Kotona Kortepohjassa, osa 1

D-, S- ja R-talot.

Opiskelijalähettiläskollegani Sara on kirjoittanut blogiinsa kivan kirjoituksen asumisesta DDR:ssä. Hän ei kuitenkaan ole asustanut Itä-Saksassa vaan ihan kotoisasti Kortepohjan ylioppilaskylässä. Kylän suurinta talokompleksia kutsutaan leikillisesti DDR:ksi, koska neljän talon (M, N, O ja P) muodostaman kolossin laatikkomaisuus ja harmaus tuo voi tuoda mieleen vanhan sosialistiarkkitehtuurin. Jos kurkkaat Saran blogin hienoja kuvia, ymmärtänet, mistä kutsumanimi johtuu.

Kävin kertomassa Saran blogiin kommentiksi pienen muistelman viime vuoden vuoden lopulta. Olimme Kvatin eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan (jonka puheenjohtaja olin vielä silloin) kanssa keräämässä "elämisen ääniä" audiovisuaaliseen spektaakkeliin, jonka esitimme kylän pikkujoulujuhlassa ravintola Rentukassa.

Ounastelimme, että näitä elämisen ääniä löytyisi parhaiten juuri DDR:stä. Olimme ehkä kuulleet liikaa kertomuksia siitä, että MNOP-taloissa vietetään päättymättömiä kotibileitä, ja että muitakin ääniä koirien haukunnasta popcornin poksautteluun, veden läträämiseen ja lauluharjoituksiin olisi liiaksi saakka. Näitä ääniä olimme äänitteeseemme kaivanneet, ja reippaasti astelimme äänitysvehkeitten kanssa DDR:ään.

Toisin kävi. Ei ollut yksiäkään käytäväbileitä menossa, ei kuulunut koiran haukuntaa, eikä ollut mitään muutakaan kiinnostavaa hälinää. Aivan hiljaista ja rauhallista. Mikä pettymys.

Onneksi törmäsimme hississä erääseen vaihto-opiskelijaan, jonka olimme aiemmin syksyllä nähneet avaintenjakotalkoissa kitaralaukun kanssa. Kysyimme häneltä, onko hänellä vielä kitara, ja voisiko hän soittaa ja laulaa meille jotakin, jotta voisimme äänittää pätkän. Sehän sopi, ja poika haki kitaransa. Pidimme sitten omia käytäväbileitä muuten aivan hiljaisen M-talon yläkäytävässä ja äänitimme tarvitsemamme. Tilanne oli täysin älytön, absurdi ja valtavan hauska, kun mikrofoni kädessä jammailimme käytävässä ja rauhoittelimme ohikulkijoita. Tai siis oikeastaan vain yhtä naapuria, joka kurkisti asuntonsa ovesta ihmetellen, mitä kummaa käytävässä tapahtuu.

Kitaraa soittava vaihto-opiskelija kertoi äänityksen jälkeen, että lähes kaikki muut vaihtarit (joita M-talossa asuu paljon) olivat retkellä Lapissa, ja vain hän ja pari muuta olivat jääneet kylään. Siksi talo oli niin hiljainen ja vähäväkinen. Ja tietysti meidän piti juuri sinä päivänä saada nauhoitettua äänimaisemaa.

Päädyimme lopulta tuottamaan monet äänistä itse, koska emme päässeet niitten alkuperäislähteille. Valmiin nauhoitteen esitys pikkujoulujuhlassa oli oikea menestys. Tallenne löytyy linkin takaa. Kannattaa kuunnella! Mukana on myös viimevuotinen hittibiitti, paalutuskoneen junttaus! :0)

C:n ja D:n eteen tulee matalan talon tilalle korkeampi kerrostalo.

Kortepohja–suomi-pienoissanastoa

Kortepohjan ylioppilaskylä on noin 1 700 asukkaan asuinyhteisö Kortepohjassa, Laajavuoren ja Kortesuon välissä Taitoniekantiellä ja Emännäntiellä. Suurin osa asukkaista on opiskelijoita, mutta kylässä asuu myös opiskelijoitten perheenjäseniä ja lapsia sekä ns. normaaleja ihmisiä. Kylässä on monenlaisia taloja: yksiötalot A, B, C, D ja E; enimmäkseen soluasuntoja sisältävät M, N, O, P, Q (allergikoille tarkoitettu talo), R, S; perhetalot K ja L; kaikentyyppisiä asuntoja sisältävä upouusi F-talo; varastorakennus G; ja vuosina 2012 ja 2013 valmistuvat H- ja J-talot. Asuminen on halpaa ja Kelan tukemaa.

