallisuutta. Onneksi Jyväskylässä voi.

Seuraavassa videopätkässä siskoni Hanna kertoo, millainen pieni asia sai hänet ihastumaan Kuopioon pääsykoereissulla. Tämä olkoon ilmainen vinkki kaikille niille, jotka suunnittelevat, kuinka uudet asukkaat ja etenkin opiskelijat saadaan tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Onko Sinulla samanlaisia kokemuksia? Kommenttilootaan olisi kiva saada mainintoja siitä, mikä juuri Sinut sai kiintymään uuteen kotipaikkakuntaasi.

 Viimeinen kuva on Kuopion rautatieasemalta.

Kaikki sitä keksitäänkin kieltää.

Kuinka selvitä papereitten kanssa?

Ah, ihanuus. Järjestys. Näköjään perjantai-iltaa voi viettää näinkin: helteen pehmentämä pääni keksi, että juuri nyt on järjesteltävä kaikki edellisen lukuvuoden koulupaperit ja muut asiakirjat. Ja niitähän riittää. Olisi pitänyt ottaa kuva paperisotkusta, mutta siivousvimma oli niin valtava, etten malttanut ruveta vaihtelemaan paristoja kameraan. :0)

Vaikka yliopistomme tekee parhaansa vähentääkseen turhaa tulostamista ja tulostuttamista, monisteita ja ojenteita saadaan kursseilta edelleen huimia määriä. Jos lisäksi on innokas kirjoittamaan muistiinpanoja käsin, kuten minä, voi ruveta laskeskelemaan, kuinka suuren metsän on tänäkin lukuvuonna käyttänyt paperiksi.

Kehitystä on onneksi tapahtunut. Opiskelut aloittaessani oli vielä tavallista, että kaikkien kurssilaisten piti kurssin aikana käydä kopioimassa joitakin monistenippuja itselleen luettavaksi. Nykyään lähes kaiken luettavan materiaalin saa sähköisenä Optimaan, Koppaan tai johonkin muuhun työtilaan. Paperia ei siis kulu enää ihan niin paljon.

Silti niitä lappuja tuppaa kertymään. Kuinka paperinpaljouden kanssa voisi selvitä?

Tässä joitakin kantapään kautta opittuja juttuja vinkiksi:

• Hanki heti riittävästi kansioita ja järjestele kurssien paperit niihin sitä mukaa, kun niitä kertyy.
• Älä kanna mukanasi turhia papereita. Koko lukukauden monisteita on täysin tarpeetonta roudata joka päivä yliopistolle, koska yliopistokursseilla ei kerrata jatkuvasti niin kuin koulussa. Tarvitset papereita seuraavan kerran todennäköisesti vasta tenttiin.
• Pidä jonkinlaista kansiota mukanasi, jotta voit säilöä siihen "päivän saaliin", läksypaperit ym., ja lajittele ne kotona oikeille paikoilleen kansioihin.
• Selaa kansiot aina välillä läpi ja heitä turhat paperit surutta pois. Ellet aio valmistuttuasi muuttaa kansallisarkistoon, luovu jostakin. Puolikkaan lauseen sisältävät ruttuiset muistiinpanoarkit joutavat vallan mainiosti paperinkeräykseen.
• Kun teet muistiinpanoja luennoilla tai lukiessasi, merkitse jokaiseen paperiin, mihin kurssiin se liittyy. Päivämäärä on myös hyödyllinen tieto. Vaikka luottaisit hyvään muistiisi, et välttämättä enää tunnista jokaista paperia, kun hyllystä pudonneen kansiosi sisältö on levinnyt lattialle.
• Luentolehtiöt ja muut nivaskat, joista voi irrottaa täyteen kirjoitetut paperit, ovat erinomainen keksintö, kun laatii peräkkäin useita eri aiheisiin liittyviä muistiinpanoja. Paperit on helppo järjestää jälkikäteen.
• Sen sijaan kauniit kirjaset ja vihot ovat viehättävä vaihtoehto silloin, kun panee muistiin jonkin tietyn kurssin tai aiheen asioita. Ei ole mitenkään lapsellista kirjoittaa muistiinpanoja värikkäin mustekynin kirjaan, jota koristaa kirahvin pää. Kirjassa muistiinpanot pysyvät hyvässä tallessa ja järjestyksessä, ja siitä on varmasti miellyttävää lukea tekstiään myöhemminkin.
• Muistiinpanoista kannattaa laatia selvät ja johdonmukaiset, vaikka olisi kiire. Paniikinomaista tenttiinlukua ei yhtään auta se, että rustaa epäselviä ja vaillinaisia muistiinpanoja, joista ei sitten saa mitään selvää, kun joutuu valmistautumaan uusintatenttiin.
• Ja vielä: säästä hyödylliset monisteet, artikkelit ja muistiinpanot vaikka lopun ikääsi! Ikinä ei tiedä, mihin asiaan täytyy myöhemminkin palata. Itse ajatellut ja kirjoitetut, siistit muistiinpanot ovat monesti paras syvän tiedon ja ymmärtämyksen lähde. Erittäin huolellisesti laadituista muistiinpanoista voi olla iloa muillekin (vrt. Virpi Hämeen-Anttilan romaani Suden vuosi).
• Muistathan opiskelupapereitten lisäksi säästää myös muut opiskeluihin liittyvät asiakirjat, kirjeet, ylioppilaskunnan painatteet ja muut tärkeät paperit. Niitä voi olla vaikea löytää sähköisessä muodossa.