Aakkosjärjestyksen välistä puuttuva I-talo on Lillukka, vapaa-aika- ja juhlatila, jossa KVAT järjestää kokouksia ja kerhoja, ja jota voi vuokrata naurettavan halvalla omia juhlatilaisuuksia varten. Lillukan alakerrassa on bänditila, jossa voi vuorollaan käydä soittelemassa yksin tai bändin kanssa. N-talossa on lisäksi pianohuone, jossa voi myös tilutella asteikkoja naapureita häiritsemättä. Muita kylän hienouksia ovat muun muassa kaksi grillikatosta, jotka ovat kesäisin ahkerassa käytössä, pienen kirjaston sisältävä vapaa-aikatila Sopukka B-talossa sekä O-talon kuntosali.

Kortepohjassa kaikki on lähellä. Kylästä on noin 2 kilometrin matka Seminaarinmäen kampukselle. Kylän laidalla on pieni ostoskeskus lähikauppoineen ja kirpputoreineen. Vieressä ovat myös Kortepohjan kirkko ja kirjasto. Kivenheiton päässä ovat posti, Keski-Suomen suurin S-Market sekä erityisen mittavasta mallasjuomavalikoimastaan tunnettu K-Supermarket. Ja onpa aivan kylän keskellä legendaarinen ravintola Rentukka.

KVAT eli Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta on yhtä kuin kaikki kylän asukkaat. Kvat pitää huolen siitä, ettei kukaan jää tahtomattaan yksin tai ilman kivaa tekemistä. Asukkaiden iloksi Kvat järjestää erilaisia kerhoja, teemailtoja, hengailuiltoja, tapahtumia, Rentukka Rock -musiikkifestivaalia, kursseja, talkoita, muita tilaisuuksia ja tietenkin kokouksia, joissa kaikkea toimintaa suunnitellaan. Toimintaa koordinoivat ylioppilaskunnan työntekijä kyläsihteeri ja Kvatin puheenjohtaja. Kaikki toiminta on avointa ja yleensä myös ilmaista kaikille kyläläisille ja ylioppilaskunnan jäsenille. Kvatin toiminta sisältyy ylioppilaskylän vuokriin, joten kannattaa ottaa yhteisöllisestä puuhailusta ja ilmaisharrastuksista kaikki ilo irti! Kvat on myös tervehenkinen vaihtoehto juhlimiselle ja kosteammalle "juhlimiselle". Yhteisten puuhien äärestä löytää helposti uusia kavereita.

Kylän pikkujoulujuhla on yksi Kvatin perinteisistä tapahtumista ja loppuvuoden kohokohta. Aivan joulukuun alussa vietettävä juhla tapahtuu ravintola Rentukassa. Tarjolla on tavallisesti ollut ilmaista puuroa. Kvat kehittelee tilaisuuteen kaikenlaista pientä ja suurempaa ohjelmaa. Pikkujoulujuhlissa on nähty monia kuumia kyläläisbändejä, näytelmiä ja joulupukkien runsaslukuisuutta. Tästä eivät pikkujoulut parane.

Rentukka on 1970-luvulta lähtien toiminut legendaarinen opiskelijaravintola. Ylioppilaskunnan omistamassa ravintolassa on nykyisin ulkopuolinen yrittäjä, mutta sama opiskelijaläheinen meininki jatkuu. On hyvää ruokaa, edulliset hinnat ja kiinnostavia esiintyjiä. Kvat järjestää monet tilaisuuksistaan Rentukassa.

Vaihto-opiskelija on tavallinen näky Kortepohjassa. Jyväskylän yliopistoon saapuu opiskelijoita joka puolelta maailmaa, ja monet vaihto-opiskelijoista asuvat kylässä. Halutessaan voi kansainvälistyä aivan kotikulmilla, koska Kvatin ja muun ylioppilaskunnan toiminnoissa voi helposti tutustua vaihtareihin. Toki heitä voi tavata muutenkin! Ei aikaakaan, kun huomaa tuntevansa kavereita joka mantereelta.

Paalutuskone oli erityisesti vuoden 2010 hitti. Kylään rakennetaan parhaillaan kahta uutta kerrostaloa entisten matalien talojen tilalle, ja loppuvuodesta 2010 tehtiin paalutuksia Taitoniekantien varressa. Paalutuskone junttasi pitkiä paaluja kohmeiseen maahan aamuvarhaisesta iltamyöhään. Talojen perustukset valmistuivat hyvin, ja samalla asukkaiden mieliin jäi lähtemättömästi tuttu biitti: TUM TUM TUM TUM TUM TUM TUM.

* * *
Kortepohjasta täytyy kirjoittaa vielä paljon lisää. Opiskelija-asunnon etsijöille kirjoitin asumisesta osan 2.

Helluntai

Kesäpäivä kangas alla

Tällä viikolla on ollut mahtavan lämmintä.

Torstain helteellä linnoittauduimme fennistien kanssa

yliopiston kirjaston viereen koko päiväksi

opiskelemaan nauttimaan auringosta.

 

Olimme onnellisia, koska Johannalla oli puoli vaatekaappia mukana, ja saatoimme istua vaatteitten päällä. Huomasimme, että vieressä oli apiloita, ja että voisimme olla vielä onnellisempia,

jos löytäisimme nelilehtisen apilan.

 

Onneksi Vesalla oli mukanaan korttipakka.

Johannalla ja minulla oli onnea, ja voitimme merkillisen pelin.

 

Kun tuli nälkä, lähdimme ravintola Ilokiveä kohti.

 

Burgundin lihapadan, sitruunaisten kanaleikkeitten ja feta-pinaattipiirakoitten jälkeen

palasimme makoilemaan kirjaston viereen.

Olkihattuuni mielistynyt Petri näpsi kuvia ohikulkijoista, minkä kerkesi.

Vakoilimme rehtoraattia ja toivoimme näkevämme rehtorimme Aino Sallisen.

 

Helle jatkui helluntaihin saakka.

[Muokkaus 14.6.: Tässä oli aiemmin helluntaivideo, mutta siirsin sen oman otsikkonsa alle.]

Kesäretki Naissaareen

Ahkera opiskelu ja nenä kiinni kirjassa istuminen käyvät raskaaksi, jos ei muista välillä tehdä muuta. Tänään oli täydellinen päivä lähteä kesäretkelle ihanien naisten kanssa. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta voimakas tuuli viilensi sopivasti.

Ihanat naiset rannalla: Heli, Hennis ja Elvi.

Paikallisoppaamme Elina kierrätti Hennistä, Elviä ja minua autollaan ympäri Jyväskylää. Kiertelimme Halssilassa viehättävillä pikkuteillä ja ihailimme eri vuosikymmenten rakennusarkkitehtuuria ja kauniita pihoja. Elina on loistava kotiseutumatkaopas, koska hän tietää kaikki paikat, ihmiset ja rakennukset. Hän osaa kertoa meheviä juttuja melkein joka kolkasta. Dannykin liittyi tarinaan eräästä talosta.

Naissaari, joka oli matkamme pääkohde, sijaitsee Vaajakoskella noin 10 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

400 metriä pitkällä ja leveimmillään 200 metriä leveällä saarella on vaikka mitä. On antiikkimyymälää, design-puotia, kahvilaa, kesäteatteria, museota, uimarantaa ja vielä vesivoimalaitos ja Vaajakosken kanava.

(sulku)

Naissaaressa on myös Keitele-kanavan alin ja vilkkaimmin liikennöity sulku. Emme valitettavasti nähneet yhdenkään paatin kulkevan kanavan kautta. Kenties olisi pitänyt "pysyä kanavalla", niin kuin televisiossa aina sanotaan, eikä siirtyä liian pian muualle.

Saaren nimi tulee siitä, että kun metsästäjät ennen vanhaan ylittivät Vaajavirran, he jättivät naisensa ja lapsensa Naissaareen. Siellä "heikompi kansanosa" sai olla rauhassa villieläimiltä ja mahdollisesti muilta miehiltä.

Lemmikit ovat levinneet joka puolelle saarta.

Löysimme kesäteatterin katsomoineen, emmekä voineet vastustaa kiusausta... Saimme myös yhden pienen katsojan, tosin näyttämön taakse.

Luontoretkeilyn jälkeen teimme kierroksen lahjatavarakaupassa ja pähkäilimme sopivia lahjoja tutuille ylioppilaille. Totesimme, että käytännölliset lahjat kattiloista lakanoihin ovat olleet kaikkein tarpeellisimpia.

Seikkailut alkavat ennen pitkää janottaa ja nälättää, joten päädyimme nauttimaan herkulliset piirakkapalat ja limonaatia saaren Antiikkikahvilaan. Kohtasimme siellä myös ylioppilaskuntamme (JYY) pääsihteerin, joka oli aivan samanlaisissa kesäpäivänviettopuuhissa.

Elina tiesi kahvilassakin suositella parhaita herkkuja, koska hän oli käynyt siellä aiemminkin. Elina on Keski-Suomen tyttöjä, mutta me neidit olemme tulleet maakuntaan muualta. Historiaa lukeva Elvi on Nivalasta, sosiologian opiskelija Hennis Oulusta ja minä Mäntsälästä. Oli mahtavaa päästä tutustumaan taas vähän paremmin tähän uuteen kotiseutuun. Nyt on nähty Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, niin kuin Keski-Suomen kotiseutulaulussa lauletaan. Elina on luvannut kierrättää meitä muutenkin, joten uudet maakuntamatkat ja seikkailut odottavat!

Ja koska Vaajakoskella olimme, retken grande finale oli tietenkin suklaan ja lakun hamstrausreissu Pandan tehtaanmyymälään. Nam! Monet opiskelijajärjestöt ja muut porukat järjestävät usein yhteisiä pyöräretkiä Pandalle, jotta myös uudet kaupunkilaiset löytävät tähän Mekkaan. Hyvien herkkuvarastojen kera kelpaa kyllä lukea tentteihin. :0)