Kirjatentti on yliopisto-opiskelun helmiä

Akateemisen vapauden periaatteiden mukaan opiskelijalla on vapaus ja vastuu ajatella itsenäisesti ja rakentaa omaa näkemystään. Vapauteen ja vastuuteen liittyy erilaisten valintojen teko. Saammekin tehdä paljon valintoja päättäessämme, mitä kursseja aiomme opiskella, milloin suoritamme ne ja miten.
Suomen kielen ja kirjallisuuden kurssien suorittamista olen kokeillut ainakin seuraavissa muodoissa:

• luento (teorian kuuntelemista ja kommentoimista, lopuksi yleensä tentti tai kirjallinen tehtävä)
• luento ja harjoitukset eli demot (teoriaa ja käytäntöä sopivan vaihtelevasti, lopuksi yleensä tentti)
• harjoitusryhmä (käytännön osallistumista ja tehtävien tekoa, lopuksi portfolio tai tentti)
• verkkokurssi (lukemista, kirjoittamista ja keskustelua verkkoympäristössä)
• lukupiiri (lukemista ja keskustelua porukassa ja lopuksi tentti tai kirjallinen raportointi)
• essee (lukemista ja muuta perehtymistä omaan tahtiin, tarkoituksena tuottaa essee)
• kirjatentti (opiskelua omaan tahtiin ja lopuksi tentti).

Jokaisessa suoritustavassa on hyvät ja huonot puolensa. Kaikkia kursseja ei voi suorittaa kaikin eri tavoin, mutta ainakin minä olen saanut ihan riittävästi vaihtelua. Tällä kertaa kerron kuitenkin vain kirjatentistä, koska se on tänä keväänä ja kesänä ollut minulle tyypillisin tapa opiskella.

Kirjatentteilyni alkaa aina vaihtoehtojen selvittämisellä. Kenties olen löytänyt opetussuunnitelmasta jonkin kiinnostavan kurssin, joka soveltuu hyvin tentittäväksi, tai sitten olen tutkinut jonkin tietyn kurssin suoritusvaihtoehtoja ja todennut kirjatentin parhaimmaksi. Tai sitten tarvitsen vain opintopisteitä. Monista suomen ja kirjallisuuden kursseista saa 5 opintopistettä, ja kirjatentin avuin pisteet saa nopeasti ja varmasti.

Kirjatenttejä voi suorittaa tiedekuntien yleisinä tenttipäivinä. Kullakin tiedekunnalla on oma tenttipäivänsä kerran kuussa. Humanistisen tdk:n tenttipäivät ovat kuluneena vuonna olleet perjantaisin, ja niin on seuraava tenttinikin parin päivän päästä perjantaina. Tenttiin ilmoittaudutaan tietojärjestelmä Korpin kautta. Ilmoittauduttaessa valitaan tenttipäivä ja ilmoitetaan, mitä teoksia aikoo tenttiä.

Monilla kursseilla pääsee valikoimaan itselleen sopivimmat tenttikirjat runsaalta listalta. Jos käy tuuri, joitakin opuksia on saattanut lukea jo jotakin tutkielmaa tai muuta tehtävää varten, ja kirjatenttiin ei sitten olekaan enää kovin paljon päntättävää. Tai sitten voi valita kiinnostavimmat tai ohuimmat tai uusimmat tai helpoimmit löydettävät tai ne, joita ei muuten tulisi luettua kuuna päivänä. Voi myös olla niin, että kurssille luetaan vain yksi kirja tai useampi, ja valinnanvaraa ei ole.

Yhtä kaikki, kun kirjat on valittu ja tenttiin ilmoittauduttu ajoissa, alkaa opiskelu-urakka. Tapojensa ja mieltymystensä mukaan voi lukea yksin, porukalla tai miten tahtoo. Minä tavallisesti haalin kaikki mahdolliset tenttikirjat kotiin, jotta voin selailla niitä aina silloin, kun huvittaa. Lukuinnostus voi iskeä vaikka keskellä yötä, ja toisinaan mikään ei ole parempi aamupala kuin pari lukua hyvää kirjaa.

Kotilukemisen lisäksi luen paljon myös yliopiston kirjastolla (mistä johtuu blogini nimikin). Jos joitakin kirjoja ei saa lainaksi kotiin tai jos kodin pienet siivoustyöt vievät huomion opiskelulta, marssin hyvin pian kirjastolle. En kuitenkaan viihdy liian hiljaisessa lukusalissa, vaan etsin jonkin mukavan lukupaikan tai linnoittaudun kirjaston kahvilaan. Kahvilassa on (tietysti kahvin lisäksi) se hyvä puoli, että saa helposti lukuseuraa. Pänttäämisen maistuessa puulta on paljon mukavampi kahlata sivuja eteenpäin, kun toveri vieressä kannustaa: "luetaan vielä kaksi lukua ja lähdetään sitten yhtä matkaa kotiin".

[Kuunteluvinkki: yhtyeeni Lyhteen kappale Kirjaston poika]

Tovereitten kanssa on myös hyvä vertailla lukukokemuksia, tentaattorien vakiokysymyksiä, ihmetyksen aiheita, morfologisen diffuusion erityispiirteitä, ensimmäisenä opiskeluvuonna opitun termistön lähes täydellistä unohtumista ja sitä, että sen ja sen kurssin portfoliosta saa tänä vuonna niin ja niin paljon pisteitä, kun aiemmin sai sen ja sen verran. Parhaassa tapauksessa kirjaston kahvilaan muodostuu spontaaneja lukupiirejä, joista saa irti paljon enemmän asiaan liittyvää tietoa kuin pelkästä omasta kirjasta.

Kun kaikki kirjat on luettu ja muistiinpantu, on tentin aika. Yleisten tenttipäivien tenteissä on neljä tuntia aikaa panna paperille kaikki se, mikä osoittaa kirjat luetun ja oleellisen tiedon opitun. Viiden pisteen tenteissä saa yleensä ahkeroida kolme tai neljä esseevastausta, mutta voi sitä euforian tunnetta, kun tentti on ohi! Kirjatentin jälkeen todella tietää opiskelleensa. Tulokset tulevat kahden viikon kuluessa, joskus jopa seuraavana päivänä.

Muutaman päivän päästä olen tenttimässä suomen syventävien opintojen kurssin dialektologia ja sosiolingvistiikka, mikä tarkoittaa kielen (murre- tai esim. sosioekonomisista syistä johtuvien) erojen tutkimista. Jos kurkkaat linkin taakse, näet, millaisista teoksista olen päässyt kokoamaan lukupakettini. Valitsin kaksi kirjaa ja viisi artikkelia, jotka tukevat kiinnostustani kielen vallasta, vallankäyttäjistä ja vallankäytön keinoista. Kuinka ollakaan, yhtä teoksista käytin kandidaatintutkielmani lähteenä, ja loput päässevät siteeratuiksi tulevaan graduuni. Kirjatentti teoksineen ei siis ole muista opinnoista irrallinen osa, vaan se voi hyvinkin kiinteästi liittyä muuhun sivistymiseen.

Lopuksi reipas musiikkinumero kirjaston ja opiskelijoitten kunniaksi. :0)